Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Kirsikka

Kirsikka

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 33)
  • Julkaisija
    Viestit
  • in reply to: RINTASYÖPÄ #64516
    Kirsikka
    Participant

    Hei kaikki, palaan vielä tänne. Oma polku on jo hoitojen kanssa ohi…..perjantaina tuli 4 vkoa vikasta säteestä. Iho meni huonompaan kuntoon vasta niiden jälkeen. Mutta ei niin kamalaa mitä olisi voinut olla. Kainalo oli arka ja nänni ja rinta. Nahat lähti. Olin tosi iloinen että sain olla kotona. Heti hoidosta kotiin ja tuuletus ilman paitaa. Auttoi kovasti. Pahin kesti varmaan sen pari viikkoa hoitojen jälkeen. Rasvailin ahkerasti. Kainaloon ei voinut Xylidermia laittaa koska otti kiinni käteen mutta kookosöljy.

    Pienellä sängellä aloin liikkua ulkona toissa viikolla? Eikä kukaan edes tuijottanut. Sitten iski ruusu naamaan ja taas lierihattu päähän :( Se ja herpes kai yleistä noitten jälkeen. Ankara väsy iski säteiden jälkeen.
    Olin vkonloppuna yhdistyksen leirillä muiden rintasyöpäihmisten kanssa. Koin kyllä että ehkä liian pian? Muut olivat jo pidemmällä tässä polussa. Asia vielä niin akuutti että se, kun kuulee että toiset vielä vuoden ja vuosien jälkeen ovat itkuherkässä vaiheessa – vähän ahdisti. En pystynyt avautumaan samalla tavalla. Lähinnä tarkkailin. Mutta hieno juttu nuo kohtaamiset ja leirit.

    Sain saikulle jatkoa ja menen vasta syyskuun alussa. Jäin silloin viime lokakuussa pois töistä. En olisi jaksanut. Kuvittelee olevansa ihan ok mutta huomaa ettei pää ole ihan mukana, riippuu varmaan työstä? Lomamatka varattu 4.8 ja sen jälkeen 12 päivää vielä poissa työelämästä ihan lomapäivillä. Saikku 15.8 asti.

    Yritän kokopäivää niin siksi haluan levätä kunnolla ennen. Ei ihan vaativa tietokantatyöskentely onnistu näillä aivoilla. Tai toinen vaihtoehto on 200 kiloisten lähetysten siirto. Nyt annan aikaa itselleni.

    Jospa tämä otsan ruusu paranisi ja taas ilman hattua äkkiä? Juuri kun totuin olemaan ilman……iski tuo.

    Koen huonoa omaatuntoa kun olen sortunut välillä tupakoimaan. Vaikka leirillä huomasin että jotkut polttavat ihan joka pv pelkäämättä. Itselläni se on tuuripolttamista. Jos masentaa tai juhlituttaa. Tai juominen. Yleensä en juo mutta sitten kun juon, voin juoda sen pullon viiniä illassa mutta se on se max yksi pv/vko.

    Hiukset nyt hiirenharmaa sänki ja tekisi mieli kohta värjätä tms. Kaveri jolla oli viime vuonna tämä sairaus, värjää kaikilla sateenkaaren väreillä. Vähän itseä hirvittää kemikaalit.

    in reply to: RINTASYÖPÄ #64314
    Kirsikka
    Participant

    Hei taas, pitkään olin poissa kun täällä oli niin hiljaista. Ja Bluestonttu jonka tapasinkin. Se sinun siilisi oli hieno :) Ihan oikea tukka, ei siili minusta. Kyllä sillä uskaltaa liikkua.
    Olen nyt siirtynyt helteellä turbaaneihin. Peruukki on kuuma. Jos tämä vähän kasvaa niin ehkä parin vkon päästä ilman mitään.

    Töissä kerroin omalle tiimille. Facebookissa olen kertonut hoidoista jne. mutta en ole tarkempaa diagnoosia julkaissut. Jokainen saa arvata jos haluaa. Ja olen jotain päivityksiä salannut pahimmilta juorukelloilta…..

    Tänään vika säde, hurraa. Pihalla kakkua ja skumppaa naapureille ja tukijoille. Nyt yksin kotona kissojen kanssa ja mini OIKEA shampanja.
    Kainalo on tosi kipeä ja nänni. Muuten ok. Hoitaja varoitti että 1-2 vkoa niin on se pahin kun hoidot loppuu. Eli vielä ei kannata riemuita…..
    Ontto olo kun rutiinit hävisivät.
    Lonkkakivut ja polvi ja nilkat herättävät aamuöisin……vaikka on triplanega eli ei hormonihoitoja. Alkoi lonkkasäryt jo ennen syöpää.
    Kuulemma reumatutkimukset tulossa. Äidillä on reuma. Sytothan saattavat laukaista vaikka mitä. Toki reuma olisi parempi vaihtoehto kuin joku muu.

    in reply to: RINTASYÖPÄ #64141
    Kirsikka
    Participant

    Töissäkäymisestä. Itse otin ihan suosiolla koko hoitoputken saikkua. Nyt ajateltuna se oli erittäin hyvä ratkaisu itselleni. Niitä täydellä teholla työkuntoisia päiviä ei kuukaudessa olisi ollut kuitenkaan niin paljoa että olisi kannattanut nähdä vaivaa. Omassa työssäkin on asiakaspalvelua osittain ja pöpöriski kasvaa….
    Mitä pidemmälle hoidot eteni, sitä väsynemmääksi kroppa kävi. Lopussa sitä oli jo joka asiasta hengästynyt ja puuskuttava.
    Lääkäri sanoi että hoidoilla on kumuloituva vaikutus eli ne myrkyt ikään kuin kertyvät sinne kroppaan. Se selittää tuon että loppusuoralla on jo aika puhki.

    Mulla nuo sitrukset oli pannassa kun aika alussa meni suu rikki. Aloin välttelemään kaikkea mikä ärsyttää limakalvoja. Kannattaa kuunnella omaa fiilistä. Jos suu tuntuu yhtään aralta niin vähäksi aikaa sitrukset ja mausteiset jutut pois. Voin kertoa että ette halua samanlaisia aftoja kuin minä sain…..ja suuta kannattaa muutenkin öljyillä. Purskutella kookosöljyllä, oliiviöljyllä ihan millä vaan.

    in reply to: RINTASYÖPÄ #64132
    Kirsikka
    Participant

    Kiva kuulla että meni eka syto hyvin Fairy! Ei siitä välttämättä kaikille mitään hirveitä sivuoireita tule jatkossakaan. Vaihtelee niin ihmiskohtaisesti. Jos hoito saa valkosoluarvot tms. jossain vaiheessa tippumaan, se valkosolupiikki jolla niitä nostetaan aiheuttaa inhoja luukipuja. Mutta niistäkin selviää kyllä särkylääkkeillä ja tietää että ne loppuvat muutamassa päivässä.
    Kortisonin loppumisen jälkeen väsyttää toki. Mutta muistaakseni se lasku tapahtuu vähitellen, se kortisoni buustaa oloa vielä pari pvää lopettamisen jälkeenkin.
    Jos ja kun väsyttää niin kannattaa kuunnella omaa kroppaa. Nuku kun nukuttaa. Joskus saattaa nostaa kuumeilua nuo hoidot ja ei kannata alkaa silloin liikaa poukkoilla pystyssä ettei nouse.

    Reissaamisesta. Kävin doketakselikuurin jälkeen kerran Tallinnassa ennen vikaa kolmea Ceff-hoitoa. Tuo Ceff sitten kyllä väsytti niin paljon että en olisi välttämättä loppujen hoitojen aikana pystynyt…..ja pisti puuskuttamaan jo muutaman kymmenen metrin kävelyn jälkeen.
    Yritin ja yritän edelleen vältellä isoja ihmismassoja, ruuhkaa. Pesen käsiä ahkerasti ja välttelen ihmisiä joiden perheessä on flunssaa tms. Ystävät tietävät etteivät tule kylään jos yhtään oireilevat. Ja minusta on ihan fiksua niin. Ettei altista itseään pöpöille turhaan. Ei tarvitse eristäytyä mutta ei kannata riskeerata. Tuntui tärkeältä saada vedettyä tämä hoitosetti läpi ilman yhtään hoidon siirtoa joka olisi tapahtunut jos olisi tullut kipeäksi….koko aikataulu menee uusiksi.
    Eli käsipesua, käsidesipullo käsilaukkuun, ei turhaa koskettelua vaikka tuolla bussien/ratikoiden tms. tankoihin ja pöpöisiin paikkoihin, ei pisaratartunta etäisyydelle, hajurako flunssaisiin ihmisiin….Kauhea määrä EI:tä ;)

    Mutta siis normi maalaisjärjellä pärjää. Liikkuminen on ihan hyvästä ja kannattaa aina kun jaksaa. Loppuhoidot kyllä veti ihan puhki…..nyt odottelen kovasti että kunto alkaisi nousta ja pääsisi tuonne ulos

    in reply to: RINTASYÖPÄ #64123
    Kirsikka
    Participant

    Menin ekaan sytoon tukihenkilön kanssa. Jatkossa olin yksin. Oli se ekalla kertaa ihan kiva että oli joku, tuli uusia asioita ja oma pää oli niin jännityksestä sekaisin ettei olisi muistanut puoliakaan mitä hoitaja kertoi. Huoneessa on muitakin potilaita joten aina on seuraa. Ehkä yhdellä taisi olla ystävä mukana joka hoidossa. Katselin välillä telkkaria tai räpläilin kännykkää. Ekat kolme hoitoa tuon doketakselin kanssa ollaan kyllä kylmähanskat ja tossut päällä joten siinä ei paljoa käsiä käytelty. Kylmähattukin olisi tarjolla mutta en koskaan nähnyt kenenkään sitä käyttävän. Se ei kuitenkaan ole tae että hiukset eivät lähtisi, lähtevät ne silti lähes 100 % varmuudella sanoi lääkäri. Se pipo voi aiheuttaa hirveitä päänsärkyjä jos on taipumuksia esim. migreeniin kuten itselläni.
    Jääpaloja saa syötäväksi, auttavat suun limakalvoja pysymään ehjinä. Kotona lotrailin purskuttelemalla kookosöljyllä – suosittelen. Itse onnistuin kahdesti saamaan aftoja suuhun. Heti jos niitä tulee, kannattaa soittaa klinikalle niin saa reseptillä geeliä joka on ihan tehokasta. Puuduttaa niin pystyy syömäänkin paremmin.

    Doken jälkeen oli ihan siedettävä olo ja olisin periaatteessa pystynyt itse kulkemaan julkisilla kotimatkan. Pyysin kuitenkin aina kaverin saattamaan. CEFF-sytojen jälkeen en olisi yksin pystynyt. Olo oli kuin monen promillen humalassa ja meinasin sammua jo matkalla.

    Vielä yksi vinkki tuli mieleen. Sytot vetivät vatsan toiminnan ihan tukkoon. Ei ollut kivaa vaan tosi kivuliasta. Aloin ennakoimaan jo ennen hoitoa. Ostin pellavansiemenrouhetta, Levolaccia, luumuja, söin puuroa, ruisleipää, kuitupitoisia asioita……aamun aloitin syömällä yön yli liotettua luumuja ja hörppäämällä levolaccia :) Nyt tökkii luumujen maku aika pahasti…..

    Koska alkaa Fairy sytot?

    Otin edellisenä iltana ennen hoitoa melatoniinia tai yhden rauhoittavan auttamaan nukahtamisessa. Jaksaa paremmin sitten hoitopäivänä.

    • tätä vastausta muokkasi 4 years, 5 months sitten Kirsikka.
    in reply to: RINTASYÖPÄ #64118
    Kirsikka
    Participant

    Hei Fairy, älä säikähdä sitä maksan varjoa. Minulle kävi niin että otettiin kuvat lonkista ja samassa yhteydessä löytyi maksasta kasvain…. joka paljastui hyvälaatuiseksi. Lääkäri sanoi että on tavallista että löytyy jotain ja maksan hyvälaatuiset kasvaimet ovat tosi tavallisia, terveilläkin. Niitä ei vaan löydy kun ei ole syytä tutkia, eivätkä ne haittaa elämää. Veikkaan vahvasti että näin käy sinullekkin :)

    Olisiko tuo kortisoni-annos ollut jotain 6 kpl luokkaa/annos? En muista enää kunnolla….omat sytot loppui 23.3 ja säteet edessä. Ja itsellänihän oli se leikkaus ensin lokakuun lopussa.
    Kortisoni tekee hyperaktiiviseksi ja pistää posket hehkumaan, tosin vie kyllä vähän yöuniakin kun piristää liikaa. Mutta toisaalta nautin kyllä poikkeuksellisesta tarmokkuudesta.
    Nyt jälkikäteen kun noita sytoja mietin niin ei ne ihan niin kauheita olleet kuin pelkäsin. Mulle annettiin alussa myös sytoja tablettina ja ne tekivät hurjimmat sivuoireet.
    Oksennellut en ollenkaan, kannattaa napsia Primperania ajoissa ja syödä usein pikkuannoksia. Ja se pitkävaikutteinen Akynzeo mitä saat luultavasti jos saat doken jälkeen ceff-sytot on tosi tehokas. Etova ja väsynyt olo oli kyllä.
    Ja kuumat aallot kun sytot laukaisivat vaihdevuodet 46 vuotiaana…….
    Jos käsivartta alkaa särkemään kun suonet kipeytyy, kannattaa ostaa hirudoid fortea ja voidella ahkerasti. Sain sen vinkin vasta kun olin jo kärsinyt viikon…..nyt vikan syton aikaan varauduin ja aloin mättämään rasvaa heti ensimmäisen jomotuksen alkaessa. TOIMI!

    Tsemppiä, vielä koittaa se aika kun hoidot on ohi……

    in reply to: RINTASYÖPÄ #64107
    Kirsikka
    Participant

    Myy, olen vähän pelännyt samaa…..kun aika monelle on kuulemma käynyt juuri niin että hoitojen loppumisen jälkeen jysähtääkin sitten kunnolla masennus päälle.
    Ei tässä ole ollut aikaa käsitellä kunnolla päänsisäisiä asioita kun kaikki voima ja energia menee fysiikan kasassa pitämiseen.

    Mulla on nyt eka aika varattu sinne syöpäpolin kautta saatavalle psykologille. Oiskohan se jo ensi viikolla. Ystävä oli käynyt siellä ja sanoi että seuraava aika ekasta olisikin ollut vasta puolen vuoden päästä :( Eli pitää varmaan hakeutua muualle juttelemaan jos siltä tuntuu.

    Ja oikeassa olet että sairastuminen nostaa pintaan kaikki menneisyyden haamut….omalla taustalla myös pahoja asioita kouukiusaamisesta lähtien niin tuntuu että kaikki padotut asiat odottaa takaraivossa tullakseen ulos.
    Sairastuminen sai myös tajuamaan elämän rajallisuuden ja alkoi miettimään mitä minä oikeastaan haluan. Aina on tullut mentyä muiden halujen mukaan ja haluaisi oppia terveellä tavalla itsekkääksi.

    Onko kukaan muuten menossa tänne:

    En nyt ajatellut juoksemista mutta yhden kilometrin pystyisin kyllä kävelemään läpi tai sitten olemaan kannustusjoukoissa

    • tätä vastausta muokkasi 4 years, 6 months sitten Kirsikka.
    in reply to: RINTASYÖPÄ #64092
    Kirsikka
    Participant

    Nyt kaikki sytot ohittaneena, tuntuu että se doce kävi enemmän henkiseen puoleen? Tuli enemmän niitä ahistuskohtauksia. Ceffin aikana kunto ja olo sitten muuten romahti ja väsähti. No kyllä tässä vieläkin ahistaa toisinaan…..ei sille minkään voi.
    Huomenna viikko viimeisestä sytosta, toivottavasti koskaan!

    Väsymys lisääntyy, silti tuo aurinko ulkona lohduttaa vaikkei sinne jaksa mennä. Lähikauppaa pidemmälle. Henkeä ahdistaa, yskittää, huimaa, kuumat aallot….
    Viime hoidossa puhuttiin lääkkeistä kuumiin aaltoihin. Jollekin oli tarjottu muutakin kuin sitä mielialalääkettä venlafaxinia. Hoitaja lupasi järkätä sitä toista myös minulle.
    Ei ole kuulunut ja otin yhteyttä Noonassa. Toinen hoitsu vastasi että olet puhunut kuulemma ergotamiinista hoitajasi kanssa ja lupasi järkätä sitä.
    Nyt sitten kävin kurkkaamassa Omakannasta niin eikö siellä joku ollut kirjoittanut venlafaxin-reseptin……PERKELE! Just kun aattelin että saan nukkua Pääsiäisenä.

    in reply to: RINTASYÖPÄ #64055
    Kirsikka
    Participant

    Yritin kyllä katsella aamulla ympärilleni mutta sytojen jälkeen olin niin pökkyrässä etten enää muistanut koko asiaa. Toisella yrittämällä saatiin neula suoneen ja ihan hyvin meni. Nyt on helpottunut olo, huh! Sädehoidot jänskättää seuraavaksi……tuleeko iho kovin kipeäksi.
    Mullahan ei muuta tule kun on tuo kolmoisnegatiivinen syöpä eli ei hormoneja.
    Ehkä törmätään Bluestontun kanssa sädehoidossa? Kyllä toki täällä pk-seudulla asuvia voisi nähdä muutenkin jos joskus tuntuu siltä?

    in reply to: RINTASYÖPÄ #64051
    Kirsikka
    Participant

    Täällä odotushuoneessa vielä…..

    in reply to: RINTASYÖPÄ #64049
    Kirsikka
    Participant

    Näköjään olikin neloskerros täällä meikussa. Täällä odotellaan vikaa sytoa😁

    in reply to: RINTASYÖPÄ #64046
    Kirsikka
    Participant

    Bluestonttu, yleensä mullakin musta pipo. Yleensä en jaksa laittaa peruukkia mutta nyt mietin josko viimeisen kerran kunniaksi repäisisi ja laittaisi jonkun räväkän….punaisen tai valkoisen jossa lilaa hmmmm. Oispa hauskaa jos satuttaisiin samaan huoneeseen. Onkohan ne jotenkin hoitajakohtaisia ne huonejaot? Omahoitajani on Mette.

    in reply to: RINTASYÖPÄ #64043
    Kirsikka
    Participant

    Hei Bluestonttu, huomenna olen meikussa samassa kerroksessa klo 9.00 :) Toki hoitohuoneita on monia…..ootko myös aamulla?

    in reply to: RINTASYÖPÄ #64032
    Kirsikka
    Participant

    Hermopaineesta ja jännityksestä, ennen hoitoja ja leikkausta tai miksei nytkin. Mitenkö kestin? Syksyn muistot alkaa jo haalistua, onneksi. Joku kohtalotoveri sanoi että ei muista jälkikäteen tästä ajasta juuri mitään, aika meni kuin sumussa. Siihen luotan minäkin, että aika tekee tehtävänsä.

    Muistan että leikkausta odotellessa join kerran pullon viiniä yksin kotona, se taisi olla ainoita kertoja kun sain kunnolla itkettyä ja raivottua pahaa oloani ja pelkoani. Sitten aloin haalimaan ympärilleni ihmisiä joilla oli samoja kokemuksia erilaisista syövistä. Otin yhteyttä ihan puolituttuihin rohkeasti ja aina sain tukea. Oli sitten aina joku johon ottaa yhteyttä kun alkoi pahin ahdistus hyökätä päälle. Öisinkin aina joku oli messengerissä.
    Joiltakin sain lääkerasvoja, peruukin pesuaineita ja muita apuja. Tietty myös arvokkaita vinkkejä mitä on tulossa olon ja hoitojen suhteen. Erään kanssa soviteltiin kymmenen peruukkia joita hän oli tilannut netistä ja hihiteltiin.
    Otin välillä melatoniinia ja joskus oxaminin nukahtamiseen tai jos päivällä tuli pakokauhu. Mutta aika vähän loppujen lopuksi.
    Kyllä se vertaistuki ja puhuminen tai kirjoittaminen jonkun kanssa oli isoin asia. Ja se että keksii kaikkea kivaa hemmottelua ja puuhaa itselle, milloin on voimia.
    Itse aloin leikata tilkkutäkkiin kankaita, vaikka palanen päivässä.

    HBO Nordic on ollut kovassa käytössä, Katsomo ja Yle Areenakin.

    Kun kuulin tuosta auringon välttelystä, aloin surffailla netissä tutkimassa nättejä uimapukuja. Onneksi on bikineitäkin joissa on yläosa kaulaan asti. Ei tarvitse sentään alkaa burkhaa ostamaan.

    Huomenna vika syto. Odotan innolla ja samalla pelkään kun suonet on niin pahassa kunnossa….mutta sitten se vaihe on ohi. Kaapissa on alkoholitonta skumppaa. Jos sitä vaikka posauttaisi huomenna illalla :)

    Bluestonttu, eikös sulla ollut kanssa huomenna vika syto? Ootko sattumalta täältä Helsingistä?

    • tätä vastausta muokkasi 4 years, 6 months sitten Kirsikka.
    in reply to: RINTASYÖPÄ #64024
    Kirsikka
    Participant

    Nyt on sädehoitosuunnittelussa käyty. 11.4 on sädehoidon simulointi ja tatskaaminen ja seuraavalla viikolla 18.4 alkaa. Kertoja on luvassa 18. Jännittää.
    Aikamoinen elämäntyylin muutos tulee reissunaiselle ja auringonpalvojalle. Matkusteltua tuli parhaimmillaan 4-5 kertaa vuodessa, aurinkokohteissa rannoilla useita tunteja päivässä…..
    Nyt sitten kuulin että vähintään vuosi (mieluummin enemmän) pitää olla auringossa kaulasta rintojen alle asti verhottuna. Luulin että pelkkä rintojen alueen peittäminen riittää mutta ei. Uimapukuvarasto menee uusiksi!

    Turvotusta ja ihan itse hankittujakin kiloja on tullut reippaasti hoitojen aikana. Ihmisillä joilla ei ole ollut tätä, on käsitys että syöpäsairaat ovat langanlaihoja ja oksentavat koko ajan. Tähän olen törmännyt mutta kattia kanssa. Suurin osa tuntemistani kohtalotovereista on lihonut tai pysynyt samoissa mitoissa.
    Ostin viikonloppuna käytetyn soutulaitteen ja ajattelin yrittää sillä kohentaa yleiskuntoa keväämmällä. Siitä ei ollut lääkärissä puhetta millainen liikunta on ok sädehoitojen aikana. Voihan se olla että hikoilu ärsyttää ihoa?

    in reply to: RINTASYÖPÄ #64000
    Kirsikka
    Participant

    Kiitos Bluestonttu, täytyy käydä kurkkaamassa arkisto. Ja Necu, mulla kävi ihan samoin. Kuume ei noussut vaan jäi tähän pikkulämpöön vaikka en ottanut tabuja.
    Nyt on tuo käsisärky parempi kun laitan ahkerasti hirudoidia ja olen ottanut pari ibuxinia päivässä. Mutta heti jos sitä kättä rasittaa liikaa (esim. kantamalla 10 kg kissanruokaa….) alkaa jumalaton särky! Mutta parempaan menossa. Kunnes taas ensi perjantaina hoitoon mutta VIIMEINEN syto!

    Ja Leijonalle peukkuja täältäkin. Se tosiaankin helpottaa kun leikkaus on ohi :) Ja kivaa että vältyt ainakin toisilta hoidoilta. Muistankin kuulleeni ettei koko rinnanpoiston jälkeen yleensä tule enää säteitä.

    in reply to: RINTASYÖPÄ #63992
    Kirsikka
    Participant

    Nyt kuumeillaan vuorostaan täällä :( Perjantaina tulee kaksi vkoa ceffistä. Käsisärky senkus jatkuu ja nyt sain syöpähoitajan soiton. Jännää kun jokainen saa vähän erilaisia ohjeita. Jos muistan oikein, niin jollekin täällä sanottiin kun kuume oli alle 38 että ota buranaa ja lepää?
    Mulle sanottiin että lopeta lääkkeiden syönti että nähdään nouseeko kuume siihen asti ja sitten menet sairaalaan……viime yönä en sitten nukkunut säryn takia.
    Eipä tosin noussut myöskään kuume.
    Kuumeen syytä yritettiin miettiä puhelimessa. Tulehdus? Mutta ei kai sitten sekään koska kädessä ei ole muuta kuin lievä turvotus. Flunssa? Ei ole mitään muita oireita siihen viittaamassa.
    Nyt aloin ihan itse napsia taas lääkettä koska särky tekee muuten hulluksi. Ja hirudoid fortea.

    Hoitaja neuvoi että jos kuume nousee niin sairaalaan. Mutta jos ei nouse mutta muuten olo pahenee tms. niin työterveys tai terveyskeskus. Tuli vähän sellainen olo että mitä ne osaavat tehdä, no ehkä ottaa tulehdusarvot tms. mutta luulisi että paras asiantuntemus on siellä syöpäosastolla…..äh!

    Tervetuloa Fairy minunkin puolestani! Ei kannata säikähtää kasvaimen kokoa. Syöpiä on niin monia eri tyyppejä että ei se koko välttämättä ratkaise. Lääkärit eivät yleensä anna mitään ennusteita. Itselläni oli kolmoisnegatiivinen rintasyöpä, gradus 3 eli ärhäkkä. Lääkäri sanoi että positiivista on että imusolmukkeet olivat puhtaat eli kasvain ei todennäköisesti ole levinnyt mihinkään. Leikkauksen jälkeen vasta saadaan se kaikki tieto kasvaimesta, tarkka tyyppi. Eli ei kannata miettiä vielä ja murehtia liikaa. Niin joo, mietinhän se minä viime syksynä itsekin….tuntui että pahin aika oli leikkauksen odottaminen. Nyt on sitten fyysisesti epämukavaa nuo hoidot mutta henkinen jännitys oli kyllä silloin pahin.
    Positiivista sinulla on ainakin se jos aloitetaan sytoilla että ei tarvitse odotella leikkausta miettimällä että kasvaako se sillä aikaa. Sytot taatusti alkavat heti nitistää sitä pirulaista hengiltä! Tsemppiä!

    • tätä vastausta muokkasi 4 years, 6 months sitten Kirsikka.
    in reply to: RINTASYÖPÄ #63984
    Kirsikka
    Participant

    Voi Necu, ei kyllä tosiaan kannata tuolla lämmöllä ulkoilla vaan pysyä vaakatasossa ettei nouse. Kyllä mä varmaan ottaisin yhteyttä jonnekin jos kestää päiväkausia tuo kuume.
    Ei ole syöpähoitaja vastannut mun kyselyyn tuosta särkevästä kädestä. Yritin äsken soittaa ja meni vastaajaan jonne sanelin pitkät pätkät. Ehkä sieltä tulee yhteydenotto.
    Kipu pysyy taustalla tuolla ibuxinilla mutta ei se lopu kokonaan. Kai tää kuuluu sitten asiaan. Ehkä menen apteekkiin hakemaan sitä hirudoid fortea?

    in reply to: RINTASYÖPÄ #63982
    Kirsikka
    Participant

    Laitoin tänään pitkän textarin omalle syöpähoitajalle noista käsioireista, ei vastannut vielä. Välillä olen laittanut meiliä Noonan kautta mutta siihenkin saattaa mennä 2-3 päivää kunnes joku vastaa.
    Odottelen huomiseen ja soitan vaikka iltapäivällä sinne klinikalle jos ei mitään kuulu.

    Turvotus on aika lievää, kipu enemmänkin vaivaa. Jotenkin aina jää miettimään olenko nyt tarpeeksi kipeä ja jos tämä nyt kuuluu asiaan ja valitanko nyt turhaan…..
    Mitähän siellä voisi olla sellaista jolle voisi jotain tehdä?

    in reply to: RINTASYÖPÄ #63976
    Kirsikka
    Participant

    Hei Bluestonttu ja muut. Olen napsinut tuota ibuxinia nyt monta päivää…..ei kiva. Määrät vaan nousee kun alussa pärjäsin sillä yhdellä tabulla koko pvn. Nyt menee kolme. Käsisärky ei silläkään kokonaan katoa mutta muuttuu taustalla olevaksi jomotukseksi. Mulla oli Voltarenia kotona ja kokeilin voidella sitä vkonloppuna. Eipä sillä juurikaan vaikutusta, se haju vaan alkoi ällöttää. Kylmäpussia pidin myös kyynärtaipeessa ja se tuntui hyvältä.

    Oli niin uusi asia tämä kipu ettei oikein tiennyt mikä kuuluu asiaan? Kuuluuko sen särkeä nyt nämä loppuajat koska on suonet niin kuluneet myrkyistä? Onko se kipu jotain että ne yrittää siellä korjata itse itseään tms? Kukaan ei ole kertonut.

    Bluestonttu, tuleeko sullakin sädehoitosettiä tähän päälle? Mulla vika syto 23.3 ja 19.3 sädehoidon suunnittelu.

Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 33)