Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Siipi maassa

Siipi maassa

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 7 viestiä, 1 - 7 (kaikkiaan 7)
  • Julkaisija
    Viestit
  • in reply to: Nimimerkki Cambrigde haussa #43314

    Siipi maassa
    Participant

    Moi Cambridge.

    Pistin sinulle postia uudestaan pari viikkoa sitten ylläolevasta osotteesta. Oletko mahtanut saada sen? Toivottavasti kaikki on ok.

    Syysterkuin,
    Siipi maassa

    in reply to: Nimimerkki Cambrigde haussa #42451

    Siipi maassa
    Participant

    Moi Cambridge.

    Mailasin sinulle noin 3 viikkoa sitten tuohon osoitteeseen. Minun osoitteeni on Josara@aol.com. Jatketaan tosiaan siellä keskustelua.

    T: Siipi maassa

    in reply to: Nimimerkki Cambrigde haussa #42141

    Siipi maassa
    Participant

    No moi Cambridge!

    Kiitos viestistäsi. Sinulle kuuluu siis niin hyvää kuin huonoakin. Ikävä kuulla masennusjaksostasi ja sairaalareissustasi.

    No semmosta elämä on, ylä- ja alamäkeä. Mulla on masennus aikas hyvässä jamassa, edelleen popsin masennuslääkettä, koska luulen, että en ilman sitä pärjää. Mut muuten on ihan ok olo, työssäolo auttaa ja se, että on säännöllinen työ ainakin syyskuuhun asti. Mä etsin vakipaikkaa ja pitempää sijaisuutta koko ajan, kun olen nyt tarpeeksi kiertänyt.

    Laitoin viestiä tonne ylläpitoon ja kysyin, että voiko täällä ylipäänsä lähettää yksäreitä. Ilmeisesti hoitajalle voi, mutta että voiko keskustelijat keskenään. Mä sanoin, että voisitteko laittaa ne yksärit tänne takas, kun niitä kaivataan. En oo vielä saanut vastausta.

    Vai tietokirjailijan hommia jatkat. Monesko kirja on sinulla tekeillä ja mistä aiheesta? Ootko muuten jonkun kustannusyhtiön palveluksessa vai itsenäinen kirjailija? Kun vaan jotenkin saisin sinun mailiosoitteesi, niin olisi kiva. Voitas jutella enemmän privaatisti.

    Itse asiassa minäkin kirjoitan kirjaa ja siksi etsinkin sinua täältä ja muualtakin. Olen kirjoittanut vuoden verran lastenkirjaa ja haluaisin muun ohella keskustella kirjan kirjoittamisesta. Mulla se on ollut haaveena lapsesta asti. Aihe tuli selkäpiistä ja se on vielä paljon kesken. Se tapahtuu Lapissa ja siinä on pääasiassa ihmisen ja elänten väliset suhteet yms. Siis oikeen kunnon fiktiota. Mutta nyt mä ainakin tiedän, miksi mä kirjoitan sitä. Mä oon kirjoittanut kaikkea muuta, paitsi en blogia netissä.

    Jaksuja kovasti sulle ja tsemppiä kirjailijan urallasi. Mäkin aattelin olla päätoiminen lh ja sivutoiminen kirjailija. No ei ehkä mikään kuuluisa sellainen, mutta kumminkin. Sit jossain vaiheessa, kun se mun kirja on valmis ja yritän saada sen julkaistua. Mut se on sen ajan murhe.

    Mut jutellaan nyt täällä kumminkin keskustelua ensi alkuunsa.

    in reply to: Nimimerkki Cambrigde haussa #42121

    Siipi maassa
    Participant

    Moi vielä.

    Pistin mailia tonne keskustelufoorumin pitäjälle vai hän nyt on. Niin toivottavasti asia selviää. Mutta jatketaan keskustelua.

    Miten jakselet, Cambridge?

    Minä jakselen itse ihan ok, mutta tosiaan nyt mun kälyllä on rintasyöpä, niin sen takia olen taas täällä. Hän on 49 v. Se on eka omanikäinen ihminen, joka on sairastunut syöpään mun lähipiirissäni. Muutenkin asia kiinnostaa ammatillisessa mielessä, koska olen mielestäni saanut siihen riittävästi etäisyyttä. Mä joudun kumminkin työssäni hoitamaan ja kohtaamaan saattohoitopotilaita jatkuvasti.

    Töitä on riittänyt, sain pitkän sijaisuuden Attendolle syyskuun loppuun asti. Vakipaikka on koko ajan haussa. Eli lh:n hommia edelleen teen.

    Siinä nyt muutamia kuulumisia. Hienoa, että otit yhteyttä.

    Voimia ja jaksuhaleja kaikille läheisensä menettäneille ja joiden läheiset parhaillaan sairastaa syöpää. On se vaan niin rankka sairaus, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

    T: Siipi maassa

    in reply to: Nimimerkki Cambrigde haussa #42111

    Siipi maassa
    Participant

    No moi Cambridge!

    Kiva kuulla, että pyörit täällä vielä. Mä en kanssa ymmärrä, miten täällä voi lähettää yksäreitä. Kun noissa ohjeissa puhutaan vaan yleisistä viesteistä.

    Osaisko joku muu vastata meille?

    Miten lähetetään yksityisviestejä täällä? Apuva.

    Hyvä, että löysit tänne. Olisi tosi paljon kaikkea asiaa sinulle nimenomaan ja tietty muillekin. No jos ei pysty lähettään yksäreitä, niin mitäs sitten tehdään.

    Terkuin,
    Siipi maassa

    in reply to: Nimimerkki Cambrigde haussa #41991

    Siipi maassa
    Participant

    Moi Tulevaisuus.

    Kiitos viestistäsi. Ikävä kuulla, että olet sairastunut syöpään. Se on muuten todella yleistä.

    Miten itse jakselet?

    Meidän suvussa nyt uusin tapaus on kälyn rintasyöpä, todettiin toukokuussa 2016. On ollut leikkauksessa ja parhaillaan käy sytoissa. Siis 49 v. Heillä on suvussa sitä ollut monella naisella, mm. anopilla ja anopin siskolla. Nyt käly pelkää, että hänen tyttärellä (ei vielä 12 v) on myös se geeni. Hän on nyt ainakin vuoden saikulla. Ensin saa sytoja ja sitten sädehoitoja. On se rankkaa. Tai siis nytten se liippaa lähelä, kun oman ikäisella sukulaisella on syöpä. Itse olen 46 v.

    Mun äiteellähän oli kohtusyöpä, joten itse olen hieman miettinyt, että periytyykö se. Muistaakseni 50 % mahdollisuus siihen on. Lähinnä tällä hetkellä asia kiinnostaa ammatillisessa mielessä. Olen siis vanhustyössä työskentelevä lh ja olen hoitanut monia saattohoidossa olevia syöpäpotilaita. No mutta elämä toisaalta on. En oikeastaan jaksa pelätä etukäteen, koska periaatteessa kuka tahansa voi sairastua mihin tahansa koska tahansa. Eikä se välttämättä ole siis syöpä. Sitten kun lisätään vielä sattumat mukaan, niin johan on soppa. Paljon se on tuurista kiinni, että kuka saa ja mitä. Tällä hetkellä oma terveys suht hyvä, mitä nyt alaselkä vaivaa. Venäytin sen töissä. Onneksi hoidot ovat kehittyneet tosi paljon, että kuitenkin suurin osa paranee. Mutta eivät kaikki.

    Jos haluat Tulevaisuus, niin voit mulle pistää yksityisviestiä. Juttelen mielelläni. Jaksamista vaan kaikille syöpää sairastaville ja läheisensä menettäneille.

    T: Siipi maassa


    Siipi maassa
    Participant

    Moi NelliElli.

    Otan minäkin osaa äitisi poismenon johdosta. Vanhemman kuolema on rankka asia, kävi se miten tahansa. Itse menetin äitini v. 2010 ja nyt en ole muutamaan vuoteen kirjoitellut täällä. Hän kuoli 65 v pitkälle edenneeseen kohtusyöpään. Isä hoiti hautajaiset ja perunkirjoituksen.

    Se suru pitäisi surra ajallaan, koska muuten ei voi jatkaa elämää. Ja se suru tulee kuitenkin jossain vaiheessa. Kukin suree omalla tavallaan ja aikataulullaan. Voit käydä lukemassa vanhoja keskusteluja v. 2010 minun niminmerkillä Siipirikko. Silloin kirjoitin paljon tänne.

    Olen lähihoitaja ja asia on siksi läheinen työn puolesta, koska olen hoitanut ja hoidan monia saattohoitopotilaita työssäni. Ehkä siksi tänne kirjoitin.

    Sekin on totta, että alkuunsa voi jumittua, koska vanhemman kuolema jättää ensin iso tyhjiön elämään. Mutta odota vaan, niin aikanaan sekin alkaa täyttyä ja elämä jatkuu. Kun on aikansa jumissa, niin jossain vaiheessa jokin sitten tuuppaa eteenpäin.

    Onko sinulle jotain harrastusta, työtä tai intohimoa johonkin, jota todella haluaisit tehdä, mutta et ole tehnyt?

    Äitini kuolemasta opin ainakin sen, että elämme vain tämän kerran ja tästä kannattaa ottaa kaikki irti. Jos on jotain haaveita, joita ei ole uskaltanut toteuttaa, niin siittä vaan. Itse haaveilin lapsesta asti kirjan kirjoittamisesta ja nyt olen kirjoittanut sitä vuoden verran. Piti vaan alottaa. Tai mistä sinä saat tosi hyvän mielen ja mikä voimaannuttaa? Kaikki sellainen on hyväksi.

    Minä ajattelen äitiäni joka päivä, ja uskon, että hän on kanssani aina sieltä rajan takaa.

    Jaksuhalit ja voimia sinulle. Aurinkoisia päiviä.

Esillä 7 viestiä, 1 - 7 (kaikkiaan 7)