Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

#64077
Kia Kolangio
Participant

huomenta tiistaina,
ajattelin taas kirjoitella niitä näitä.

eilinen syto-hoito sujui jälleen hyvin eikä pahoinvointia ole.
kevään väri on ihana; aurinkoinen taivas hohkaa sinisenä. linnut konsertoivat.
eilen katsoin Arenalta pakolaisten salamatkaa Eurooppaan. hädän näkeminen ei ole mieltäylentävää mutta se tekee hyvää kiitollisuudelle.
elän maassa missä kukaan ei uhkaa henkeäni ainakaan valtion toimesta ja taas tämä: saan maailman parasta hoitoa liki ilmaiseksi vakavaan sairauteeni vaikkei kokonaan parantumisesta ole toiveita. mutta silti minua hoidetaan elämääni pitkittävällä tavoitteella. kalliilla rahalla ja ikärasismia tuntematta. edellisellä kerralla hoidoissa tapasin miehen, joka oli iältään 85 v. ja hänenkin sairautta hoidetaan, totta kai, samoilla motiiveilla. elämä on arvokas loppuun saakka.

ai niin, Myy hyvä. katsoin eilen myös lapsettomuudesta kertovaa ohjelmaa Yle Arenasta/Akuutti. suosittelen meille lapsettomille.

kiitollisuudesta vielä/jälleen.
tuossa mulla on kupponen hyvää höyryävää maitokahvia, lautasella vastahuuhdeltuja raikkaita viinirypäleitä. ehkä jaksan pienelle aamukävelylle ja ystäväni tulee kylään. tuskin kuolen tänään ja aamulla herään jälleen. toivottavasti yhtä hyvällä mielellä kuin nyt.
ystäväni tuo minulle uutuuskirjoja lainaksi. kirjastoon en voi enää/toistaiseksi mennä.
tiesittekö muuten, että kirjastojen bakteerimäärät ovat huikeampia kuin miesten yleiset käymälät? kirjojen paperi imee pöpöt hurjan tehokkaasti ja tartuntavaara on siis mahtava.

niin hullulta, ja ehkä käsittämättömältäkin kuin tämä kuulostaa, koen eläväni elämäni parasta aikaa.
arvot kertakaikkiaan pyörähtivät päälaelleen kun sairastuin. tämä ei suinkaan tarkoita kuitenkaan sitä, ettenkö ymmärtäisi sairastuneiden tuskaa ja ahdistusta. itselleni olisi hyvinkin voinut käydä myös niin. eritoten, kun mulla on taipuvaisuutta depressiosairauteen.
aika ja elämä on tässä. pään sisällä.
laadukas elämä ei ole töissä paahtamista/menestyksessä, pakkomielteisessä laihduttamisessa, jatkuvassa kodin siivouksessa, ei edes matkustelemisessa, rahan kasaamisessa jne. ei, kun se on tässä päivässä. päämäärä on tehdä siitä paras mahdollinen.
ennen sairastumista stressasin ties mistä jonnin joutavasta. pitää tehdä sitä ja sitä ja suoriutua kaikessa aina vain paremmin ja paremmin.
nakkelin niskojani mietteelle että eihän pidä. riittää kun olet mitä olet.
eritoten työasioista olin jatkuvasti stressissä ja koin menestymisen tarvetta. nyt koen siitäkin valtavaa vapauden huumaa. enää ei tarvitse, olenhan sairauslomalla. tulevaisuus on auki. saan tehdä ja elää miten haluan, kuntoni tietysti huomioiden.
kun ahdistus, pelon tunne taikka neuvottomuus yllättää ajattelen, että ahaa, nyt on paha olla, mutta se menee ohi. se tulee, ja sitten se taas menee. lähes aina.
eikä kulu päivääkään kun mietteet suuntaavat varsin ihmismäisesti vaikkapa siihen kuolemaan. koenko sitä ennen rankkoja vaiheita. kipua ja luopumisen tuskaa. varmasti. muttei ne koske tätä päivää, eivät ehkä edes tulevaa kesää.
koska sain runsas viikko sitten hienoja tuloksia hoitojeni vasteesta, rohkenen suunnitella mukavia asioita kevääksi ja kesäksi.
on tietysti mahdotonta spekuloida mitkä olisivat mietteeni jos olisin saanut kuulla syöpäni leviämisestä taikka muuta ikävää.
tiedän senkin olevan tulossa jossain vaiheessa tulevaisuuttani, sillä syöpäni on parantumatonta sorttia.
tällä haavaa suren eniten lähipiirin pelkoa sairaudestani.
tänään mies menee syöpäsairaiden läheisille tarkoitettuun vertaistukiryhmään. tämä on toinen tapaaminen ja ensimmäinen kerta oli kuulemma hyvä kokemus. siitäkin olen kiitollinen että tällaisia kokoontumisia järjestetään.

sairaus on minun taakkani, mutta elämä jatkuu toistaiseksi. tuntuu niin banaalilta kirjoitella näin, mutta kun se on totta.
jokaisella on omat murheensa. toivon, että kaikilla olisi edes jotain, josta voi iloita aidosti.

mahdollisimman hyvää ja aurinkoista kevätpäivää kaikille!

PS: Jaana, oletko jo saanut tietoja hoitojen alkamisesta? kirjoittele kun jaksat ja kerkiät.