Siirry suoraan sisältöön

MaKo

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 16 viestiä, 1 - 16 (kaikkiaan 16)
  • Julkaisija
    Viestit
  • in reply to: Suolistosyöpä #67859

    MaKo
    Participant

    Moi kaikille, hyviä uutisia minulle !!!!!
    Mä olin eilen syöpiksellä lääkärin vastaanotolla, ja kaikki on hyvin, ei ole syöpää, uutta eikä vanhaa!!!
    Kyseessä on kuulemma nuoren ja kokemattoman lääkärin ylireagointi tilapäisesti kohollaan olevaan arvoon :O
    Kokeneempi lääkäri olisi ottanut uusintaverinäytteen, ja seurannut sitä arvoa ja sen kohoamista.
    Eli mun kuukauden henkinen helvetti oli ihan turha…
    Annoin kyllä lääkärille (oli tosin eri lääkäri) kipakkaa palautetta siitä kuinka näitä asioita EI MISSÄÄN NIMESSÄ kerrota potilaalle. kyseessä on kuitenkin syöpä, ja koska mulla on jo kolme syöpää takana, suhtaudun tällaiseen vielä eri lailla.
    Tärkein asia on, että kaikki on hyvin ja von jatkaa ihanaa elämääni niinkuin ennenkin.
    Voitte kuvitella mun fiilikset…..ja näillä tunnelmilla lähdetään maanataina Maltalle :) :)
    Tsemit muille joilla ei ole asiat niin hyvin!!

    in reply to: Suolistosyöpä #67656

    MaKo
    Participant

    Voi teitä avanneihmisiä :( …..riesahan se tietenkin on, ja omat vaikeudet ja hankaluudet sen kanssa, koittakaa pärjätä.
    Mä olen aina leikkauksen jälkeen laittanut heti ekana heräämössä käden vatsan päälle ja kokeillut onko avanne……ei ole tähän mennessä ollut, ja sitä monet ovat ihmetelleetkin. Mun syöpäkokemuksissa suolilama on yks kaikkein kamalimmista, ja suolitukos heti kakkosena. Vatsan toimintahäiriöt kuuluu mun elämääni, joskus enemmän, joskus vähemmän. Siltikin ehkä eniten ajattelemani ajatus on, että milloin vatsa on viimeksi toiminut, ja pitäiskö sille tehdä jotain.
    Mä olen syönyt Xelodaa kolmen syövän liitännäishoitona, mutta varsinaista ihottumaa ei ole jalkoihin tullut. Isoja rakkuloita kylläkin jalkapohjiin ja varpaiden alle. Arvatkaa millaista oli kävellä……Ostin geelisukat, mutta eipä niistä juurikaan apua ollut. Sitten luin jostain, että kun laittaa kahdet sukat päällekkäin, sukka ei hankaa jalkapohjia vaan sukat toinen toisiaan kävellessä. Se olikin yllättäen toimiva ratkaisu, ja niin mä sitten kuljin tuplasukissa.
    Mä en jotenkin ole ajatellut mun syöpiäni samalla lailla kuin te, eli täysin kyllästyneenä. Eihän se nyt tietenkään mitään helppoa ole kenellekään, mutta mä olen osannut aina ottaa asiat sellaisina kuin ne tulevat ja ovat.
    Enemmänkin olen ajatellut, paska tuuri, hoidetaan pois, ja jatketaan elämää.
    Mulla myös on vatsassa isoja leikkausarpia. Olen ottanut tatuoinnin, eli kirsikkapuun oksan kiertämään alavatsalta navanvierustaa ylös, ja pari oksanhaaraa vielä keskeltä vasemmalle sivulle päin. En siksi että häpeän arpiani, kannan ne ylpeänä ja voittajana, ja ne kertovat etten olekaan mikään turha mimmi, vaan selviytyjä….Otin tatuoinnit siksi, että tykkään siitä aiheesta, ja tuossa vatsalla on paljon tilaa tehdä näyttävä kuva. Kolme leikkausta, kolme kertaa jatkettu kirsikkapuuta……
    Kiva törmätä täälläkin Jusu, toivottavasti sulla on Röllimetsässä kaikki hyvin?

    in reply to: Suolistosyöpä #67634

    MaKo
    Participant

    Toivottavasti Maya on jo toipunut sairaalakeikasta. Jännää on, että kun tulee mitä tahansa muuta sairautta, niin syöpä jää taka-alalle…mutta palaa kyllä sitten taas aktiiviseksi ajatukseksi. Jaksa vielä vähän odottaa….
    Tuikskun TT-kuvat olikin hyvät, jospa se sun khkohdallasi oli sitten siinä se syöpä. Vähän vielä lääkitystä, ja sitten se olis ohi. Mulla muuten hävis neuropaattiset oireet aika pian tiputuksen lopettamisen jälkeen, toivotaan että sullakin.
    Toivotaan että Jusen syöpä on semmooinen kertarysäys ja selviät sillä vielä ens vuoden kontrollilla.
    En tiedä yhtään kuinka yleistä toi uusiminen on, mutta mulle lääkäri sanoi jo silloin aikoinaan, että se mun syöpäni on sellaista aggressiivista sorttia joka voi olla mun riesana loppuelämäni.
    Olin kuitenkin sen 5 vuotta tautivapaana, joten joo, puskista tuli labrakokeiden muutos kasvainmerkkiaineessa.
    Näinhän se aika sitten kuitenkin kuluu, että jo ensi viikolla sitten pääsen vihdoin TT-kuviin aj sinne lääkärin vastaanotolle. odotan kyllä ihan hirmuisesti sitä, mutta kyllähän te tiedätte, jokainen teistä on ollut samassa tilanteessa.
    Henkisesti on jonkin verran helpottanut, mutta aika ajoin joudun kyllä turvaamaan rauhottaviin. Yritän pitää itseni sopivan kiireisenä, jolloin ajatukset on niissä muissa asioissa. Mä teen kolmea vapaaehtoistyötä, joten puuhaa kyllä riittää, lisäksi mulla on kotileipomoyritys jossa teen tilauksesta kaikenlaisia kakkuja. Mä olen sen verran levoton luonne etten voi oikein pysyä paikoillaan, ja toi on mun konstini pysyä järjissäni, tapaan muita ihmisiä, tunnen itseni tarpeelliseksi ja tärkeäksi, teen jotain yhteiskunnallisesti hyödyllistä. Sosiaalisuus on mun luonteessa vahvana……
    Ihanaa kun on taas lämmintä, nautitaan näistä tämän kesän viimeisistä helteistä ja kerätään voimia syksyä varten.
    Hyvää yötä kaikille !!

    in reply to: Suolistosyöpä #67557

    MaKo
    Participant

    Tuisku, kyllähän sitä hoitojen jälkeen aina ennen kontrollia on levoton ja mietteissään, ja se on ihan luonnollista.
    Mä olen kontrolleissa ravannut nyt reilu 5 vuotta, ja en kyllä enää viime vuosina haaskannut ajatustakaan syövälle. Kontrollit oli vaan asia, joka piti hoitaa, ja yleensä labrojen ja TT-kuvan jälkeen jo unohdinkin koko asian. Olin sopinut lääkärin kanssa, että mun ei tarvitse mennä vastaanotolle, vaan hän soittaa tulokset.
    Mä itse pystyin kyllä jatkamaan elämääni ilman kokoaikaista pelkoa, ja uskon että sinäkin kykenet siihen. Kun ei ole hoitoja, syöpäkään ei ole niin joka päivä läsnä, ja sen kyllä unohtaa. Ei täysin, mutta sitä ei myöskään ajattele tiiiviisti.
    Mä löydän mun kokemuksista paljon hyvää ja positiivista. En nyt lähde ylentämään itseäni puhumalla kuinka sairaus on jalostanut mua, ja kuinka olen nyt paljon parempi ja hienompi ihminen ymsyms.
    En tiedä olenko parempi, mutta takuulla olen erilainen, ja itse tykkään itsestäni tällaisena. Sairaus on tuonut mun elämääni sellaisia asioita, joita ilman syöpää ja vammautumista ei mun elämääni olisi tullut. Ja ne on kaikki hyviä asioita, jotka tuo iloa ja tyytyväisyyttä mulle. Suvaitsevaisuutta, empatiakykyä, huomioonottamista, asioiden hyväksymistä mikäli ne vaativat sitä, vappaaehtoistöitä……
    Nykyään ei vaadi paljoa, että olen tyytyväinen ja iloinen. Pikkuasiat riittävät, useimmiten.
    Koita pärjätä ajatustesi kanssa, ja jaa niitä tänne, se yleensä helpottaa !!

    in reply to: Suolistosyöpä #67549

    MaKo
    Participant

    Kiva että jotkut sentään kirjoittelevat!! Vaikka aika hiljainen ryhmä vaikuttaa olevan…..
    Mä olen myös eläkkeellä, siis työkyvyttömyys-sellaisella. Mun toisessa syöpäleikkauksessa katkaistiin vahingossa?? jalan femoraalihermo, ja työnteko loppui siihen paikkaan.
    Olin pitkään katkera koska se vaikutti niin paljon mun kaikkeen tekemiseeni, tykkäsin tosi paljon työstäni, ja olin kovin liikunnallinen ja paljon liikkeessä. Sitten en voinutkaan tehdä mitään samaa kuin aikaisemmin.
    Nyt olen rakentanut elämäni hyväksi ja mielekkääksi, ja tykkään olla juuri tässä. Vaikka saisin valita terveen jalan ja työelämän, en taitaisi enää vaihtaa. Muutama vuosi sitten olisin ilman muuta tehnyt kaupat, vaan en enää.
    Odotteluu on ihan syvältä. Mun vaihtoehdot syövän suhteen ovat niin, että on joku pieni kynnenkokoinen kasvain jossain suolen mutkassa, joka erittää merkkiainetta. Ja nips naps, sen saa leikattua, ehkä tähystyksellä. Tai sitten syöpä on levinnyt keuhkoihin ja maksaan, ja ehkä suolistoonkin. V. 2012 kontrollissa huomattiin heti, että merkkiainetta on veressä. Silti oli jo 5 etäpesäkettä ja vatsaontelo täys musinoottista kasvainta. Joten mitä vaan voi olla, missä vaan, ja kuinka paljon vaan.
    Olen paljon jutellut läheisten ja tuttavien kanssa, ja se toivottomuus, josta kerroin aikaisemmin alkaa väistymään.
    Kun mulle kerrotaan, että olen vahvin ihminen ikinä, selviytyjä, elämänhaluinen, positiivinen, ja jo 3 syöpää selvittänyt, alan itsekin uskoa, että ehkä selviänkin. Jotenkin on sellainen tunne, etten voi pettää näitä ihmisiä, jotka uskovat minuun.
    Eli kyllä!!!! Tästä aion selvitä!!!!

    in reply to: Suolistosyöpä #67534

    MaKo
    Participant

    No ei todellakaan ole tyhjänpäiväinen palsta!!!! Päinvastoin, jos täällä olis vaan tiukasti pelkkää sairautta ja kurjuutta, tuskin viitsisin edes lukea.
    Kaikilla meillä on kuitenkin siinä syövän reunassa ihan oikea elämäkin, jossa tapahtuu vaikka mitä, ihan arkipäiväisiäkin asioita, mutta niistä on kiva lukea, ja kirjoittaakin. Sitä sanotaan muistaakseni tuolla livemaailmassa keskusteluksi ;)
    Mun ekassa syövässä oli niin, että mitkään merkkiaineet ei olleet koholla, mulla ei ollut mitään syöpään viittaavia oireita, ja ikääkään ei ollut ”tarpeeksi”. Kukaan ei osannut epäillä syöpää, ja vaikka olinkin yli 1/2 vuotta sairaalakierteessä ja vasemmalla alavatsalla tuntui käteen ihan selvä möykky , missään vaiheessa ei mainittu sanaa syöpä. Tutkittiin varjoainekuvauksella, ultralla koitettiin muutamaan otteeseen saada neulanäyte (ei saatu), röntgenillä, magneetilla, tähystyksellä (joka ei ihan onnistunut). Lopuksi lääkäri sanoi, että nyt täytyy avata tulehduksesta huolimatta ja katsoa mitä siellä on. Siksi olikin täys yllätys, sekä leikanneelle lääkärille, että mulle, kun patologin tulokset saapuivat.
    Kansainväliset suurmarkkinat on kivoja! Niin paljon kaikkea erilaista ja uutta krääsää(kin), ja ruokaa!!!! Missä ne nyt on?
    Me meinattiin huomenna lähteä uivaan venenäyttelyyn, ja sitten jonnekin syömään. Se on ollut meillä tapana jo vuosia, ja mun mielestä siellä mikään ei muutu mutta mies näkee ne veneet vähän eri tavalla, ja väittää siellä olevan jotain uuttakin ;) Kiva ilma kuitenkin tulossa, ja ainahan se on mukavaa päästä vähän kotinurkilta pois.
    Nyt hyvää yötä teille, kauniita unia ja mukavaa viikonloppua.

    in reply to: Suolistosyöpä #67527

    MaKo
    Participant

    Heippa kaikille!!
    Vihdoinkin sain ajat, kuvaus 4.9 ja lääkärin vastaanotto 6.9…ja me lähdetään lomalle Maltalle 9.9 ….Pitkä ja tuskainen odotusaika-
    sanoin kyllä heille, että olen päivisin kotona, joten jos tulee mikä tahansa peruutusaika, niin soittavat mulle. Asun sairaalan vieressä, ja pääsen nopeallakin varoitusajalla rtg:hen ja myös lääkäriin. Toivon niin, että joku joutuis perumaan aikansa…
    Olen koittanut saada sitä rauhottavan reseptiä syöpikseltä. Soitin maanantaina, ja uudestaan keskiviikkona. Kun torstainakaan ei näkynyt omakannassa, kokeilin päästä terveyskeskukseen. Pitkät jonot, eli sinne ei pääse.
    Soitin vielä uudestaan syöpikselle, ja osastosihteeri ihmetteli kovasti asiaa, ja lupasi hoitaa sen. Parin tunnin kuluttua oli resepti kannassa, mutta…..se oli unilääkettä. Eli vielä tänäänkin joudun soittamaan ja pyytämään oikean reseptin.
    Taidan lähteä lenkille. Kuuntelen äänikirjoja sauvakävellessä, ja nyt kirja on ihan loppuratkaisua vaille. Jos kävelen tunnin, saan sen kuunneltua loppuun, ja aloitttua seuraavan mielenkiintoisen kirjan!
    Mukavaa päivää teille kaikille !!

    in reply to: Suolistosyöpä #67508

    MaKo
    Participant

    Kiitos Tuisku :)
    Mulla on ollut aina suolen käynnistymisongelmia. Viimeisen leikkauksen jälkeen olin toista viikkoa sairaalassa, ja vaan sen takia kun suoli ei alkanut toimimaan. Muistan kuinka kävelin sitä Kirran pitkää käytävää, olisko se ollut 104m, edestakaisin monta, monta kertaa. Loppuviimein poljin jopa käytävällä ollutta kuntopyörääkin. Ja siis mahassa navan yläpuolelta alkava, ja alas asti jatkuva leikkaushaava. Siitä mun suolen toiminnasta tuli ihan yleinen puheenaihe osastolla, muutkin potilaat kysäisi aina ohimennessään kuinka mun suolen kanssa on sujunut , hahhaaa…
    Vatsan toiminta ei ole palautunut ennalleen, kolme kertaa kun on leikattu suolta, ja liitetty taas päät yhteen, siellä on aika paljon hermoja ja lihaksia vaurioitunut, ja ne eivät tietenkään toimi enää normaalisti. Mutta kaikkeen tottuu, ja lisäaineita siihen toimimattomuuteenkin löytyy, kunhan löytyy itselle sopiva. Mun kohdalla siinä oli ne suurimmat ongelmat kun mikään ei tuntunut olevan hyvä. Levolac`iakin vedin aina aamuisin piiitkän huikan pullon suusta…..Nykyään pärjään ViSiblinllä, ja silloin tällöin otan Laxoberonia maksimiannoksen, ja joskus teen suolihuuhtelun.
    Tsemit sulle sytohoitoihin. Mitä sulle tiputetaan suoneen? Mä olen saanut sekä oksaalipaltinaa että irinotekaania, ja mulla tuli oksaalipaltinasta pahimmat sivarit. Kylmänarkuus oli se kauhein, ja jalkojen tönkkööntyminen. Onneksi pahoinvointia ei ollut.
    Aina hoitojen loppuvaiheessa sitten on iskenyt joku pahempi tauti, keuhkokuume, munuaisaltaan tulehdus yms. Valkosolut on niin vähissä, että herkästi saa jonkun tommosen. Kuume nouse nopeasti, ja sairaalaan lähtöhän se on silloin edessä.
    Toivottavasti sä säästyt, noihan on tosi yksilöllisiä.
    Mä niin toivon että huomenna saisin postissa jo ajan TT-kuvaan ja vastaanotolle (Y)
    Ai niin, joku kysyi mitä rauhottavaa sain….en vielä mitään, koska reseptiä ei näkynyt Omakannassa.
    Ja nyt kun on jo päiviä kulunut, mielikin on tasoittunut, eikä enää ole niin kokonaisvaltaista syövän ympärillä pyörimistä. Joten vaikka reseptin saisinkin, en ehkä kuitenkaan tarvitse niitä enää.
    Nyt alkaa olemaan nukkumaanmenoaika…tai ehkä vähän koitan tiirailla ensin niitä perseidejä
    Hyvää yötä kaikille, ja nukkuka hyvin :)

    in reply to: Suolistosyöpä #67501

    MaKo
    Participant

    Mun pää ei anna mulle vieläkään rauhaa. Asiat pyörii melkein taukoamatta karusellia pään sisällä.
    Vaikka olen luvannut itselleni etten turvaudu tohtori Googleen, löysin kuitenkin tiedon uusiutuneen suolistosyövän ennusteista eikä se ainakaan nostanut mun mielialaa.
    Miksi en voi ajatella asiasta samalla positiivisella draivilla ja innolla kuin muidenkin syöpien aikana? Mikä tässä nyt on niin erilaista?
    Tietenkin toi 5 vuotta tautivapaana tuuditti väärään turvallisuudentunteeseen….
    Muistan kun juttelin lääkärin kanssa noiden kontrollien jatkamisesta, ja hän sanoi että joissain tapauksissa tämä syöpä voi uusia vielä viiden vuoden kuluttuakin, ja mä olin vaan, että ookoo, käydään kontrolleissa, mutta muuten asia ei mua koske. Ja tämä keskustelu käytiin helmikuun alussa.
    Soitin eilen syöpikselle, ja pyysin rauhoitavia, ja samalla kerroin, että meillä on matka varattuna syyskuun 5 päivä, joten sitä ennen pitää kyllä päästä TT-kuvaan ja vastaanotolle!!
    Nyt odotan vaan sitä, että se resepti ilmestyy Omakantaan.
    Sateista ja harmaata on täällä meilläpäin, ja taidan tänään skipata mun päivittäisen sauvakävelylenkinkin.
    Tsemiä kaikkien päivään!!

    in reply to: CEA + CA19-9 #67488

    MaKo
    Participant

    Voi Ronja sua, sanattomaksi vetää ja kaikki sanat tuntuu niin latteilta. Lähetän sinullekin pitkän ja lämpimän virtuaalihalauksen.
    Mä mietin just omaa tilannettani, siis siltä kantilta miksi minusta mahtaa tuntua niin voimattomalta asian edessä.
    Itseasiassa mulla on viimeisen 7 vuoden aikana ollut 3 suurta syöpäleikkausta sytostaattikuurineen. Jalan parantumaton hermovaurio kovine hermosärkyineen (nyt onneksi sentään ne on loppuneet). Polvilumpion murtuma joka leikattiin. Nilkan molemminpuoleinen murtuma, joka leikattiin kahteen kertaan. Jänteen repeämä polvilumpiosta, ja sen mukana irronnut luunkappale.
    Että onhan tossa ollut, kaikenlaista.
    Olen niin väsynyt, varsinkin alusta aloittamiseen. Jokaisen jutun jälkeen joudun palaamaan alkuun, ja aloittamaan alusta. Ja tähän mennessä motiivia on ollut, ja olen onnistunut saamaan elämäni aina melkein ennalleen.
    Nyt on voimat lopussa, ja motivaatiokin jo pelkän ajatuksen tasolla kateissa…..
    Oikeastaan minun ei pitäis tämmösiä kirjoitella, koska lopullinen diagnoosi on tekemättä, mutta kyllä mun mielestä noi labrat on aika yksselitteiset…
    Koitetaan Ronja pärjätä, ainakin huomiseen. Uuteen päivään, jooko !!!

    in reply to: Suolistosyöpä #67487

    MaKo
    Participant

    Aika syvissä vesissä kuljet Maya, virtuaalinen pitkä ja lämmin halaus sulle. Jo kovasti voimia, paremmat päivät ovat kuitenkin tulossa, sillä sen olen oppinut, että mikään tunnetila ei kestä ikuisesti, vaan kaikki menee ohi, huonot ja valitettavasti ne hyvätkin.
    Yksi mun isoimmista ongelmista on valtaisa tunnelukko, johtuen lapsuuden vaikeista kokemuksista.
    En osaa itkeä, enkä ole itkenyt varmaankaan 15 vuoteen, vaikka itkettäis, ja tiedän kuinka se helpottais, mutta ei, itku ei tule, edes yksin ollessa.
    Lisäksi olen voimakas ja vahva persoona, enkä osaa näyttää heikkouttani. Hymyilen ja sanon että kaikki on hyvin, kyllä mä jaksan. Ja oikeesti haluan vaan olla heikko ja muita tarvitseva ihminen.
    Täällä kotona on mun lisäksi vain mieheni. Ollaan oltu naimisissa reilu 30 v. Lapset, 2 tyttöä ja poika, ovat jo omillaan. Mies tukee parhaansa mukaan, muttei oikein osaa….
    Lapset ovat kovin ylpeitä äidistään, ja mun selviytymistarinastani. Nyt en tiedä kuinka voin heille kertoa mikäli syöpä on uusinut.

    in reply to: Suolistosyöpä #67482

    MaKo
    Participant

    Kiva Maya että vastasit näin pian.
    Mä olen siitä vähän outo, että mua ei leikkaukset tai suolentyhjennykset pelota, ei kipu tai muukaan sellainen,eikä edes mahdolliset sytostaatit, vaikken niistä aikaisemminkaan helpolla selvinnyt.
    Tällä hetkellä pelottaa eniten toi tunne, etten enää selviä/jaksa tätä, vielä yhtä syöpää. Toivottomuus ja tyhjyyden tunne on läsnä koko ajan. Ja tommoset ei ole ollenkaan mun persoonaani, olen yleensä perin juurin positiivinen, iloinen, aktiivinen, ja uskon aina hyvään ja siihen että asiat järjestyy. Toipumisusko on mulla ollut kova, ja sainkin paljon ihanaa palautetta hoitohenkilökunnalta ja kaikilta muiltakin asenteestani.
    Toiseksi eniten pelottaa suolilama…….ehkä kaikesta kokemastani kaikista kamalin…
    Verikokeet ja kanyylit on mulle aina se hankala paikka, suonet on niin arpeutuneet vuosien piikityksistä, verikokeista ja sytostaattitiputuksista. Kerrankin syöpiksellä etsittiin suonta 1,5 h. ennenkuin löytyi. Samoin TT-kuvia varten valmistautuessa kanyylin laitossa on useamman kerran tarvittu ultraäänät suonten etsimiseen, ja anestesialääkärikin on käynyt sen neulan tökkäämässä suoneen.
    Mitä teillä Maya syödään tänään?
    Mulla on just ruoka valmiina, meillä syödään tänään nauris-kukkakaalicurrya ja kookosgremolataa sen kera….
    Hyvää ruokahalua meille!!

    in reply to: Suolistosyöpä #67479

    MaKo
    Participant

    Maya, päivien laskeminen on niin tuskastuttavaa. Ja kukaan ei voi jakaa odotusta ja kaikkia pelkoja ja ahdistuksia, itse ne on vaan kannettava.
    Oliko sulla leikkauksen jälkeen kemoterapiaa? Kuinka ne sujui sulla?
    Yksinäisyys on kyllä vaikea asia, itse koin suunnatonta yksinäisyyttä silloin kun jouduin jäämään töistä pois. Montaa ystävää mulla ei ole koskaan ollut, mutta työssä näin paljon ihmisiä päivittäin ja sain paljon kontakteja muihin.
    Lisäksi liikuin kahden kyynärsauvan avulla, autoa en pystynyt enää ajamaan. Eli totaalisen jumissa kotona.
    Silloin tein tietoisen valinnan, ja päätin etten jää sohvalle yksinäiseksi ja itsesääliväksi ihmiseksi. Päätin JOKA päivä lähteä ovesta ulos. Alkuun kävin läheisessä isossa kaupassa kahvilla ja lukemassa iltapäivälehden. JOKA päivä, tuntui miltä tuntui. Siitä mun henkinen toipuminen alkoi, ja nyt elänkin oikeastaan elämäni parasta aikaa, ja olen nauttinut joka päivästä.
    Ja nyt tommonen pommi läjähti!!
    5vuotta tautivapaana, niin johan sitä alkaa itsekin uskoa olevansa selvillä vesillä.
    Itse luulin 5 vuoden riittävän terveiden paperin saamiseen, lääkäri kuitenkin sanoi jatkavansa kontrolleja vielä3-5vuotta, ja tämä oli eka kontrolli sen viiden vuoden rajan jälkeen.
    Mä olen jotenkin niin sekaisin, en muista aikaisempien taudin uusimisten takia koskaan olleeni tässä jamassa.

    in reply to: Suolistosyöpä #67475

    MaKo
    Participant

    Moi kaikille!!!!
    Mä olen uusi tällä palstalla, mutta vanha konkari syöpähommissa ;)
    Mä kerron vähän taustaa, 2011 helmikuussa leikattiin eka suolistosyöpä, tosin leikatessa ei vielä sitä tiedetty, vaan leikattiin abskessia sigmasuolesta. Lopputulemana sieltä saatiin miehen nyrkin kokoinen möykky, ja parikymmentä senttiä suolta. Ja patologi diagnosoi syövän.
    Sain liitännäishoitona Xelodaa ja oksaaliplatinaa suonensisäisenä, 8 hoitojaksoa.
    Tilanne oli hoitojen jälkeen jonkin aikaa ookoo, mutta seuraavan vuoden heinäkuussa olin taas leikkauspöydällä. Vatsaontelossa musinoottinen karsinooma, vatsa täys kasvainta, ja muutamia etäpesäkkeitä . Kaikki ylimääräinen siivottiin mahasta pois, ja sieltä tulikin kuulemma ämpärillinen kamaa…..
    Paskempi juttu oli, että leikkauksessa vahingoitettiin vasemman jalan femoraalihermoa, ja menetin osittain liikuntakykyni, sen myötä olin työkyvytön, ja jouduin luopumaan KAIKISTA mulle niin rakkaista liikuntaharrastuksistani. Hoitona oli ”vain Xeloda, koska liikuntakyvyn heikkenemisen takia ei suonensisäistä sytoa annettu.
    Ennenkuin sytokuuri oli loppu, TT_kuvissa näkyi jo taas kasvustoa, ja viimeisin leikkaus oli alkuvuodesta 2014. Hoitona Xeloda ja irinotekaani suoneen. Tällä kertaa lähti sitten tukkakin……
    Lääkärin sanoin kyseessä on agressiivinen syöpä.
    Vuodenvaihteessa 2014-2015 oli viimeinen sytostaattikuurri, ja sen jälkeen olen ollut ns. tautivapaa. Säännöllisiä kontrolleja, labroja ja TT-kuvia kuitenkin koko ajan.
    Mutta…..eilen kävin taas labroissa, ja tänään syöpikseltä lääkäri soitti, että Ca19-9 oli huomattavasti koholla. Silloin kun toinen syöpä todettiin, se oli 35, ja nyt 31. Eli loppuvuodesta 2012 tähän päivään se on ollut koko ajan alle viitearvojen.
    Nytkö se syöpä on sitten taas uusinut?? Onko täällä ketään, joka olis selvinnyt 4 suolistosyöpäkerrasta?
    Mulle tuli itselle sellainen tunne, että tällä kertaa en selviä, aikaisemmilla kerroilla en edes kertaakaan ajatellut tuota vaihtoehtoa.
    Ehkä menen jo asioiden edelle, TT-kuvauskin on vasta tulossa, mutta ei hyvältä kuulostanut nuo mun korvaani…..
    Kun lääkärikin sanoi, että todella hämmästyttävästi olen näin kauan ollutkin tautivapaana.
    Mä olen nyt vähän sekaisin tän asian kanssa…

    Mä kirjoitin tämän jo tonne toiseen ketjuun, ja nyt vasta löysin tämän ketjun, eli kopion tekstini myös tänne. Tämä on se, mihin mä kuulun :)

    in reply to: CEA + CA19-9 #67473

    MaKo
    Participant

    Moi, onpa sullakin nyt paljon mietittävää, voimia kovasti.
    Ymmärsinkö oikein, että sun syöpä on jo ihan loppuvaiheessa?
    Milloin olet saanut ekan diagnoosin, eli kuinka pitkä matka on ollut tähän pisteeseen?
    Sulla on ilmeisesti ens viikolla lääkäriaika, saat ainakin vastaukset kysymyksiisi.Mä joudun vielä odottamaan vaikka ties mitan kauan, ja se on niin vaikeeta…….asia pyörii mielessä koko ajan.
    Mä olen opetellut sellaisen EFT Tapping systeemin, millä saan onneksi vähäksi aikaa ajatukset rauhoittumaan.
    Yöllä kyllä valvoin …….

    in reply to: CEA + CA19-9 #67463

    MaKo
    Participant

    Moi kaikille!!!!
    Mä olen uusi tällä palstalla, mutta vanha konkari syöpähommissa ;)
    Mä kerron vähän taustaa, 2011 helmikuussa leikattiin eka suolistosyöpä, tosin leikatessa ei vielä sitä tiedetty, vaan leikattiin abskessia sigmasuolesta. Lopputulemana sieltä saatiin miehen nyrkin kokoinen möykky, ja parikymmentä senttiä suolta. Ja patologi diagnosoi syövän.
    Sain liitännäishoitona Xelodaa ja oksaaliplatinaa suonensisäisenä, 8 hoitojaksoa.
    Tilanne oli hoitojen jälkeen jonkin aikaa ookoo, mutta seuraavan vuoden heinäkuussa olin taas leikkauspöydällä. Vatsaontelossa musinoottinen karsinooma, vatsa täys kasvainta, ja muutamia etäpesäkkeitä . Kaikki ylimääräinen siivottiin mahasta pois, ja sieltä tulikin kuulemma ämpärillinen kamaa…..
    Paskempi juttu oli, että leikkauksessa vahingoitettiin vasemman jalan femoraalihermoa, ja menetin osittain liikuntakykyni, sen myötä olin työkyvytön, ja jouduin luopumaan KAIKISTA mulle niin rakkaista liikuntaharrastuksistani. Hoitona oli ”vain Xeloda, koska liikuntakyvyn heikkenemisen takia ei suonensisäistä sytoa annettu.
    Ennenkuin sytokuuri oli loppu, TT_kuvissa näkyi jo taas kasvustoa, ja viimeisin leikkaus oli alkuvuodesta 2014. Hoitona Xeloda ja irinotekaani suoneen. Tällä kertaa lähti sitten tukkakin……
    Lääkärin sanoin kyseessä on agressiivinen syöpä.
    Vuodenvaihteessa 2014-2015 oli viimeinen sytostaattikuurri, ja sen jälkeen olen ollut ns. tautivapaa. Säännöllisiä kontrolleja, labroja ja TT-kuvia kuitenkin koko ajan.
    Mutta…..eilen kävin taas labroissa, ja tänään syöpikseltä lääkäri soitti, että Ca19-9 oli huomattavasti koholla. Silloin kun toinen syöpä todettiin, se oli 35, ja nyt 31. Eli loppuvuodesta 2012 tähän päivään se on ollut koko ajan alle viitearvojen.
    Nytkö se syöpä on sitten taas uusinut?? Onko täällä ketään, joka olis selvinnyt 4 suolistosyöpäkerrasta?
    Mulle tuli itselle sellainen tunne, että tällä kertaa en selviä, aikaisemmilla kerroilla en edes kertaakaan ajatellut tuota vaihtoehtoa.
    Ehkä menen jo asioiden edelle, TT-kuvauskin on vasta tulossa, mutta ei hyvältä kuulostanut nuo mun korvaani…..
    Kun lääkärikin sanoi, että todella hämmästyttävästi olen näin kauan ollutkin tautivapaana.
    Mä olen nyt vähän sekaisin tän asian kanssa…

Esillä 16 viestiä, 1 - 16 (kaikkiaan 16)