Siirry suoraan sisältöön

ronja

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 85)
  • Julkaisija
    Viestit

  • ronja
    Participant

    Maya, mitä sinulle kuuluu ? Olen kaipaillut viestejäsi, Ronja


    ronja
    Participant

    Huomenta
    Ilahduin suunnattomasti kun luin Kia viestistäsi , että kaverisi oli käynyt auttamassa sinua kotihommissa. . Aivan suurenmoista
    Niin ja vielä joulukauden avaus torttuineen.

    Minäkin olen joulukauden avannut osaltani.Olen pitänyt lasteni kanssa pikkujoulun. Jokainen hommas 1 pienen lahjan, jotka jaettiin. Olen laittanut laatikkoon vähän isommt lahjat heille odottamaan valmiiksi.

    Mukava kuulla myös Kia, että morfiinipumppu on vienyt kivut. Itselleni on tullut vatsakipuja enemmän. Toistaisesti olen pärjännyt oxynormilla. Pelkään, että tauti on levinny nutta en ajattele sitä. Otan napin naamaan ja pelaan vaan pasianssia tietokoneella. Se vie ajatukset muualle ja pitää nuo kuolemaa koskevat ajatukset kaukana.. Otin myös ompelukoneen esille ja olen ommellut lakanat vauvalle. oi miten sekin piristi. Sain kylläkin ommeltua ne monessa erässä koska pitkään istuminen väsyttää selän eikä tuo avannekkaan siitä tykkää.

    Nousen nyt ylös ja keitän hyvät kahvit. Toivon meille kaikille hyvää ja kivutonta päivää, halauksin Ronja


    ronja
    Participant

    Mukavaa Kia kun jaksat kirjoitella kuulumisia. KIva myös kuulla että kotihoitoito toimii. Ovat ammattilaisia.

    Itselläni menee vaihtelevasti. Vatsakipuja on ruvennut tulemaan ja suussa on nyt aftoja. Mikähän niihinkin auttais ?
    Olen kutonut vauvalle kaikenlaista. Nyt oon kutomassa toukkatuubia. Se vastaa kapaloa ja sitä käytetään vastasyntyneelle- 2kk vanhalle vauvalle. Löysin netistä ohjeen. Taisi olla toukkaputki nimellä.
    Tässähän ne päivät soljuvat mullakin. Paljoa en ole kavereiden kanssa nyt puhellut puhelimessa. Vastaan jos joku soittaa mut itse en ole soitellut. Komeroiden siivousta olen sitäkin enemmän tehnyt.
    Kesävaatteet pois ja talvivaatteita esille. Laitan kesävaatteet laatikkoon. Jos elän vielä ensi kesällä niin otan sit käyttöön. Mut nyt laitan ne laatikkoon. Tyttö voi sit viedä ne UFFaan.

    Tiedän että menen näissä siivouksissa nyt liian pitkälle mut olen niin realisti ja uskon lääkärin elinaika ennusteeseen kohdallani. Heikkenen pikkuhiljaa ja sen tiedostan. Yritän kyllä tsempata
    kovasti. Väsyn silti helposti. Levättävä on paljon

    Hyvää vointia kaikille, etenkin Kialle terveisin Ronja

    in reply to: Cea arvo noussut #68119

    ronja
    Participant

    Mulla lähtötilanteessa pari vuotta sitten CEA 10,8. Alimmillaan oli 1.6. Sitten nousi äkisti parissa kuukaudessa 88 ja on nyt 35. Kontrolli marraskuussa. Umpparisyöpä todetiin parantumattomaksi .
    Lääkäri sanoi ettei CEA arvoon voi kiinnittää liikaa huomiota. Kohdallani tuo kymmenien pykälien nousu kertoi, että tauti on edennyt ja sitä tuki muutkin tutkimukset.

    Jotenkin kummallisesti näinkin karmeiden lukujen kanssa on ollut pakko tulla toimeen ja totuttava siihen ajatukseen, että tämä tauti vie halusin sitä tai en . Totuuden nimissä on sanottava että haluaisin vielä elää ja olen tälle syövälle vihainen.


    ronja
    Participant

    Multakin tivataan tota syömistä ja nukkumista. Olen kokoajan sanonut kaikille et mulla ei oo ollut koskaan nukkumisvaikeuksia. Huomaan siis etteivät jotkut kuuntele mitä sanon ja kyseleät lämpimikseen kun eivät tiedä mitä syöpäpotilaalle pitäis puhua.

    Syömiskyselyistä ei niin vaan pääse kun joskus ruoka maistuu joskus ei. Viikolla sanoin yhdelle kyselijälle et joko lopetit kyselemisen. Hän loukkaantui silmin nähden. Neuvoja satelee kyllä. Oon monelle sanonut et luotan syöpälääkäreiden neuvoihin. Kyllä he antavat ohjeita samoin kuin hoitsut. Maallikko ei näistä hoidoista tiedä. Luulen et porukat pelkää omaa kuolemaansa ja et jos heille käy niin, että tauti iskee.Oon pyytänyt kaikkia käymään lääkärissä ja suolen tähystyksessä ennaltaehkäisymielessä. Kukaan ei oo sanonut käyneensä koska luulo on et eivät sairastu ilmeisesti. Näin sen ainakin tulkitsen.

    Yksi asia joka mua ärsyttää noissa em. jutuissa on sellaset pohdinnat et kuinka oon elänyt kun oon taudin saanut. Onko ruoka ollut terveellistä, oonko syönyt riittävästi kasviksia, välttänyt punaista lihaa , juonut alkoholia, tupakoinut jne. Luulen et muillekkin nämä ovat tuttuja kysymksiä mitä esitetään, huoh

    Tänään on kaunis päivä. Saan vieraita pian. Tosi kivaa kun tytärkin tulee kansssa vierailulle. Menee päivä nopeesti. Ajattelin tehdä myös pienen kävelylenkin ulkona piristykseksi kun olen nyt jaksava

    Halauksin, Ronja


    ronja
    Participant

    Voi tuota omakantaa ja sinne kirjoitettua tekstiä Kialle. Aika rajua iltalukemista tuollainen. huh huh

    Ite kävin edellisen kerran omakannassa toukokuulla. Nyt oli pakko käydä katsomassa tk lääkärin määräys kilpirauhaslääkkeestä, Syöpäpuoli ei hoida perustautien asioita. En saanut edes kilpirauhaskokeita sitä kautta vaan passittivat tk lääkärille. No onneksi ei tarvinnut sielä käydä. Sain lähetten sairaanhoitajalta ja määräyksen lääkäriltä omakantaan ja reseptin. Kävin just sen verran omakannassa et luin määräyksen. En myöskään halua mitään elinaikaennusteita lukee mistään. Munkin ensimmäinen ennuste on mennyt puolitoista vuotta sitten, Nyt on sanottu et kuukausissa, ei vuosissa.Eipä tuosta elinajasta tiedä

    Mukava lukea Kia et sinäkin hiippailet sielä yöpaidassa ja villasukat jalassa aamulla kahvinkeittoon. Niin minäkin teen. Aamulla on kiitollinen, kun saa herätä uuteen päivään. Se on päivän paras hetki.
    Uutisiakaan en enää katso, ettei päivä mene pilalle. Omakantaa en todellakaan halua lukea. Syöpiksen epikriisit luen. Tulee mieleen Vesalan biisi” et älä droppaa mun tunnelmaa.

    Tässä hetkessä oon oppinut sanomaan ei moneen asiaan. Teen sellaisia asioita, jotka tuovat iloa. Tuo kuolema tulee sit yhtenä päivänä. Muut elän. Se on motto. En halua sitä kuolemaa ees ajatella. Veljeni joka oli myös syöpäpotilas sanoi et onneksi ei tarvi elää kuin 1 pv kerrallaan. Hän sairastui 20 vuotiaana. Oli aggressiivinen iso kasvain hänellä jalassa. Hän menetti silloin toisen jalkansa kokonaan. Ei pysty ees proteesia käyttämään ja työelämässä hän on. Silloin kuoleman pelko oli kaamea. Itkettiin koko suku aina kun tavattiin. Veli kertoi täs muutama vuosi sitten, että hän ei silloin sairastuttuaan ees ajatellut et hän kuolisi. Ei siitä puhuttu koskaan hänelle itselleen. Nuori poika oli vaan ajatellut et kun jalka on pois on syöpåkin pois ja näin on käynyt. Hän kulkee kyynäräsauvoilla. Olen oppinut häneltä paljon asioita ja saanut tukea. Hän tietää mitä käyn läpi. Välillämme on sanaton ymmärrys

    No anyway. Nyt hiippailen minäkin kahvinkeittoon ja sitten sonnustaudun ulos viemään pyörän varastoon. En oo sillä ajanut kertaakaan kesän aikana. Noh ehkä ensi kesänä. Saa nähdä.

    Hyvpä vointeja ja päivää teille kaikille, erityisesti Kialle, halauksin Ronja


    ronja
    Participant

    Todellakin , te kaverit iki- ihanat niinkuin Kia osuvasti sanoi

    Voi meitä, ei tässä muuta voi sanoa. Te ymmärrätte ja siksi tänne on niin helppo kirjoittaa. Tuntuu että kaikki osataan nauttia hyvistä hetkistä ja päivistä. Minä en ole ennen sairastumista sitä osannut.
    Tovi meni shokissa kun sairastuin mutta nykyisin osaan iloita hyvistä päivistä. Nuo huonot päivät ja takapakit ovat kamalia tähän tautiin kuuluvia näköjään, Minäkin olen ollut kuoleman lähellä niin monta kertaa ja sitten taas selvinnyt. Tuntuu uskomattomalta kun selvisin keuhkoveritulpista ja sepelvaltimospasmeista ja ja hipek leikkauksen komplikaatioista ym sytkyjen sivuvaikutuksista sairaalan kautta. Puhumattakaan niistä lääkärin elinaikaennusteista ja sen tuomasta henkisestä tuskasta. MItähän vielä tulee ja pitää kärsiä. Aika näyttää. Tämä hetki on hyvä ja sillä mennään. Periksi en helpolla anna, enkä usko että kukaan meistä luovuttaa. Eletään niin hyvää elämää loppuun asti kun vain pystytään

    Tänään kävin saunassa pitkästä aikaa, En väsähtänyt enkä pyörtynyt sinne, kun menin sinne kaverin kanssa. Oli ihanaa. Nyt on kiva olla. Lakanatkin vaihdettiin sänkyyn. Upea lauantai ilta. Toki nyt väsyttää mutta jotenkin terveemmällä tavalla. Pieniä asioita mutta tuli hyvä mieli kun pystyi menemään lauantaisaunaankin.

    Kirjoittelemisiin, terv. Ronja


    ronja
    Participant

    Kiitos kun jaksat viestitellä Kia. Toivottavasti sait sen kipupumpun. Toivon myös hartaasti, että unesi toteutuu. HYvä uni

    Mun arkeni kuluu pääasiassa kotihommissa . Käyn taas kertaalleen läpi kaappejani ja hävitän turhaa roinaa. Konmaritan rankalla kädellä siis

    Iloa tuovat päivään koiramainen kissa ja kaverit ja se että poika asuu vielä kotona ja saan höösätä häntä 20v. Hän ei kyllä tykkää mun hössötyksistä( palautteesta päätellen )ja muuttaa pian. Tiedän sen ja suren sitä jo nyt.Toisaalta tässähän pitää nyt oppia luopumaan kaikesta ja tuleehan poika tietty katsomaan. Ihanaa on se että lapset ovat aikuisia ja pärjäävät

    Nyt pitää aloittaa räppääminen tuon avanteen kanssa. Pitää vaihtaa pohjalevy ym ym. Väsyttääkin jo vaikka on alkuilta

    Halauksin, Ronja

    in reply to: Kontrollit + seuranta #67941

    ronja
    Participant

    Harmittaa niin vietävästi, että on johonkin purettava. Nimittäin mun sytostaattihoito peruttiin huomiselta koska neutrofiilit on liian alhaalla. Hoito siirtyi viikolla.
    Sain jo viimeksi pienennetyn annoksen ja hoitoväliä pidennettiin. Sekään ei näköjään riitä. Saa vaan nähdä kestänkö enää kohta mitään.

    Taas labraan ensi vkolla ja sit uusi arvio. Niin ja infektioherkkyys vielä. Ulkona voin toki käydä mut en ihmisten ilmoilla ja meille ei voi flunssassa tulla.
    Harmittaa kun mitään en voi tälle tehdä. Kropan pitäis ite korjata


    ronja
    Participant

    Kia, muakaan ei haittaa hautajaistoiveista kirjottelu. Melkeimpä päinvastoin, koska olen itsekkin noita asioita miettinyt ikäänkuin lapsille valmiiksi. Alkuun mulla oli paljon hautajaistoiveita, joita olen kirjannut ylös sairastumisesta lähtien. Pikkuhiljaa olen luopunut kaikista pikkujutuista hautajaistoiveisiin liittyen. Jäljellä on enää se, että haluan polttohautauksen ja 2 biisiä on toiveena et se soitettaisiin. Kaikki muu sitten niinkuin lasilleni helpointa on järjestää.

    Tämän viestiketjun otsikko puhutteleva.. Joka kerta kun täälä käyn huomaan ajattelevani sitä. Kuka ei pelkää kuolemaa…myönnettävä on että olen pelännyt mutta en enää näe sitä niin pahana varsinkaan silloin kun on voinut oikein huonosti. Tällä erää voin hyvin, koska sytkyannosta on pienennetty ja antoväli on 4 vkoa. Vasta marraskuus kuvataan mitä syöpä tästä sanoo.
    En jaksa sitä miettiä, koska tämä hyvä vointi, vaikka se olisi lyhyempi jakso, on parempi kuin se, että ḿakaa huonossa kunnossa sairaalassa eikä pysy pystyssä. Aggressiivinen ja levinnyt tämä syöpäni on. Maksaan, keuhkoihin ja muuallekkin lonkeronsa tunkenut.

    Kyllä näistä asioista pitää saada puhua tällä palstalla. Kelle sitten puhuis jos ei tänne voi tuntojaan kirjoittaa. Viimeiseen henkeen asti eletään.Päiviä ja tuntemuksia tulee päivästä riippuen ja niiden kans on vain välillä pakosta tultava toimeen ja päästävä eteenpäin. Kohdallani eniten pelkään kipuja, kuolemaa en enää pelkää. Paino sanoilla en enää.

    Hyviä ja kivuttomia päiviä kaikille toivoen , Ronja


    ronja
    Participant

    Hienoa Kia kun olet päässyt kotiin. Lepoa ja toipumista ja kivuttomia päiviä sinulle.

    Tää sairaus on tällasta ylämäki alamäki tyyppistä.
    Itsekkin välillä sairaalassa ajattelin , viimeksi heinäkuussa, etten enää toivu ja kun pääsin teholta osastolle niin iltavuoron hoitaja oli käynyt sanomas laitoshuoltajille, ettei mulle tarvi tuoda enää ruokaa. Mulla oli silloin veri tippumassa ja olin ilman peruukkia. Taisin olla karmeen näköinen, suupielet auki ja suu rakoilla. Nostin tuosta metakan kun iltapalaakaan ei tuotu. Multa ei kysytty mitään. Oli siinä sitten tilanne. Lääkärin määräys oli runsasenerginen ruokavalio, jota pyysin nestemäisenä. Se ei toteutunut kun keittiö ei kuulemma siihen pystynyt. Poika toi sit kaupasta pinaattikeittoo ym. Kaikenlaista täs on joutunut kokemaan.

    Nyt voin hyvin. Jarrutushoidot on pienennetty ja hoitoväliä pidennetty. Näiden tehosta syöpään ei tiedä kun marraskuussa. Olen palliatiivisella puolelle nyt myös onklogian osaston rinnalla. Kotisairaala ja saattokoti tulevat sit kuvioihin jos ja kun hoidot eivät tehoo. Nyt ei ole kipuja ja jaksan puuhatakin kotihommia. Rollaattorilla ulkoilen.

    Yritän nauttia jokaisesta hyvästä päivästä ja niitä toivon meille kaikille, Ronja


    ronja
    Participant

    Voi Kia

    Surullisin mielin luin viestisi. Kiitos sinulle monista rohkaisevista ja positiivisista viesteistä, joita olet kirjoittanut. Olen saanut viesteistäsi niin paljon lohtua.

    Voimia sinulle .Halauksin, sinua lämmöllä ajatellen, Ronja

    ps. täältä olen perässä tulossa. Uskon että nähdään sitten jossain toisessa ulottuuudessa.


    ronja
    Participant

    Aurora, minullakin oli tyttären häät viikko sitten. Mietin samaa etukäteen , että jaksanko kun sytot päällä.
    Eipä mitään. Sisko tuli avuksi. Ostin uudet vaatteet ja HUS peruukkimallistosta hain uuden rokkavan peruukkin. Kävin meikkauksessa ja kukaan ei meinannut sukulaisista tuntea. OLin kuin eri ihminen ja sehän mua huvitti . Porukat odottivat näkevänsä riutuneen syöpäpotilaan vanhoissa lumpuissa hulahtaneena ja sairaan näköisenä. Erehtyivät
    Niin ja tietty lakkautin kynteni asuun sopivalla kynsilakalla.

    Muuten kaikki mennyt nyt hyvin sytohoitojen kans kun saan pienempää annosta. Toivon vaan et nää pitää syövän kurissa niin saan lisää kuukausia. Paranehan minä en.Välillä oon aivan epätoivoinen mutta kun se ei auta mitään. Silti. Nukun unilääkkeen kanssa ja popsin tarvittaessa kipulääkkeitä. Kipua en siedä ja onkologikin sanoi ettei nyt ole riippuvuudesta , jos sellainen tulee, väliä. huoh
    Karmeetahan tää on mutta nyt vaan päivästä toiseen. Kudon vaan tyttären vauvalle nuttua (Vaikka en oo koskaan kutonut) ja toivvon eläväni vielä tammikuuhun jotta näkisin sen vauvan ja minusta tulisi mummo. Olis ihanaa

    Kaikkea hyvää teille kaikille tähän päivään, Ronja

    in reply to: Suolistosyöpä #67657

    ronja
    Participant

    Mari,

    Psykiatri sanoi että tämän taudin kanssa on kyseessä ” vaativa sopeutuminen ja tunteita tulee ja ne kannattaa kohdata mutta oleellista on ettei niihin jää kiinni.
    Olen noita nyt miettinyt kohdallani. Ehkä joku päivä oonkin sopeutuvaisempi vallankin kun aika menee eteenpäin. Olen jarrutushoidoissa ja tauti parantumaton. Elinaika kuukausissa…. noista en tahdo päästä yli mutta olen yrittänyt tehdä joka päivästä hyvän. Vaikeeta mulla nyt tällä hetkellä on henkisesti kun olen niin ärtynyt.

    Loistava idea Mako tuo tatuointi… aivan mahtava. Voin ain kuvitella miten hyvin se sopii vatsalle.

    Saan tänään vieraita. Tämä päivä menee sitten näissä touhuissa. Otin etukäteen jo pahoinvointilääkkeen. Et näihin tunnelmiin

    in reply to: Suolistosyöpä #67647

    ronja
    Participant

    Kyllä. Tämä avanne rajoittaa normaalia elämää eikä tässä kyllä seksikkääksi itseään tunne,. Mulle on käynyt monta haaveria tän kans. Alkanut vuotamaan läpi sidosten sopimattomassa paikassa, yöllä, kaupassa ym. Mulla tämä värkki on ollut 1,5 vuotta. Piti olla 7 kk.

    Olen nyt eka kerran olllut niin perinjuurin kyllästynyt tähän syöpään. Se että se on pilannut mun elämän, se rasittaa vielä siskojanikin , lapsiani, ystäviäni jne. Puhelin tästä eilen psykiatrillekin. Tämä on karmea tauti. Mitään positiivista en tässä näe.

    Periksi ei kuitenkaan anneta, eihän, rakkaat kohtalokaverit

    terv. Ronja

    in reply to: Suolistosyöpä #67640

    ronja
    Participant

    Hei Mari

    Vastaan kysymykseesi vaikka väliaikaista paksusuolenavannettani ei ole suljettukaan, eikä enää suljeta koska tautini karkasi käsistä.

    Kirurgi sanoi silloin kun hän oli sen tehnyt että avanteen sulkeminen on helppoa. Totesi kyllä että suolitukoksia voi tulla ja tärkeät on seurata liitoskohtia ettei tule vuotoja, Muuta en osaa tähän asiaan sanoa. Haluaisin myös kovasti että avanteeni suljetaan ja on iso pettymys kun sitä ei tehdä

    Muuten kaikki ok. Olen kotona ja vointi ollut hyvä. Jaksan tehdä kaikenlaista ja nautin näistä aurinkoisista päivistä ja yritän ajatella kaikkea muuta kuin syöpää. Olen niin kyllästynyt tähän tautiin

    terv, Ronja


    ronja
    Participant

    Kia + muut

    Niin tuttua tuo ulkopuolelta tuleva neuvominen. Mulle on sanotttu et ethän sinä ( siis minä) voi siivota itse ja laittaa ruokaa. Pitäis levätä kuulemma.
    Kun selittelin et en voi nyt vaan levätä vaan on hyvä voimiensa mukaan touhuta . Sit kuulen et eihän sulla ole voimia. Väittelen et on sen verran vielä päivästä riippuen.
    Sisarukset ovat pahimpia neuvomaan. Olen heille suoraan vihastunutkin mut ei auta. Mua kohdellaan kuin lasta , joka ei ymmärrä mitään

    Toinen ryhmä on muut kuin sukulaiset. Kuulen usealta et taistele, kyl sä nyt tän klaaraat ja tervehdyt. Olen aivan sanaton näiden kommettien kanssa usein.
    Mitä noihin pitäis vastata. Kun en vastaa tulee viesti et esim. oletko sairaalassa kun et vastaa. ja kun en vieläkän vastaa yx kysyi et kun et vastaa niin oletko suuttunut jostain. Ärsyttävää

    Mulle huomautellaan painostani kaiken aikaa. Toki oonhan laihtunut 30 kg mut en päivittäin halua siitä puhua varsinkaan kun ruokahalu on 0 ja yritän silti parhaani syödä.

    En kuitenkaan jaksa näistä välittää. Lohduttavaa on Kia se ,et avasit tän teeman .Tuli tässä oma harmitukseni tähän teemaan liittyen puratuksi

    Toivon Kia sinulle parempaa huomista . Samassa veneessä täs mennään


    ronja
    Participant

    Hei

    Ihana lukea viestisi Kia. Olen kaivannut kirjoituksiasi . Kiva kuulla että voit hyvin.

    Mulla silmukka kiristyy kun pe onkologin aika lähenee. Ikäänkuin olisin tehnyt pahaa kun en sietänyt lääkärin määräämiä 6 sytokuuria vaan tipahdin täysin sairaalakuntoon 4 kuurin jälkeen.

    Onko kellään tietoa mitä voi enää antaa kun biologinen lääke+ irinotekaania+ teysunoa ei voida enää antaa. Aiemmin sain oksaliplatinaa. Capesitapiinista saan sepelvaltimokouristuksen ja infarktin kaltaiset kovat rintakivut

    Noista rutiineista sen verran että musta ne rytmittävät päivää kivasti. Aamulla aina mietin minkä 1 asian teen tänään ja sen teen. En muuta suunnittele päiväksi. Katson sitten mitä teen. Nykyisin olen sohvalla yhä enemmän sen tyttäreni vauvalle kutomisen parissa.

    Hyvää yötä kohtalokaverit terv. Ronja

    in reply to: CEA + CA19-9 #67485

    ronja
    Participant

    Hei

    Minä sairastuin 11/ 2017 ja nyt loppusuoralla jos nyt niin voi sanoa.

    Loppu tulee kuulemma nopeesti ja siihen uskon kunhan vaan saan tarpeeksi kipulääkettä.

    Kamalaahan tää on, enkä ole tähän kuoleman ajatukseen tottunut mutta kaikki on yritetty . Mulle ei vaan sovi lääkkeet ( sytot) eikä muutkaan. Ei voi mitään.

    En uskalla ajatella näitä. Olen vain kissaani kanssa ja olen sopinut jo mihin se joutuu sitten kun olen kuollut. Ihan hirveetä tää luopuminen kaikesta ja elämästäkin on. Mutta elän joka päivä ja kuolen sit vaan 1 päivä. Se on lohtuni. Niin ja kudon tyttäreni tammikuussa syntyvälle vauvalle peittoa ja rukoilen että eläisin siihen asti että näen hänet ja saan kokea mummoksi tulemisen. Se olisi ihanaa… mut katotaan. Ens pe onkologi. Hirvittää

    • tätä vastausta muokkasi 2 kuukautta, 1 viikko sitten  ronja.

    ronja
    Participant

    Hei ja kiitos Tottis ja Valonen kannustuksesta. Olin tosi murheellinen kirjoittaessani edellistä viestiä, Tuntui että kaikki maailmassa on mua vastaan ja olen yksin. Tämähän ei ole totta mutta minkäs teet kun sellainen ahdistus tulee.

    Nyt on helpompi olo. Ensi viikolla onkologi. Pelkään että tulee lunta tupaan ja huonoja asioita taas esiin. Entisissäkin on sulattamista. Ei enää leikkauksia, elinaika kuukausissa ja nyt jarruttaat hoidot ei sopinut

    Jalkapohjista lähtee nyt nahka. Huomasin eilen ja isovarpaan kynnet on juuresta mustuneet. Vieläkin tulee sytkyistä oireita vaikka viimeisestä annoksesta on jo kuukausi.

    Tänään kaveri hakee mut pienelle retkelle. Joutui kyllä ylipuhumaan mut kun olen niin saamaton ollut. Nyt rupeen valmistautumaan. Ajattelin meikatakin ja laitan peruukin päähän ja kuvittelen olevani terve. Otan kipulääkkeen mukaan

    Hyvää viikonloppua kaikille. Ootte ihania, Ronja

Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 85)