Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Vapaata keskustelua eli "sitä sun tätä" Vastaa viestiketjuun: Vapaata keskustelua eli "sitä sun tätä"

Vastaa viestiketjuun: Vapaata keskustelua eli "sitä sun tätä"

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Vapaata keskustelua eli "sitä sun tätä" Vastaa viestiketjuun: Vapaata keskustelua eli "sitä sun tätä"

#56204
Myy79
Participant

Heippa Kesanto!

Noiden jalkojen kanssa kannattaakin olla tarkkana. Puhu niistä oireista lääkärin kanssa. Mä pidin/ pidän sitä tärkeänä, että fysiikasta pitää pitää hyvää huolta. Se kuitenkin vaikuttaa elämässä niin paljon, että saa olla terve ja keho ei ole kipeä. Itse olen ajatellut, että voisin tulevaisuudessa alkaa käydä useammin hierojalla. Itse olen huomannut, että kosketus tekee todella hyvää keholle ja mielelle. Hieronta tuntuu hyvältä ja siksi olen ajatellut alkaa käymään hierojalla useammin. Se aukaisee myös jumeja. Tilanteessasi on mun mielestäni ihan normaalia, että mieliala voi olla aina välillä huono. Itsellänikin oli. Toki miehesi tilanne on siinä lisänä, joka hankaloittaa arkeanne, vaikka ei hänen syynsä olekaan. Hoitojen jälkeen olin erittäin surullinen aina välillä. Onneksi se olotila ei jäänyt päälle pitkäksi aikaa. Välillä toki vieläkin kysyy itseltään, että miksi mulle kävi näin, että sairastuin? Toki mun täytyy olla myös kiitollinen siitä, jos tää syöpä ei uusi. Omalla kohdallani keskustelut ammattiauttajan kanssa ovat olleet avuksi + oma mietiskely. Eihän noi ammattiauttajat mitään ystäviä ole, mutta toki keskustelun pitäisi sujua. Yksin ei kannata mun mielestä jäädä negatiivisia ajatuksia pyörittelemään omassa mielessään. Eikä pahoinvoinnin kanssa kannata missään nimessä jäädä yksin. Varsinkin jos huono mieliala jatkuu ja jatkuu vaan. Noista ammattiauttajista sanon sen verran, että nehän eivät vedä keskustelua vaan asiakkaan on se tehtävä. Se tietysti on kurjaa, että pitää jaksaa, vaikka on sairastunut ja väsynyt. Itselläni ammattiauttajan kanssa keskustelu meni niin, että minä puhuin mieltäni vaivaavista asioista. Välillä itkinkin. Ei ole olemassa tyhmiä ajatuksia! Hän sitten kysymyksien avulla aukaisi tilannettani ja kommentoi aina välillä jotain. Muuten hän oli hiljaa ellei mulla ollut puhuttavaa. Toki tervehti ja kysyi kuulumisia ja oli ihan asiallisen ystävällinen. Aika paljon noiden käyntien sisältö riippui minusta. Käsittelimme siis minun mieltäni vaivaavia asioita.

Ideasi on mun mielestäni hyvä. Maiseman vaihto voi tehdä hyvää. Lisäksi kaikki rentouttava tekeminen tuntuu musta ainakin hyvältä. Kaikkea tietysti jaksamisen mukaan eikä tekemisen tarvitse olla mitään suurta ja aikaa vievää. Hoida kuitenkin myös itseäsi. Kun itse voi paremmin niin sitä jaksaa sitten parishteessa paremmin. Oletko kokeillut vertaisryhmää? Onko muistisairaiden läheisille jotain vertaisryhmää?

Itse kuitenkin ajattelen, että nyt tärkein ihminen olet sinä itsellesi. Hoida siis itseäsi. Vertaisryhmä muistisairaiden läheisille voisi olla vasta sitten kun olet itse päässyt hoidoista ja alat vahvistumaan hoitojen jäljiltä.