Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

#63770

Hanne17
Participant

Hei Salamatkustaja, hei Myy,

hienosti kirjoitatte ulkopuolisuuden tunteesta ja siitä, että siitä voi päästä eroon. Varsinkin tuosta vähempiarvoisuudesta. On varmasti tärkeätä tuo, että syövän ei anna nielaista koko minuutta.
Se varmaan pätee silloinkin kun sairastaa kroonistunutta syöpää. Edelleen on kokonainen ihminen, ei vain sairautensa. Ympäristön tapa reagoida vaikuttaa siihen, onko oman itsen säilytyäminen helppoa vai vaikeata. Ehkä usein siltä väliltä, ja eri tilanteissa eri tavoin.

Näin juuri hienon TED-puheen, jossa puhuttiin siitä, miten ihminen aina muuttuu. Olemme vähemmän vakaita kuin mitä ajattelemme. se mitä meille tapahtuu, antaa jotain sykäyksiä. Itse kai voimme vaikuttaa siihen, miten nämä sykäykset tulkitsemme. Minulle on tällä hetkellä tärkeätä surra sitä, että sairastuin. Tuntuu, että suremalla valmiiksi pääsen eteenpäin. Kaikki tuskin tuntevat näin, luulen että minulla tämä liittyy siihen, että sairastuttuani, koko hoitojen ajan yritin niin kovasti tsempata. Itseänikin ärsytti kun olin kympin potilas melkein koko ajan. Kun hallinta sitten välillä petti — lähes aina yksin kotona, tietokoneen takutessa tai avannepussin falskattua riittävän monta kertaa — huusin ihan jotainprimitiivihuutoa, kunnes kurkkuun sattui. Sitten kasasin itseni, ja koetin taas pärjätä. On kai minun oersoonallisuuttani, etten kenellekään muulle uskaltanut näyttää tätä puolta tunteistani.

Epätoivo, kiukku, tunne siitä että elämä kohtelee minua epäoikeudenmukaisesti kun syöpä tuli useiden muiden surujen jatkoksi. Nämä tunteet olivat musertaa minut, mutta en yhtään tiennyt miten ja kenelle niitä voisin ilmaista. Terapeutti oli hyvä ratkaisu. Mutta toivon, että joskus tulevaisuudessa jos koen tällaisia tunteita, uskaltaisin ilmaista niitä myös rakkailleni.

Kun aiemmin kirjoitin että syövän varjo viipyy, on siinä ehkä kyse juuri näiden tunteiden herättämistä tuneista, niin, ja tuosta edellä mainitsemastani surusta.

Tilinpäätöstä en sairastumisen suhteen vielä kykene tekemään siksikään, että seuranta vielä jatkuu. Välillä varmaan kaikille toipuneille tuttu ‘entä jos’ -kysymys on aina välillä mielessä.

Hyvää pian alkavaa sunnuntaita kaikille !