Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Rekisteröidy Kirjaudu Keskustelufoorumin ohjeet Etusivu › Keskustelufoorumi › Krooninen syöpä › kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? › Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? 22.3.2018, 17:29 #64044 Jaana69Participant Hei! En ole saanut vieläkään vastausta Oulusta. En voi käsittää. Rupiaa olemaan pääkoppa aika lujilla, mieliala vaihtelee kyllä kovasti. Soitan huomenna taas Ouluun, saapa nähä saanko vieläkään selitystä. Soitin tänään Syöpäyhdistyksen sairaanhoitajalle, joka myös ihmetteli asiaa. Pyysin Syöpäyhdistykseltä keskusteluapua kun en tahdo enää pärjätä. Sieltä soittaa mulle huomenna hoitaja, jolta saa ihan terapiatasoista jutteluapua. Oon lukenu Kian ja Myyn kertomuksia masennuksesta ja siitä kuinka terapiasta on ollut apua, myös tähän syöpätaisteluun. Aika jännä juttu – juttelin ehkä noin kuukausi ennen näitä mun lääkärireissuja työkaverini kanssa juuri näistä asioista, ihan kuin olisin aavistanut, että jotain on pian taas eessä. Mun elämässä on ollu tosi paljon murheita ja kovia kokemuksia ihan lapsuudesta lähtien. Sanoin työkaverille silloin, että oon jo vuosia ajatellu, että pitäis mennä johonki juttelemaan näistä asioista, että pelkään miten selviän sitten kun seuraava isompi murhe tulee eteen. Työkaveri suositteli lämpimästi menemään, itse koki saaneensa niin paljon apua ongelmiinsa. Enpäs kerinnykkään juttelemaan mihinkään kun sitten tämä syöpäpommi jysähti. Tässä sitä siis ollaan, ei taho pää kestää, taitaa olla kuppi jo liian täynnä. Siks oon ihmetellen lukenut Kian ja Myyn positiivisia kirjotuksia, mun pää ei ainakaan tällä hetkellä kykene oikein mihinkään positiiviseen ajatteluun. Syöpäyhdistyksen hoitaja tuumasi, että kannattaisi sitten varmaan pyytää syöpäpolilta Cipralexia, jotta saisin mielialan nousemaan. Jos Onnelia ei olisi, niin nousisinkohan sängystä koko päivänä, enpäs tiiä. En kylläkään oo koko päivää yksin muutenkaan. Yrittäjämieheni on kyllä päivälläkin aina välillä kotona, onneksi. Kateellisena aina kattelen Onnelia kun se nukkuu onnellisena selällään, se ei kyllä murehi mitään – voi kun pystyisi samaan. Miten Kia oot toipunut tämän viikon hoiosta, tuliko pahoinvointia, muuta? Huomenna sitte varmaan lähette kohti Prahaa? Toivon, että saatte mukavan matkan ja voit hyvin. Kiitos kaikesta mukana elämisestä, toivon teille niin kovasti kaikkea hyvää! Vanhat keskustelut (arkisto) (avautuu uudessa ikkunassa) Käyttäjänimi Salasana Muista minut Kirjaudu Unohditko salasanan?