Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Kirsikka

Kirsikka

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 13 viestiä, 21 - 33 (kaikkiaan 33)
  • Julkaisija
    Viestit
  • in reply to: RINTASYÖPÄ #63961
    Kirsikka
    Participant

    Huomenta. Onko teillä ollut se sytokäsi kipeänä? Taisin mainita että itsellä tuli nyt muutama päivä hoidoista, silloin kun kortisoni loppui. Nyt se on ollut TOSI kipeä pari päivää. Varsinkin tuo kyynärtaive. Liikuttaminen tekee kipeää ja pistää vihlomaan. On tosi jäykkäkin eikä halua taipua.Särkylääkkeitä en viitsi syödä kun vatsa on muutenkin omituinen mutta yritän sitkeästi taivutella sitä vaikka sattuu. Jospa se siitä notkistuu.
    Suonet vissiin alkaneet huutaa apua kun on jo viides syto takana. Labroissa pitänyt kaivaa pintasuonista kun ei muualta saa sattumatta.

    in reply to: RINTASYÖPÄ #63949
    Kirsikka
    Participant

    Varmaan yksi rasva toimii yhdellä ja toinen toisella :) Itselleni varmaan imeytyisi vaikka heittäisi paketin voita päähän, niin rutikuiva. Toiset sairaalassa valitti että saa kasvoihin ja päänahkaan aknea sytoista, mulla ei mitään.

    Nyt on vajaa viikko tokasta ceffistä. Kortisonin lopetin sunnuntaina ja nyt tuntuu. Jokainen paikka on kropassa hellä. Sytokäsi, leikkausarvet ja varmaan kaikki mahdolliset kolhut mitä tähän ikään mennessä on saatu ilmoittaa itsestään. Ja väsyttää koko ajan ja vatsa on kivikova. Vihaan kohta luumuja……..
    Mutta ulos pitää yrittää, jos sitä kilometrin päähän kirjastoon.

    Neculle lepoa tänään ja tsemppiä.

    in reply to: RINTASYÖPÄ #63946
    Kirsikka
    Participant

    Olen rasvaillut päänahkaa milloin milläkin. Noita apteekin perusrasvoja Ceralania, Aqualania…..ja ihan kookosöljyä. Öljykin imeytyy hyvin kunhan ei just ennen sänkyyn menoa rasvaa. Nahka kuivuu kyllä muualtakin. Kasvonaamioita jotka jätetään naamaan olen alkanut käyttää ja vetänyt samalla koko mömmön myös kaljuun päänahkaan :)

    in reply to: RINTASYÖPÄ #63940
    Kirsikka
    Participant

    Necu, minä täällä myös suunnittelen taas hiusten ajelua. Sänki on taas mutta niin paljon kaljuja länttejä….kysyin hoitajalta koska kannattaa alkaa antaa kasvaa. Sanoi että kaksi viikkoa viimeisistä hoidoista kantsii vielä ajaa vikan kerran. Kuolleet karvat kuulemma irtoaa ja kasvaa tasaisemmin ja vahvistuu :) Peruukkeja en jaksa pitää mutta pipoja on tullut hamstrattua ja kesäksi turbaaneja.
    Samalla lailla täällä henkeen käy liikunta ja väsyn. Nyt vkonloppuna kortisonin voimin kävelin vähän. Urheilemaan ei vielä kannata, ei se varmaan sydänkään tykkää hyvää. Taisi niissä syöpis-ohjeissakin olla että kevyt liikunta ok mutta ei mitään hikiliikuntaa tai sykettä nostavaa.

    Nukkumiseen oon kokeillut melatoniinia oisko 3 mg lääkäristä saatua ja satunnaisesti opamox rauhoittavan jos ei melatoniini riitä. Mutta nyt on kyllä väsyttänyt aika tehokkaasti. Ja kun oon sairaslomalla niin olen ajatellut että nukun kun nukuttaa, jos ei yöllä uni tule niin sitten varmaan päivällä.

    Nyt olen ottanut Primperania kerran päivässä ja välttynyt aika hyvin kuvotukselta. Ruokakin maistuu paremmin. Ei se Akynzeo yksinään vienyt sitä kokonaan pois.

    Pitää selvitellä noita päivystykseen liittyviä kommelluksia ja varmistaa sydänasiat kunhan tässä toinnun.

    Kivaa viikkoa, kyllä tämä tästä taas…..

    • tätä vastausta muokkasi 4 years, 8 months sitten Kirsikka.
    in reply to: RINTASYÖPÄ #63931
    Kirsikka
    Participant

    Täällä ollaan tokasta ceffistä kotiutuneena, just ja just saatiin arvoot silleen että annettiin hoito. Silmät luppaa koko ajan ja väsyttäää….ihan humalainen olo.

    Kulutin aikaa labran ja hoidon välissä sairaalan kahvilassa. Tapasin samoissa hoidoissa käyvän naisen jonka kanssa juteltiin pitkään. Ja satuttiin samaan hoitohuoneeseenkin taas jatkamaan tarinaa. Sain niin huolestuttavia tietoja että en oikein tiedä miten pitäisi suhtautua.
    Olen maininnut muistaakseni että mulla oli kauhukokemus niitten sytotabujen kanssa ja päädyin su-ti joulukuussa päivystävän eristyskoppiin. Luulin kuolevani niihin rintakipuihin. Mua ei varsinaisesti hoidettu, alussa otettiin sydänfilmi ja sanottiin että tässä on jotain pientä että on jäätävä sinne. Tabuja piti jatkaa vaikka ohjeessa käsketään lopettaa. Useaan otteeseen sanottiin että ei me oikein osata sulle mitään tehdä, et kuulu tänne vaan syöpikselle. Yrittivät saada petipaikkaa sinne ja välillä löytyikin. Sitten se meni aina ohi koska eivät siirtäneet ajoissa.

    Sydänpiuhat oli monitorissa maanantaihin asti, välillä osa irtoillen. Maanantaina illalla sitten oksentaessa lähti monta irti ja hoitaja sanoi että ota loputkin. Et sä noita enää tartte. Oksensin siis syöpälääkkeet ja olin ihan naama harmaana. Myös se rintakipu vaan paheni ja paheni. Samaan syssyyn hoitaja sanoi että ne lääkkeet pitää lopettaa, tieto tästä oli tullut jo aiemmin, ei sanonut koska. Mutta kuulemma se ei ollut tullut perille asti se tieto. Missään vaiheessa mun tilan pahenemisen jälkeen ei otettu enää sydänfilmiä, tuon oksentelun jne.

    Nyt sitten saan kuulla että itseäni 10 v. nuorempi ihminen sai sydärin ja vain rintakipu oli oireena…sainko minäkin? Vai oonko vaan hysteerinen?
    Omalla taustalla on hyperkolesterolemia eli suurempi alttius saada sydänkohtaus sukurasitteiden vuoksi. Se oli seurannassa ja tutkimukset jäivät tämän sairauden vuoksi. Auuuuh! Pelottavaa.

    Syöpiksellä lääkäri antoi palautetta sinne päivytykseen päin maanantaina, siksi ettei kelleen toiselle kävisi näin. Mutta siinä vaiheessa en osannut puhua tästä sydänjutusta koska kuulin vasta tänään millaisia oireita sydärissä on. Ja säikähdin!
    Laitan varmaan meiliä maanantaina sairaalaan ja kysyn oisko mahdollista tsekata sydän niin näkyisi onko siellä tapahtunut jotakin silloin. Kaipa ne näkyvät vielä aikojen päästä.

    Tämmöistä täällä, pötköttelen tässä ja odotan koska sammun zzzzzzzzz

    in reply to: RINTASYÖPÄ #63923
    Kirsikka
    Participant

    Myy, sain sen kahden vikan doketakselin kanssa sen valkosolupiikin…..ne luukivut oli aika karseita. Mutta mietin ihan samaa että jos ei nouse niin kai ne sitä tarjoavat sitten taas. Jotenkin en jaksa uskoa että nämä kaksi kortisonitabua nostaisivat sen huomiseksi. Mutta sitten nähdään. Tylsää mennä turhan takia sinne sairaalaan jos ei mitään tapahdu.

    in reply to: RINTASYÖPÄ #63919
    Kirsikka
    Participant

    Masentunut ameeba täällä moi……kävin tänään labrassa huomista sytoa varten. Suonta ei meinannut löytyä ja tökittiin laskimot ja pintasuonet kunnes tärppäsi.
    No ei siinä vielä kaikki, tuli soitto sairaalasta että labratulokset ei ole ok. Valkosolut liian alhaalla. Käskettiin ottaa kortisonia illalla (normistihan ei tän ceffin kanssa tarttis kuin huomenna) ja mennä aamulla syöpiksen labraan. Jään sitten sairaalalle odottamaan tuloksia kun hoito pitäisi olla 09. Pahoinvointilääkettä Akynzeoa ei saa ottaa ennen kuin varmistuu onko hoito, eikä kortisoniakaan aamulla. Jännittää! Herätys viim. kuudelta aamulla. Mitenhän kortisonipöllyssä nukuttaa ja pah.

    • tätä vastausta muokkasi 4 years, 9 months sitten Kirsikka.
    in reply to: RINTASYÖPÄ #63914
    Kirsikka
    Participant

    Ylihuomenna toka CEFF ja alkoi taas jännittää….vaikka nyt tietää mitä on tulossa, kai.
    Muistin juuri että lääkäri sanoi maanantaina että hoitojen vaikutus ”kumuloituu” eli kerta kerran jälkeen yleiskunto laskee :( Jospa sitä onkin ensi viikolla superväsy.

    Minulle lääkäri väitti kivenkovaan että kun on tässä iässä (46) tai ylipäätään yli 40 niin menkat eivät tulisi takaisin ollenkaan. Ja että tämä on menoa mummovuosien kanssa. En ole henkisesti yhtään sinut asian kanssa kun luulin että on aikaa vielä viitisen vuotta ennen kuin tulee ajankohtaiseksi.
    Olisipa ihanaa nukkua yhtäjakoiset unet mutta ei. Vuoroon kuuma ja sitten kylmä ja sitä rallia aamuun asti.
    Jos tämä yhtään tästä pahenee niin kysyn kyllä niitä lääkkeitä….

    Viimeksi hoitaja kysyi haluatko mennä psykologille, sanoin että miksipä ei. Vähän mietin minäkin että onko siitä hyötyä. Kun ei osaa itsekkään hahmottaa että mikä vaivaa kun välillä tulee niitä paniikkihäiriötyyppisiä ahistuskohtauksia ihan puun takaa. Kun en koe olevani erityisen masentunut, pode kuolemanpelkoa tms. Sytot vaan saa pään sekaisin?

    in reply to: RINTASYÖPÄ #63880
    Kirsikka
    Participant

    Tervetuloa Leijona :) Näin gradus 3 ja triplanegasyövän saaneena, tuo sun kuulostaa tosi kiltiltä versiolta. Gradus ykkönen on vähiten ärhäkin ja kuulemma nuo vahvasti hormoneihin reagoivat, myös reagoivat hoitoihin tosi hyvin. Ja se että saat uuden rinnan samalla, tosi hieno homma!

    Kävin tänään lääkärissä, piti olla sädehoidon suunnittelu mutta ei sitten ollutkaan…pöh. Lääkäri sanoi että tämä oli nyt tälläinen tavallinen käynti kun hän sai kuulla ettei hän enää tee suunnitteluja. Sieltä sädehoitoyksiköstä tulee kutsu kirjallisena. Arviolta alkaa huhtikuun puolessa välissä ja kestääkin ehkä vaan kolme viikkoa kuuden sijaan koska imusolmuke oli puhdas.
    Ja sain vahvistuksen sille että kyllä ne nyt sitten vaihdevuodet perhana ovat ja pysyvät…..juuri täytin 46 v. Kiitos sytojen.
    Ja Mary, kysyin onko niihin jotain lääkettä mitä me syöpäpotilaatkin saamme käyttää. Sanoi että jos pahenee ja kärsin niistä kovin, on olemassa joku ns. mielialalääke jota käytetään näihin. Toimii siis kuumiin aaltoihinkin, kysyin koska kuulosti niin hassulta. Lääkkeen nimeä en tietenkään muista.

    in reply to: RINTASYÖPÄ #63856
    Kirsikka
    Participant

    Voi Mary…..oon pahoillani sun puolesta. Just kun hehkutin miten kaikki varmasti menee hyvin ja se on helpompi lääke. Mutta näköjään näistä ei voi tietää kun kaikki ollaan erilaisia. Onneksi sytoja on monenlaisia niin eiköhän sieltä lääkkeet löydy! Kävihän mullakin sen kapesitabiini-sytotabun kanssa niin että ei pystytty jatkamaan. Ja kieltämättä masensi kun siitä sanottiin ettå on ainoa täsmälääke tämän tyyppiseen triplanegasyöpään….että onko tässä nyt sitten huonommat mahdollisuudet kun mennään pelkillä suoneen annettavilla. Mutta ei näille takaiskuille oikein voi itse mitään.

    Mukavaa viikonloppua, lepoa ja aurinkokin paistaa!

    in reply to: RINTASYÖPÄ #63853
    Kirsikka
    Participant

    Heippa taas. Olen linnoittautunut kissojen kanssa sisälle kun ulkona paukkuu pakkanen. Makuaisti tuntuu parantuneen ceffin jälkeen nyt kahdessa viikossa ja väsyttääkin vähän vähemmän. Kävelymatkat ulkona ovat kyllä lyhentyneet…..tulee hassuja tuntemuksia ja väsähtää. Huimaa, hengästyy ja katselen omia jalkoja jostain kaukaa ylhäältä. Ja astmalääkkeitä kuluu enempi mutta ne saa taas sydämen väräjämään liikaa ja pakko säännöstellä. Värisee jo ihan tarpeeksi näistä sytoista.

    Mieli suht pirteä, ne pahimmat ahistukset taitaa sijoittua sinne viikolle sytojen jälkeen? Ehkä. Tänään pääsee pitkästä aikaa ihan ulos ULOS eli iltaelämään mukaan. Autokyydillä konserttisaliin alkuillasta ja takaisin kotiin ennen yhdeksää :) Hyvin vähäiseksi nuo riennot ovat jääneet. Ei jaksa valvoa ja tungokset, kuumuus, humalaiset ja pöpökammo pitää kotona. Itse olen juonut max lasin viiniä kun sytoista on ollut se melkein kolme viikkoa aikaa. Eikä edes tee pahemmin mieli.

    Mukavaa pakkaspäivää täältä Helsingistä myös.

    in reply to: RINTASYÖPÄ #63844
    Kirsikka
    Participant

    Mary, älä jännitä sitä ceffiä liikaa. Pelkäsin itse kamalasti, varustauduin hankkimalla ämpärin että on isompi osumatarkkuus kuin oksentaa pesuvatiin. Ja kertaakaan en ole oksentanut ja nyt tulee ylihuomenna 2 vkoa hoidosta. Ärsyttävästi nuo hoidot aina aamuvarhain ja en oikein pysty syömään vaikka kuulemma täytyy. Se vähentää huonovointisuuden riskiä. Taisin syödä jugurtin kortisonien kanssa. Kaveri neuvoi muuten piilottamaan kortisonit esim. turkkilaiseen jogurttiin lusikassa, ei siten vahingossa maista miltä ne maistuu…..kuulemma hirveiltä. Hoidon aikana söin yhden myslipatukan ja hoidon jälkeen ennen kotiinlähtöä jonkun Lidlin proteiinipirtelön. Kotiin kun pääsin niin sammuin aika pian ja heräsin kolmen tunnin päästä! Enkä ole yhtään päikkäri-ihmisiä. Lievästi etovaa oloa oli muutaman pvn. Vähän kuin olisi krapulassa tai raskaana. Mutta kun muistin syödä usein ja vähän kerrallaan, ei se pahentunut siitä oksenteluksi. Ja ei kannata rasittaa itseään liikaa ettei syke nouse. Se teki myös heti vähän huonomman olon. Makuaisti muuttui tämän hoidon myötä, kaikki maistui välillä omituiselle. Kitkerälle? Niin ja vatsan tuo hoito veti ihan tukkoon mulla ainakin.

    Syöpähoitsu sanoi että kahden vkon kohdilla on valkosolut ceffin jälkeen alimmillaan. Siitäköhän johtuu että on alkanut huimata jos yritän ulkoilla vähän pidempiä kuin kilometrin pätkiä? Ja sydän läpättelee monta kertaa päivässä vaikka en tekisi yhtään mitään.

    Eli osta kotiin jotain kivoja pikkusuolaisia juttuja, ulkoile jos mahdollista raittiissa ilmassa mutta älä rasitu liikaa. Käsilaukussa kantsii pitää jotain suolaista sekä juotavaa jos etova olo tai heikotus iskee. Näillä olen pärjännyt. Mutta doketakseliin verrattuna, ei tämä ainakaan itselleni ollut niin paha.

    in reply to: RINTASYÖPÄ #63838
    Kirsikka
    Participant

    Uusi ihminen tässä porukassa MOI! Tässä hieman historiaa omasta syöpäläisestäni.
    Löysin patin rinnasta 28.9, mammo/ultra/koepalat työterveydessä lokakuussa, leikkaus 31.10 ja ekat sytot 5.12. Syöpä oli tyyppiä kolmoisnegatiivinen ja tehtiin osapoisto+vartijaimusolmuke poistettiin. Ikää oli tuolloin 45 v.

    Aluksi kokeiltiin doketakselin lisäksi sytoja suun kautta eli kapesitabiinit. Eivät toimineet vaan aiheuttivat sepalvaltimotaudin oireita eli järkyttävät rintakivut veivät kahdeksi yöksi päivystykseen. Päivystyskeikan jälkeen ilmestyi suuhun kivuliaat aftat :( Olin kovasti hoitanut suun limakalvoja purskuttelemalla kookosöljyllä mutta päivystyksen eristyskopissa olin aika lailla nesteettä kun unohtivat minut sinne…..kapesitabiini olisi pitänyt lopettaa heti mutta tiedonkulussa oli häikkää ja tieto tuli vasta 1,5 päivää myöhässä. Siinä samalla ripuli, kuumeilu, oksentelu ja se rintakipu. Mutta siitä selvittiin ja suurimmat oireet loppuivat sytotabujen lopettamisen mukana.
    Kaksi vikaa doke-kertaa sain myös sen valkosolupiikin kotona piikitettäväksi. Se teki inhottavia luusärkyjä jotka kestivät ehkä kovimmillaan pari päivää. Ja ummetus oli helvetistä.
    Hiukset alkoivat lähteä Jouluaattona eli vajaa kolme viikkoa ekoista sytoista. Ajelin hiukset ja olen pitänyt pään kaljuna koska sänki joka kasvaa, kasvaa laikuissa. Osa päästä ihan karvaton. Muut karvat alkoivat kadota muistaakseni Uuden Vuoden tienoissa. Paitsi kulmat jotka ovat vaan harventuneet ja ripsissä on puuttuvia tupsuja välissä.

    Nyt on menossa CEF-jakso. Eka kerta oli 9.2. Ihanaa kun ei ole luusärkyjä kun ei ole sitä piikitystäkään. Tuntuu että ehkä tämä on helpompi hoito? Akynzeo pahoinvointilääke auttoi. Primperania en edes ottanut. On etonut mutta oksentanut en ole. Välillä särkee päätä mutta ibuxin on tehonnut. Ummetus oli taas vieraana mutta Levolac/luumut ja muutamassa päivässä pahin ohi. V-mäisin asia ovat alkaneet vaihdevuosioireet. Kuulemma 70 % sytopotilaista saa ennenaikaiset vaihdevuodet hurraa! Öisin on kuumia aaltoja, vuoroin hiki ja tuntuu että sisuskalut tulessa. Sitten taas kylmä. Mieli ailahtelee rajusti. Äkillinen ahdistus iskee ihan puun takaa ja ilman syytä. Tai no, ainahan niitä syitä on mutta tuo tulee niin etten ole ajatellut mitään erityistä. Kuin joku pamauttaisi nyrkillä vatsaan ja happi loppuu. Painajaisia. Olen lihonut ja turvoksissa. Outoja mielihaluja ja toiset asiat öklöttää. Supertarkka hajuaisti. Huimaa. Väsyttää koko ajan. Paljon enemmän kuin doketakselin aikana. Sydän ”läpättää” usein.

    Mitään ruokavalioita en ole noudattanut. Syönyt mikä maistuu eli liikaa lohtupullaa ja sokeria…..ajattelin skarpata kun hoidot on paketissa.

    Tästä tuli nyt melkoinen vuodatus mutta tämä olikin eka viestini tänne. Kiinnostaa kuulla miten muilla on sytot vaikuttaneet esim. juuri mielialaan. Olen ajatellut että kaikki tai suurin osa johtuu sytoista ja tilanne paranee kun ne loppuu?

    • tätä vastausta muokkasi 4 years, 9 months sitten Kirsikka.
Esillä 13 viestiä, 21 - 33 (kaikkiaan 33)