Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Kokemuksia antioksidanttiklinikasta? Vastaa viestiketjuun: Kokemuksia antioksidanttiklinikasta?

Vastaa viestiketjuun: Kokemuksia antioksidanttiklinikasta?

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Kokemuksia antioksidanttiklinikasta? Vastaa viestiketjuun: Kokemuksia antioksidanttiklinikasta?

#35951
helris
Participant

Minullakin on levinnyt munasarjasyöpä, johon ei ole parantavaa hoitoa. Olen saanut sytosaatteja jatkuvasti jo vuoden verran. Niitä on välillä vaihdettu sitä mukaan kuin kasvain kehittää resistenssin.

Kävin ensimmäistä kertaa antioksidanttilkinikalla lokakuun lopulla 2014 Jaakkolan vastaanotolla, ja samalla otettiin verinäytteet erittäin kattavaa hivenaineanalyysia varten. Jaakkola määräsi heti alkuun hervottman arsenaalin antioksidantteja. Annostusta ja repertuaaria tarkennettiin, kun labratulokset valmistuivat.

Monet lääkärit suhtautuvat hirveän penseästi näihin. Kun yhteisvaikutuksia sytojen kanssa ei tunneta, niin he neuvovat (varmuuden vuoksi?) pidättäytymään kaikista lisäravinteista. Pitäisi syödä suurin piirtein pahvia, jotta ei vain tulisi yhteisvaikutuksia… Näytin Jaakkolan listaa erikseen sisarelleni, veljelleni, pojalleni ja ex-miehelleni, jotka ovat kaikki lääkäreitä. He olivat sitä mieltä, että ei niistä nyt haittaakaan ole. Ehkä he ajattelivat, että tässä konkurssissa ei ole väliä…
Olen käyttänyt näitä nyt 2,5 kuukautta ja aion jatkaa nimenomaan tukihoitona, en siis sytojen vaihtoehtona. Taukoa pidän muutaman päivän ennen ja jälkeen kemoinfuusion.

Voin tilanteeseen nähden hämmästyttävän hyvin. Tosin minulla ei oikeastaan ole ollut ongelmia sivuvaikutusten kanssa ennen antioksidanntejakaan paitsi yksi paha stomatiitti, joka vaikeutti syömistä. Siihen sain hyvät lääkkeet ja hyvät itsehoito-ohjeet, eikä ainakaan toistaiseksi ole ollut merkkejä siitä, että se palaisi. Vielä viime kesänä ja syksyllä jouduin käyttämään aika paljon kipulääkkeitä, ja syöpälääkärini ehdotti jo palliatiivista sädehoitoa. Siihen ei tarvinnut kuitenkaan ryhtyä.

Sen jälkeen kun aloitin antioksidantit, en ole tarvinnut kipulääkkeitä. Nyt kun hiukseni ovat taas kasvaneet (nykyinen kemo ei niitä vie), niin ihmisten on vaikea uskoa, että minulla on tappava tauti. Olen 64 v, edelleen kokopäivätyössä, lenkkeilen, käyn avannossa, kuorossa, kulttuuririennoissa, tapailen ihmisiä ja teen vapaaehtoistyötä. Ruoka maistuu, kakka kulkee ja nukun hyvin. Ylipäänsä nautin joka ikisestä kivuttomasta päivästä. Joulun aikoihin olin pohjoisessa hiihtämässä, enkä yhtään jäänyt jälkeen perusterveestä himohiihtäjäsisarestani.

Minä siis voin hyvin, mutta valitettavasti niin voi syöpänikin. Kasvaimet eivät ole kutistuneet, puhumattakaan siitä, että olisivat hävinneet. Kuka sen tietää, jos vaikka olisivat ilman antioksidantteja jo alkaneet kutistua…. Silti jatkan.
Sen vielä mainitsen, että olen harrastanut runsaasti liikuntaa koko ikäni ja syönyt hyvin terveellisesti (Jaakkolan ja Beliveaun ohjeiden mukaan) jo yli kaksikymmentä vuotta, mutta silti sain taudin.

Olen käynyt myös Doctaresissa second opinionia varten. Lääkäri oli rauhallinen, asiallinen ja kuunteleva, mutta saman koulutksen he ovat saaneet kuin julkisen puolen lääkäritkin, ja monethan heistä toimivat sekä Doctaresissa että yliopistollisissa keskusairaaloissa. En ole sieltä toistaiseksi ottanut muita palveluja. Sieltä tietenkin saisi kuvantamisia niin paljon kuin kukkaro kestää. He käyttävät ainakin osittain samaa radiologia kuin nykyinen julkinen hoitava yksikköni, joten olen tyytynyt julkisen puolen tarjoamaan kuvantamiseen. Minun tautiini ei ollut kokeellistakaan hoitoa tarjolla ja kyllä niitä saa julkisellakin puolella, kunhan vain täyttää tutkimuksen kriteerit.