Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Sururyhmä Kun suru ei saa minussa lopullista sijaa.. Miksi en käsitä kuolemaa? Vastaa viestiketjuun: Kun suru ei saa minussa lopullista sijaa.. Miksi en käsitä kuolemaa?

Vastaa viestiketjuun: Kun suru ei saa minussa lopullista sijaa.. Miksi en käsitä kuolemaa?

Etusivu Keskustelufoorumi Sururyhmä Kun suru ei saa minussa lopullista sijaa.. Miksi en käsitä kuolemaa? Vastaa viestiketjuun: Kun suru ei saa minussa lopullista sijaa.. Miksi en käsitä kuolemaa?

#43474

beeblebum
Participant

Paljon tuttuja tuntemuksia- helpottavaa lukea että en ole ainut. Äitini, vähän yli 50v kuoli aivokasvaimeen 2015 kesällä ja kun oli aika hoitaa asioita, sain aika hyvin tsempattua ja hautajaiset ja kaikki meni yllättävän kivuttomasti. Nyt kuitenkin on alkanut tulla ihan ihmeellisiä tuntemuksia siitä että en voi uskoa että äiti on poissa. Minä ja äiti oltiin todella läheisiä aina. Välillä iskee kauhea ikävä ja epätoivo, että kunpa näkisin äidistä edes unta. Haudalla käyminen tuntuu oudolta, tuijotan hautakivessä lukevaa nimeä ja en voi ymmärtää, onko tämä oikeasti tapahtunut? Äitini sairastelu ei kestänyt montaa vuotta. Kuoleman jälkeen päällimmäinen tunne oli helpotus siitä että jatkuva stressi ja ahdistus syövän suhteen on vihdoin ohi. Nyt kai sitten voi odottaa että tilalle tulee kova ikävä, ja ehkä jonain päivänä äidin kuolema tuntuu todelliselta.

Vielä koen kovin tärkeäksi sen, että seurailen tämän kaltaisia keskusteluja, koska tuntuu ikään kuin muut ihmiset eivät voi ymmärtää näitä tuntemuksia ja kokemuksia.