Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

Huomaan, ettei mulla on vähän keinoja takataskussa kohdata tätä kriisiä. Olen yrittänyt ylläpitää tavoitteita ja ajatuksia positiivisessa tulevaisuudessa niinkuin sitä toitotetaan joka suunnalta. Tiukan paikan tullen olen vaan yrittänyt unohtaa ja porskuttanut eteenpäin. Nyt tämä sairastuminen pakottaa kohtaamaan asioita. Fiilikset vaihtelee laidasta laitaan ja tulevaisuutta ei osaa hahmottaa sairauden kanssa. Nyt en pääse noin vain eteenpäin.

Luin jostain ettei tarvitse yrittää hyväksyä tilannetta mutta sen kanssa tulisi oppia elämään. Nyt mietin , etten ikinä opi elämään tämän syövän kanssa. Hyväksymisesta nyt ei voi edes puhua. Nyt tuntuu vaikealta tuo ”oppia elämään ”. Miten? Ajan kanssa ? Sekin hrvittää että meitä sairastuneita on niin paljon. Syöpäklinikan seinällä oli tieto että joka 4s sairastuu elämänsä jossain vaiheessa syöpään. On kaameaa olla tuo 4s. Ehkä sekin etten vielä tiedä kuinka krooninen sairaus tästä kohdallani tulee. Hoidot kesken ja leikkaus tulossa. Tämä epätietoisuus on nääntävää