Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät rintasyöpä, sytostaattien haitat, elämää hoitojen jälkeen Vastaa viestiketjuun: rintasyöpä, sytostaattien haitat, elämää hoitojen jälkeen

Vastaa viestiketjuun: rintasyöpä, sytostaattien haitat, elämää hoitojen jälkeen

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät rintasyöpä, sytostaattien haitat, elämää hoitojen jälkeen Vastaa viestiketjuun: rintasyöpä, sytostaattien haitat, elämää hoitojen jälkeen

#43294
Epeli135
Participant

Kiitos vastauksesta. Kirjoituksesi on hyvin kannustava ja on hyvä tietää, että toipuminen kuitenkin on suhteellisen nopeaa. Olen myös käynyt kävelylenkillä päivittäin, jo siitäkin syystä, että koira tarvitsee liikuntaa. Ulkona liikkuminen todellakin virkistää. Aluksin tosin peruukin kanssa oli kurjaa lähteä lenkille. Ensimmäinen syy oli heinäkuu eli peruukki oli turkasen kuuma. Toinen syy oli se, että kaikki tutut ja tuntemattomat koiranulkoiluttajat huomasivat uudet hiukseni ja piti vain sanoa, että kävin kampaajalla vaihtelun vuoksi. En todellakaan jaksanut alkaa selittämään sairastumistani koko kylälle.
Nuo sytojen sivuvaikutukset on turhauttavia. Juuri kun uskoo, että hyvinhän tämä jakso menee, niin seuraavana päivänä onkin taas joku uusi juttu. Minulle haasteellista on jopa syöminen. Ruokahalua ei ole juuri ollenkaan, mikä luultavasti on kapesitabiinin syy. Olen laihtunut 5 kg hoitojen aikana ja olen aivan alipainon rajalla.
Yritän myöskin vältää infektioita ja ruokakaupassakin käyn heti 8-9 aikaan aamulla, jolloin siellä ei juurikaan ole muita asiakkaita. Infektioiden välttelyyn tietty kuuluu myös kotitöiden tekeminen hanskat käsissä, koska tuo kurja kapesitabiini ohentaa ihon paperiksi. Onneksi väliviikon aikana iho ehtii hieman palautua seuraavaan jaksoon. Lähes hysteerisenä yritän paikata varovaisuudesta huolimatta tulleita ihovaurioita, kuten kynsivallin repeytymä tai varpaan ihon irtoaminen.
Kulmakarvat ja ripset olen saanut toistaiseksi pitää. Hiusten kasvua tulen odottamaan kuin kuuta nousevaa, koska tuo peruukki on vaan niin kamala kapistus. Moni on kyllä sanonut, että ei näytä peruukilta,
Yhtään ei luottamusta herättänyt sekään tieto, että valkosolut on tällä hetkelläkin lähes nollilla. Tämä tieto tietty tuli, kun jouduin tulehduksen vuoksi käymään sairaalassa. Nyt vaan sitten kotona odotellaan, että ehtiikö valkosolut palautumaan ennen viimeistä tiputusta vai ehdinkö saamaan jonkun megainfektion. Ehkä eniten rassaa tämä epävarmuus.
Uskon, että nämä kaikki hankaluudet kyllä uhotuu kun kuntoutuminen alkaa.