Siirry suoraan sisältöön

Myy79

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 507)
  • Julkaisija
    Viestit
  • in reply to: Läheisille kertominen #67244

    Myy79
    Participant

    Hei Eija Vallinheimo!

    Kiitos trollin poistosta. En usko, että tuollaiset trollivietit tuovat mitään hyvää kenenkään elämään täällä foorumilla. Täällä ihmiset kaipaavat tukea, jos jotain.

    in reply to: RINTASYÖPÄ #67237

    Myy79
    Participant

    Hei isotissi!

    Hoitojeni aikaan huomasin, että joillekin oli vaikea laittaa tiputusta varten kanyylia suoneen ja hakivat yleensä heti paikalle jonkun joka osasi asian eli mun polilla anestesialääkäri kävi laittamassa kanyylin ja hyvin meni. Minusta sinulla on täysi oikeus mainita ennen hoitoja, että sinulla on kokemuksen mukaan vaikeat suonet ja on ollut siis vaikeuksia saada kanyylia suoneen ja voisiko sen siis laittaa joku, jolla on kokemusta vaikeista ( vetäytyvistä) suonista. Sinuna sanoisin, että en oikein jaksaisi enää sitä, että kanyyliä laitetaan useita kertoja ennen kuin se on hyvin paikoillaan. Käsittääkseni kanyylin laitto on vaikeaa silloin, kun suonet ovat juurikin vetäytyvät.

    in reply to: Läheisille kertominen #67235

    Myy79
    Participant

    Moi Kia!

    Joo, taitaa olla trolli tai mikä lie. Samainen tyyppi kirjoitteli tuonne syöpä ja elämänkatsomus- otsikonkin alle. Onneksi ylläpidosta ovat ainakin tähän asti poistaneet noita trolleja. Tuntuu niin epäasialliselta noi trollin jutut.

    in reply to: Läheisille kertominen #67228

    Myy79
    Participant

    Hei!

    Toivoisin, että nimimerkki CHOMMIN viestit poistettaisiin täältä foorumilta, koska eivät ole asiallisia! Hyvin näitä epäasiallisia viestejä onkin täältä foorumilta aikaisemmin poistettu ja hyvä , jos jatkossakin poistetaan.

    in reply to: Munasarja kasvain #67013

    Myy79
    Participant

    Moi JK!

    Mulla munasarjakasvaimet löytyivät, kun mulla oli pitkään kuukautisvuotohäiriöitä. Pitkiä aikoja olivat poissa tai sitten kuukautiset olivat parin viikon välein. Sellaista epämääräistä tiputtelua. Ei minulle tyypillistä kuukautisvuotoa kun mulla aina ollut kierto tasainen. Lisäksi olin hyvin väsynyt ja kuukautishäiriöiden takia sitten lähdin gynekologille, joka löysi kasvaimet. Molemmat kasvaimet olivat n. 10 cm kokoiset eli kookkaat olivat.

    Alussa ajattelin, että kuukautishäiröt johtuvat ehkä stressistä ja alussa ei kukaan lääkärikään puhunut syövän mahdollisuudesta. Ovelassa paikassa olivat, sillä lääkärikään ei käsillä päältä tunnustelemalla tuntenut kasvaimia, vaikka ultrassa näkyivät selkeästi.

    Mulla kasvaimien löytymisestä lähti prosessi leikkauspöydälle ja sytostaatteihin tosi nopeasti. Ei tosiaan tarvinnut kauaa odotella.


    Myy79
    Participant

    Tässä vielä tuli mieleen, mietiskelin, että mikä syövässä oikeastaan oli se kaikista kovin juttu ja se oli oikeastaan se, että se oli vastoinkäyminen , joka vei voimia ja tuli oikeastaan jonon jatkoksi muiden aikaisempien vastoinkäymisten/pettymysten lisäksi. Sairastuminen on raju kolhu elämältä. Näin sen itse näen ja koin. Toki olen kiitollinen, että olen nyt kuitenkin ainakin toistaiseksi terve. Sairauden aikana sitä oli niin hauraan heikko ja muiden avun varassa, mikä oli myös ahdistavaa.

    Muuttunut keho munasarjojen ja kohdun poiston jälkeen on myös 37- vuotiaana kurja juttu. Munasarjasyöpähän on yleensä minua n. 30 vuotta vanhempien naisten sairaus. En toki sano, että tämä syöpä on minkään ikäiselle sen helpompi juttu. Toki iällä on jonkin verran merkitystä. Sairauden jälkeen limakalvojen kuivuus emättimessä, totaalinen lapsettomuus. Onneksi mulla ei kuitenkaan ole vaikeita vaihdevuosioireita. Sairautta ennen mulla ei ollut mitään ongelmia genitaalialueella. Ei siis limakalvon kuivumista yms. Lasten saannin suhteen mulla oli avoin mieli .En todellakaan ajatellut, että en ehdottomasti halua lapsia vaan olin avoin ajatukselle. Toki ikäni oli jo sellainen, että kiirehän sitä olisi ollut, jos niitä vielä olisi halunnut. Itse ajattelin, että nelikymppisenä olisin ollut valmiimpi äidiksi. Olen tapaillut lukuisia treffikumppaneita ja se vain oli niin,että sopivaa kumppania lapsen hankintaa ajatellen ei vain löytynyt. Sitten tuli syöpä. No, tuon lapsettomuusasian kanssa alan olla sinut. Hoitojen aikoina äitienpäivänä , kun kaupan seinillä oli julisteita, joissa luki ” muista äitiä” jne. niin silloin nousi surun tunne pintaan. Aika nopeasti pääsin siitä kuitenkin yli.


    Myy79
    Participant

    Hei kaikki forumilaiset!

    Haluan nyt päivittää kuulumisiani. Hoitojeni päättymisestä on kulunut nyt tarkalleen 2 vuotta. Aika on mennyt todella nopeasti ja olen koko tämän 2 vuotta paljon kirjoitellut teidän kaikkien kanssa , mistä on ollut paljon apua. Suuri kiitos teille kaikille siitä hyvästä vertaistuesta, mitä olen teiltä saanut ja hyvä asia, että olen myös kokemukseni jakamisen kautta pystynyt auttamaankin muita. Se on siis ollut vastavuoroistakin.

    Keho on vahvistunut pikku hiljaa ja Noritren hermokipulääkettä mun ei enää tarvitse syödä. Reilun vuoden verran söin niitä hoitojen päättymisen jälkeen. Kivut ovat tosiaan häipyneet. Onko liikunta, venyttelyt vaikuttaneet kipujen häipymiseen. Ken tietää.

    Itse en voi sanoa enää pelkääväni uusiutumista, koska pelko ei oikeastaan auta mitään. Jotain on kuitenkin lopullisesti muuttunut. Vahva ja monipuolisen liikuntataustan omaava kehoni sairastui vakavasti. Toisin sanoen petti minut siinä mielessä, että en enää varmaan koskaan pidä itsestään selvänä terveyttä. Sairaus tuli aivan puskista loppuvuonna 2016 ja en milloinkaan, en MILLOINKAAN olisi voinut kuvitellakaan sairastuvani vakavaan sairauteen. MINÄ, joka sairastun hyvin harvoin edes flunssaan sairastuin vakavasti. No, sehän nyt on toki tiedossa, että syöpä voi tulla kaikille, vauvasta vaariin.

    Sairauden jälkeen aikaan suhtauminen on myös lähtemättömästi muuttunut. Sairaus vei minut elämän ytimeen, mikä oikeasti on merkityksellistä ja mihin käytän aikani. Kehon hyvinvointi on tärkeää ja myöskin tasapainoon pyrkiminen elämässä. Mutta tosiaan aikaan suhtautuminen on muuttunut. Miten elän elämäni? Millaista on hyvä elämä? Miten aikani käytän? Kuoleman kohtaaminen sairastumisen kautta tuo voimakkasti esiin myös elämän rajallisuuden.

    Toki kehoni on myös muuttunut kohdun ja munasarjojen poiston myötä myös ihan fyysisesti. Käytän paikallisestrogeeniä estrogeenituotannon hiipumisen sauraukseni tulleeseen emättimen limakalvojen kuivumiseen, jotka kuivuivat tosi verestäviksi hoitojen jälkeen. Paikallisestrogeeni Pausanol on auttanut minulla ja enää limakalvot eivät kirvele ja kutise. Käytän paikallisestrogeeniä 2 kertaa viikossa. Toki kehoni ei ole palautunut samaksi kuin ennen sairastumista.En silti voi sanoa, että se olisi mitenkään huonokaan. Liikunnan merkitys toipumisessa on ollut suuri, samoin ammattiavun. Liikunta, tämä vertaisfoorumi, läheisten konkreettinen apu ja ammattiapu ovat auttaneet minua pääsemään tasapainoon sairauden jälkeen.

    Ajan kuluessa keho on palautunut niin hyvin tasapainoon nyt kun vaan voi hoitojen ja leikkauksien jälkeen. Sen voin sanoa, että aikaa se vaatii niin hiuksien vahvistuminen kuin kehonkin ja mielen vahvistuminen. Varmaan kaikki on silti tosi yksilöllistä. Aina olen keskustellut lääkärien kanssa, jos mieltäni on vaivannut jokin asia koskien esimerkiksi seksuaalisuuttani sairauden jälkeen. Toki pyrin muistamaan olla kiitollinen siitä, että nyt olen ainakin toistaiseksi terve.

    Toivottelen hyvää pääsiäisaikaa kaikille! – Myy

    in reply to: Suolistosyöpä #66613

    Myy79
    Participant

    Hei Roosa!

    Oi voi, muistan, että Nean kanssa täällä on käyty keskustelua ja surullista, että hänellä syöpähoidot eivät enää tehonneet. Kovasti voimia sinulle! Ei tällaisessa tilanteessa edes tiedä, mitä sanoa. Olen samaa mieltä, että aika hiljaista täällä kieltämättä keskustelun osalta on, mutta olen kiitollinen kaikista näistä, jotka täällä nyt kuitenkin kirjoittelevat ja on saanut jakaa kokemusta sairastumisesta.


    Myy79
    Participant

    Hei Kia!

    Onnittelut minunkin puolestani hyvistä uutisistasi ja voimia kaikille muillekin sairauden kanssa eläville!


    Myy79
    Participant

    Moi Valonen!

    Ikävä kuulla, että etäpesäke on kasvanut. No, toivon , että sinulle löytyy hyvä hoitomuoto, jolla se saadaan pienennettyä.


    Myy79
    Participant

    Hei Kia!

    Sinuna ottaisin yhteyttä potilasasiamieheen selvittääkseni tuon, että miksi sinulle ei ole osoitettu mitään numeroa sairaalan taholta mihin voi soittaa jos on tarvetta/ hätätilanne. Farmaseutti tosiaan ei ole välttämättä mikään asiantuntija sanomaan näihin hoitopaikka-asioihin yhtään mitään. En tiedä, osaako hätäkeskuskaan auttaa syöpäpotilasta, jos vastaava kielen turpoaminen/ voimakas pahoinvointi tai vastaava osuisi vielä kohdallesi.


    Myy79
    Participant

    Hei Kia!

    En voi mitenkään käsittää, että eikö sinulle ole sairaalan taholta annettu mitään puhelinnumeroa, mistä sairaalasta saisi henkilökuntaa kiinni on kellonaika sitten mikä tahansa? Näin oli omalla kohdallani hoitojen aikana eli sain vaikka yöllä soittaa naistentautipolille ja soittelinkin aina välillä. Kerran omalla kohdallani sain joko sytoista tai klexanesta valtavan nokkosihottuman ja lisäksi isoja rakkuloita ympäri kehoa. Hirveä kutina alkoi yöllä ja soitin heti naistentautien polille ja he sanoivat, että mun piti tulla heti ensimmäiselle aamuajalle niin, että lääkäri saa katsoa ihottumaa , jotta se hoidetaan. Sain ruiskeena kortisonia ja se helpotti. Kielen turpoaminen on kuitenkin vakava juttu. Näin ainakin itselleni sanottiin silloin yöllä puhelimessa ja kuulemma se mun ihottuma olisi voinut levitä laajemminkin hengitysteihin ja se olisi ollut vakavampi juttu. MInusta tuo kuulostaa todella oudolta, että sinulle ei ole osoitettu mitään numeroa mihin saisit soittaa vaikka yöllä. TAYSissa oli kyllä kieltämättä tosi hyvä hoito kaikin puolin. Ei mitään valittamista.

    Voimahalit täältä multa virtuaalisesti sulle ja muillekin sairautta läpikäyville !

    in reply to: Adenokarsinooma in situ #66461

    Myy79
    Participant

    Hei Reeta ja Pauliina!

    Pauliinan kanssa ollaankin jo aikaisemminkin puhuttu näistä syöpäleikkauksista ja niiden vaikutuksista seksuaaalisuuteen. On se kyllä tosi kuluttavaa ja Pauliinan sanoin syö naista kun alapäässä emättimen kuivuudesta tulee ongelma. Seksuaalisuus on kuitenkin naiseuden yksi elämänvoima ja onhan se ikävä juttu, että näin alta nelikymppisenä tuli raju muutos omassa kehossa verrattuna aikaisempaan elämään ennen syöpäleikkauksia. Mulla ei tosiaan ollut mitään emättimen kuivumista ennen leikkauksia. Multa siis poistettiin molemmat munasarjat ja kohtu plus muita elimiä. Jotenkin tuntuu, että kehosta on kadonnut leikkauksien myötä sellainen seksuaalinen herkkyys. Lisäksi mulla on aika ajoin kipuja ( entisten) munasarjojen alueella. Se on tosi P…ska juttu kun vertaa aikaan ennen leikkauksia kun ei ollut mitään ongelmia seksuaalisiin kykyihin liittyen. Uskon, että ajan kanssa tilanteeseen alkaa jotenkin soputua. Olen varannut ajan seksuaalineuvojalla ja pääsen keskustelemaan asiasta hänen kanssaan. Kaikki keinot pyrin käyttämään päästäkseni tasapainoon niin hyvin kuin mahdollista tämän muuttuneen kehon kanssa. Eihän sitä muuta voi ja yksin en halua jäädä asiaa murehtimaan.

    in reply to: Hiukset #66446

    Myy79
    Participant

    Hei Millamari!

    No voi kurjuus, jos hiuksesi ovat kasvamassa yllättävän paljon erilaisemmaksi kuin alkuperäiset. Toki itsellänikin heti hoitojen jälkeen tukka oli lähes musta sänki ja nyt se on jo vaalentunut paljon siitä eli voi olla, että hiustesi väri vielä muuttuu. No, kaikkeen on pakko sopeutua ajan kanssa kun ei muuta voi. Ainahan voi sitten värjätä, mutta kuitenkin. Ymmärrän hyvin harmituksesi, vaikka hyvähän sekin, että tukka sentään kasvaa takaisin. Mulla kulmakarvat kasvoivat hoitojen jälkeen harvampina ja vaaleampina kuin omat alkuperäiset. Sekin harmitti mua, mutta kyllä olen siihen pikku hiljaa ajan kanssa sopeutunut.


    Myy79
    Participant

    Moi Kia!

    Joo, en tarkoittanutkaan, että olisit narkki kun mainitsin Diapamin varovaisesta käytöstä. Liian helposti sitä ei käsittääkseni kannata käyttää ainakaan ilman lääkärin kanssa keskustelua. Halusin kuitenkin varmuudeksi mainita sulle asiasta. Ehkä olin lähinnä huolissani siksi, koska olen itsekin sitä joskus satunnaisesti käyttänyt terapiani aikana ja silloin lääkäri mainitsi, että sen käytössä on hyvä olla varovainen, koska siihen jää helposti koukkuun. Näin mulle sanottiin. Jokin tietty määrä ei kauaa enää riitä saman tehon saamiseksi vaan sitä pitää nostaa. Näin olen käsittänyt.

    Näinhän se on, että pienistä asioista olisi hyvä nauttia ja kyllä sitä itsekin sairauden jälkeen on pystähtynyt elämään enemmän hetkessä. Kaikilla aisteilla.


    Myy79
    Participant

    Hei Kia ja Tottahan se oli!

    Tottahan se oli: Joo, se olisikin tosi hyvä jos olisi se yksi ja ainoa ihminen joka hoitaisi kokonaisvaltaisesti potilaan asioita. Itsekin kävin sosiaalityöntekijän luona ja hän auttoi juurikin taloudellisten asioitten hoidossa ja hän kirjoitti myös hakemuksen syöpäsäätiölle taloudellista avustusta varten. Sainkin syöpäsäätiöltä rahallista tukea jonkun verran. Nyt ihan ilomielin olen syöpäsäätiön kuukausilahjoittaja ja haluan juurikin tukea kaikkia sairastuneita ja lahjoitusvaroilla tuetaan myös neuvontapuhelin toimintaa. Itse olen kokenut, että apua on tullut monen ihmisen kautta. Se on ollut tavallaan sellainen hoitopolku. Hienoa toki olisi, jos olisi vain yksi henkilö, joka järjestelisi potilaan asioita.

    Kia: Sain viestistäsi sen käsityksen, että haluat juurikin keskusteluapua sairauteesi liittyen. Sinuna soittaisin syöpäsäätiön neuvontapuhelimeen, joka ei puheluna maksa mitään. Aloittaisin ihan siitä, että kirjoittaisin erilliselle paperille mieltäni painavat asiat/ kysymykset koskien sairautta ja miettisin kenen kanssa niistä olisi parasta puhua. Nuo kysymykset voisin ottaa esille myös neuvontapuhelimen työntekijälle tai sinua hoitaneen syöpäpolin lääkärille. Syöpäpolin lääkärille voisi olla parempi ottaa esille nuo sairauteen liittyvät kysymykset. Jos mielialojen kanssa on ongelmia niin pyytäsin myös sinua hoitanutta syöpäpolia (lääkäriä) kirjoittamaan lähetteen saman sairaalan psykiatrian polille. Sairaana voimavarat ovat vähissä ja on mun mielestä hyvä miettiä tarkkaan keneltä apua hakee, ettei turhaan kuluta voimiaan paikkoihin, jotka eivät millään tavalla pysty sinua auttamaan. Syöpäsäätiön neuvontapuhelelimen työntekijän kanssa pystyi myös purkamaan hyvin tuntoja liittyen sairauteen ja he vastasivat sen pohjalta, mitä olivat itse kohdanneet syöpäsairaitten kanssa. Itselle jäi sellainen fiilis niitten puheluitten jälkeen, että he osasivat hyvin eläytyä tilanteeseeni ja sain ymmärrystä ja he ehdottivat silloin minulle, että kysyisin paikalliselta syöpäsäätiöltä vertaistukihenkilöä ja hänen kanssaan käymistä keskusteluista olikin minulle hyötyä ja se avarsi omaa näkökulmaa asioihin.

    Aloita Kia vaikka siitä, että kirjoitat sinua vaivaavat asiat paperille ja otat ne sitten puheeksi sinua hoitaneen syöpäpolin lääkärin kanssa. Sama lääkäri voisi sitten kirjoittaa myös lähetteen psykiatrian polille, jos koet tarvitsevasi työkaluja käsitellä sairauttasi. Neuvontapuhelimen työntekijän kanssa voisi purkaa tuntojaan sairauteen liittyen.

    Kovasti voimia kaikille sairauden kanssa kipuileville!

    t. Myy


    Myy79
    Participant

    Hei taas Kia :)

    Mulla oli myös niin, että kun syöpähoitojen aikana tulot putosivat niin paljon, että sain perustoimeentulotukea niin se tarkoitti sitä, että syöpälääkkeitä mun ei enää tarvinnut maksaa vaan kela korvasi ne kokonaan ja kotipalvelunkin, kun kävivät pistämässä mulle esim. klexanea ja zarzio- valkosolun kasvutekijää. Näitä asioita on myös hyvä selvitellä. TIEDÄN, voimasi ovat varmasti vähissä ja välillä ainakin itsestä sairaana tuntui, että ei sitten millään vaan jaksa ajaa asioitaan, mutta kyllä mä siitä kuitenkin rahallisesti hyödyin kun jaksoin hoitaa asioitani. Sehän on myös sairaana niin karulta tuntuvaa, että vielä pitäisi jaksaa omia asioitaankin hoitaa kun mieli ja fysiikka ovat kuormittuneet sairastumisesta ja on välillä todella väsynyt.

    t. Myy


    Myy79
    Participant

    Hei Kia!

    Tekstiäsi lukiessa tulee tunne, että sinulla on tosi voimia vievä elämäntilanne ja kova koettelemus. Halusit multa vinkkejä. Puhun omasta kokemuksesta enkä tosiaan ole mikään terveydenhuollon ammattilainen.

    Ensiksikin kysyit, että mihin mennä jos kunto romahtaa äkillisesti. No, omalla kohdallani oli niin, että sairaalassa sytostaattipolilla mulle sanottiin paikka mihin mennä jos vointi menee huonoksi eli mulle sanottiin, että ota yhteyttä TAYSin naistentautipolin päivystykseen joka oli siis samassa rakennuksessa missä sain sytostaatteja. Asun Pirkanmaalla. Minusta sinua hoitavan sairaalan ( missä saat sytostaattihoitoja) on osoitettava sinulle paikka mihin mennä jos vointisi huononee tai et pysty olemaan tai uskalla olla kotona yksin huonon voinnin vuoksi. Näin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ainakin on tehty. Sinun tilanteesi on kuitenkin vaikea . Kuume sahaa edes takas, pahoinvointi ym. Kuume ainakin mun kohdalla oli sellainen, että sairaalasta sanottiin, että jos kuume nousee niin heti välittömästi yhteyttä sairaalaan. Itselläni kävi kerran niin, että valkosoluni laski hoitojen takia niin alas, että minut olisi pitänyt ottaa eristyksiin sairaalaan, mutta tilaa ei ollut edes käytäväpaikoilla. Kehoittivat vain pysymään kotona. No, en kokenut sitä mitenkään harmittavana asiana.

    Hyvä asia mun mielestä on se, että jaksat kuitenkin vetää rajojasi ja sanoa, että mielellään joku muu paikka kuin tuo mainitsemasi Haartman, jos koet sen vääränä paikkana hoitaa sairauttasi. Mulla ei ole kela- taksista mitään huonoa sanottavaa.

    Tuosta henkisestä puolesta. Mulle on terapeutti sanonut, että tunteita olisi hyvä purkaa ulos itselle sapivalla tavalla ja tehdä asioita, mitkä tuntuvat itsestä hyvältä. Syöpäsäätiön maksuton neuvontapuhelin palvelee numerossa 0800 19414. Hoitaja vastaa puhelimeen maanantaisin ja torstaisin klo 10-18 sekä tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 10-15. Sieltä sain hyvää keskusteluapua päteviltä syöpään erikoistuneilta sairaanhoitajilta. Lisäksi syöpähoitojen jälkeen henkinen vointini laski sen verran, että pyysin minua hoitanutta sytostaattipolia tekemään lähetteen saman sairaalan psykiatrian polille. Siellä tapasin hyvän psykiatrin. Oman kunnan psykiatrian polilla kävin jonkun aikaa, mutta en kokenut saavani sieltä tarvitsemaani apua. TAYSin psykiatri kirjoitti minulle lähetteen kelan kuntoutuspsykoterapiaan. Soittelin n. 30 terapeuttia läpi ja niistä löysin pari joiden luona kävin tutustumiskäynnillä ja valitsin heistä toisen. Kuntoutuspsykoterapiassa käsittelen muita asioita kuin syöpää. Itse olen syöpää käsitellyt enimmäkseen kirjoittamalla täällä foorumilla ja keskustelemalla sairaalan henkilökunnan kanssa sekä syöpäsäätiön neuvontapuhelimen hoitajan kanssa. Keskustelut muiden syöpäpotilaitten kanssa ovat myös olleet hyvää vertaistukea.

    Sinulle suosittelisin sitä, että pyydät sinua hoitanutta sairaalaa, jossa saat sytostaattihoitoja , kirjoittamaan lähetteen psykiatrian poliklinikalle. Ensisijaisesti saman sairaalan psykiatrian poliklinikalle. Muistaakseni sinua hoidettiin HUSissa vai muistanko oikein? Eikö HUSissa ole myös psykiatrian poliklinikka? HUSin psykiatrian poli todennäköisesti ymmärtää paremmin myös näitä syöpäsairauteen liittyviä asioita kuin joku oman kunnan pienempi psykiatrian poliklinikka. Suosittelen myös tuota syöpäsäätiön neuvontapuhelinta.

    Lisäksi on todella ymmärrettävää tuo sinun voimattomuuden tunteesi. Itsekin muistan, että hoitojen aikana oli ihan vaikeuksia seisoa paikallaan esim. labrajonossa kun niin paljon heikotti hoitojen jäljiltä. Tuosta diapamista sen verran, että sen käytöstä kannattaa kysellä lääkäriltä tarkemmin. Itse varoisin käyttämästä sitä nk. käsilaukkuburanana. Kaikista lääkkeistä kannattaa kysellä tarkemmin lääkäreiltä, että miten niitä kannattaa käyttää järkevästi.

    Kovasti voimia sinulle ja toivottavasti näistä ajatuksista oli jotain apua sinulle!

    t. Myy

    • tätä vastausta muokkasi 8 kuukautta sitten  Myy79.

    Myy79
    Participant

    Moi Kia ja muut!

    Mulla oli hikoilua sytohoitojen aikana. Lisäksi hengästyin helposti. Enää en hikoile ja hengästy samalla tavalla. Johtuikohan sytosta? Enpä tiiä.

    in reply to: Hiukset #66078

    Myy79
    Participant

    Heippa Memmu ja muut!

    Mulle silloin sairaalassa sanottiin, että siitä sytoyhdistelmästä, joka mulle annettiin niin lähtee kaikilla hiukset. Jostain muusta sytostaatista ei lähde. Riippuu siis käsittääkseni sytostaatista.

Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 507)