Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Vapaata keskustelua eli "sitä sun tätä" Vastaa viestiketjuun: Vapaata keskustelua eli "sitä sun tätä"

Vastaa viestiketjuun: Vapaata keskustelua eli "sitä sun tätä"

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Vapaata keskustelua eli "sitä sun tätä" Vastaa viestiketjuun: Vapaata keskustelua eli "sitä sun tätä"

#63301
Kia Kolangio
Participant

hei kaikki,
löysin tämän palstan vasta muutama päivä sitten. hienoa, että tämmöinen on olemassa, vähän hiljaista vaan tuntuu olevan.
ensi alkuun toivotan Teille kaikille toipumista ankarasta sairaudesta ja voimia arkeen.
itse sain joulukuun puolivälissä tietää, että sairastan harvinaista kolangiokarsinoomaa, suomeksi sappitiehyen syöpää.

muutamaan viikkoa aiemmin olin epätavallisen huonovointinen eikä ruoka maistunut.
sitten alkoi sietämätön kutina käsivarsissa, reisissä ja vatsassa.
eräänä perjantai-iltana, kun miesystäväni tuli luokseni, hän sanoi heti että mitä ihmettä, ihosi on aivan keltainen.
kun tarkemmin katsoimme, havaitsimme myös silmieni valkuaiset kellertäviksi.
koska kello läheni jo myöhäistä iltaa, lähdimme vasta seuraavana aamuna Malmin päivystykseen.
verikokeiden valmistuttua meitä pyydettiin lähtemään viipymättä Meilahden sairaalaan lisätutkimuksiin.

olen jonkin verran riippuvainen alkoholista ja mietin, onko kysymyksessä esim. maksakirroosi tai -tulehdus yms. yms.
olen 56 vuotias, ei lapsia, ja eritoten nuorempana alkoholinkäyttö oli hurjaa meininkiä. lisäksi, kuten alkoriippuvaiset varsin tyypillisesti, sairastin myös rajua depressiosairautta.
Meilahdessa seurasi lisää ja lisää verikokeita sekä kuvantamisia.
kun kirurgi tuli luokseni, näin heti hänen kasvoistaan etteivät uutiset ole hyviä.
sanoin, että olen sairastanut rajun depression, joten suhtautumiseni kuolemaan on verrattain erillainen kuin terveellä ihmisellä, sillä niin minä sen koen.
kirurgi huojentui silmin nähden, vai kuvittelinko vain, ja kertoi että maksastani oli löytynyt isokokoinen tuumori, läpimitaltaan 13 cm.
vasta myöhemmin selvisi, että kysymyksessä oli tämä sappitiehyen syöpä, mikä oli lähettänyt etäispesäkkeen maksaan, tämän kolmetoistasenttisen hirviön.

jossain vaiheessa purskahdin itkuun, jossain vaiheessa tunnemyrskyni kääntyi kerta kaikkisen merkilliseksi ”huumaksi”, en osaa selittää moista reaktiota. ihanaa, olen vapaa. enää ei tarvitse stressata työasioista, eikä ainakaan mistään pikkumurheista.
jossain vaiheessa kuiskasin rakkaalle miehelleni, että kunhan päästään kotiin, vedetään sen päiväiset kännit että oksat pois. järkyttynyt miesystäväni, joka on lääkäri, nyökkäsi vain: tehdään niin jos haluat.
kun miesystäväni ja kirurgi juttelivat (minusta se kesti sata vuotta) vaikeaselkoista lekurikieltä, ehdin jo kelailla että kellari ainakin pitää siivota ennen kuin kunto romahtaa, sun muuta höpölöpöä.
lopulta pääsimme kotiin, join neljä pientä purkkia olutta ja pari votkahörppyä.
maanantaina takaisin Meilahteen, tällä kertaa viideksi vuorokaudeksi osastohoitoon.

nyt voimat hyytyy, jatkan myöhemmin.
kaikenlaisia asioita pyörii päässä joita on hyvä rustailla pienemmiksi, tai suuremmiksi.
joka tapauksessa on tärkeää saada purkautua.
iso kiitos palstan pitäjille!
parhain terveisin, Kia