Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

#64021
Kia Kolangio
Participant

tuo on kyllä huikea määrä dexametasonia! mitä siis Myy:lle määrättiin.
ihmettelen miksi mulle on määrätty vain tuo kuusi pilleriä, vaikka olen valitttanut huonovointisuudestani.
olisiko tuossa kysymyksessä ne allergiset oireet, mitä minulla ei ole.
ylipäätään olen huomannut, tätä sairautta ”opiskellessani”, että jopa saman diagnoosin saaneet saavat eri lääkitystä ja eri hoitoa kaikin puolin.

hienoa Myy että ostit ruusuja itsellesi. mä ostin ison kimpun tulppaaneja.. vai sittenkin niitä pikkuisia neilikoita? ei, kyllä ne tulppaaneja oli.

voi Jaana, teillä on koiranpentu!!! ihanaa. olen valtavan eläinrakas ja varsinainen koiraihminen.
oman rakkaan koirani menetin sairaudelle kolmisen vuotta sitten. rankkaa oli se suru ja luopuminen. koirani eli 11 vuotiaaksi. en halunnut enää hankkia omaa koiraa (enkä enää voisikaan) mutta olen ollut varsin suosittu hoitaja monelle kulmakunnan koirulille.
olen valtavan otettu, kun naapuruston koirien omistajat kertovat ettei taloni ohi tunnu pääsevän millään kun rekut tunkevat oma-aloitteisesti mun ovea kohti.
ne tietävät kyllä missä heitä ihaillaan ja hellitään, leikitetään ja herkkupalojakin täältä löytyy aina tietystä laatikosta :)
niin mainioita kaikki, kun ne ryntäävät tuosta ovesta sisälle, antavat tukun naamapusuja vierailun alkajaiseksi ja sitten ne menevät tutun laatikon eteen nuuskimaan mitäs täältä tällä kerralla löytyy.
eläinrakkaus on valtavan rikastuttavaa ja elämyksellistä. vain toinen eläinrakas tietää mistä on kysymys.
olen varma että koiranpennulla on jopa tervehdyttävä vaikutus, uskon niin. eikä ainakaan passivoiva.

ai niin, Myylle vielä. elämä tarjoaa jokaiselle myös niitä huonoja ja ikäviä ja murheellisiakin asioita.
tämä kuulostaa niin pliisulta mutta totean tuon silti.
joskus meistä tuntuu että muilla menee paremmin ja he saavuttavat kaikki unelmansa, muttei se taida ihan totta olla.
eikä mitään ”taida”, vaan ei se ole.

itse koen oman tilanteeni siten, että olen onnekas kun ei vanha tuttu depressiosairas aktivoitunut tämän syövän myötä.
luoja, miten huojentunut olen siitä. menetin depissairaudelle vuosia. myös ne vuodet kun olisi ollut ajankohtaista yrittää niitä lapsia.
olen kuitenkin sujut asian kanssa. niin vain kävi. se on hyväksyttävä. on paljon naisia jotka eivät tule raskaaksi ja joille syy lapsettomuuteen ei edes selviä koskaan. ei vieläkään vaikka tutkimukset ovat valtavasti kehittyneet ja vastauksia pystytään löytämään.
tällöin epätietoisuus tarjoaa, valitettavasti, vääristyneitä ajatuskaavoja; olenko minä niin epäonnistunut tapaus etten kykene tulemaan edes raskaaksi.
aivan kauhea on kertakaikkisen pähkähullujen tyyppien hokema, jota kuulee edelleen vaikka elellään 2000-lukua, että jokainen lapsi VALITSEE vanhempansa. herranen aika mitä soopaa!
se loukkaa verisesti lapsettomuudesta kärsiviä.
kuten totesimme yhteistuumin, meidän naiseus ei ole missään tekemisissä lapsettomuuden kanssa.
ei se lapsi naista tee, vaan meidän sisin. meidän tapa olla me. meidän ajatukset ja toki myös ulkoiset tekijät. naisellisuus. ominaispiirteemme jotka kumpuavat… niin, naiseudestamme.

nyt pitää lopettaa.,
palataan taas ja peukutuksia meille kaikille, lämpöisin terveisin K

PS. Jaana informoitko heti kun saat uutisia. myötäelän vahvasti tilannettasi. rapsutukset pennulle :)