Siirry suoraan sisältöön

Sohvi

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 144)
  • Julkaisija
    Viestit
  • Sohvi
    Participant

    Hei,
    olen palstaa seurannut ja kuulumisianne, erityisesti Maggie sinun. Toivon että saat viettää aikaa mahdollisimman kivuttomana ja rakkaittesi ympäröimänä.

    Talvella minulta löytyi uusi pesäke haimasta. Tietenkin säikähdin kovin, mutta se on rs lähettämä pesäke joten eri asia kun haimasyöpä. Sain myös napapiikit puoleksi vuodeksi laskimotukokseen. Cabe ja rinovelbiini lopetettiin ja sain uudet lääkkeet. Nyt ei ole sytopillereitä ja näillä mennään nyt.

    Voin siis syöpäläiseksi hyvin, jaksan liikkua(mutten tietenkään niin paljon kun haluaisin ) ja tehdä töitä edelleen, tällä mennään ja vaikka välillä tt jännittää, en anna näiden kolmekuukausi kausivälien liikaa hallinnoida elämääni.

    Hyvää kesää hiljentyneelle palstalle, Maggie sinulle lämpimiä ajatuksia <3

    • tätä vastausta muokkasi 1 month, 2 weeks sitten Sohvi.
    Sohvi
    Participant

    Maggie, miten voit?

    Minä sain syyskkuussa lisää sytoja(nekin pillereinä) kun jotain epäilyjä keuhkoissa ja imusolmukkeissa. Välillä suorastaan huvittaa mikä lääkemäärä nykyään menee kun ennen ei menny juuti mitään, joskus paratabs pääkipuun :D. Suuria sivuaikutuksia ei ole, välillä vatsaa ummettaa ja sitten niin löysää että huh. No muuten olotila aika jees.

    On mullakin hoitotahto kannassa. Eräs jos edesmennyt vertaissisko sanoi, että se kannattaa kuitenkin tulostaa ja kertoa läheisille, ei välttämättä kaikissa kannoissa sitten kuitenkaan tule esiiin.
    Mutta sen edunvalvonnan sain nyt tehtyä. Sehän oikeasti suositellaan terveillekin, koskaa ei tiedä milloin toimintakyky menee ja silloin esim raha-asioitasi ei voida hoitaa ilman valtuutettua. Tai jos hoitoni vaatisi kämpän myyntiä, sekään ei onnistu ellei paprut kunnossa. Ja jos ei kunnossa silloin, voi mennä maistraatin kanssa aikaa.

    Koska tässä ketjussa ei mitään juuri enää tapahdu ja harvoin kirjoitellaan, niin toivon kaikille, erityisesti sulle Maggia, rauhaisaa ja kivutonta oloa ja kun joulukin niin lähellä, niin hyvää joulua <3
    Sohvi

    Sohvi
    Participant

    Olen aina välillä miettinyt tämän ketjun otsikkoa. Olenkin sanonut, että en pelkää kuolemaa, mutta pelkään kuolemista.
    Viime aikoina eutanasia on tullut usein eteen. Tuntuu surulliselta, että sitten kun minulla joskus loppu koittaa, se todennäköisesti tulee olemaan tuskainen. On niin väärin, että kivulias koira saa sen ell:ltä piikin, mutta ihminen.

    Tähän on turha heittää, että ihminen ei saa leikkiä Jumalaa. Ei se sitä ole. Kun olen kuullut mitä se loppu voi olla, en voi ymmärtää ettei eutanasia mene Suomessa läpi. Ei vaikka se on ollut vaikka kuinka monta kertaa jossain eduskunnan käsittelyissä. On helppo täysin terveenä ajatella, että toivo pitää olla, pitää saada kivunestolääkettä jne. Mutta ei se niin kuitenkaan mene kun aivan loppu lähenee. Ihmiset ei useimmiten kuole niinkuin elokuvissa, rauhallisesti nukahtaen. Kyllä se sairaalla voi olla niin erilaista.

    Harmi kun tämä ketju on niin hiljainen, tuskin saan tästä mielipiteitä, mutta minun toiveeni on, että eutanasia sallittaisiin.

    Sohvi
    Participant

    Voi Maggie,
    en ole käynyt täällä aikoihin, kun oli niin hiljaista. Ja nyt näin kovia uutisia. Mietin kuitenkin sinua ja muita tämän ketjunkirjoittajia,
    joista niin paljon kadonnut, ovatko siellä Nangialassa. Ihana Rae sinulle kuitenkin kirjoittanut.

    Olen sanaton, mitä voin sanoa. Kuolemaa mietin toisaalla, en joka päivä, koska itselläni asiat (nyt)niin hyvin,(syöpä nyt jarrutettu, tosin aina voi jotain ryöpsähtää, mutta nyt hyvin) mutta kun kohtalontovereita, varsinkin nuoria äitejä lähtee, tunnen kropassani niin paljon surua. Miten ihminen oikeasti oppii ymmärtämään sanonnan, kaikella on tarkoitus? Onko kuitenkaan vai onko niin että minun tarkoitus oli tulla äitini tyttäreksi, lasteni äidiksi, mieheni vaimoksi, onhan se suuri elämäntarkoitus mutta onko se noin?

    En tiedä miten lohduttaa Maggie, muuta kuin hyviä päiviä ja hoidolle vastetta, toivon niin paljon!

    Sohvi
    Participant

    Hei ystävät
    Voi Maggie, toivon sulle hyvää vastetta, pidän niin peukkuja!

    Rae- sille naiselle on voinut käydä niinkuin mulle. Ensin rs joudut leikkauksiin, sytoihin jne. No nythän niinkuin kaverini sanoi, jos ei tietäis ei tietäis että mulla syöpä….
    Minä olen opetetellut nyt viihtymään isossa puutarhassani, jossa en koskaan ole oikein tehnyt mitään kun muita harrastuksia. Koska en jaksa enää niin paljon kun ennen, mulla on ns luppoaikaa, eilen pörräsin pihallani 2,5 h töiden jälkeen miettin minne isken pallohortensian ja magnolian, sellaset haluaisin :D löysin pikkkusärkyneen sydämen(edellinen omistaja oli puutarhasta innostunut) ja siirsin sen toiseen otolliseen paikkaan. Katotaan mitä minusta tulee.

    Mulla on hyvin asiat, tosin pe on tt-, pieni välikuolema taas. Mullakin hemppa vaan laskee, nyt 108, ei kyllä väsytä mutta palelen kovasti ja hengästyn. Hengästymisen luulin johtuvan lääkkeestäni, mutta kuulemma alhainen hb voi myös aiheuttaa. Ensi viikolla sitten soittoaika lekurin kanssa, uskon silti että cabe jatkuu, sitä mennyt lokakuusta ja olen saanut hyvän vasteen. Viimeeksi onkologi sanoi että kaikki pesäkkeet sklerasoituneet eikä murtumavaaraa…

    Olemmeko me 3 enää tästä ketjusta mukana, kurjan hiljaseksi mennyt
    Toivon ihanaa kesää teille, olette kaikki aatoksissani usein.

    Sohvi
    Participant

    Hei,
    kovin olette hiljaisia, toivottavasti voitte kaikki hyvin. Mulla cabe pelittää edelleen ja voin edelleen sanoa, että jos en tietäis olevani sairas, en tietäis. No hyvä niin, pieni välikuolema(kutsun noita 3 kk välein tapahtuvia kuvauksia) tietty ens kuussa taas edessä ja aina jännään, löytyykö jotain uutta vai ei.

    Bongasin sitten että jopa mun ikäiset ”nuoret” riskiryhmäläiset saa rokotuksen (siis aivan sattumalta netistä) ja niin varasin itselleni ajan. Eilen kävin hakemassa ja toukokuussa toinen sitten. Ei tullut suuria oireita. Kovasti palelin illalla, istuin kauan saunassa ja tänään on kyllä väsyttänyt, vähän väliä olen päikkäreitä ottanut. Muuten kaikki ok.
    Mukavaa ja toiveikasta kevättä kaikille!

    Sohvi
    Participant

    Ihanaa kuulla teistä, päivittäin minäkin kurkin mitä teille kuuluu. En vaan jotenkin kehtaa kirjoittaa, kun minulla menee nyt ”hyvin”. Melkein voisin sanoa, että minusta ei näy että sairastan syöpää, eikä nyt tunnukaan sillä.
    Vain noi välikuolemat 3 kk välein, kun odottaa kuvausta, kun odottaa tulosta, kurkkii omakantaa vaikka tietää ettei siellä mitään näy. Ja sitten se lääkärinsoitto. Sen jälkeen huokaisu ja taas hetki normaalia elämää, hetkeen ei kuulostele kaikkea, kunnes taas yhtäkkiä miettii, onko tää uutta metariliikettä vai mitä…

    Maggie, kurja kuulla tuosta luustokivusta. Minullahan tosiaan tuo lokakuussa aloitettu cabe on toiminut, syön 3+4 tabua. Kahden viikon jälkeen aina juhlaviikko kun ei tarvii syömisaikoja sumplia lääkkeiden oton kanssa. Haikeutta tunnen milloin mistäkin ja hetken päästä onnellisuutta, kiitollisuutta. Elämä kuitenkin mallillaan, teen töitä (etänä) jaksan kävellä, lapsia (aikuisia luojan kiitos) näen ja parisuhde voi hyvin. Silti tietoisuus, että tähän tulen kuolemaan, se iskee välillä jäätävä lujaa. Varsinkin kun ryhmässäni poistuu nuoria äitejä, silloin olen aina hetken tosi ahdistunut ja itkettää, on tää nii väärin!! Minä olen kuitenkin saanut elää ihanaa elämää ja kaiken sen saanut mitä halunnut/toivonut. Se yksi toive minullakin, ettei äitini joutuisi minua hautaamaan.

    Aurora, ihana, olit kauan hiljaa, olin jo huolissani. Osanotto isäsi lähdöstä, kunnioitettava pitkä elämä, mutta aina on suruisaa läheisistä luopua. He eivät kuitenkaan suruistamme tiedä ja lähteneillä on hyvä olla.
    Kurja ettei cabe sulla toiminut. Mulle antaa hyvää vastetta, eikä mitään sivuvaikutusta ole ollut. Jalkojakin rasvaan vaan muodon vuoksi, ei niissäkään mitään.

    Tästä tuli mieleen, että onko Ronja keskuudessamme? Hänen päivänsä alkoi hiipua, niin toivon, että on saanut ja kenties saisi vielä ihanaa aikaa läheisten kanssa viettää.

    Rae. Juurikin tuo 3 kuukauden välein kuvaus, minulla seuraava maaliskuussa. Oli hieman kurjaa kun edellinen oli juuri ennen joulua ja tuloksen sain ennen uutta vuotta. Toisaalta tunsin, että nyt on hyvin asiat, ja sen tiedon lääkärikin kertoi. Vaidoin käyntini puhelinajaksi, mutta ehkä ensi kerralla menen taas paikan päälle. Nyt saan maaliskuuhun asti olla rauhassa. Kahden viikon välein tosin ramppaan verikokeissa ja aina jännään tuleeko viesti että saat taas seuraavan kuurin aloittaa.

    kuutamolla, nimimerkkisi on tuttu, mutta samanlainen taisi olla tuolla rs puolella. 2018 siellä jotain kirjoittelin. Kiva kun olet täällä ja teit yhteenvedon. Minä olen ns. arkiuskovainen, ilman iltarukousta ja sisäistä rupattelua yläkerran kanssa en nukahda.Välillä miettinyt, mitä minulta halutaan, mutta en osaa näitä uskonasioita enempää pohtia.

    Sohvi
    Participant

    Kirjoitin pitkän viestin ja se katosi. Se sitten jotenkin tyhjensi niin ajatukset, etten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa uutta.
    Rae, tervetuloa kirjoittelemaan, kiva saada uusia viestejä tähän ja kiitos kauniista runosta.
    Ronja, ihanaa että olet mukana, toivon edelleen sinulle kivuttomia hetkiä ja onnen tunteita läheistesi kanssa.
    Maggie, mukavaa että lonkat kestää, privaelämällesi voimia, joskos sen vielä toimimaan saisi.
    Aurora, Aurinkoutu, missä olette, miten voitte?

    Minulla on pesäkkeet lisääntyneet. Onnekseni edelleen luissa. Sain sen MRI:n jota oon vinkunut pitkään. Se paljasti tuvotusta alaselässä, mulla menikin selkä todella jumiin ja se kuulemma aiheutti tuon jalkakivunkin. No kuulkaa, samoihin aikoihin alkoi sytostaatti(tablettiversio, eli aika helppo kun ei tartte tiputuksissa rampata ja tukkakaan ei katoa) ja niin vaan kun se rupesi puremaan, mun jalkakipu katosi täysin!! Toivon, että tuosta lääkkeestä riittäisi vastetta pitkään. (eilen kävelin 10 km!) Juoksut on kyllä juostu, mutta jos kävelemään pystyn, se mulle riittää, surutyön oon entisiin harrastuksiini tehnyt ja nyt mennään näillä.

    Vielä kerran on tälle vuodelle tt-kuvaus, siinä sitten näkyy miten lääke purrut oikeasti, mutta olen nyt taas aika tyytyväinen.
    Ihanaa joulunaikaa kaikille tässä ketjussa oleville, kirjoittaville tai muuten vaan lukeville.

    Sohvi
    Participant

    Moikka,
    mihin olette kadonneet, toivottavasti syksyn pudonneet lehdet ei ole vieneet teitä mukanaan. Mietin teitä usein, onko teillä kipuja, oletteko vielä joukossamme.
    Minä olen pientä takapakkia saanut, ei tehonnut lääke ja nyt alkaa taas sytot. No ei tiputettava, suunkautta nautittava. Tunnen silti haikeutta, näin nopsaan kaikki tapahtuu. Metareita tullut 3 kk:ssa aika paljon lisää, onnekseni kyllä vain luissa ja sisuskalut on puhtaat. Jos et tunne minua, ulkonäöstäni et huomaisi että olen syöpäkroonikko. Mutta voi veikkonen, ei sanat riitä mitä sanoa, pari vuotta sitten elämän kunnossa ja nyt alkaa lääkearsenaali olla kun vanhuksella. Jos +40 vuotiaana alkoi pienet rempat, niin kyllä tää +50 on jo aika ravistavaa. Hassuista asioista iloitsee, kuten siitä että sain vinguttua jalalle MRI:n, oon varma että onkologini pitää mua pöpinä kun ainoa mistä aina murehdin on liikkuminen. No mistä muusta murehtisin, en voi murehtia paljon elämää on jäljellä, ei sitä tiedä kukaan.

    Sohvi
    Participant

    Maggie ja Aurinkoutu, voi teidän kipuja, toivottavasti saatte kivunhallinnan kuntoon.
    Aurora, ai että ilostuin sun hammaslääkäristä! Kortisonihuurut hymyilytti, paljon saat silloin aikaan
    Kuutamolla- en ole epäitsekäs :D olen aina ollut realisti. Muistan kun nuorena vaimona sanoin miehelleni, että jos kuolen niin kaikki silmät ja maksat ja muut lahjoitukseen, niille jotka tarttee. Miestäni ahdisti tämä keskustelu. En siksi kauheasti jaa hänen kanssaan tuntojani tästä syövästä. Välillä olen niin aallonpohjalla, mutta kun ei tätä voi märehtiä, niin nopsaan nousen. Voimalauseeni on, että ei sitä huomista ole terveellekään luettu (olen toistanut sitä täälläkin usein)
    Ronja rakas, oletko vielä joukossamme <3

    Ai mitäs sitten mulle. Heinäkuussa vaihtui lääke, mutta valkosolut laski liikaa ja siitä tuli extrataukoo, nyt oli noussu 1.36 niin jatkettiin, katotaan miten tää nyt kulkee. En kyllä ollut tuntenut että oli uusi pesäke tullut, mutta koska näin, niin päätyivät lääkkeen vaihtoon. Aika liitää ja ensi kuussa taas TT, yllättävän nopeasti muutoksia voi tapahtua vaikka olonsa ookooksi tuntis…
    Pysykää terveinä tekisi mieli sanoa, no sitähän ei täysin olla, mutta siis pysykää koronavapaina, onko se hyvä syksyntoivotus…

    Sitten tähän ketjun aatoksiin. Oon miettinyt, että haluaisin itseni joskus ihan vaan pahvilaatikkoon ja poltoksi, sitten ihan pahviuurnaan. Vielä en tiedä mihin tuhkat. Onkohan kauhean byrokratista jos haluaa jonnekin kiven juureen ripoteltavaksi…

    Sohvi
    Participant

    Oi Aurora, etkö jättäisi vähän valoa? (se on biisistä). Kyllä jätit, voi miten kaunis runo, herkistytti. Minua pistää vihaksi sinun puolesta tuo suunhoito. Xgeva voi aiheuttaa luukuoloa tms ja minulle painotettiin kuinka tärkeää on tällä hoidolla seurata hampaita. En voi ymmärtää, ettet pääse hammastarkastukseen, tosiaan kun itsellä se tuntui olevan kuin taikasana, kun hoito alkoi.

    Nopsaan aika kulkee, en vieläkään ymmärrä, että viime vuonna olin tähän aikaan onnellinen syövästä toipuja ja parin kuukauden päästä kuulin, että loppuelämän jatkuu erilaiset lääkehoidot. Nyt menee xgevan lisänä tuo Zoladax ja tamofenin tilalle tuli Letrozal ja eka jakso Ibrancea on takana. Ensi viikolla kuulen, miten se on purrut. Vaikka olen sielultani sellainen, että pohdin, että menneisyyttä ei voi muuttaa, tulevaisuutta ei kannata murehtia, pitää elää tässä hetkessä, niin kyllä olen ajoittain alakuloinen, vaikka kaikki on minulla hyvin. Ehkä alakuloisuutta joskus aiheuttaa, kun kuulumaani ryhmän myötä, olen kohdannut niin paljon nuoria joilla pieniä lapsia ja joilla ei toivoa, tuntuu niin epäreilulta ja mietin mikä silläkin tarkoitus. Minä olen kuitenkin paljon saanut elämältä ja vaikka pesäkkeitä ilmaantuu pikkuhiljaa, niin toistaiseksi lääkkeitä vielä löytyy jarruttamaan.

    Kuutamolla, mukava että kirjoitat, itsekin tätä ketjua kuikuilen, en oikeastaan muita, vaikka joihinkin on tullut kirjoitettua.
    Ronjalle toivon kivutonta syksyä, niinkuin teille muillekin.

    Sohvi
    Participant

    Voi Ronja,
    todella murheellisin mielin luin kirjoituksesi. Nyt sinulla helpottaa kun ei lääkkeitä ja silti, miten kouriintuntuvaa lopun lähestymistä kun kaikki seurannat loppuu. Mutta toivon tuon kotisairaalan tuovan sinulle levollisuutta. Kivuttomia päiviä ystävä rakas, toivottavasti saat nauttia vielä läheistesi seurasta mah.pitkään.

    Monesti olen myös Valosta miettinyt, mitä hänelle kuuluu? Aurorakaan ei ole kirjoitellut. Aurinkoutu, myönnän, etten itsekään oikein tiennyt tälläisestä levinneisyydestä. Monethan tuntuu elävän vuosia senkin kanssa. Mutta kyllä se vaan yllättävän iso prosentii on joka tulee sairastumaan joko lähivuosina tai joskus about 10 v jälkeen kun varmaan on jo mielensä syvyyksiin taudin unohtanutkin jo.
    Välillä kyllä mietin niinkin raadollisesti, että kuinka vanhaksi ihminen on oikeasti tarkoitettu elämään, lääketiede menee eteenpäin, mutta kuitenkin. Nyt luonto jo rupeaa hoitamaan jyrkemmin, ei riitä tulvat, jäätiköiden sulamiset, metsäpalot että ihminen ymmärtäisi, korona korjaa, vaan ei taida kauheasti tokassa aallossa katsella korjaako enemmän nuoria vai vanhoja. No tällästä tänään :D

    Toivottavasti saadaan katsella elokuun komeita kuutamoita, toivon niitä tulevan, ei menetetä silti uniamme <3

    Sohvi
    Participant

    Hei ystävät.
    Maggie superihanaa sun lonkka-asiat. Mulle vaihdettiin lääkkeet kun Tamofenissa ei enää teho riitä, yksi metari tullut suoliluuhun. Mutta voin ihan hyvin, juoksut kyllä juostu.
    Levinneestä rintasyövästä ei kyllä paljoa puhuta, itsekin 2v sitten luulin että kuolen tai selviän ja jos selviän niin oon sitten terve. On outoa ajatella että olen kroonikko kun kaikki on kuitenkin hyvin,mutta olen tässä oppinut kuinka paljon levinneisyyttä paljastuu monen vuoden jälkeen kun tulee outoja oireita ja niitä ensin tutkitaan muuna. Ehkä sitten oli hyvä että tämä niin pian paljastui, niin nyt on vielä aika helppo lääkitys ja kun 3kk välein kuvataan niin on turvallinen olo, toisaalta löysässä hirressä koko ajan. Ihanaa syksynjatkoa, pysykää levollisina. Kaikki järjestyy, aina ei meidän vaan tarvitse tietää miten♥

    in reply to: Sattuuko tämä olemaan rintasyöpä #69448
    Sohvi
    Participant

    Toki rintasyöpää on nuorillakin, mutta rinnanmuutoksia voi olla läpi elämän eikä aina tarvitse olla huolissaan. Oletan että ikäsi ja seurustelusuhteesi myötä olet aloittanut jo normaaliin naisen elämään kuuluvat gynekologikäynnit. Gyne yleensä tutkii myös rinnat, jos ei, niin pyydä. Ei kannata luulosairauteen jäädä vaan käydä, ei tarvitse turhaan pähkäillä. Hyvää kesää sinulle!

    Sohvi
    Participant

    Ystävät, juhannus lähestyy, juhannusruusuni rupesi juuri kukkimaan
    Ärsyttää kun en ole vieläkään sitä edunvalvontalomaketta tehnyt. Mielessä vaan sanat siitä, että nimenomaan terveidenkin kannattaisi se tehdä, kun elämänlangasta ei koskaan tiedä. Saati sitten me sairaat. Vanha äitinikin sanoi, että toimita vaan se lomake, hän laittaisi myös.

    Ronja, minulla tosiaan kuvaus ensi kuun lopulla, en pähkäile mitään sitä ennen, vaikka tunne on sama jalassa. Koska en kuitenkaan tarvitse kipulääkettä, mietin, että ehkä se on vain muuta. No hieno asia, että kuvaavat 3 kk välein.

    Pärjäilkäähän kaikki <3

    Sohvi
    Participant

    Ihana kuulla teistä, kovin teistä on läheisiä tullut. Syy miksi minä en ole kirjoittanut, on, että minulla on kaikki niin hyvin. Tuntuu hullulta kirjoittaa, vaikka toisaalta täysin terveen silmin jos minua joku katsoo, niin ajattelee varmaan, että voi miten tuonkin elämä on muuttunut. Mutta toisaalta, olen aina ollut realisti, kiitollinen olen kaikista vuosista ja toivottavasti mahdollisimman kivuttomana nekin mitä mulle annetaan saisin viettää. Välillä kyllä onnen harjanteelta tippuu ja helpostihan sieltä tippuukin kun jotain muutoksia tulee. Kerroin viimeeksi, kuinka olen juossut ja kävellyt. No, nyt mua on alkanut aivan samalla lailla juilimaan jalkaa kun silloin marraskuussa kun metari aktivoitui. Kipu on kuitenkin siedettävää, ei edes niin pahaa että vielä jotuisin särkylääkettä ottamaaan, mutta se miten se juilii, se enteilee kyllä samaa, näin se alkoi. Tarkottaako sitten, että xgevan vaikutus ei enää riitä (mulle muuten ei ole koskaan tullut siitä mitään oireita, seitsemäs kerta ensi kuussa) No, ensi kuussa on taas kuvaus. Mutta Maggien lonkka-asiat vetivät kyllä suruisaksi, tiedän että suuremman luokan ”urheilut” on minultakin ohi. Ja oi, että miten hienoa silti Maggie jos proteesit saat, saat viettää loppuelämää kivuttomampana, kyllä sillä joku tarkoitus on.

    Ronja ja Maggie, olen niin iloinen, että saatte nauttia lapsenlapsistanne. Ronja rakas sinulle paljon paljon kivuttomia päiviä. Huolestuttaa hieman kun Valoinen ei ole mitään viestitellyt, oletkohan vielä matkassa. Ja Aurinkoutu, kuinka sinä jakselet.

    Aurora- nyt kipin kapin soitto kunnalliselle. Kun mainitset puhelimessa, että xgevahoito aloitettu ja syövän takia pitäisi tarkistaa, niin pääset varmasti nopeasti. Tämän syöpäruljanssin aikana olen saanut aina hyvin ajat ja tosiaan, niin paljon edullisempaa. Lisäksi kunnallinen hammashoito on tosi hyvä. Kun mulla alkoi Xgeva,mainitsin sen, nehän kuvasivat leuankin silloin.
    Aurora muuten, äitini tuli FB:hen 75-vuotiaana, joten kyllä sulla toivoa on ;) Se ryhmä mistä olen puhunut, auttaisi sinua, uskon, että nuo sinunkin lääkkeesi on siellä usein mainittu. FB paras puoli onkin nuo ryhmät, omia juttuja ei jaksakaan enää missään seinällä ruotia, mutta jos on kiinnostusta vaikka ruokaan, kasveihin, eläimiin, luontoon, johonkin harrastukseen, voi että löytyy kivoja ryhmiä missä katsella kuvia ja vaihtaa ajatuksia. Ja tuo ryhmähän on suljettu, sinne ei pääse kun meidän jamassa olevat.
    Ihanaa kesänaikaa teille kaikille <3

    Sohvi
    Participant

    Koska tänään on Sohvin nimipäivä, ajattelin teille kirjoittaa, vaikka tämä nimimerkki ei minuun liitykkään mitenkään :D

    Maggielle onnittelut, ihanaa että sinä ja Ronja saatte lapsenlapsesta nauttia, ihania muistoja kaikille

    Aurora, oliko niin, että et tykänny FB:stä? Kun tuo ryhmä johon liityin olisin niin myös sinulle.

    Aurinkoutu- voi miten pahoillani olen puolestasi. Itse en tarvitse nyt kipulääkitystä, silloin kun tammikuussa jalka oli huonoimmillaan, sain noita oxycod,oxynorm. On kyllä sellasta ”kamaa”, että aivoille kertoi, ettei tarvitse konkata, pystyt kävelee. Nehän on jotain opioideja. Nyt tilanteeni on sellainen, etten tarvitse mitään, olen siitä iloinen. Tiedän kyllä että elämän myötä kivut tulee lisääntymään, mutta toistaiseksi tilanteeni on stabiili.

    Valonen, miten sinä voit?

    Minähän muuten toimitin edunvalvontaprosarit myös äidilleni. Itse en ole tota kokonaan plarannut. Hän kyseli miksei siinä ole valmista lomaketta minkä voisi täyttää.(hän on reipas 78 v, joka tekisi tuon heti ja olisikin järkevää jos vaikka jossain vaiheessa muisti pettää, ni paperi pitää olla ennen sitä) Minulla on myös sama tilanne. En tarvitse lakimiehiä , kun pitäisi vain tehdä tuo paperi, että mies saa hoitaa kaikki asiat. Sehän kuitenkin tarvitaan vahvistaa vasta sitten jos tulee aihetta maistraatissa. Jos/kun taas kuolen, tuota lomaketta ei tarvita, mutta jos en pysty omia juttuja hoitamaan, tuo olis aiheellinen.

    Sohvi
    Participant

    Hei ystävät, mitä teille kuuluu? Ronja, jaksatko vielä täällä olla?
    Korona ei varsinaisesti ole lisännyt/poistanut kuolemanpelkoani, mutta kauniisti on mielestäni tämä sanittu: Huomista ei ole kenellekään luvattu. Tämän toivoisin antavan ajatuksia kaikille. Tottakai mitäenemmän ikää, niin tuohon osaa suhtautua vielä rauhallisemmin.
    Mitä kuuluu myös teille Aurora,Maggie, aurinkoutu Valonen? Tuukka tervetuloa, pidin kirjoituksestasi.

    Minä kävin taas TT:ssa,luusto saanut hoidoista hyvää hoitovastetta. Jalka kestää kävelyä, paljonkin, olen yli 100 km tässä kuussa taapertanut. Juosta en voi, se on haikeaa, mutta olen onnellinen että on kuntoa. Tällä mennään taas seuraavat 3 kk ellei ongelmia tule.
    Pian on vappu, tein simaa, se on mun ainoa vapputraditio. Voimia teille!

    in reply to: RINTASYÖPÄ #69219
    Sohvi
    Participant

    Kukka rakas, en tiedä millä tasolla siihen tottuu. Kun sairastuin 2018 mulla lähti rumba niin vauhdilla eteenpäin etten kerennyt ees miettiä että syöpä tuli. No omaan ajatusmaailmaan kuuluu, että kun kaikille tulee elämässä jossain vaiheessa jotain shaibaa, mikä on se minkä minä kestän, mikä mulle tarkoitettu?Mieluummin minä kuin lapseni. Olihan se sitten shokki kun tuntee olevansa syövästä selvinnyt ja kuuleekin, että tää on loppuelämän juttu., tää rumba tulee jollain tasolla olemaan elämässäni aina. Mutta silti mietin, että eletään tässä, ei sitä huomista kenellekkään ole luvatttu. Ties vaikka korona korjaa ennenkuin syöpä…Suurin osa ryhmässä on reilusti sinua vanhempia, niin minäkin, mutta paljon on nuoria äitejä, mutta niin kauan kun on elämää on toivoa. Ja niinkuin joku sanoi mieluummin väsynyt äiti nuorille hoitojen takia kun ei äitiä.

    in reply to: RINTASYÖPÄ #69200
    Sohvi
    Participant

    Siilipää, kiitos kysymästä, voin hyvin. Levinneisyyden takia minut kuvataan toistaiseksi 3 kk välein. Olen itseasiassa aloittanut yhden uuden ketjun täällä jossa käsittelen luustolevinneisyyttä.

    Kukka-yhdyn salamatkustajan sanoihin, hän kirjoittaa hyvin. Myös tosiaan suosittelen sinulle tuota FB ryhmää-Levinnyttä rintasyöpää sairastavat, se on suljettu ryhmä vain tätä koskeville. Uskon että saat sieltä tukea, se on minulle tukipilari, en jaksa kaikkien kanssa tästä keskustella.
    Voimia kaikille kevääseen, asioilla on tapana järjestyä, aina ei meidän tarvitse vain tietää miten.(tämän tyyppisen sanonnan olen kuullut)

Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 144)