Siirry suoraan sisältöön

kuura

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 11 viestiä, 1 - 11 (kaikkiaan 11)
  • Julkaisija
    Viestit
  • in reply to: Adenokarsinooma in situ #69926

    kuura
    Participant

    Kontrollissa käyty. Tehtiin kolposkopia, jonka yhteydessä otettiin koepaloja. Lääkäri sanoi, että näkyi vain hentoa etikkavaaleutta, ja otti koepalat “varmuuden vuoksi”. Samat sanat kuulin edellisen kolposkopiani jälkeen, josta reilun viikon kuluttua sain puhelun, että “teillä on koepalan perusteella vähintään AIS-tasoinen muutos”. En siis todellakaan luota mihinkään silmämääräiseen “hyvältä näytti”-tulokseen. Taas odotellaan siis koepalatuloksia, pelottaa. Päättyykö tämä ikinä?

    Ekaa kertaa kaiken jälkeen on alkanut tuntua siltä, että tarvitsisin psykologin tmv. apua. Jos kaikki alkaa taas alusta, en enää selviä yksin, enkä halua kaataa kaikkea miehen tai ystävien niskaan. Olen huomannut, että aina lääkärin vastaanotolla menen täysin lukkoon, yritän selvitä epämukavista tutkimuksista “kunnialla läpi” enkä saa kysyttyä, enkä puhuttua pelosta. Onko teille muille tarjottu keskusteluapua vai oletteko pystyneet itse sitä pyytämään? Jos ootte käyneet psykologilla, onko siitä ollut apua?

    in reply to: Adenokarsinooma in situ #69843

    kuura
    Participant

    Tänne olikin ilmestynyt paljon uusia keskustelijoita sitten viime käynnin. Helpottavaa, että on paikka, jossa huolista voi keskustella saman kokeneiden kanssa. Mulla taustalla AIS, jonka vuoksi kohdunpoisto tämän vuoden helmikuussa. Kontrollin piti olla puolen vuoden päästä, eli elokuussa, mutta ilmeisesti koronan vuoksi siirtyi ja onkin tulossa vasta syyslomalla. Kohtalon ivaa, sain alun perin pelottavat koepalatulokseni kesälomareissulla Lapissa. Ja nyt Lappiin suuntautuvan syyslomamme jälkeen het seuraavana päivänä kontrolliin. Siinä menee taas loma huolehtiessa. Tosiaan pelko on ollut läsnä jo pari vuotta kestäneen jakson ajan, papa-kokeesta, kolposkopiasta, konisaatiosta, leikkauksesta tähän päivään. Välillä se on taustalla, lähes poissa ja välillä mustaa kaikki ajatukset. Mitä jos. Mitä jos mulla on edelleen kaiken leikkelyn jälkeen se virus aktiivisena. Jos se tekee vielä muutoksia, mitä seuraavaksi leikataan?

    Lisäksi on ilmaantunut uusi tunne, katkeruus lääkäreitä kohtaan. Onko teitä muita kohdeltu tutkimuksissa ja sairaalareissuilla hyvin? Avauduinkin muistaakseni tänne kolposkopiakäynnistäni aiemmin. Mutta siis tilanne, jossa menen tutkimukseen, jollaisessa en ole ennemmin ollut, peläten papa-tuloksen perusteella pahinta. Ja minulta ensimmäisenä kysytään: “Montako seksikumppania sinulla on ollut viimeisen vuoden aikana?”. Siis mitä helv..! Olen ollut 15 vuotta naimisissa, ja vain oman mieheni kanssa. Miksi tuollainen kysymys, muuten kuin ilkkumisen/satuttamisen takia? Netistä tietoa etsineet tietää, että HPV-infektioiden aiheuttamat muutokset vaativat vuosia syntyäkseen eikä niihin viime aikainen seksikumppaneiden määrä vaikuta. Olen miettinyt, että tästä voisi potilasasimiehelle mainita. Lisäksi sellaine erikoinen asia oli, kun leikkauksen jälkeen juttelin huonetoverini kanssa, jolta oli myös poistetu kohtu saman lääkärin toimesta kuin minulta. Syy vain oli eri, hänellä oli iso myooma. Huonetoverille oli selvitetty juurta jaksaen esim. emättimenlaskeuman mahdollisuudesta, miten välttää sitä jne. Minulle oli annettu vain lappu, jossa ohjeistettiin, ettei leikkauksen jälkeen kahteen viikkoon saa ponnistella. Ilmeisesti ei ole väliä, miten seksielämäni käy, olenhan sitä saanut jo riittävästi, kun olen tällaisen HPV:nkin ehtinyt saamaan. Toki olen lukenut netistä kaiken mitä olen irti saanut, mutta näyttää siltä, että tässä on lääkärillä jotain asennoitumisongelmaa. En ole oikein sallinut itselleni tämmösiä ajatuksia, koska olenhan elossa ja leikkaus meni hyvin jne. Mutta tulipa nyt sanottua.. Anteeksi kärjistävä kirjoitustapani.

    Sain juuri THL:n tiedotteen kotiin, poikien HPV-rokotteesta. Eipä paljon tarvitse miettiä, rokotetaanko rakas poikamme vai ei.

    in reply to: Adenokarsinooma in situ #67672

    kuura
    Participant

    Ihana kuulla pauliina78! Olen onnellinen ja huojentunut sun puolesta!

    in reply to: Adenokarsinooma in situ #67593

    kuura
    Participant

    Kiitos pauliina78! Olin lääkärin soittaessa töissä ja tietenkin hankala paikka puhua hiljasessa toimistossa. Jäi varmasti joitain asioita kysymättä, ainakin tuo muutoksen koko. Muistaakseni se oli kasvanut 1,6 mm syvyydelle. Täytyy tarkistaa, lukiko kotiin tulleessa epikriisissä mitään muuta koosta. Muistan vaan, että marginaalit olivat ekassa palassa 3-5 mm. Patologin lausuntoa ei ollut mukana, vain lääkärin referointi. Omakannassa ei vieläkään näy tuloksia, tulevat julkiselta puolelta sinne tosi myöhään?! Yksityisellä kun on käynyt papa-kokeessa, tulokset tulevat heti Omakantaan, kun ovat valmiit. Mielellään lukisin itsekin sen patologin lausunnon, eikä vain lääkärin lyhennelmää siitä.

    Joo, täytyy kyllä mennä ennen leikkausta vielä yksityiselle tarkistamaan tuo hpv.

    Toivottavasti sun odotus päättyy huomenna ja saat tulokset!

    in reply to: Adenokarsinooma in situ #67575

    kuura
    Participant

    Moikka!

    Lääkäri soitteli hyviä uutisia, eli oli vain sitä ais:ää. Niin helpottunut olo, mutta kyllä tässä saa vielä jännittää. Lääkäri laittoi mut kohdunpoistojonoon, eli leikkaus tulee puolen vuoden sisällä. Kysyinkin lääkäriltä, voiko (vaikka poistetun kudospalan reunat olivat puhtaat)jossain ylempänä kanavassa kasvaa vielä jotain.. On kuulemma teoriassa mahdollista. Mutta lääkärin mukaan ei ehdi kasvaa syöväksi asti ennen leikkausta. Ja mulla poustettiin lisäksi vielä toinen pala ylempää kanavasta ja se oli kokonaan puhdas. Kyllä tässä vähän epävarma fiilis on, mutta yritän jättää sen taka-alalle.

    Tekis mieli mennä myös pian testauttamaan tuo hpv! Sehän siellä voi alkaa tehä uutta muutosta, jos on edelleen positiivisena. Jos olisin vielä toivonut lapsia, eikä kohdunpoistoa tehtäis, mut olis kutsuttu kolposkopiaan puolen vuoden päästä.. Voi olla, että on pakko mennä papaan yksityiselle viimestään muutaman kuukauden päästä, oman mielenrauhan takia.

    Tosi hyvin sanottu tuossa kirjassa asia! Ei mitään oireitä ja yhtäkkiä kuulet, että syöpää.. Tai mun tapauksessa, että vakava esiaste, joka saattaa olla. Kyllä siitä jää epävarmuus pitkälle tulevaisuuteen.

    Sulla on vielä muutama pitkä päivä odottelua. Koitahan kestää.

    in reply to: Adenokarsinooma in situ #67541

    kuura
    Participant

    Kiitti pauliina. Onneksi on jossakin joku, joka ymmärtää! Samaa mietin, että ehkä tämä on vaan liian iso juttu ystävälleni käsiteltäväksi. Onneksi on sisko <3. Mutta ei hänenkään niskaansa viitsi kaikista pimeintä sisäistä paskaa kaataa. Tosiaan, ajattelis, ettei kuulumisten kysyminen kuitenkaan olisi kovin iso juttu ystävälleni – tai edes whatsappiin lähetetty sydän – mutta itselle se olis tärkeä merkki siitä, että välitetään.

    Aika kurja tuo, että heittivät sieltä syöpäpolilta ulos ja saat omillaan pärjätä. Tois ainakin henkistä turvan tunnetta, jos sairauden hyvin tuntevat tekisivät kontrollit. Voin kuvitella, miten inhottavia nuo kontrollit ja tulosten odottelut on kaiken jälkeen. Koitahan säkin selvitä odottelusta.

    in reply to: Adenokarsinooma in situ #67538

    kuura
    Participant

    Viikonloppuna loopin jälkeiset ongelmat hellitti ja tehtiin kaikkea kivaa perheen kesken. Eilen illalla sitten iski taas ahdistus. Saan perjantaina tuloksia, lääkäri soittaa kymmenen ja neljän välillä. Jos tietäis ajan vähän tarkemmin, vois järjestää itsensä johonkin rauhalliseen paikkaan. :( Kamala ottaa töissä vastaan tuollainen puhelu. Pelkään ihan hirveästi, että mulla on syöpä. Sitäkin mietin, että vaikka ne loopilla poistetut palat olis “vaan” sitä AIS:a, voiko jossain ylempänä kohdunkaulalla kasvaakin ihan syöpäkasvain?

    Multa otetiin jo silloin kolposkopiassa kohdusta näyte (ehkä se pipelle?), se oli normaali. Lisäksi otettiin kohdunkaulakanavasta, mutta siitä ei saatu tarpeeksi näytettä, että olisi voinut patologi sanoa luotettavasti juuta eikä jaata. Jos nyt en ihan pihalla ollut loopissa, käsittääkseni multa otettiin siellä uus kohdunkaulankanavanäyte. Ehkä siitä näkee, jos on ylempänäkin kanavassa jotain..

    Ystäväni, jolle ole tästä kertonut, ei ole kysynyt kertaakaan sen jälkeen, mitä kuuluu. :( On kyllä tosi yksinäinen olo.

    in reply to: Adenokarsinooma in situ #67510

    kuura
    Participant

    Mulla oli looppi maanantaina. Ihan hirveää oli, sattui puudutuksesta huolimatta, vaikka sitä lisättiinkin välillä. Lääkäri otti kaks palaa, joiden välillä tyrehdyteltiin polttamalla verenvuotoa melko kauan ja sekin sattui. Ja se palaneen lihan haju. :( En tiennyt toisesta palasta, joten romahdin kun kuulin, että ottavat vielä toisen. Kuulemma muutenkin multa poistettiin normaalia isommat palat kudosta. Ei mennyt ihan niin kuin kutsun mukana saamassani ohjeessa. Hillitsin itseni toimenpiteen aikana, mutta kun lähdettiin huoneesta itkin kuin pikkulapsi. Ihan hirveää. Onneksi oli mies mukana!

    Mulla nousi eilen yli 38 asteen kuume ja nyt odottelen, että voisin soittaa polille, josko nyt on tulehtunut se haava. Iltapäivisin saa vaan parin tunnin ajan soittaa… En tosiaankaan haluais mennä sinne takas ronkittavaksi kipeän alapään kanssa. Verta ei onneksi vuoda, eli sitä polttamista tuskin tarvii tehdä. En saanut yöllä nukuttua kun pelkäsin herääväni verilammikosta. Miksei edes tämä toipuminen olis voinut mennä ilman ongelmia..

    Kyllä mielessä kävi, että oliko mitään mieltä noin iso pala poistaa ja mua kiusata, koska kohtu nyt poistetaan joka tapauksessa. Varmaan pienemmästäkin palasta olis voinut diagnoosin varmistaa.

    Mulle tulee soittoaika parin viikon päähän, ja lääkäri kertoo sitten tulokset. Ihanaa odottelua luvassa. Toivottavasti toi ronkittu alapää tulis pian kuntoon… Ainakin ennen seuraavaa operaatiota.

    in reply to: Adenokarsinooma in situ #67484

    kuura
    Participant

    Kiitos noista loop-kokemuksista. Jossain keskustelupalstoilla oli aika värikkäitä kertomuksia toimenpiteestä.. Tuosta pipellestä ei lääkäri maininnut, mutta hyvä tietää, että semmoinenkin voi olla tulossa.

    Kamala synnytyskokemus sullakin. :( Mulla käynnistys ja pitkän ponnistusvaiheen jälkeen eppari ja imukuppi ja tuskallinen toipuminen kaikesta repimisestä.

    Mä luinkin tuolta ylempää sun endosta. Kurja, että jäi sitä kudosta kummittelemaan. Ja vaikka selvis, ettei se vuotelu ollut mitään vakavampaa, kurja juttu silti. Varmasti paskapyörityksen jälkeen haluais vaan olla rauhassa, eikä alkaa selvittelemään uutta ongelmaa.

    Muistatko kuinka pian loopin jälkeen sait tiedon syövästä?

    Kiitti rohkaisusta.

    in reply to: Adenokarsinooma in situ #67461

    kuura
    Participant

    Kiitos viestistä pauliina78! Nyt kun kirjoitit, että helpottaa, kun saa tiedon, oli se sitten mikä tahansa, niin oot kyllä varmaan oikeassa. Ei tarvitse enää murehtia vaan keskittyä selviämiseen. Mulla on myös lapset tehtynä, ikää 37 v. Varmaan kyllä pyydän kohdunpoistoa, vaikka loopin jälkeenkin dignoosi olisi ais. Semmoinen kumma juttu luki mulla epikriisissä, että lääkärini oli konsultoinut osaston johtavaa lääkäriä, joka oli todennut, ettei kohdunpoisto ole tarpeen, koska on kaksi alatiesynnytystä takana. Tästä aion myös kysyä, että miten nämä synnytykset suojaavat mua syövältä.. Kuulostaa omituiselta. Kohdunpoistonkin mahdolliset jälkiseuraukset pelottaa, mutta ei sentään niin paljon kuin syöpä.

    Mies tulee onneksi mukaan tuonne looppiin. Mulla oli tosi vaikea esikoisen synnytys, olin ihan rikki henkisesti ja fyysisesti, ja olen sen jälkeen kammonnut alapäähän liittyviä lääkärikäyntejä. Kolposkopian jälkeen tuli tosi voimakas inhon tunne koko sairaalaa ja mun lääkäriä ja hänen kylmää hoitajapariaan kohtaan. En varmasti tule astumaan siihen rakennukseen enää ilman tukihenkilöä.. Kiitos vinkistä, rauhoittava lääke voisi olla paikallaan. Se itse toimenpidekin hirvittää, tulosten lisäksi..

    in reply to: Adenokarsinooma in situ #67454

    kuura
    Participant

    Moikka,

    olen lukenut tätä viestiketjua moneen kertaan viime viikkoina. Mulla todettiin ensin papassa ASC-US ja lieriöepiteelissä jotain (?), puolen vuoden kuluttua toukokuussa ASC-H ja sain lähetteen kolposkopiaan. Se oli kuukausi sitten. Lääkäri oli kolposkopian jälkeen liiankin positiivinen, sanoi, ettei nähnyt mitään, eikä ole mitään syytä huoleen. No, soitteli sitten koepalatulosten tultua, että onkin adenokarsinooma in situ. Nyt oon menossa looppiin ens viikolla ja poistetusta kudoksesta tarkistetaan, ettei ole invasiivista syöpää.. Tämä odottelu on perkeleestä. Se on just se kauhein asia. Vaikka mulle ei ole vielä syöpää todettukaan, arvatkaa, kuinka monta kertaa oon veivannut sitä päässäni. Käynyt kaiken läpi, mitä voi olla edessä. Fiilikset vaihtelee äärimmäisestä paniikista (jossa näen lapseni itkemässä hautajaisissani) varovaiseen toiveikkuuteen. Huomaan, ettei paras ystäväni pysty ymmärtämään, mitä filiksiä käyn läpi. Olen lukenut tuosta adenokarsinooma in situsta, että ilmeisesti se uusii helposti, on tosi vaikea diagnosoida, ei näy välttämättä papassa, on salakavala ja veemäinen. Olen lukenut monta tarinaa, joissa on loopilla poistettu tämä in situ -juttu ja siitä on seurannut vuosien seurannat, asteittain pahenevat papat ja taas looppia, taas vuosien seurantojen jälkeen jopa syöpä. En kestäisi tällaista rumbaa. Olen lukenut, että ainakin USA:ssa tehdään tällaisen AIS-diagnoosin päätteeksi usein suoraan kohdunpoisto. Suomen hoitokäytännöistä on netissä tosi vähän tietoa. Mulla on piitkä kysymyslista lääkärille looppikäynnille. Lääkärikin on Virosta ja puhuu ja kirjoittaakin vähän huonosti suomea. Voinko olla varma, että saan oikeat vastaukset ja ymmärrän ne niin kuin lääkäri on tarkoittanut vai vääristääkö kielimuuri.. Jos jää epäilyksiä, kai mulla on oikeus päästä lääkärille, jonka äidinkieli on suomi?

    Jos tämä odotus ei vie multa henkeä (tuskin vie, kiduttaa vaan), palaan asiaan, kun on jotain muuta kerrottavaa kuin odotuksesta tuskailua. Kiitos teille näistä viesteistä täällä.

Esillä 11 viestiä, 1 - 11 (kaikkiaan 11)