Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Salamatkustaja

Salamatkustaja

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 50)
  • Julkaisija
    Viestit
  • in reply to: CEA + CA19-9 #67321

    Salamatkustaja
    Participant

    Hei! Minulta löytyi ja leikattiin suurikokoinen syöpäkasvain sigmasuolesta lähes kolme vuotta sitten. Kun hakeuduin päivystykseen runsaan suoliverenvuodon takia, alkuhämmingin jälkeen alkoivat epäillä syöpää ja ottivat myös tuon CEA-verikokeen, joka oli alle 1. Loppujen lopuksi sigmasta löytyi kuin löytyikin kolonoskopian avulla suuri tuumori, mutta nuo syöpämarkkerit ovat minulla olleet aina alhaisia ja viitearvoissa. Luulen (korjatkaa, jos olen väärässä), että syöpämarkkerit nousevat vasta levinneessä syövässä, jota minulla ei onnekseni ollut.
    Kesäterveisiä kaikille!

    in reply to: Läheisille kertominen #67249

    Salamatkustaja
    Participant

    Hei!
    Minun ymmärtääkseni Chommi ja muutamat muutkin nimimerkit ovat olleet roskapostia, jostain ulkomailta lähetettyjä automaattisesti mutta huonosti suomeksi käännettyjä spam-roskaposteja. Niistä pääsee kai eroon blokkaamalla lähettäjän…kunnes tekevät uuden tilin. :(

    in reply to: Mammografialöydös #66698

    Salamatkustaja
    Participant

    Hei!

    Minulta leikattiin suurikokoinen paksusuolisyöpä 2,5 vuotta sitten ja mottonani on ollut: ’Niin kauan kun lääkärit eivät sano asioiden olevan huonosti, ne ovat hyvin!’. Yritä Twist mahdollisuuksiesi mukaan olla huolestumatta etukäteen. Huolet ja murheet vasta sitten, kun niitä ei pääse pakoon. :)
    Hyvää viikonloppua kaikille!

    in reply to: RINTASYÖPÄ #65775

    Salamatkustaja
    Participant

    Hei Arpa osui -nimimerkki!

    Olen suolistosyöpäpuolelta, mutta haluan kuitenkin lohduttaa ja lähettää terveisiä rintasyöpään sairastuneellekin. Syöpä kuin syöpä, p____a juttu. Mutta tartupa kuitenkin tuohon ’98% parantuu’. Tietysti olet yksi niistä!
    Samaa mieltä, kuin ’Tottahan se oli’: Kukin tekee parhaaksi näkemällään tavalla. Neuvoisin kuitenkin samoin, kuin omia kolmea tytärtäni missä tahansa hankalassa tilanteessa: Älä ryntää suin päin asiaan, vaan mieti ainakin hetki. Kriisitilanteessa ei kannata tehdä oikein mitään liikettä, vaan odottaa seesteisempää tunnetta. Se voi tulla minuutissa tai tunnissa tai päivässä tai viikossa.
    Mutta mitä tahansa teetkin, se on loppujen lopuksi hyvin!
    Hyvää joulua kaikille!

    in reply to: Suolistosyöpä #65480

    Salamatkustaja
    Participant

    Hei Mintsu!

    Kylläpä sinulle osui suolistosyöpä nuorena…minä olin pelokkaan ja surullisen lisäksi myös vihainen sairastuttuani ’vain’ 50-vuotiaana! En muuten ole yhtään ihastunut, kun jotkut ’vähättelevät’ huonoa tuuriani kommentoimalla, että ’ovat lukeneet joka kolmannen sairastuvan syöpään’. Niin niin, muttei sentään viisikymppisenä eikä varsinkaan 33-vuotiaana! Toivottavasti vointisi kohenee ja pääset pian palaamaan normaaliin elämään.
    Minunkin kasvaimeni oli 4cm kokoinen, mutta sigmassa ja onnekkaasti vain suolen sisäänpäin kasvaneena ja koska imusolmukkeeni olivat puhtaita, pääsin paljon vähemmällä kuin sinä. En tarvinnut mitään liitännäishoitoja, vain seurantaa.
    Muuten, minua kiinnostaisi, miten Suomessa seurataan minunlaisiani tapauksia? Olen hoidossa Espanjassa julkisella puolella, ja seurantaani kuuluu joka 6. kuukausi verikoe, vatsaultraääni ja keuhkoröntgen. Ensimmäinen kolonoskopia tehtiin 6 kk leikkauksen jälkeen, seuraavaa suunnitellaan ensi kevääksi, jolloin tulee täyteen 2,5 vuotta sairastumisestani. Onkologiani näen aina jokaisen koerypäkseni jälkeen.

    Mukavaa syysviikonloppua kaikille!

    in reply to: Kaikki on mennyttä #65479

    Salamatkustaja
    Participant

    Hei Maksamies!

    Enpä valitettavasti tiedä mitään aiheestasi, mutta haluaisin kuitenkin lohduttaa ja tsempata sinua.
    Ei kaikki ole varmaankaan mennyttä! Ei kirvestä kaivoon näin alkumetreillä, oli kyseessä sitten mikä tahansa!
    Minun mottonani: ’Niin kauan, kun lääkärit eivät sano asioiden olevan huonosti, ne ovat hyvin’.

    in reply to: Suolistosyöpä #65289

    Salamatkustaja
    Participant

    Hei Ronja, Tappura, Kanaemo-80, Kesanto, viimeiset viestittäjät!

    Kirjoitan tänne suolistosyöpäpuolelle jotain, ettei keskustelupalsta näivety liikaa. Aina ilmestyy uusia palstalaisia, jotka saavat rauhaa ja lohtua vertaisiltaan.

    Minulta leikattiin reilut kaksi vuotta sitten Meilahdessa suurikokoinen, mutta vain paikallisesti kasvanut paksusuolensyöpä. Ei ollut tarvetta liitännäishoitoihin.

    Parin viikon kuluttua on taas kontrollit, ja kaikki tuntuu olevan hyvin, mutta aina vähän pelottaa. Taitaa kuulua asiaan. Monet ikään (nyt 52-v) kuuluvat ränkät menevät tahtomatta syövän piikkiin. Ja kun suurennuslasilla etsitään, aina löytyy jotain uutta; viime keikalla maksan kahden fokaalisen nodulaarisen hyperplasian seuraksi munuaisessa angimyolipooma. Ei ole viisikymppisellä sisuskalut enää priimaa tavaraa, vaikka olen aina elänyt tosi terveellisesti…

    Paljon kauniita syyspäiviä kaikille!


    Salamatkustaja
    Participant

    Paljon voimia ja lämpimiä ajatuksia Tainalaalle, ilmiselvästi hienolle ihmiselle.
    Vaikka en sinua tunnekaan, halaisin, jos voisin.

    in reply to: Suolistosyövästä #63828

    Salamatkustaja
    Participant

    Hei!

    Minulta löytyi elokuussa 2016 lähes nelisenttinen syöpäkasvain sigmasuolesta. Oireita ei ollut muita kuin silloin tällöin kirkasta verta ulostaessa. Kipuja ei koskaan. Tuolloin elokuussa verta alkoi sitten valua kuin hanasta, jolloin jouduin päivystykseen ja lopulta neljässä päivässä leikkaukseen.

    Sen tiedän, että vatsan toiminnan muuttuminen on mahdollinen oire, mutta sehän voi johtua monesta muustakin asiasta. Verikoe ei anna varmaa selvitystä asiasta, sillä minulla suuresta kasvaimesta huolimatta syöpämarkkerit olivat ihan kohdallaan.

    Yritä päästä kolonoskopiaan ja näin saat monta vuotta mielenrauhaa. Minun tapauksestani -olen sentään ’vasta’ viisikymppinen- säikähtäneenä perheeni on käynyt kolonoskopiassa. Sisareni 45-v pääsi julkiseen, isäni 74-v kävi yksityisellä ja häneltä löytyikin polyyppeja, jotka niksaistiin kiireesti pois. Sisareni sai 10 vuodeksi puhtaat paperit, isäni vuoden kuluttua uuteen tarkastukseen.

    Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

    in reply to: Suolistosyöpä #63763

    Salamatkustaja
    Participant

    Niin, vaikka minullakin on sairaus kokonaan -toivottavasti- takana päin, edelleenkin tulee silloin tällöin sellainen outo ’ulkopuolinen’ olo, että en kuulu joukkoon, tai että kuulun eri joukkoon, ’syöpäläisten’ joukkoon. Onneksi harvemmin enää tunnen olevani jotenkin huonompi, kuin muut. Aluksi oli paljon sellaisia tuntemuksia. Kerran lähdin pois itkemään joukosta, jossa kaksi yli nelikymppistä ystävääni ilmoitti raskaudestaan. Vaikka minulla on kolme jo lähes aikuista tytärtä, tuntui karmaisevalta, että joillakin kasvoi elämä sisällään samalla kun minun sisälläni lymyili kuolema. Tunsin yhtäkkiä olevani ihan eri kastia, kuin terveet nuoret ystäväni. Tunsin itseni hetkessä vanhaksi ja kaikin puolin rikkinäiseksi ja ulkopuoliseksi.

    Nykyään olen rauhoittunut ja tasoittunut. Elämä rullaa eteen päin ja minä siinä mukana.

    Mukavaa viikonloppua kaikille!

    in reply to: Suolistosyöpä #63740

    Salamatkustaja
    Participant

    Hei kaikki ja erityisesti ronja, uusi palstalainen, ja Hanne17, jonka viisasta tekstiä lukiessa tulevat melkein kyyneleet silmiin. Kiitos kauniista ja kannustavista sanoistasi. Niissä on paljon hyvää meille kaikille erilaisten syöpien kanssa painiskeleville.
    Minun paksusuolensyöpäni on hallinnassa, ellei jopa poissa. Seurata tietenkin pitää vielä kolme ja puoli vuotta saadakseni viisi puhdasta vuotta täyteen. Tosin onkologini on jo sanonut, että loppu elämän käyn jonkinlaisissa testeissä, ainakin kolonoskopiassa, tosin harvemmin. Hyvä niin. Espanjan julkinen sairaanhoito on ensiluokkaista.
    Minä kärvistelen taas munuaiskivien kanssa, mutta syövän jälkeen ’rakastan’ niitä! Olen niin onnellinen, kun kipujen syyksi löytyy jotain muut, kuin syöpä. Niin kuin aikaisemmin olen kirjoittanut, joka ikinen kolotus huolestuttaa nykyään. Onko jotain vakavampaa? Voiko syöpä kuitenkin uusiutua ja näin nopeasti? …
    Minun kuuden kuukauden väliset kontrollini ovat taas huhtikuussa. Tosin käyn lähes saman patterin läpi testejä jo maaliskuussa näiden munuaiskivieni takia, joten infoa saan sisuksistani jo piakkoin. :)
    Mukavaa helmikuuta ja tsemppiä kaikille kaikkiin mahdollisiin koitoksiin! Kevät tulee ennemmin tai myöhemmin.

    in reply to: Syöpä ja väsymys #62571

    Salamatkustaja
    Participant

    Onerva hyvä:

    Levinnyt syöpä aiheuttaa voimakasta väsymystä. Appeni sairasti viime vuonna syöpää ja oli todella väsynyt. Halusi vain maata ja nukkua. Sairaalahenkilökunta neuvoi meitä kunnioittamaan sairaan toiveita sekä levon että syömisen suhteen. Se otti todella koville perheelle, joka halusi ’huolehtia’ hänestä kaikin tavoin. Lopulta annoimme periksi väsymykselle ja olimme vain sairaan lähellä, vierellä jutellen, kipeää selkää hieroen ja kättä silitellen.
    Teidän tilanteenne tunteva lääkäri osaa varmasti neuvoa, miten toimia ja löytyisikö joku keino helpottaa teidän molempien oloa.

    Kaikkea hyvää teille molemmille!

    in reply to: intestinaalinen metaplasia (corpus) #61801

    Salamatkustaja
    Participant

    Hei!

    Olen itse paksusuolisyöpäpotilas, enkä tiedä paljoa aiheestasi. Varmasti parasta päästä lääkärin puheille.
    Mutta lohdutan sen verran, että mieheltäni löytyi yli 10 vuotta sitten Barretin esofagus eli metaplasia kurkun ja mahalaukun yhteyskohdasta. Hänellä mahahappo pääsee tai siis pääasi aiheuttamaan metaplasiaa kurkun puolelle, sillä hänellä oli jo on edelleenkin oireeton närästys, eikä hän osannut edes varoa närästystä aiheuttavia ruokia tai juomia. Sai lääkityksen, joka toimii niin hyvin, että mataplasia ei ole lisääntynyt yhtään. Gastroskopiassa kävi aluksi joka vuosi, nyt joka toinen vuosi. Asumme tosin Espanjassa, joten en tiedä, miten Suomessa toimitaan, mutta varmasti hyvin!
    Tsemppiä ja hyvää tapaninpäivää!

    in reply to: Suolistosyöpä #61331

    Salamatkustaja
    Participant

    Hei Viuhka, Hanne ja kaikki muutkin!

    Hanne, kirjoituksesi oli viisas, mutta samalla lämminhenkinen. Ajattelen asioista sinun tavallasi.
    Minunkin syöpämatkani alkoi elokuun alussa 2016. Tosin se on ollut fyysisesti lyhyempi, kuin Hannella, vaikka henkisesti se jatkuu edelleenkin. Minulta poistettiin päivystyksessä avoleikkauksena verta vuotanut nelisenttinen syöpämöhkäle sigmasuolesta. Etäpesäkkeitä ei löytynyt, joten siirryin suoraan seurantaan. ”Se taisi olla siinä” sanoi kirurgikin kuulema leikkaussalista tultuaan, mutta järkytys tapahtuneesta tuli minulle myöhemmin. Kaikki oli käynyt niin nopeasti.
    Nyt olen hyväkuntoinen viisikymppinen. Terveeksi en kai saa itseäni kutsua ensimmäisten viiden vuoden aikana, mutta temppuilevan suolen lisäksi ei syöpä ole jättänyt minuun merkkejä…tosin henkisesti olen edelleenkin herkkä. Aivan kuin aistini olisivat herkistyneet tuosta 2016 elokuusta. Katselen, kuuntelen, ihmettelen maailmaa ja maailman menoa…ja itku tulee helposti. Ehkä siinä on jotain hyvääkin. :)

    Mahdollisimman hyvää joulun odotusta kaikille, erityisesti Viuhkalle. Muista, että vaikka yhä useammat sairastuvat syöpään, yhä useammat parantuvat siitä!

    in reply to: Pääntyhjennystä #60411

    Salamatkustaja
    Participant

    Hei kaikki!

    Minulla ihan samanlainen efekti: Siivoan ja käyn läpi kotia ja yritän päästä eroon kaikesta turhasta tavarasta! Annan pois, myyn netissä, heitän roskikseen…Aloitin tämän heti syövän jälkeen. Se antaa vapauttavan tunteen. Muutama päivä sitten päätin jopa nopeuttaa tahtia, ja vanhin tyttäreni antoi minulle netistä löytyneen ohjeen: maanantaina pääse eroon yhdestä tavarasta, tiistaina kahdesta, keskiviikkona kolmesta jne. Toimii ja tuntuu hyvältä. Mieheni kotiin tullessaan katsoo pelokkaana ympärilleen, mikä rompe on saanut lähtöpassit :)

    Ja henkisestä tilasta: Minun tilanteeni on hyvä, uusiutumismahdollisuuteni vain kymmenisen prosenttia. Tänään olin kuuden kuukauden välein otettavissa verikokeissa, -röntgenissä ja -ultrassa. Noin nelikymppinen sairaanhoitajamies, joka otti verikoetta, uteli vähän sairaudestani, minkä jälkeen piteli kättäni ja aloitti lempeällä äänellä: ”Kun eurooppalainen menee Afrikkaan safarille, hän on koko ajan varuillaan, villieläimet ympärillä voivat hyökätä. Mutta kun hän palaa takaisin Eurooppaan, leijona on jäänyt Afrikkaan. Älä pelkää.” Tarina jatkui vielä pitkään ja muuttui aika metafyysiseksikin -hah hah- mutta en liikutukseltani oikein pystynyt seuraamaan sitä. Palasin kuitenkin kotiin hyvällä mielellä tuon lämpimän ihmisen ansiosta. Hänellä oli niin hyvä tahto, hellä katse ja hellät sanat. Tulokset saan ensi viikolla. Odotan niitä pelotta.

    in reply to: Suolistosyöpä #59181

    Salamatkustaja
    Participant

    Hei PSc ja muut!

    Syövästä jää sellainen juttu päälle, että mitä tahansa ilmaantuu, sitä katsotaan ja sitä katsoo itsekin ’syöpälinssin’ läpi ja se on raskasta. Ainakaan minä ennen en välittänyt mistään pikku vaivoista enkä kolotuksista. Nyt esimerkiksi, kun viime päivinä alaselkääni on särkenyt, heti ajattelen syöpää luustossa. Samoin minua rassaavat maksassani olevat muutokset, joiden diagnoosiksi tuli ’melko varmasti’ benignit kasvaimet.
    Marraskuussa on taas kontrollit ja alkaa jännittää, vaikka minun selviytymisprosenttini ovat 90 nurkilla! Ja kaiken päälle lähipiiri kommentoi: Sinullapa on tuuria, kun katsovat kaikki paikat läpi, syöpään et ainakaan voi kuolla.
    Hah hah.

    in reply to: Suolistosyöpä #59001

    Salamatkustaja
    Participant

    Hei Heidiininen!

    Olen todella pahoillani isäsi puolesta…hän on ilmeisesti vielä aika nuori, työssä käyvä ja tähän asti niin iloinen ja ahkera…
    Minulta löytyi juuri 50 vuotta täytettyäni paksusuolensyöpä. Minullakin vatsa oli temppuillut muutaman kuukauden ja ulostaessa oli tullut muutaman kerran hieman kirkasta verta, mutta jatkotoimenpiteisiin ei nähty tarvetta. Suolistosyövän oireet ovat niin banaaleja, että ne pannaan melkein aina ensin tavanomaisten sairauksien piikkiin. Onneksi isäsi loppujen lopuksi pääsi tähystykseen ja leikkaukseen ja hoidot alkoivat rullata.
    Älkää miettikö menneitä vaan olkaa optimisteja; kaikki ja vielä enemmänkin tehdään nyt isäsi puolesta!

    Lämpimin terveisin ja tsemppiä toivottaen!

    in reply to: Epätoivoinen tytär #58771

    Salamatkustaja
    Participant

    Hei!

    Minäkään en oikein löydä sanoja saatika neuvoja…en asu Suomessa, joten en osaa auttaa käytännön asioissakaan.
    Mutta Myy97:n tavoin, tekisin niin kuin itsestäni tuntuisi parhaalta. Pelkkä läsnäolo ja hellät sanat, vaikka eivät saisi vastakaikua, ovat varmasti hyväksi ja voivat jopa onnistua avaamaan jonkun solmun. Voisitko antaa niitä puhelimitse?
    Minusta tuntuu nyt lohduttavalta, että kun apellani olivat viimeiset päivät käsillä -vaikkemme sitä silloin tienneet- ja perhe riiteli hermostuksissaan, minä joka ikinen päivä hyvästellessäni hänet halasin ja kuiskasin korvaan rakastavani hänen poikaansa ja myös häntä.
    Olet hyvä ihminen, kun täällä jaat huoltasi ja suruasi vanhempiesi puolesta.Tsemppiä!

    in reply to: Suolistosyöpä #57754

    Salamatkustaja
    Participant

    Hei uudet palstalaiset ja kaikki muutkin!
    Luin Hannan viestin ja huolestuin ’uudelleen’ omasta tilastani. Minut leikattiin päivystyksessä vuotavan tuumorin takia. Suolta lähti 4-senttisen kasvaimen lisäksi noin 25 cm, ja 34 imusolmukkeesta yhdessäkään ei ollut syöpäsoluja. Maksassa näkyi joitain leesioita, jotka myöhemmin nimettiin vanhoiksi fokaalisiksi nodulaarisiksi hyperplasioiksi. Patologin lausunto oli paksusuolen syöpä G2 pT1N0 eli gradus 2 ja invaasiosyvyys pT1 submukosa.
    Sekä Suomen gastroenterologikirurgini että asuinmaani Espanjan onkologit pitävät liitännäishoitoja turhina, eli käyn vain kontrolleissa.
    Tivasin kuitenkin lääkäriltäni, miksi ’pelastautumisprosenttini’ on noin 90 eikä pyöreä sata, mihin hän lääkärimäiseen tapaan vastasi, ettei lääketiede ole eksakti tiede.
    Menehtyvätkö nuo 10% karkuun päässeiden syöpäsolujen takia?

    in reply to: Munasarjasyöpä #57504

    Salamatkustaja
    Participant

    Hei Jani1309!

    Olen pahoillani saamistasi tuloksista…olisikohan toivoa, että leikkauksessa löydökset ilmenisivätkin hyvänlaatuisiksi? Toivottavasti!

    Minulta löytyi lähes tasan vuosi sitten paksusuolesta suuri syöpäkasvain, joka leikattiin kiireellisenä. Onnekseni metastaaseja ei ollut missään. Nyt käyn kontrolleissa kotimaassani Espanjassa joka kuudes kuukausi.

    Yksi ensimmäisistä huolistani sairastuttuani olivat kolme teini-ikäistä tytärtäni, miten kertoa heille. Löysin paljon hyviä neuvoja amerikkalaiselta syöpäsivulta, josta info löytyy ainakin englanniksi ja espanjaksi.
    https://www.cancer.org/treatment/children-and-cancer/when-a-family-member-has-cancer/dealing-with-diagnosis/how-to-tell-children.html

    Sinun lapsillesi ehkä tärkeintä on kertoa, etteivät he ole syyllisiä sairauteesi, että kukaan ei ole syyllinen. Samoin kerro heille ainakin, että sairaus ei tartu ja yritä myös rohkaista heitä kysymään siitä. Lohduta lapsiasi myös sanomalla, että rakastat heitä sairaana ja huonokuntoisenakin.

    Ymmärrän huolesi miehestäsi. Minunkin mieheni oli todella järkyttynyt diagnoosistani. Hänen tapansa selvitä eteenpäin oli olla yltiöpositiivinen tyyliin ”Varmasti oli joku virhe, varmasti ei olekaan syöpä, varmasti onkin joku lempeämpi syöpä, varmastikaan ei ole levinnyt jne…”. En tiedä miehesi tapaa reagoida, mutta oli se mikä tahansa, yritä ymmärtää häntä. Lähes kaikki tavat ovat oikeita! Varsinaninen tuki pitäisi mielestäni tulla hänelle mahdollisesti jostain muualta, esim. hänen sisaruksiltaan tai ystäviltään. Sinun ei tarvitse olla päätukijana, vaan itse ottaa vastaan tukea. Jos miehesi ei siihen pysty, mikä olisi aivan ymmärrettävää, toivottavasti saat sitä hieman kauempaa. Olette nyt koko perhe ’myrskyn silmässä’. Olkaa armollisia itsellenne ja toinen toisillenne. Ja luottakaa lääketieteeseen. Se pystyy nykypäivänä ihmeisiin!

    Lähetän paljon lämpimiä ajatuksia teille kaikille!

Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 50)