Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

hei Myy ja muut!
mukavaa lankalauantaina.

juu, tajuan toki että hyvä yhteys yhteen hoitavaan lääkäriin olisi mahtavaa. minulla ne vaihtuvat koko ajan eli joka tapaamisella on aina uusi naama vastassa. yhtä lukuun ottamatta kaikki kolme muuta ovat olleet hyviä tyyppejä. eikä se neljäskään ikävä ollut, vaikka kokemattomuuttaan lipsauttikin sen ”tilastototuuden”. pöh. en haluakaan miettiä prosenttilukuja taikka muita ennusteita. lääketiede ei ole matematiikkaa vaan alati muuttuvaa tiedettä. tai teen kiepin, eli kuten Myy kirjoittaa, haluan ajatella että myös me Jaanan kanssa voidaan kuulua tuohon selviytyjien kymmeneen prossaan.
Myy, tuo kaksi vuotta on koettelemus sekin. panee mietteliääksi varmasti kerran jos toisenkin kyseisen ajanjakson aikana. pelot iskevät heikkoina hetkinä. ainahan on riskinsä kuten muutoinkin elämässä. voimia jaksamiseen.

joskus tuntuu muuten hassulta toivotella ihmisille jatkuvalla syötöllä tsemppauksia, mutta siksikin tämä sivusto on olemassa. vertaistukea, sanan varsinaisessa merkityksessä. huolien jakamista ja kannustusten vaihtamista.

illalla nousi hetkeksi pieni lämpö. pelästyin vähän. ajattelin että kohtako joudutaan lähtemään osastolle taas jos kuumeilua ilmenee mutta onneksi lämpö laski normaaliksi pelkällä Buranalla. kävelylenkki oli ihanaa, mutta ehkä se oli vähän liikaa kun istuskelimme aika pitkään pihalla auringossa. takapuoli paleli. pitää olla varovaisempi. välillä unohdan sairauteni, mikä sinänsä on hyvä asia.
olen yhden ainokaisen kerran unohtanut mennä laboratorioon sovittuna päivänä, mikä hävetti kamalasti, mutta tällöin hoitaja sanoi että hieno homma, tuo tarkoittaa että kykenet välillä unohtamaan sairautesi. hänen sanoissa oli ideaa.

eipä muuta tällä erää kuin iloa päiväänne! :)