mimmu17

Kiitos tiedosta, vastaukseni viipyi, koska jouduin tosiaan itse osastolle, kun kuume nousi.
On muitakin oireita , jotka vaikeuttaa olemista.
On tämä kovaa hommaa.

Omaan yleensä hyvin korkean kipukynnyksen, mutta nyt on ollut keskiviikko, torstai, perjantai todella pahoista kivuissa, kipu lamaannuttaa kokonaan, ei pysty toimimaan, kävelemään,
Otin lääkärin määräämiä särkylääkkeitä, ja lisäksi panadol ja burana. Eilen kävi illalla tai oikeastaan yöllä niin, että noi kaikki räjähti ulos suolistosta , olin vessassa tunnin välein, ja jäljelle jäin sellainen jokapaikan särky.

Tosi tuskaista tämä oleminen.
Mustikka , kerroit että sait rytmihäiriöitä, miten ne ilmeni? Itse ihmettelen tätä vetämätöntä oloa, Voimat on hävinneet johonkin.

Nyt tuntuisi, että olisi tilanne hieman helpottumassa mutta nähtäväksi jää. Hoitaja sanoi, että voi kestää 7 – 10 päivää.

Tavoite on tietysti tärkeinä, jos se on näiden kipujen väärti, mutta täytyy myöntää, ettei tällaista kipua ole koskaan tuntenut,
Pitää jutella lääkärin kanssa, josko siihen voisi jollain tavalla valmistautua.

Minulla on nyt neljäs päivä ensimmäisestä Doketakseli hoidosta ja nyt on vaikeaa. Alku viikko meni pienillä sivuoireilla, joita varmaan vähensi tuo kortisonihoito. Kortisoni takia en saa nukuttua, ja ajattelin, että tilanne muuttuisi,kun keskiviikkona otin viimeiset kortisonitabletit.
Pieleen meni, yö on mennyt tosi kovissa kivuissa, ei särkylääkkeet auta ja uni on lyhyttä.
Harmi, koska tuo alku oli tosi vähäeleistä oireiden puolesta. No , onhan täällä tietysti kokemuksia , että nämä sivuoireita tulevat viiveellä.
Kyllä tässä nyt kuitenkin vain on mentävä eteenpäin näin, onhan sitten lopputulema se tärkein.

Jaksamista kaikillea!

Kiitos tiedosta, itse tässä mietin jo peruukin hankintaa, kun tuli tuo palveluseteli. Olen kyllä virkannut sytopiponkin, jota voin sitten kotona käyttää.
Elämä on joskus hieman kornia, tarkoitan sitä, että miten sitä voi tulla kummallisia sattumia vastaan.
Osallistuin vuoden alussa vastasyntyneiden vauvojen satavuotis-sukan kutomis tempaukseen. Kudoin noita sukkia 12 kpl ja kun kutojia oli tosi paljon valtakunnassa, nuo tavoitteet saatiin aika nopeasti kasaan. Ajattelin että se riitti näitä sukkia ja haeskeli muita projekteja.

Jossain vaiheessa tuli sitten facen kautta tiedote, että syöpäosastolla on puutetta syto-pipoista ja kun nyt aina kuitenkin jotain käsityötä teen, lähdin noita pipoja virkkaamaan. En kyllä siinä vaiheessa voinut kuvitella, että syksyllä itse olen sen tilanteen edessä, että kyseisiä pipoja tarvitsen.

No nyt on itsellä sellainen ja on muutama muukin saanut pipon käyttöönsä.

Elämä jaksaa yllättää!

• tätä vastausta muokkasi 5 years, 8 months sitten mimmu17.

Hei kanssasisaret!
Olen 57 vuotias ja sairastunut rintasyöpään. Kasvain löytyi kesäkuussa 2017 tehdystä mammografiasta ja oli kyllä todellinen yllätys. Oikeassa rinnassa kyhmy, joka ei oireillut mitenkään. Olen ollut pitkään tosi todella väsynyt, mutta olen ajatellut sen aiheutuneen työtaakasta , joka on tänä päivänä työssäkäyvillä tosi raskas ja laaja.

Olin kesälomalla, kun sain tuon tiedon ja kyllä meni koko loppuloma pilalle. Viikko kerrallaan edettiin heinäkuussa vastauksia odotellessa. Paksuneulanäytettä otettaessa lääkäri totesi, että leikkaus tulee joka tapauksessa , koska kasvain oli erittäin epämääräinen näköinen, vähän niinkuin hämähäkki.
Pahanlaatuinenhan tuo oli ja kirurgian puolille pääsin leikkaussuunnitelmaa kuulemaan melko nopeasti mutta kyllä tämä hoitojen eteneminen on ollut pitkää odotusta.

Rinnan osapoisto tehtiin 17.8. Ja eilen 25.9. aloitettiin sytostaattihoidot. 3 x Doke ja 3 x CEF. Jännitin tosi paljon tuota tiputushoitoa, varsinkin näitä sivuoireita. Kortisonilääkitys on vienyt yöunet, eilen heräsin 4:20 ja tänään 3:20. Lihassärkyä oli eilen jonkin verran, varsinkin kädet, mutta muuten ei tullut mitään erityistä. Päänsärkyä esiintyi, sehän johtuu ilmeisesti siitä pahoinvointilääkkeestä.

Olen saanut tietoja syövästä paljon, tutustunut sairaalan ja syöpäjärjestön materiaaleihin, hoito-ohjeita on tullut hyvin ja ne ovat selkeitä. Lisäksi minulla on laaja ystävä ja vertaistukihenkilöksi, joiden kanssa olen voinut asiaa pohtia ja purkaa. Asiakokokonaisuus on niin laaja, ettei siitä pysty mitenkään sisäistämään kerralla ja on ollut edettävä toimenpide kerrallaan. Näin tietous asioista on muodostunut pikkuhiljaa.

Oma äitini kuoli munasarjasyöpään 1998 ja siitä asti tämä syöpämahdollisuus on ollut tapetilla. Minulla alkoi 44 vuotiaana todella vaikeat vaihdevuosivaivat, jotka johtivat siihen, että munasarjat ja kohtu poistettiin. Munasarja syöpä voi olla perinnöllinen ja sen takia pääsimme sisareni kanssa hyvän lääkärin seurantahoitoon. Alkoi vuosia kestänyt estrogeenihoito, koska muuten ei olisi pystynyt olemaan työelämässä näiden vaikeiden vaihdevuosivaivojen takia. Siinä oli tiedostettu vaara rintasyövän kehittymisestä vaikka sitä ei haluaisi ja silti tämä löydös oli yllätys. Lääkärit ovat sitä mieltä, ettei tuo hormoonikorvaushoito sitä ole tehnyt , mutta kasvaimen hormoonivastaisuus on 95 % , joten sekin nyt jotain kertoo. No yhtä kaikki , jotenkin se on alkunsa saanut ja estrogeeni sitä on kasvattanut, nyt katsotaan, miten se taltutetaan.

Onneksi se löytyi suht pienenä (22 mm) , imusolmukeissa pieni kasvain ja leikkauksessa saatiin kaikki pois. Kasvaimen koon ja ikäni takia aloitettiin raskaat hoidot.

Eli olen oman liitännäishoitoni alkutaipaleella, hyvin noviisina seuraan teidän kokemuksia ja ajatuksia hoidoista.
Kortisoni on todella vienyt yöunet,mutta jos se suojaa säryiltä, niin kai sen kestää. Täytyy vain olla positiivisella miellä ja tehdä päivä kerrallaan, mitä jaksaa.

Mukavaa syyspäivänä, nautitaan hienoista lämpimistä päivistä vielä.