Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Läheiselläni on syöpä Miehelläni aivokasvain glioblastooma gradus 4 Vastaa viestiketjuun: Miehelläni aivokasvain glioblastooma gradus 4

Vastaa viestiketjuun: Miehelläni aivokasvain glioblastooma gradus 4

Etusivu Keskustelufoorumi Läheiselläni on syöpä Miehelläni aivokasvain glioblastooma gradus 4 Vastaa viestiketjuun: Miehelläni aivokasvain glioblastooma gradus 4

#63910
Tainalaa
Participant

Hei!

Kiitos Mustikka, tutulta kuulostaa. Mieheni on nyt saattohoidossa Terhokodissa.
Kasvaimen toteamisesta on mennyt 9,5 kk. Koko sairauden ajan mieheni on tasaisesti saanut uusia oireita, mennyt huonompaan ja menettänyt toimintakykyään. Vaikka sädehoito + Temotzolokuuri ”auttoi”, eli kasvain rauhoittui eikä näyttänyt loppuvuodesta otetuissa kuvissa kasvaneen, silti uusia oireita tuli jatkuvasti ja vointi huononi.
Kotihoito oli molempien meidän toiveena, mutta on sanottava, että itselleni loppuajat kotona olivat lähes ylivoimaisen rankkoja. Eihän sitä tajua, kun keskittyy vain toisen vointiin, kuinka kovilla itse on. Päiväkirjamerkinnöistä se tulee hyvin ilmi kun jälkeenpäin lukee.. No, sain tuossa kolmisen viikkoa sitten flunssan, joka kuumeineen kaatoi minut petiin. Onneksi lähete ja kontakti Terhokotiin oli luotu, niin ottivat mieheni osastolle. En usko, että mies palaa enää kotiin. Nyt, kun liikunta- ja pidätyskyky on kokonaan mennyt, en selviäisi 100 kiloisen mieheni hoidosta vaikka saisimme kotisairaanhoidon käymään kolmekin kertaa päivässä.
Käyn miehen luona päivittäin. Kaipaan häntä kovasti ja tunnen jotenkin syyllisyyttä siitä, ettei hän ole kotihoidossa. Mutta näin on turvallisempi ja parempi kaikkien kannalta. Mieheeni ei juuri enää saa kontaktia, eikä hän itse enää kaipaa kotiin. Hoito on todella hyvää Terhokodissa, ja niin kodinomaista kuin voi olla. Siellä ollessaan hän sai Grand mal -eplilepsiakohtauksen (10 min), olisi ollut traumaattista, jos se olisi tapahtunut kotona.
Odotan ja pelkään kuolemaa, joka on jo lähellä.