Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? Vastaa viestiketjuun: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita?

#64017

Kia Kolangio
Participant

Heippa Myy, Jaana ja muutkin!
ennen sytohoitoa otan myös pahoinvoinnin ennaltaehkäisyyn Dexametasonia 1,5mg x 2 ja Granisetron Stada 1mg x 6 kpl.
Primperania aina tarvittaessa ja opiaattia.
tällä hetkellä olen tyytyväinen tuohon coctailiini Primperan plus OxyNorm, MUTTA jos tunnen jatkossa tarvetta nostaa OxyNormia, se ei ole hyväksi koska kysymyksessä on sentään opiaatti. sitten tiedustelen noita teidän mainitsemianne lääkkeitä, panin ne kalenteriin ylös.

hei Myy, noudatitko meitin sopimusta ostaa itsellemme kukkia naistenpäivänä? :) minä ostin ja kimppu pöydälläni ajattelin myös Sua.
olen niin iloinen puolestasi että olet jälleen terveen kirjoissa. sylillinen onnea!

Jaana, no on teidän perheessä ollut koettelemuksia. pahoittelut siitä. ja ihan uskomaton tuo tarina, että aivan Ameriikan maille lähettivät näytteen tutkittavaksi. olihan kysymyksessä sentään lapsi. upeaa toimintaa.
itsekin olen valtavan tyytyväinen kaikkeen hyvään mitä saan osakseni.
ensiksikin hyvää hoitoa, ehkä maailman parasta, ja kaiken kukkuraksi yhteiskunta maksaa viulut. se totisesti vetää nöyräksi.
Kelalta saan pientä sairauspäivärahaa, sillä olen aina ollut pienituloinen, mutta se riittää velattomalle ihmiselle hyvin.
nyt odottelen vielä oman ammattiliittoni päätöstä saanko vähän ekstraa eli ns. “sairausavustusta”, mikä on koukeroinen juttu mutta aivan mahdollinen. kuulin, että yksi sytostaatti-pussi maksaa yhteiskunnalle 800 e ja koska saan jokaisella hoitokerralla kaksi myrkkypussia, on helppoa laskea loppusumma eli 1600 e per hoitokerta!
toisessa vertaisukipaikassa monet valittavat Kelan toimintaa mutta itselläni sielläkin on kaikki sujunut moitteita.
vähäisten alkusekaannusten jälkeen, ja kunhan olin saanut kiikutettua lääkärin B-lausunnun Kelaan, asiat alkoivat rullata jo viikon parin kuluttua.
hätää ei ollut missään vaiheessa sillä onhan ukkeli aika hyvätuloinen ja kuten totesin, käytän rahaa vähän. tai oikeastaan kaikkea on ollut koko ajan yllinkyllin! ei tarvitse tinkiä terveellisestä ruokavaliosta, kosmetiikan oon vaihtanut Niveaan, paitsi huulipunat; ne pitää olla laatukamaa, mutta nekin olen kyennyt hankkimaan mieleni piristykseksi :)
suunnittelemme myös viikonloppureissua Prahaan, mutta sen kustantaa kyllä mies.
ja matka riippuu kovasti kunnostani. että uskalletaanko lähteä. ainakin matkavakuutukset pitää olla tip top.

elämä on hyvää ja pienimuotoista. en mä noita matkojakaan niin kaipaa. kevättä ja kesää odotan innolla. pääsee mökille ja terassille ja vaikkapa evästetkelle luontoon. ylipäätään kun ilmat lämpenevät tämä iänikuinen kotoilu avautuu toisella tavalla. tuonne vaan puistonpenkille aurinkoon istuskelemaan jos ei pitemmälle jaksa kalppia. keho kaipaa luonnon D-vitamiinia.
tänään on muuten kevätpäiväntasaus! :) :) :) päivät ovat jo pitempiä kuin yöt.

tänään taidan olla niin hyvässä kunnossa, että saatan siivota Konmari-idealla vaatekaappini. vaikka vain hylly kerrallaan.
koti saa happea lisää. ja tilaa. se tuo valtavasti iloa.
mies sairastui eilen flunssaan, jo toista kertaa lyhyen ajan sisällä. saapi sairastaa omassa kodissaan, nyt me ei voida ottaa tartunnan riskiä.
loppuviikosta saattaa muutoinkin tulla niitä pahoinvointipäiviä. plaah. mutta ne huonot päivät tulevat, ja sitten taas menevät.

en haluaisi vaikuttaa yltiöpäisen positiiviselta. onhan minullakin välillä pelon tunteita ja ahdistusta.
uskon että saan elää tulevan kesän, mutta entä jo seuraava vuosi? mitä sitten tapahtuu?
mielessä pyörii välillä sen yhden lekurin lipsautus että “täs ois niinku 8-11 kk aikaa”… suunnilleen noin hän totesi tilastototuuksista.
oletettavasti yhteiset eläkepäivät miehen kanssa ovat vain unelmaa. entä miten mies pärjää jos menehdyn? se on ehkä kivuliain ajatukseni.
ja muut läheiseni. sisarukset ja ystävät. onneksi minulla ei ole lapsia.
en tiedä.
rankkaahan tämä vakavan sairauden sairastaminen on, eritoten, kun tietää olevansa kroonikko loppuelämän.
en siis halua väistellä väenväkisin totuuttakaan, realiteetteja. ne ovat mitä ovat.

tänään on kuitenkin hyvä päivä. eivätkä edes terveet voi tietää, mitä tuleva tuo tullessaan. kuten jo totesimmekin Jaanan kanssa.

tsemppiä ja iloa päiviinne kaikesta huolimatta!