Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

#64035
Kia Kolangio
Participant

Moi Jaana ja Myy ja kaikki muutkin,
voi kunpa Jaana saisit tänään tietää tutkimustuloksista.
tuo on aina hankalaa kun hoitajat eivät voi kertoa puhelimessa asioiden laitaa vaan raportoimisessa noudatetaan tiettyä protokollaa.
esim. röntgenissä käydessäni tämä on turhauttanut koska röntgenhoitaja voisi hänkin sanoa kuvista yhtä jos toistakin ja vieläpä nykytekniikan aikana saman tien. no mutta, tässä puhuu asioista perinpohjin tietämätön taikka koko hoitoketjua ymmärtämätön tapaus.
Sun sijassa soittelisin sairaalaan jatkossakin, niin kauan kuin vastauksia tulee. tai sitten menisin jotenkin kipsiin, en tiedä.
toivotaan nyt että uutiset olisivat parhaat mahdolliset. olen jonkin sortin uskovainen ja rukoilen puolestasi! hitto vie, odottamisen täytyy olla sietämätöntä. tsemppiä, tsemppiä ja vielä kerran tsemppiä!
äläkä ota ressiä siitä että sun pitäisi pitää meitä muita ajantasalla. kirjoitat sitten kun siltä tuntuu, mieluiten tietysti pian.
näin netinkin kautta voi samaistua/myötäelää toisen jännittävää tilannetta, mikä on kiepautettu huoleen ja murheeseen.

Myy, minäkin koen että menneestä terapiasta on hyötyä tässä ”syöpätilanteessanikin”. tällä haavaa itse en koe tarvitsevani taikka edes kaipaavani ammattiapua mutta tämä vertaistuki on tähdellistä. tuntuu hyvältä saada jakaa asioita. sillä tavoin ne jäsentyvät selkeämmiksi myös omassa päässä. tilanne toki voi muuttua tuon ammattiavun tarpeen suhteen; uskon että tiedostan ja tunnistan se jos näin tulee tapahtumaan.

vähän purnaan tämän palstan teknisiä ominaisuuksia. olisi hienoa jos olisi mahdollista kirjoittaa omaa ketjua päiväkirjamuodossa. ja muut voisivat halutessaan lukea ja kommentoida. nyt tämä on kovin silppumaista kirjoittelemista. kommentti sinne ja kommentti tänne.
tai en minä tiedä. ehkä en vielä hahmota tätä palstaa asianmukaisesti. kaipa tästä voisi alkaa rustailla kronologisesti päivittäisiä tuntemuksiaan.
esim. ”sitä sun tätä”-ketjuun. mikä tosiaan estää?

huomaan, että olen aidosti jännittynyt Jaanan tilanteesta. meillä kun on sama diagnoosi, ehkä sekin vaikuttaa.
onneksi on rakastettava Onneli!
tuskin parempaa lohduttajaa ja kannustajaa löytyy mistään. koirulit muistuttavat alinomaan: ELÄ TÄSSÄ HETKESSÄ ja jätä turhat tulevat huolet huolehtimatta sillä huominen järjestää kyllä omat murheensa.
paitsi että tuo Jaanan tilanne ei sovi alkuunkaan tuohon viisauteen.
tämän päivän murhe on myös huomisen murhe.

huh, voimaa päiväänne!