Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

#45204
Sagie
Participant

Hei kaikki,

Olen 67 vuotias mieshenkilö. Päätin kirjoittaa palstalle lyhyesti oman tarinani, mutta tässä kävi taas niinkuin monasti ennenkin, että ei saanut lakkaamaan kun aloitin. No eihän kenenkään ole pakko lukea ja kai täällä palstatilaa riittää.

Olen ollut kohtalaisen hyvässä fyysisessä kunnossa ja sen ylläpitämiseksi harrastanut jumppaa ja kuntosalia. Viime keväänä valmistauduin vuosittaiseen lääkärikäyntiin kolesterolitason seurannan takia. Pyynnöstä sain omalta lääkäriltä lähetteen kattaviin verikokeisiin.

Verikokeiden tultua oma lääkäri soitti, että nyt on jotain ongelmia, kun Hemoglobiini taso on pudonnut vakaasta 150 tasosta 92. En ollut huomannut laskua kunnon heikkenemisenä. Pääsin terveyskeskuslääkärille seuraavana arkipäivänä kohta aamulla. Lääkäri ei löytänyt mitään peräsuolta tunnustellen ja kirjoitti lähetteen tähystykseen.

Asia käsiteltiin ja pääsin tähystysjonoon. Ennakoitu odotusaika oli 2 – 3 kk. Tämä oli tosi masentava tieto siis pitkä odotusaika. Hakeuduin yksityiselle lääkäriasemalle tähystykseen. Hinta 500 euroa ei tuntunut sillä hetkellä miltään mahdollisen3 kk epätietoisuuteen verraten.

Tähystystä varten pitää suolisto saada tyhjäksi ja sitä varten pitää pari vuorokautta juoda liemiä, joita ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua makoisiksi. Tähystys eteni ja oltiin lähestymässä paksusuolen loppu/ alkupäätä, eikä mitään oltu vielä havaittu. Lääkäri sanoi, että pitänee tähystää myös nielun kautta. Sitten kuului ”Bingo”. Lääkäri tutki aikansa ja kertoi, että nyt löytyi tuollainen 2 euron kolikon kokoinen kasvain, joka todennäköisesti ei ole terve. Pahanlaatuiseksi se sitten osoittautuikin. Sain lähetteen TYKS iin, koska asun lounaisessa Suomessa. Lääkäri tulosti minulle kuvan kasvain kohdasta ja näytti missä se sijaitsee. Katseltuani sitä hetken, irrotin katseeni hetkeksi ja kun yritin löytää sen uudelleen niin en erottanut sitä, pyysin lääkäriä merkitsemään paikan. En merkitsemisen jälkeenkään oikein erota siitä kasvainta. Onneksi ammattitaitoinen lääkäri löytää tuollaiset.
Välittömästi tehtiin TT-kuvaus (?) ja sitten tuli kutsu lääkärin vastaanotolle kuulemaan tulokset ja hoitosuunnitelma. Tässä vaiheessa piti asennoitua kuulemaan pahimmat mahdolliset uutiset. Olin kuitenkin onnekas, eikä kuvauksen perusteella löytynyt etäispesäkkeitä. Aluksi määrättiin paksusuolen leikkaus, mikä tehtiin juhannuksen aatonaattona 2016.
Leikkauspäivänaamuna menin TYKS iin klo 7.15. Puolentunnin kuluttua lähdettiin leikkaussaliin yhden tosi ystävällisen hoitajan työntämänä. Hetken kuluttua tuli matkaan toinen vähän iäkkäämpi hoitaja, joka ihan selvästi oli kärsinyt omista aamutoimistaan. Matka leikkaussaliin jatkui reippaanlaisesti ovenpielet kolisten. Sain vielä moitteet, kun minulla ei ollut jotain hänen haluamaansa paperia mukanani. Totesin, että eivätkö he saa helpommin sen tulostettua tietokoneelta. Vastaus oli, että tässä sellaiseen ehditä. Nuorempi hoitaja oli visusti hiljaa ja yritti ohjailla sänkyäni parhaansa mukaan.

Leikkaussaliin päästiin ja pienten hauskojenkin vaiheiden jälkeen löytyi tehtävään suunnitellut lääkärit. Ennen nukahtamistani yritin olla nokkela ja kysyin ovatko varmoja, että olen oikea potilas tähän saliin ja operaatioon. Kaikki meni hyvin ja toimenpide suoritettiin ilmeisesti korkealla ammattitaidolla tähystysleikkauksena. Paksusuolesta lähti kuulemma 20 cm ja vatsanahasta löytyi 2 kaksi pientä 2-3 cm leikkaushaavaa ja yksi 5 -7 cm pituinen.

Heräsin tai minut herätettiin 6 tuntia leikkauksen aloituksen jälkeen. En ole ennen ollut leikkauksessa, joten en osaa verrata oloani enkä tuntemuksia vastaavaan tilanteeseen. Omasta mielestäni olo oli melko siedettävä. Hoitajat kovasti huolehtivat, että otan kipulääkkeitä enkä ainakaan aloita mitään vatsaliikkeiden jumppaa.

Suolen toiminta alkoi seuraavana päivänä ja kolmantena päivänä ilmoittivat, että voin lähteä kotiin. Omalta kohdaltani leikkaus meni tosi hyvin johtuen hoitajien ja lääkärien hyvästä ammattitaidosta tai operaation helppoudesta. Sain kipulääkkeitä, mutta ei niitä tarvinnut ottaa, kun olo oli siedettävä ilmankin.

Sain tietää, että leikkauksessa saatiin pois kaikki tarpeellinen, eikä imusolmukekoepaloissa ollut syöpätartuntaa. Kasvain oli kuitenkin tunkeutunut suolen seinämän läpi ja sen vuoksi on mahdollista, että syöpäsoluja on lähtenyt liikkeelle verenkierron mukana.

Lisä- tai liitännäishoitona minut siirrettiin TYKS in syöpäosaston potilaaksi, Siellä kollegio oli päättänyt että hoitonani olisi sytostaatit pillerikuurina. Lääke on Capecitabine Orionilta. Alkuperäislääke on ilmeisesti Xelox. Annostus on ollut 4 kpl ( 500 mg ) pilleriä aamulla ja 5 illalla. Kahdeksan kolmen viikon kuuria, joissa kahtena viikkona syödään pillereitä ja sitten viikon tauko. Luultavasti muidenkin tuntema lääkitys.

Tällä hetkellä on viimeisestä kahdeksannesta kuurista jäljellä yksi viikko. Olen selvinnyt pillerikuurista kohtalaisen pienillä sivuoireilla. Jalan pohjia ja käsiä on pyydetty rasvaamaan aamuin illoin. Neljäs purkki Tummelia on menossa. Tummelilla äitikin aikoinaan huolehti lehmien utareista. Olen yrittänyt myös juoda ylimäistä 1,5 – 2 litraa (raikasta vettä) päivässä ja se on tuonut aivan uuden rytmityksen ja suunnittelun vessan käytölle. Suurin sivuvaikutus on ollut väsyminen. Olen pystynyt käymään kuntosalilla 3 kertaa viikossa, mutta illalla tahtoo väsymys tulla jo 6 aikoihin ja uni kahdeksan yhdeksän pintaan. Herääminen 5 -6 väliin aamulla. Jos ennen jaksoi olla aktiivinen 10 tuntia päivässä, niin se on nyt 5-6 tuntia. Lääke on myös vaikuttanut silmiin. Näkö on heikentynyt jonkin verran, toivottavasti palautuu. Henkisesti se on vaikuttanut siihen, että entinen tekemisen ja osallistumisen palo on muuttunut usein odotteluksi. Hommat jäävät usein tekemättä, varsinkin sellaiset jotka voi siirtää huomiseen päivä toisensa jälkeen.

Kuudennen kuurin jälkeen olin TT kuvauksessa, eikä sieltä mitään uutta löytynyt. Koko ajan on kolmen kylkiluun pinnassa näkynyt jotain tummaa. Epäily on, että ne olisivat saaneet jonkin kolhun nuoruudessa. Toivotaan, että tulkinta on oikein.

Lukiessani palstan kohtaloita tunnen itseni ainakin toistaiseksi etuoikeutetuksi. Operaatiot ovat olleet helpohkoja ja olo on ollut siedettävä kaiken aikaa. Tunnen, että olen ollut ammattitaitoisten henkilöiden hoidossa ja saanut sellaista hoitoa ja huolenpitoa, joka tämän päivän tietämyksellä on mahdollista saavuttaa. Ehkä tärkein voimanlähde on tieto, että mahdollisesti se oli tässä.

On varmaan hyvä muistaa, että terveydenhoito on ihmisten ammattitaidon varassa ja kaikki inhimilliset virheet kuuluvat valitettavasti asiaan, vaikka niitä yritetään kaikin tavoin välttää. Omalla kohdallani en ole huomannut. Minusta on tärkeää, että hoitopäätökset tehdään usean ammatti-ihmisen kollegiossa. Yksittäisen, huippu ammattilaisenkin, johtopäätökset ja mielipiteet kannattaisi aina käsitellä useamman henkilön toimesta. Ei kaikki viisaus, kokemus eikä huomiokyky useinkaan osu yhden ihmisen kohdalle samanaikaisesti ongelman ratkaisun aikaan.
Olen itse tehnyt elämäntyöni kehittelemällä erilaisia koneita ja tekniikoita. Virheitä ja epäonnistumisia tuli jatkuvasti, mutta samalla tuli myös tilaisuuksia oppia niistä. Terveyden huollossa tilanne on paljon haastavampi, kun kokemus- ja kehitys pitäisi saavuttaa kohteen eli potilaan kärsimättä. Mekaanisia vempaimia voi aina toimittaa romuläjään ja aloittaa uudelleen. Ihmisten terveydellä ei voi toimia näin. Seurauksena olisi turhia henkilökohtaisia tragedioita ja kärsimystä.

Toivon voimia kaikille palstalaisille. Toivoa ei kannata koskaan menettää, jos sen pystyy ylläpitämään niin, elämä on helpompaa. Pitää myös muistaa arvostaa omaa elettyä elämää ei se ole ollut arvotonta, vaikka luvassa ei olisi enää terveitä päiviä.