Rae

Heissan ja muistakaa aprillipäivä 🤗. Itsellä kun munasarjasyöpä löytyi vasta markkereilla, muuta ei näkynyt ultrassa eikä kuvauksessakaan. Vasta leikkauksessa täsmentyi; vatsakalvolla selvää röpelöä.
Nyt heinäkuussa on viimeinen kontrolli, sitten oirepoli. Mietin sitä, josko voisi markkerit kuitenkin ottaa…. Aion kysäistä lääkäriltä.

Heissan kaikille ja hyvää naistenpäivää ♥️🌷.
No nyt rupesi kiinnostamaan imusolmukkeiden poistoasia.
Eli kun kolme vuotta sitten tehtiin laaja leikkaus, minulta poistettiin muun lisäksi vain kaksi imusolmuketta (Hus).
Eli ajattelin, että vain vartijasolmukkeet tutkittiin ja poistettiin puhtaina.
Eli onko teillä muilla poistettu kaikki suoraan? Luulisi että kailkialla on sama käytäntö, eli ensin tutkitaan ja sitten hutkitaan…. 😆.
Tosi kurjaa tuo turvotus. Viljalle 👍, kun käy virtuaalivesijumpassa. Samoin minä keksin sen, aivan Super..
Kaikkine arpineni käyn uimahallissa. On voimaannuttavaa ylittää itsensä, riisuutua nakeksi. Samalla otin syövästä niskalenkkiä, en anna sen tahtia haitata.
Nauttikaahan Naistenpäivästä ja keväästä? ☃️🌧️. Aamulla karsea pyry.

Hei kaikki, ja pitkästä aikaa.. ♥️.
Kirjoittelen tänne, kun päivän Iltalehdessä (netti) oli juttua munasarjasyövästä.
Nostan kyllä hattua Suomalaiselle syöpätutkimukselle ja hoidolle.

Eli kuten jutussakin luki, niin Suomessa on kehitetty geenitesti ja ns. PARP- estäjillä on saatu hienoja tuloksia.
Itsellä on yli kolme vuotta sairastumisesta, ja sen jälkeisistä hoidoista. Eli myös PARP-estäjistä, koska olen geenivirheellinen.

Kävin juuri syyneissä ja lääkärissä, ei mitään merkkiä uusiutumisesta. Eli puolen vuoden päästä taas. Jos silloinkaan ei löydy mitään, siirryn oirepolin asiakkaaksi.
Elämäni on heittänyt kuperkeikkaa, arvoni täysin muuttuneet. En halua tuhlata aikaani jonninjoutavaan. Elän ja nautin joka päivästä 🌷.

Aurinkoinen, jos luet tätä vielä, kuinka voit? Myös Mari ja Vilja, olisi kiva kuulla miten menee. Halit sinne 💚

😊 No tuskin tarvitset suukapulaa, keuhkojen tuuletuksesta puhumattakaan…
Koko rumbaan verrattuna hakasten poisto oli helppo nakki, ainoastaan tsekkaa että kaikki tulevat pois… Meinaan itselle jäi yksi navan viereen…

Itse kävin just hammaskiven poistossa, sattui enemmän.

Siitä se toipuminen alkaa. Vaalenee ja ”kutistuu” pikkuhiljaa. Itseä ei arpi ainakaan haittaa, käyn arpineni uimahallilla kahdesti viikossa.

Hei Katkarapu 🦗
Eli sinut on leikattu eilen? Samasta talosta minäkin lähdin vetskarin kanssa….
Onhan se arpi alkuunsa hurja, tosiaan kuin vetskari. Pantiinko sinulle Pico-imuri leikkausarpeen.

Miten muuten meni? Lääkärit/ kirurgit ainakin ovat huippuja.

Itsellä on sellainen historia sieltä, että olen syntynyt myös siellä, perätilassa ja napanuora kaulan ympärillä kahdesti… Ehkä sama huone?

Se oli tosiaan yllätys, että jo leikkauspäivän iltana ”piti” nousta jo ylös.. Luulin, että olisin taju kankaalla. Varmaan sinutkin pantiin liikkeelle?
Kipuja ei ihmekyllä ollut juurikaan, mikä hämmästytti itseä. Ainoa harmi oli vatsan toiminnan stoppi. Vaan lopuksi ruiske auttoi.

Leikkaus oli ensi askel takaisin normielämään. Anna itsellesi aikaa… ♥️
Leikkauksestani muuten on melkeinpä päivälleen kolme vuotta. Eli terveisiä sinne. Paranemisia ja terveiset huonekavereille.

Hei Katkarapu & kumpp
Sinullakin samat tutkimuspaikat kuin minulla, eli TT kuvaus töölössä, lääkärit ennen Naistenklinikalla, nyt Puistosairaalassa.

Niin tosiaan, varjoainekuvaus on helppo, senkun vaan hengittelee näkyvien symbolien/ selostuksen mukaan. Ainoa itselle ”hankala” on se, että pitää olla rakko täysi kuvattaessa. Eli ajoitus..
Olenkin ottanut vesipullon mukaan, ja imaissut sen tyhjäksi vähän ennen kuvausta.
Kun en ole ”seurapiirirakko”.
Kerrohan tuloksista, jookos? 💚

Heissan siskot, ja tervetuloa Katkarapu. ♥️. Teille muille tuntuu kuuluvan parempaa, hienoa. Katkaravulla varmaan mieli myllertää….

Elikkä terveiset kuntoutuksesta. Meitä taisi olla kahdeksan, ja kaikilla oma tarinansa. Huonekaverini oli samalla lailla geenivirheinen tapaus, samalla taudinkuvalla.

Asioita pohdittiin porukassa eri kantilta, aikaslailla samoja olivat muut pohtineet.. Ei ole vain yhdenlaista munasarjasyöpää…
Tietty kuntoiltiin reippaasti, kävin jo ostamassa itselle kuminauhan ja harjanvarren jumppakepiksi 😊 kurssista puhtia saaneena.

Muutkin olivat miettineet miten on papakokeen kanssa? On kahdenlaista tietoa, ainakin itselle tullut. Miten teillä?

Tuosta markkerista: kyllä pientä vaihtelua on. Kurssilla lääkäri sanoi, että markkeri on yksilöllinen, voi olla ettei näy mitään.
Nyt kun lääkkeet ovat loppu, jännään tietty tammikuun kokeita.
Suosittelen lämpimästi kaikille kuntoutuskursseja. Vertaistuki on poikaa, mainostin tätäkin palstaa… 👍

Heissan kaikille♥️. Ajattelin kuulostella mitäkö kaikille palstalaisille kuuluu?
Älkää vielä jääkö talviunille 😊.

Itsellä elämä soljuu hissukseen. Tuo taas sattunut vesivahinkokin on korjattu.
Vatsaani seurailen, josko rupeaisi taas turpoamaan, kun olaparibi loppui.
Kesän jätskeistä tullut pari kiloa, muuten ei muutosta. Seuraavat isot syynit ovat uodenvaihteen jälkeen.

Ensi viikolla lähden kuntoutuskurssille Meri Karinaan, paperit tulivat. Jännää, ketä kaikkia siellä tapaan… 👍.

Onhan takana kova koulu, huomaan ajatusmaailmani todella muuttuneen. Se suuri toiveeni on toteutunut, eli se, että sain jäädä tänne siksi aikaa, että saattelin äitini rajan yli.
Koen siitä kiitollisuutta, kaikki jatko on extraa. Enkä ole täältä mihinkään vielä lähdössä, jos se minusta vaan riippuu.
Päivät ovat arvokkaampia nyt, kuten tiedättekin kokemuksesta.
Lähetelkäähän kuulumisia. 🌺

Hei Pelokas1.
Jos vain voin antaa sinulle tukea, niin teen sen.
Itse sairastin yli 20- vuotta sitten rintasyövän. Kahdesta imusolmukkeesta löytyi, eli kainalon tyhjennys.
Ehdotettiin säästävää, vaan halusin kaikki pois. Vaikka se oli raskaampi päätös, niin kuitenkin rauhoittavampi.
Vatsasta rakennettiin tram- leike, joka korvasi vanhan rinnan.
Kaksi vuotta elin proteesilla.

Jos yhtään lohduttaa, niin syövän/ syöpien kanssa ”oppii” elämään.
Minulle kun iski myös munasarjasyöpä, myös leikkauksella ja täysillä hoidoilla.
Pinnallinen melanoomakin on leikattu, eli melkein joka palstalle voisin kirjoittaa, eturauhassyöpien palstalle en varmaan. 🤭.
Voi kiittää geenivirhettäni.

Elämä jatkuu kuitenkin, vaikka huomisesta en tiedä. Nyt istun Espanjan auringon alla, kahvilassa jätskillä.
Eli se raskain vaihe on juuri sinulla menossa, muuta ei elämään mahdu.
Vaan usko minua: Tulee myös päivä, jolloin syöpä ei ole ensimmäisenä mielessä.
Jaksamista sinulle, olet hyvissä käsissä. Syöpähoito on Suomessa huippua. ♥️

Niin, ja vielä: ei kannata kuukkeloida heti alkuunsa. Itse tein niin, ja pitäisi olla jo mullan alla, ei täällä jätskillä😉

Kiitos Silmu kannustuksesta, hyvin sanottu. Päähän kun ei kerrallaan mahdu kuin yksi asia surtavaksi kerrallaan 😥.
Itsellä kun on usko siihen, että kaikella on tarkoituksensa.

Itsellä ekassa sytossa salpautui henki (ei kuitenkaan vaarallisesti), samoin tuntui nenän limakalvolla. Kai totuin, koska jatkossa ei enää tuntunut.

Miten muuten jaksat?