Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

#64060
Jaana69
Participant

Hei Kia! Kiitos kannustavista ja positiivisista sanoistasi ❤ Kyllähän tämä diagnoosi ihan varmana annettiin silloin kolmisen viikkoa sitten, mutta jotenki oon kuitenki vielä eiliseen asti elätelly pienen pientä toivonkipinää, että diagnoosi oliski joku toinen, joku, jossa olisi paranemisen mahollisuus. Oon ollu kyllä aika huonolla mielellä kun toivo nyt vietiin. Ikävä kyllä tätä mun syöpää ei voi leikata, on levinny vatsakalvolle ja se taitaa olla aika huono juttu. Lisäks vatsaontelossa on suurentuneita imusolmukkeita, en siis tiiä onko syöpä niissäkin, luultavasti. En tohi sitä ees kysyä. Mies ja molemmat pojat (niitä on siis kaks, molemmat fiksuja aikamiehiä) on tosi reippaan olosia. Niillä on muutenki perusluonne toisenlainen kuin mulla, ihte oon aina ollu ihan mahoton murehtija. Mies on kyllä ruvennut heräilemään aamuyöstä eikä enää saa unta. Se harmittaa kun kuitenkin on pakko jaksaa töihin. Ite en oo ollu moneen viikkoon töissä, en olis henkisesti millään kyenny. Tuskinpa töihin enää palaan, sekin on kova paikka, joutuu luopumaan niin paljosta. Meen maanantaina labraan ja tiistaina on syöpälääkärin vastaanotto. Toivon, että aloittaisivat hoidot heti ens viikolla. Pelkään, että lääkäri sanoo, ettei kannata enää ees yrittää 😰 Oulusta kyllä sanottiin, että hoito pitäis alottaa mahollisimman pian. Kokkolassa siis hoietaan…. jos hoietaan. Aion pyytää sitä Cipralexia. Siinä taitaa kuitenki kestää ilmeisesti parikin viikkoa ennen kuin vaikutus alkaa tuntua, näin oon ymmärtäny. Täytyy koittaa niin kauan turvautua tuohon Opamoxiin. Oon kyllä sinnitelly tosi paljon, ettei niitä tarvis popsia, tuntuu että se on niin huumetta, en välittäis semmosta käyttää. Eipä tässä auta muu kuin yrittää jaksaa, vaikka aika vaikialta nyt tuntuu. Sun kirjotuksista saan kyllä aina vähän toivoa, jospa lääke tepsis mullakin… pakko yrittää luottaa siihen. Kiitos sulle kun kirjottelet ❤