Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Sururyhmä Kun suru ei saa minussa lopullista sijaa.. Miksi en käsitä kuolemaa? Vastaa viestiketjuun: Kun suru ei saa minussa lopullista sijaa.. Miksi en käsitä kuolemaa?

Vastaa viestiketjuun: Kun suru ei saa minussa lopullista sijaa.. Miksi en käsitä kuolemaa?

Etusivu Keskustelufoorumi Sururyhmä Kun suru ei saa minussa lopullista sijaa.. Miksi en käsitä kuolemaa? Vastaa viestiketjuun: Kun suru ei saa minussa lopullista sijaa.. Miksi en käsitä kuolemaa?

#43854

suurisuru75
Participant

Menetin äitini syövälle ihan hetki sitten.. Vuosi sitten todettiin syöpä ja vointi olikin hyvä, kunnes syksyn lopulla syöpä muuttui agressiiviseksi ja ei edes puolta viikkoa saattohoitopäätöksestä kun äiti nukkui pois. Sydämessäni olen tyytyväinen ettei äidin tarvinnut kauan kestää kovia kipuja tai olla sairaalassa pitkää aikaa mutta.. Toisaalta olisin äidin vielä halunnut täällä pitää, en olisi mistään hinnasta luopunut äidistäni.. Sisälläni on suuri tuska, joka kaivertaa ja meinaa musertaa alleen. En tiedä miten selviän, ja kuinka tämä tästä voisi helpottua. Tällä hetkellä kaikki on niin, en edes tiedä mitä.. Äiti oli minun tukeni, ystäväni, ihminen joka rakasti minua pyytteettömästi..
Minä olen aikuinen perheellinen ihminen, ja tiedän etä pitää jaksaa ja olla äiti lapsilleni..
Tämä ikävä vain on niin kaikki nielevä..