Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

#50694
Myy79
Participant

Heipat kaikille!

Salamatkustaja, kyllä minullekin on niin tuttua tuo kysymys, etä miksi minulle tuli syöpä? Tätä kysymystä olen miettinyt paljonkin ja eri näkökulmista.Eräs hoitaja sairaalassa totesi, että positiivisella ajattelulla on paljon merkitystä syövän hoidossa ja jopa sen paranemisessa. Tavallaan hirveä ajatus ja kysyinkin sitten ihan lääkäriltä, että onko positiivisella ajattelulla vaikutusta syövän syntyyn ja saako sen positiivisuudella pois. Lääkäri totesi, että positiivisella ajattelulla sitä ei saa pois. Lisäksi olen miettinyt, että olenko tehnyt jotain niin pahaa, että minulle tuli syöpä? Onko syöpä kosto jostakin? Aivan hullulta kysymykset kuulostavat, mutta nämäkin käväisivät mielessäni. Munasarjasyöpä kun on n. 70- vuotiaiden tauti ( itse olen 37). Nuoremmilla, alle 45- vuotiailla sitä esiintyy harvemmin. Syöpähoitojen keskellä ollessani myös harmittelin sitä, kun kaverini saavat elää sairaudesta vapaata elämää. He eivät millään voi käsittää miltä minusta tuntuu ja näinhän se minusta onkin. Tämän ymmärtää vain toinen syövän kokenut. Toki on hyvä asia, että kavereillani ei ole syöpää, mutta silti ajattelin niin. En toivo tätä kenellekkään. Se on kyllä jännä juttu, että sitä alkaa etsiä itsestään syytä, miksi syöpä tuli. Totuushan kuitenkin on, että sitä esiintyy vastasyntyneistä vanhuksiin.

Kanaemo-80, itse olen käynyt terapeutilla juttelemassa oikeastaan koko hoitoprosessin ajan ja se jatkuu vieläkin. On ollut hyvä keskustella sairauden aikana vellovista tunteista ja elämäntilanteestani yleensä. Itseäni vaivaavista asioista ym. MInusta on ollut hyvä, että on puhunut tunteistaan ja ajatuksistaan täysin avoimesti. Se on tuntunut ainakin minusta tosi hyvältä. Itselläni on ollut myös syöpäyhdistyksen kautta hyvä tukihenkilö, jonka kanssa olemme käyneet pitkiä keskusteluja sairaudesta. Keskustelu on ollut vastavuoroista ja hänen kanssaan keskusteluista on saanut myös uusia näkökulmia sairauteen, sen vaikutuksiin ym. Olemme molemmat esittäneet toisillemme kysymyksiä, jotka ovat sitten avanneet omaa ajattelua. Lisäksi on ollut hyvä rauhassa keskustella asiasta saman kokeneen kanssa. Tämä palsta on myös ollut mainio paikka jakaa kokemuksia ja täältäkin on saanut uusia näkökulmia :)