Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

#45914
Hanne17
Participant

Hei kaikki, ruokavalioon lisäsin aamumyslin sekaan paahdetun pellavarouheen, vatsa toimii paremmin ja pärjään avanteenkin kanssa paremmin. Avannehoitajan kanssa etsittiin jo aiemmin vaihtoehtoa tälle sidokselle, mutta eipä löytynyt parempaa. Liekö syynä se että avanne tehtiin päivystysleikkauksessa, kun minulla oli jo pitkälle edennyt suolitukos. Oli ilmeisesti aika haastava leikkaus epikriisistä päätellen, ja minulla tuuria kun ei tullut suoleen kuoliota. Vähän falskaava avanne on pieni hinta siitä.
Muuten: lääkärini sanoi että oksaaliplatiinihoitojen suhteen viisi antaa hyvän vasteen. Niin sanii jo eka lääkärikin hoitojen aluksi, että keskimäärin menee viisi. Joten ei huonoja fiiliksiä vaikka jäivät viiteen.
Muuten on välillä kyllä tunne että hoidot on jatkuneet ikuisesti, ja yhtäkkiä on viisi viikkoa vaan jäljellä! Välillä sitten hävettää kun luen joidenkin vuosien taistosta.
Itse olen kuitenkin voinut suht hyvin. Oksaaliplatiinin aiheuttama neuropatia kuitenkin pisteli jalkapohjissa ja käsissä siihen malliin, että oli helpotus että se on kadonnut.
Muuten olen sen verran hyvinvoipa että liikun paljon ihmisten ilmoilla, kävelytän kaverin koiraa pari kertaa viikossa, käyn jumpassakin. En tosin joka viikko, ja nyt ollut joulutaukoa, joka mulla venähti muiden menojen takia pitkäksi. Jänskättää mennä perjantaina, väsyttääkö enemmän, vai olisko jo kunto kohentunut, kun oksaaliplatinasta on jo yli kuukausi. Tänään päättyy kuudes hoito.
On jännää, miten jotkut ihmiset suhtautuu mun hyvään vointiin. Ovat kuin pettyneitä, erityisesti paksu tukkani kerää vähän hassuja huomioita. Enpä ole puhunut hiuksistani koskaan niin oaljon kuin nyt. Joillakin tämä laukaisee sitten kauhutarinareaktion. Kertovat mulle jonkun tuttavansa hirveistä kärsimyksistä, syövän uusiutumisesta ja kuolemasta. Toivontappajiksi heitä mielessäni kutsun, ja joillekin olen sanonut, että juuri nyt en jaksa kuunnella syöpätarinoita.
Hassua on se, että kyllä itse niitä etsin, teiltä muilta syöpää sairastavilta suoraan. Mutta nämä toisen käden tarinat ei mulle mitään anna, kun tuntuu, että ne kerrotaan mulle silloin, jos kerron voivani hyvin ja lääkärin antaneen hyvän ennusteen.
Tällaisia funteerauksia tällä kertaa. :) Hyvää vointia kaikille, tänään paistoi aurinko.