Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Tottahan se oli

Tottahan se oli

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 205)
  • Julkaisija
    Viestit
  • in reply to: Sytohoidot #69723

    Tottahan se oli
    Participant

    Tervehdys Sopuli <3 ja jaksoin lukea tekstisi. Olen sairastanut rintasyövän 2018. Tunnen tuskaisen olisi, ja en voi muuta sanoa ja sinua lohduttaa kuin että asiat lähtevät pikkuhiljaa etenemään; hoitoineen, lääkäri- ja hoitajakäynteineen. Tunsin samanlaista epätietoisuutta, pelkoakin kaikkea tuntematonta kohtaan tässä sairaudessa. Sytoihin ihmiset reagoi hyvin eri tavoin, mutta pääosin niitä ymmärtääkseni siedetään hyvin. Ja jos joku syto-merkki ei sovi, niin sitten lääkäreillä on hyvinkin moneen syöpään erilaisia muita syto-vaihtoehtoja. Kannattaa lukaista täällä olevia aikaisempien vuosien kirjoituksia, sain niistä itse silloin aikoinaan paljonkin voimaa.

    Lämmin virtuaalihalaus sinulle, ja jaksahan muistaa tämän kaiken keskellä, että et ole yksin. Kohtalotovereita on.

    in reply to: RINTASYÖPÄ #69138

    Tottahan se oli
    Participant

    Hei Kukka
    Täällä vuonna 2018 rintasyövän läpikäynyt, kylläkin jo nyt vajaa 60-vuotias mummo. Kuulen tuskasi tekstisi kautta, ja olen huolestunut eniten siitä, en niinkään syövästäsi. Lääkärit hoitavat syöpääsi, mutta sinun kannattaa nyt ajatella vain omaa hyvinvointiasi. Näin jaksat hoitaa myös vauvaa paremmin. Miehesi kantaa oman vastuunsa siitä, kuinka suhtautuu syöpääsi. Sinun ei tarvitse siitä huolta kantaa. Tärkeintä on nyt vain se, että huolehdit omasta jaksamisestasi, jolloin myös vauvasi voi paremmin. Elämääsi on nyt tullut sairaus, jota kuitenkin pystytään hoitamaan. Vielä koittaa myös hyviä aikoja, vaikka nyt tuntuu kaikki kaatuvan. Luota huomiseen, hoidot lähtevät etenemään kuin juna (kulunut sanonta mutta totta), kun niiden aika on. Olen itse kirjoitellut tuntojani tänne, se on helpottanut. Täältä voi saada hyviä kommentteja, jotka voivat auttaa jaksamaan eteen päin paremmin. Muistathan, ettet ole yksin tämän sairauden kanssa.

    in reply to: RINTASYÖPÄ #68990

    Tottahan se oli
    Participant

    mertic, hyvä kun löysit tänne. Itse olen saanut täältä paljon tukea omaan sairastamisen polkuuni. Tulevia hoitoja ei tarvitse jännittää. Ne etenevät vauhdilla ja ainakin minun kohtaamani hoitohenkilöstö oli asiantuntevaa ja hyvää. Hoidoista tulee sivuvaikutuksia ja kukin kokee ne eri tavalla. Niistä selviää kyllä !


    Tottahan se oli
    Participant

    Tervehdystä jälleen, täällähän minä Sohvi olen :) Mukava kuulla Sinustakin. Kyselit saattohoitotyöstäni. Olen edelleen mukana. Sairastin todella pitkän ja kovan yskän, niin pidin taukoa. Nyt taas aloitan pikkuhiljaa. Tunnen edelleen, että tuo toiminta on minua varten.

    Tuon saattohoitotyön ja tämän oman syöpäkokemuksen vuoksi olen rauhoittunut elämän ja kuoleman asioissa. En niissä kyllä mikään huippuasiantuntija ole, en missään nimessä, mutta aikaisempaan ajattelumalliini verrattuna olen saanut jonkinlaisen rauhan. Elämä tuntuu ja maistuu myös erilaiselta. Vuositarkastus taas lähestyy. Kyllä aika menee nopeasti. Mielenkiinnolla odotan, millaisin tuloksin sieltä poistun. Omakannan olen jättänyt lukematta, kerran siellä kävin syöpäni alussa ja silloin sinne ei vielä kaikki tieto ollut tullut. Ajattelin, että lääkäri kertokoon. Toisaalta tämä on pään pensaaseen laittamista, kun en lue. Mutta mietin silloin, että olkoonpa siellä mitä tahansa, niin antaa olla.

    Täällä on kovia kokeneita ihmisiä. Arvostan yhä enemmän sellaisia, joilla tosiaan on ollut ja on vaikeaa. Kunnioitus on itse asiassa parempi sana. Varsinkin tällaiset vastoinkäymiset kypsyttää henkisesti, minua ainakin. Mietinkin usein, ja ajattelen, että me olemme vain kulkuvälineitä, oman ajan täällä olemme ja sitten vaihdamme toiseen kulkuvälineeseen. Siihen yritän itse uskoa ja uskonkin, helpottaa asioiden ymmärtämistä muutoinkin.

    Teistä kaikista tänne kirjoittaneista huokuu aivan erilainen ymmärrys ja asioiden pohdiskelu, kuin esimerkiksi työelämässä jota kohtaan päivittäin. Täällä on todella ihanaa porukkaa. Ja Sohvi, tuntuu hyvältä ja ihanalta, kun minua muistat. Minäkin sinut muistan, niin samoja aikoja tämän sairauden kanssa etenimme.

    Palaillaan ystäväiseni täällä, Ronjaa ajattelen että kirjoituksiasi kaipailen minäkin. Tiedän, että kirjoitat jaksamisesi mukaan. Valoselle sylintäydeltä myös terveisiä ja ajatuksissani olet sinäkin. Ja Sohvi, täällä nähdään, älähän häviä sinäkään täältä minnekään muille sivuille yksistään. Facessa ao. ryhmä on varmaan hyvä vertaistuelle ja ajatustenvaihdolle, mutta täällä moni kaipailee sinuakin.


    Tottahan se oli
    Participant

    Tervehdystä viestiketjuun. Pitkästä aikaa tänne kirjoitan. Itselle tulossa toinen vuositarkastus kesällä. Syöpä on mielessä päivittäin. Se ei haittaa elämää, mutta se vaan on koko ajan jossain tuolla aivojen sopukoissa. Vointi ollut hyvä, sytostaattien vaikutusta oli varmaankin noin vuoden niiden loppumisesta. Särki ja koski lihaksiin ja niveliin, ja oli muutoinkin välillä sellainen olo, että nestekierto oli jämähtänyt paikoilleen. Kestin sen kyllä hyvin, kun vertaa mitä kaikkea muuta voi olla, niin oli pientä.

    Valosen viesti vetää sanattomaksi, ja hiljaiseksi. Myös Ronjan. Ei tuollaiseen viestiin voi milloinkaan tottua, siinä tekee itsensä kanssa todella raskasta ajatustyötä. Ja ei se varmastikaan lohduta, että kaikki joskus ollaan tuon viestin edessä. Olen itse yrittänyt totutella tuohon viestiin, mutta ei sen kanssa tule milloinkaan kokonaan sinuiksi. Mietin usein Kiaa. Saan hänen kirjoituksistaan edelleen voimaa; hän on käynyt vastaavan prosessin läpi, ja minä tulen joskus hänen perässään.

    Töissä sain tänään taas kokea ylimielisyyttä ja epäkohteliaisuutta. Mietin, että miksi käyttäytyä noin, pahottaa läheisen mieli pelkästään siitä, että haluaa nostaa itsensä toisten yläpuolelle. Voi kunpa saisi noille ihmisille oppikurssin, miltä tuntuu, kun sinulle vaikkapa kerrotaan, että hoitosi ei enää tehoa. Voisin kuvitella, tai toivoisin, että elämän asenne muuttuisi. Mutta meitä on useaan lähtöön, ja kukin kantaa vastuun käyttäytymisestään.

    Oikein lämmin halaus erityisesti Ronjalle ja Valoselle, olette tulleet täällä minulle läheisiksi, olen lukenut kaikki kirjoituksenne. Kaikille voimaa jaksaa eteenpäin, yhdessä mennään eteen päin kukin tahollaan.

    in reply to: Rintasyöpä, Letrozol #68829

    Tottahan se oli
    Participant

    Hei Minttumaria! Minulta leikattiin rintasyöpä kesällä 2018. Sain sytostaatit ja säteet. Minulla viimeisen sädetyksen jälkeen aikalailla heti alkoivat nivelkivut. Yritin pinnistellä päiviä ilman särkylääkettä, mutta en toki aina onnistunut. En ole mikään kipuherkkä, joten kipua oli tosiaan paljon. Kivut vielä lisääntyivät noin kuukauden jälkeen Letrozolin aloituksesta. Mutta kestettyään noin reilun vuoden, ne hävisivät. Outoa. Kuumia aaltoja on ollut todella vähän, olinhan jo noin 57 vuotias, kun sain Letrozolit. Limakalvot myös kuivuivat noin vuoden ajan Letrozolin aloituksesta, nyt niidenkin osalta on tullut paljon helpotusta. Nukkuminen on yöllä katkonaista. Palaillaan Minttumaria linjoille, on mukava kuulla sinusta jatkossakin :)


    Tottahan se oli
    Participant

    Tervehdystä jälleen kaikille tällä palstalla, täällä ollaan Sohvi ja Aurora Borealis. Seuraan näitä sivuja aktiivisesti, nämä sivut ovat ja te olette minulle tärkeitä. Ja Ronja, siitä lähdetään että näet lapsen lapsesi, tuon mukavan tuoksuisen ja tuhisevan käärön, ihanaa. Sinä jäät, kuten me muutkin elämään sitten aikoinaan tulevissa sukupolvissa. Ronja, rutkasti voimaa mennä vain eteenpäin <3 Aurora Borealiksesta on tulossa myös mummo; tulevat mummot Ronja ja Aurora Borealis, sylin täydeltä onnea tulevan uuden tulokkaan odotukseen <3 <3 Sohville isot tsempit. Olisin varmaan samanlainen, en kertoisi tuossa vaiheessa töissä levinneisyydestä, jos varsinkin voisin hyvin; tulkitsen sinusta Sohvi, että olet hyvävointinen ja hyvänen aika, tuo tilanne voi jatkua tosi tosi pitkään. Syöpä voi uinua tosi pitkään, osa meistä ei varmaan edes tiedä uinuvista syöpäsoluistaan, nehän voivat olla unessaan vaikka 10, 20 tai 30 vuotta.

    Olen ollut vapaaehtoisille suunnatussa saattohoitokoulutuksessa, ja olen aloittanut jo vapaaehtoisena toimimisen. Pidän edelleen tuosta työstä. Kun tulen saattohoitopotilaan luo, oma elämä jää huoneen ulkopuolelle, kaikki ne arkiset huolet ja murheet myös; ne tuntuvat todella pieniltä ja mitättömiltä. Jonkinlainen rauha on noissa huoneissa, rauhallinen tunnelma, myös lämmin; ihan kuin toinen maailma.

    Lämmin halaukseni kaikille teille; Ronja, Sohvi, Aurora Borealis sekä monet monet muut, jotka täällä vierailette.


    Tottahan se oli
    Participant

    Ja Sohville ISO ja LÄMMIN voimahalaus <3 Kiva, kun muistit minut täällä.


    Tottahan se oli
    Participant

    Sohvi, täällä ollaan!!!! Ja hengessä edelleen mukana. Kieltämättä Kian poismeno jotenkin hiljensi itsellä tänne kirjoittelua. Mutta joku taisi jossakin tekstissään mainita, että tämän otsikon alle kirjoittamisella tavallaan kunnioitamme Kian tekstejä ja poismenoa.

    Olen käynyt näillä sivuilla lähes päivittäin; työstän itsekin vielä tätä sairautta, vaikka syöpävapaaksi on toistaiseksi todettu. Ei minua ole tarkemmin koko vartaloa kuvattu, myöskään syöpämarkkereista ei ole lääkäri minulle sanonut mitään. Itsekään näiden perään en ole kysynyt, omaan kantaan en ole myöskään mennyt. Kaikki tämä itseäni suojellakseni. Syövän leviäminen on mielessä joka päivä, ei haitaten päivän arkea, mutta mielessä kuitenkin. Sohvi, minullakin voi olla sama tilanne, että syöpä on jo levinnyt, en vain sitä itse tiedä. Niveliä kolottaa aika ajoin, ja on niveljäykkyyttä. Laitan sen Letrozolien piikkiin…. Tiedän, että tämä ei sinua lohduta, mutta em. huoleni omasta tilanteestani on aito.

    Kun epätoivo tai tulevaisuuden ahdistus joskus silloin tällöin nostaa minulla enemmän päätään, yritän aina muistaa että meitä on myös muita, esimerkiksi vaikkapa näillä sivustoilla. Ja toinen juttu, itseäni “läpsin poskille” myös pahimpina aikoina, että heiiiii, itse en mahda tälle sairaudelle mitään. Ja hoen, että taapraan jumankekkalista tätä polkuani eteenpäin, kuten se tielleni nyt avataan. Paljon näiden asioiden työstäminen vaatii, ja tulemista sinuiksi tämän asian kanssa. Mutta jaksan edelleen uskoa siihen, että me klaarataan tämä ahdistuksemme siitä huolimatta, annetaan sille vain pieni oven rakonen, mutta ei aukaista koko ovea.

    Tuosta Sohvin siivouksesta. Itse mietin sitä myös, tekisinkö sitä jo varalta. Mutta toisaalta, miettikääpä hei, jos me menehtyisimmekin äkillisesti, perinteinen esimerkki autokolari esimerkiksi, niin kaikki se tavara ja siivousmäärä jää läheisille. Ei olisi enää meidän huolena. Olen itse jo jotakin kyllä hävittänytkin, pienimuotoisesti, olen kokenut sen jotenkin valmistautumisena tulevaan, kun sen aika joskus on. Mutta ei terveet ihmiset ajattele tätä siivousasiaa todennäköisesti kuin me, emme varmaan mekään kun olimme terveitä. Hassu juttu…..

    Ja nyt tullaan siihen, että eihän meidän elämän päiviemme määrää tiedä kukaan, voihan olla ettemme kuole tähän sairauteen, vaan johonkin muuhun. Noita meediojuttuja jos miettii, niin jospa meillä ei mitään pelättävää kuolemassa olekaan. Yksi tiedemies, eläkkeellä oleva kansainvälinen sellainen, joka on tutkinut kuolemanrajakokemuksia, niin on sanonut aivan äskettäin, että kuolemaan kannattaa suhtautua uteliaisuudella. Niin hän kuulemma tekee. Tiedä sitten, miten kukin ajattelee, mutta tämä lohduttaa ainakin minua osaltaan. Eihän se vie pelkoa siitä prosessista kipuineen, mutta sitten taas ajattelen, että onhan kaikki muutkin kuolemisesta selvinneet, miksen siis minäkin.

    No niin, ympyrää kiertää tämän minun ajatus, ottaa siitä kiinni ken saa….

    Rohkaisevin ajatuksien mennään eteenpäin, eikö niin.

    Näin Tottis.


    Tottahan se oli
    Participant

    Kiitos Kyyhkynen, surullinen viesti, meitä on täällä monta jotka ovat varmaan odotelleet Kian tekstejä.

    Olin viime lauantaina kylpyhuoneessa, siitä näkee suoraan saunan ikkunaan. Saunan ikkunaan tuli koputtelemaan pieni lintu nokallaan. Säpäsähdin, koska se koputteli ikkunaan siinä suht pitkään, pyöri vaihdellen ikkunan karmista toiseen, kunnes lensi pois. Sanoin ääneen tuolloin, ”onko Kialle sattunut jotain”.

    Hyvää matkaa Kia, ja kiitos, sytytän Sinulle kynttilän tänään ❤️


    Tottahan se oli
    Participant

    Miten Kia voi? Täällä huhuilen Sinua, varmaan moni muukin kaipailee kirjoituksiasi. Itsellä sydämen pompotukset / rytmihäiriöt rauhoittuneet omia aikojaan; mistä lienevät johtuneet. Toivottavasti pysyisivät poissa. Muutoin elämä menee rauhallista tahtiaan eteenpäin. Ronja, Valonen ja kaikki muutkin, rutkasti voimaa ja iso halaus teille.


    Tottahan se oli
    Participant

    Ja minä komppaan Kiaa, samaa mieltä, kiitos kun jaksatte ajatella noin. Marja-aronioihin tulikin jo vastaus, olikohan Valoselta. Minulla ollut tänään ja eilen pientä rytmihäiriötä. Tarkoittaa, että sydän on lyönyt levossa tiuhaan, tuntuu epämiellyttävältä. Täytyy seurata. Lämmöllä, Tottis.


    Tottahan se oli
    Participant

    Iltaa jälleen. Noista vieraista kyllä allekirjoitan Kian kommentit. Muistan, kun sairauden hoidot olivat pahimmillaan päällä, itselläni henkiset voimani eivät riittäneet lähtemään minnekään, en halunnut soittaa kuin niille, jotka olivat saman kokeneet kuin minä. Itsellä siis henkinen puoli oli niin matalalla, etten halunnut ketään edes kotiini. Lapset ottivat useasti päivän aikana yhteyttä, vierailivat myös, huolehtiakseen. Sekin tuntui uuvuttavalta, vaikka hyvää rakkaat lapseni tarkoittivat, hätäilivät varmaan. Halusin olla yksin, joskin sekään ei tuntunut hyvältä, mutta ehkä paras vaihtoehto siinä tilanteessa. Nämä sivut ja muiden kirjoitukset, erityisesti Kian, auttoivat minua paljon. Sytojen loputtua, aloin virkistymään. Ehkä sytot vei myös mielialaa alas. En osaa edes kuvitella, millainen tilanteeni olisi, jos sairauteni kroonistuisi. Olen yrittänyt sitä pureskella mielessäni, mutta ei siihen voi kuitenkaan milloinkaan varautua. Kun olen joskus vastaavassa tilanteessa, kuten te hyvät ystävät kroonikkoina, niin teidän tänne kirjoittamat ajatukset varmasti auttavat minuakin jaksamaan paremmin.

    Syövän ja hoitojen jälkimaininkeja on edelleen. Leikatun puolen kämmen alkaa kipuilemaan, jos teen raskaampia töitä. En saa välttämättä silloin aina sormia koukkuun. Kämmen saattaa myös turvota, myös koko käsivarsi. Särkylääkkeellä ja levolla tämä häviää yleensä 2-3 kolmen päivän kuluttua. Niveljäykkyys vaivaa myös. Lähden aamuisin kumarassa kuin mummot liikkeelle. Ja kun on pitkähkön aikaa paikoillaan, liikkeelle lähtö on ns. kohmurointia. Pieniä vaivoja, kestän ne kyllä hyppien keikkuen, kunhan tässä olisi syövätöntä aikaa vielä jäljellä. Mutta koskaanhan ei voi tietää. Syövän uusimisen pelosta en pääse koskaan, mutta olen yhä enemmän osannut elää sen aiheuttaman pelon kanssa. Toisaalta ajattelen, että olenhan saanut jo elää kohta 58 vuotta. Pitkä aika sekin. Nuorempiakin lähtee, vauvoista saakka. Heistä tulee surullinen mieli.

    Olen löytänyt marja-aronioista helpotusta ihon ja limakalvojen kuivumiseen. Olen tehnyt ao. marjoista raakaa mehua, en siis ole mehustanut. On karvas makuista, mutta jotenkin kaipaan tuota mehua. Ehkä elimistö osaa näin kertoa, mitä se tarvitsee. Joten suosittelen, kenellä marja-aroniaa on mahdollista juoda tai maistaa.

    Lämmöllä kaikille Tottis.


    Tottahan se oli
    Participant

    Täällähän minä Kia <3 olen. Niin ikävöin minäkin tekstejäsi, kun niitä ei ole näkynyt täällä hetkeen, ainakaan kahteen päivään. Luen tekstisi useasti jopa kahteen kertaan. Olen ollut täällä hiljaisempi, jotta saat Kia rauhassa vaihtaa viestejä myös muiden kanssa, enkä ole aina ns. änkeämässä keskustelujen keskelle. Jos vaan olisin esimerkiksi seinänaapurisi, tai siinä lähellä, niin saisit minusta varmaan riesaksi asti kyläilijän ja huolehtijan. Mutta täällä kauempana olen, Pohjois-Savossa saakka. Joka päivä, myös kesken työpäivän, käyn kuikkaamassa, olisiko sinulta Kia tullut päivityksiä. Niin vaan olet minulle tullut tärkeäksi, vaikka emme toisiamme tunnekaan. Jospa joskus nähdään tuolla toisissa ulottuvuuksissa, ja sitten juttua riittää, usko vaan pois :) Mutta siihen asti eletään ja vielä kerran eletään ja ihmetellään tätä elämän ihmeellisyyttä; ikävine ja kauniine puolineen.

    Elämäni on saanut sisältöä, huomattavasti, sairastumiseni aikana ja jälkeen. Ei tämä minusta mitään ns. yliminää tai muuten valaistunutta tee, en sitä tarkoita, mutta jotenkin vaan uskallan elää enemmän ja tuntea enemmän. Huomaan, että lähellä olevat ihmiset, myös työkaverit, ovat huomanneet minussa eron edelliseen minääni; positiivisemmalla tavalla. Ja enhän minä tässä näinkään järkevänä olisi, jos tätä ajatusten vaihtopaikkaa ei olisi olemassa. Siksi toivoisin, että tämän ylläpitoa jatketaan vielä meidän jälkeemme ja että useampi tänne löytäisi tiensä; vaikka lukemaan muiden ajatuksia. Tätä olen saattanut jo aiemmin toistaa, mutta minulle tämä on merkittävä asia.

    Näin ilta-/ yömyöhäterveisin kaikille Tottis, ja erityisen, erityisen, erityisen lämpöiset terveiset Kialle, olet ajatuksissani.

    in reply to: Rintasyöpä / hoitojen alkaminen #68003

    Tottahan se oli
    Participant

    Hei anihelene. Ensiksikin haluan rauhoitella sinua. Olin itsekin kauhuissani, kun kuulin rintasyöpädiagnoosini loppukeväästä 2018. Ja tässä olen edelleen, elävien kirjoissa. Kun hoitoprosessi alkaa, huomaat, että aika menee nopeasti. Lääkärit arvioivat kiireellisyysasteen, ja kutsuvat sinut sen puitteissa vastaanotolle. Syöpäjärjestön sivuilta löydät tietoa myös rintasyövästä, uskon että noihin termeihinkin liittyen. Hyvä kun löysit nämä sivut, aikaisempia, rintasyöpään sairastuneiden kirjoituksia kannattaa lukea, minä sain niistä perspektiiviä omaan tilanteeseen, ja helpotusta että emme ole yksin asian kanssa. Rohkeasti vain eteenpäin, ja mahdollisimman normaalia elämää eläen. Sinusta pidetään huolta.


    Tottahan se oli
    Participant

    Iltoja tänne. Muistaahan Kia, että voi olla tilanteita, ettei lääkäri tiedä elinajanodotetta? Vaikka sitä ennustaakin noilla sanoilla. Jäin vain miettimään, että onkohan noin ok kirjoittaa Oma kantaan. Sehän voi aiheuttaa todella voimakkaita pelkotiloja potilaille. “Tältäkö tämä tuntuu”, oli muuten yhden ystäväni tuttava myös kertonut, kun sairastui. Hän tarkoitti kehonsa rapistumista syövän vuoksi, ja arvioi kuoleman prosessin tuntuvan sellaiselta mitä silloin tunsi. Mutta veit Kia ajatukseni; vaikka minut on todettu toistaiseksi syöpävapaaksi, niin jo iän myötä ja sairauden uusimisen vuoksi ajattelen itsekin, että entäpä jos kuolema onkin sellainen kokemus, joka on jännittävä kokea. Kyllähän netissä on paljonkin radio yms. haastatteluja, joissa kuolemanrajakokemuksen kokeneet sanovat, ettei kuolemaa kannata pelätä, ei missään nimessä. Sinne jopa halutaan jäädä, noiden haastattelujen perusteella. Halaus ja vielä kerran halaus Kiaseni, kaikki menee hyvin, minä takaan sen.


    Tottahan se oli
    Participant

    Minulla ei ole sanoja. Ikävöin Kiaa ja joka päivä Kia on mielessäni, useamman kerran. Hän on minulle täällä ollut todella tärkeä kanssakulkija. Toivon ja odotan Kialta vielä viestejä, toivottavasti hän jaksaisi vielä kirjoittaa paljonkin. Enkeleiden siipien suojaa toivon Kialle. Jaksamista kaikille tämän sairauden kanssa.


    Tottahan se oli
    Participant

    Tottiksenkin päivä pelastui kun Kia palasi ruotuun :) Lämpöiset halit sinne.


    Tottahan se oli
    Participant

    Ikävä jää Kia, jos en näe sinua täällä 😢 Toivottavasti viestini tavoittaa sinut. Iso voimahalaus nyt ja tästä eteenpäin Kialle Tottikselta 🧚‍♀️


    Tottahan se oli
    Participant

    Tervehdystä jälleen
    Kian ärsyyntymisestä kirjoittaminen laittoi itsekin kommentoimaan asiaa. Näin toistaiseksi ainakin terveen paperit saaneena, ärsyynnyn ihmisten käytöksistä edelleen, mutta huomattavasti enemmän kuin ennen sairastumista. Joillakin ei näyttäisi ollenkaan olevan tai tosi vähän tajua siitä, miltä toisesta tuntuu. Vaikuttaa, että elämän rajallisuus ei ole kaikille iskostunut sellaisena päähän kuin sellaisilla, jotka ovat sairastuneet tai sairastavat vakavasti. Ärsyttää. Tänään tosiaan ärsyynnyin asiasta, joka vei uskon taas elämän oikeudenmukaisuuteen. Jotkut eivät ainakaan näyttäisi kantavan pahaa omaa tuntoa siitä, että pyrkivät menestymään työelämässä hyödyntäen siihen toisten asiantuntemusta. Äääh, vaikea selittää, mutta että risoo.

    Valoilmiöistä Kia, eiväthän ne voi mielialalääkkeen vähyydestä välttämättä johtua, jos ymmärsin tekstisi oikein.

    Joskus taisi Kia kirjoittaa, millaiset hautajaiset haluaa. Kerroin tässä joku aika sitten omille lapsilleni (tuli yleensä puheeksi elämän rajallisuus), että en halua että minun hautajaisissani lauletaan virsiä tolkuttomasti. Ehkä yksi, mutta sekin sitten lohtua antavaa. Esitin toiveen, että jos muistaisivat, että pidän kappaleesta Spirit in the sky. Alkuperäisen esittäjän laulamana. Rento ja jammaava biisi.

    Lämmöllä kaikille Tottis

Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 205)