Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Läheiselläni on syöpä Miehelläni aivokasvain glioblastooma gradus 4 Vastaa viestiketjuun: Miehelläni aivokasvain glioblastooma gradus 4

Vastaa viestiketjuun: Miehelläni aivokasvain glioblastooma gradus 4

Etusivu Keskustelufoorumi Läheiselläni on syöpä Miehelläni aivokasvain glioblastooma gradus 4 Vastaa viestiketjuun: Miehelläni aivokasvain glioblastooma gradus 4

#41771
Cookos
Participant

Hei pitkästä aikaa,

Haluan teille kertoa, että mieheni kuoli toukokuussa. Hän ehti olla kaksi kuukautta saattohoidossa ja oli siellä jopa virkeänäkin pyörätuolissa vahvan kortisoni- ym. lääkityksen voimin. Hänen lähtönsä oli rauhallinen ja sain saattaa hänet loppuun asti.

Hänellä alunperin diagnosoitiin astrosytooma noin 7 vuotta sitten, mutta tämä viimenen glioblastooma-vaihe kesti noin vuosi ja 2kk, laskien siitä kun hänen hyvä vointi ja yleiskunto romahti yhtäkkiä ja epilepsia kohtauksia alkoi tulemaan tiuhaan tahtiin ja oikean puolen lihasheikkous lisääntyi joka kohtauksen myötä. Kasvain painoi paitsi oikean puolen liikealuetta, mutta vaikutti myös hänen puheeseen ja lopulta myös näköön. Näiden lisäksi vahvat epilepsialääkkeet ja mm. kortisoni aiheutti milloin mitäkin vaivaa, keskittymishäiriöitä ja väsymystä. Saattohoitovaihe oli henkisesti raskas, vaikka hänen vointi oli pitkälti yllättävän hyvä. Vasta aivan viimeisen viikon aikana hän uuvahti, nukkui päivä päivältä enemmän ja loppukin ruokahalu katosi.

Koen, että menetin mieheni jo kauan sitten, sairaus ja lääkitys muutivat häntä niin paljon (erityisesti kortisoni sai hänet äreäksi), mutta oli hienoa nähdä vielä väläyksiä tutusta rakkaasta miehestä parin viimeisen viikon aikana. Nyt kun hän on poissa, valtava huoli on poissa enkä koe olevani enää ahdistunut. Ei tarvitse enää pelätä. Tottakai kannan erilailla huolta minun ja pienten poikien tulevaisuudesta, mitä se tuo tullessaan, mutta siinä on toivoa ja uskoa.

En aikonut muuttaa keskustelua kuolema-aiheiseksi, mutta mielelläni kerron meidän kokemuksista elämästä glioblastooman kanssa. Ja koska ennuste on niin huono, minusta se on rohkeutta kohdata totuus, silloin voi parhaiten olla puolisonsakin tukena. Toivottavasti en masenna ketään näillä ajatuksillani, haluaisin välittää mielenrauhaa ja uskoa että elämä kantaa, vaikka joutuukin kohtaamaan vaikeita asioita.

Minusta on ihana ajatus, kun lapseni keksivät, että isi taivaassa pystyy säätelemään säätä ja he huutelevat toiveita ylöspäin :)
Aurinkoista kesää kaikille!

Cookos