Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

#64069

Myy79
Participant

Moi leijona ja muutkin!

Luin tuossa äsken hoitojen aikana kirjoittamaani päiväkirjaa ja kyllä se vaan oli niin, että hoitojen edetessä voimat hiipuivat pikkuhiljaa aina enemmän ja enemmän. Samoin vitutus lisääntyi voimien hiipumisen myötä. Kyllä mielialat vaihtelivat voimakkaasti laidasta laitaan ja fyysisesti ja henkisesti oli rikkirevitty olo. Kyllä se vointi kuitenkin alkoi pikkuhiljaa hoitojen päättymisen jälkeen kohenemaan, vaikka vieläkään en koe olevani ihan oma itseni omassa kehossani, vaikka hoitojen päättymisestä on kulunut jo 11 kk. Koko ajan on kuitenkin menty parempaan suuntaan.

Itse muistan, kun olin tuossa sinun vaiheessasi odottelemassa ensimmäistä sytotiputusta niin kyllä mä pelkäsin, että miten hoidot vaikuttavat muhun ja mitä sivuvaikutuksia tulee yms. Epävarmuuden sietäminen oli suorastaan ahdistavan pelottavaa. Näin jälkikäteen voin todeta, että aivan turhaan pelkäsin niin paljon, mutta onhan se pelko hoitojen sivuvaikutuksista mielestäni ihan ymmärrettävääkin. Itselleni ei tullut pahoinvointioksentelua vaan lähinnä valkosolujen kanssa tuli ongelmia ja jouduttiin kerran alhaisten arvojen vuoksi siirtämään sytohoitoja. Lisäksi tuo allerginen reaktio jommalle kummalle sytoaineelle tai klexanelle aiheutti sen, että kortisonimäärät piti kolminkertaistaa, mutta muuten hoidot menivät suunnitellusti läpi noita muutamia vastuksia lukuunottamatta. Toki olin kyllä epätoivoinen tuon allergisen reaktion ilmaannuttua koska se kutisi ja kirveli tosi paljon ja nyppyjä ja paiseita oli aina silmistä jalkateriin saakka. Silloin ajattelin, että lopetan hoidot, sillä en jaksa enää, mutta en kuitenkaan lopettanut ja se on hyvä asia, että hoidot vietiin loppuun asti. Olisin varmaan katunut jälkikäteen, jos olisin lopettanut homman kesken. Toki hiusten ja muidenkin karvojen lähteminen tuntui pahalta, ei sitä voi kiistää.

Sairaana sitä joutuu tosiaan hyvin avuttomaan , heikkoon tilaan se oli minusta myös yksi todella pelottava ja surullinen asia tuossa sairastumisprosessissa. Omien voimien hiipuminen ja ajoittainen voimakas väsymys myös tuntuivat todella ahdistavalta.