Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Hei! Voi Myy, olen niin pahoillani kaikesta mitä olet noin nuorena joutunut kokemaan. Onneksi olet kuitenkin parantunut 😊 Tuohon lapsettomuusasiaan en löydä sanoja, se on niin kova paikka, ei siihen lohdutusen sanat taida paljon auttaa 😢 Tuo pillereiden määrä…. itseäni pelkkä ajatus yököttää.
Soitin eilen Ouluun. Patologin vastaus on kuulemma jo tullut, mutta sihteeri totesi ettei lääkäri ole tainnut ehtiä sitä katsoa. Soitin tänään uudestaan ja pyysin jättämään soittopyynnön tälle lääkärille. Ahistus on vain lisääntyny eilisestä. Ihan kamalaa, että vastaus on tullut, mutta mitään ei tehdä. Hoidothan voisi nyt aloittaa kunhan tekisivät jotain asian eteen. Itkiessä on eilisilta ja tämä aamu mennyt ja taas kaivan kuoppaa ajatuksissani… Meillä on tosiaanki tämä 5 kk ikäinen Onneli-koira, metsästyslinjan kultainennoutaja, ihana kullan värinen ja niin hassu. Ulkona häkissä on lisäksi kaksi hirvikoiraa. Ilman Onnelia olisin ihan varmasti vielä hullumpi, yksin olisin täällä sisällä viikkotolkulla märehtinyt. Koirat tekee ihmisille niin fyysisesti kuin psyykkisesti hyvää. Meillä on aina ollut koiria. Edellisestä kultsusta jouduimme luopumaan vajaa vuosi sitten, ihan tosi kova paikka se oli. Kyllä meillä oli tyhjä talo muutaman kuukauden ennen kuin saatiin Onneli. Voi kun se lääkäri soittaisi, ilmoittelen sitte kyllä.