Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

#63561
Hanne17
Participant

Voimia Hanna66! Toivottavasti ripuli on hellittänyt. Kyllä hoidot varmasti tehoavat, tuo uutinen 3kk tehosta on kiirinyt minullekin monesta suunnasta. Mm. Meikun onkologeilta, ja siihen suuntaan ollaan kai siirtymässä.

Kärsivällisyyttä sinulle hoidoista toipumiseen. Minulta neuropatia katosi käsistä aika nopeasti, jaloissa viipyy yhä, hoitojen loppumisesta pian vuosi. Mutta edustystä on tapahtunut. Mielikin tarvitsee toipumista. Olen vasta vähitellen ymmärtänyt, miten kovassa paineessa olin hoitojen aikaa, ja luulen muiden kokevan vähän ainakin samalla tavalla. Oli tuo etova olo, kylmäoireita, iho-oireita, neuropatiaa ja pelkoja, iänikuisia verikokeita, tt-kuvia. Minulla oli iso leikkaus vuelä hoitojen jälkeen. Jälkeen päin ajattelin että jollain tapaa kävin pohjalla silloin, sieltä olen vähitellen kavunnut tqkaisin arkimaailmaan. Välillä ”kapuaminen” on ollut raskasta, on tehnyt mieli pysähtyä. Mutta säännöllinen liikunta (aluksi pienet kävelyt, nyt jo reipas ryhmäliikunta kerran viikossa) on ollut tosi tärkeätä. Todellakaan ei ole ollut aina helppo lähteä, aluksi kävellessä jalat kipeytyi todella paljon, nytkin niitä saattaa särkeä. Mutta toisaalta, jos en liiku niin sillloin jalat vasta sörkevätkin.
Vähitellen olen tullut tarmokkaammaksi, mutta taitaa olla niin, että elämänuskon vahvustuminen on jotain, mitä ei voi pakottaa. Kun elämän hauraus on kerran tullut näin todeksi, hengenlähtö ollut eri tavoin pari kertaa lähellä, niin tulevaan ei heti usko sydän luottaa, vaikka pää alkaisikin uskoa siihen, että itse kuuluu onnekkaisiin.

Ja välillä ainakin minua jotenkin mietityttää, että miten juuri minä sain mahdollisuuden jatkaa elämääni, kun niin monen näen menettävän sen. Toisaalta, miksi juuri minä jouduin pysähtymään, sairastamaan ja pelkäämään, kun niin monet ympärillä porskuttaa eteenpäin? Kun jonkun toisen murhe on se että lähikauppa ei enää myy sitä hyvää luomupastaa tai että työmatka piteni puoli tuntia, ja itse miettii ovatko varmasti kaikki syöpäsolut poissa.

Elämä ei kuitenkaan ole epistä, se vaan on. Enää en osaa kuvitella onaa elämääni ilman syöpää, vaikkatietenkään en sitä koskaan olisi valinnut. En halua romantisoida, mutta läheiset ovat tulleet entistä läheisemmiksi, ja joistain suhteista ovat turhat luulot karkonneet.

Voimia myös sinulle Kesanto! Toivon että sinunkin neuropatia väistyy. Ja muille tänne eksyville myös hyvää vointia, Myy, Miska, Salamatkustaja, Juse, Kangasalan Ukko, kaikille toivon hyvää vointia. Unohdin varmaan jonkun :)