Kat

Kiitos, Sisa! Tätä olen yrittänyt hänelle selittää, mutta hän ilmoittaa, että en voi käyttäytyä miten huvittaa vain sen varjolla, että on syöpä, ja saan kyllä etsiä kauan, että löytäisin sellaisen ihmisen, joka sitä sietää. En tietenkään ole mitään sellaista tarkoittanut enkä todellakaan käyttäydy kuin hirveä ihminen, vaikka välillä väsynyt ja ärtynyt olenkin.
Sitähän se on, hän ei pysty käsittelemään tunteitaan ja sitten räyhää, kun ei muuta osaa. Se stressaa ja uuvuttaa minua niin kamalasti, että on vaikea jaksaa. Terapeutti on onneksi tosi hyvä. Jännittää niin kamalasti, kun ensi viikolla on torstaina kirurgin tapaaminen ja saan kai patologin tulokset samalla. Nyt puoliso lähti riidan jälkeen pyynnöstäni torstai-iltana vanhempiensa luo ja aikoi olla siellä sunnuntaihin mutta päättikin, että tulee takaisin vasta aikaisintaan tiistaina, koska sanoin, että kaksi ystävää tulee pihalle juomaan skumppamaljan kanssani, juhlistamaan sytojen loppua, kun eivät silloin päässeet, kun oli aikomus. Kuulemma on koronavaara, vaikka heillä on muutama viikko sitten ollut korona ja ollaan ulkona, joten tuskin on kovin suurta vaaraa. En ole näitä ystäviä nähnyt koko pandemian aikana, kun olen noudattanut suurta varovaisuutta osaksi puolisoni takia.
Mikä tilanne sinulla on nyt?

Niin näköjään ollaan! Joo, minulla oli CEF ensin, sitten doke ja Herceptin alkoi sen kanssa. Huomenna taas Herceptiniä.
Osapoisto oli viime keskiviikkona, kummaltakin puolelta. Ilmeisesti meni kaikki hyvin, kun pääsin jo viideltä samana päivänä kotiin. Rintamus on teipattu ja kipuja jonkin verran, mutta ällistyttävän vähän. Homma meni niin nopeasti, että tuntuu, ettei pää pysynyt mukana. Tietyt kohdat on tunnottomia ja vähän on verta haavateipeissä, mutta ihan ok olo fyysisesti. Kahden viikon päästä otetaan teipit pois ja tapaan kirurgin ja toivottavasti kuulen patologin tulokset samalla. Jännittää ja pelottaa ja kauhistuttaa.

On tosi alakuloinen olo ja itkettää usein, kun avokin kanssa on jatkuvaa riitaa ja painostavaa ilmapiiriä. Hän ei tunnu tajuavan oikeastaan mitään, ärtyy ja tiuskii ja väittää, että uhriudun. Olisin niin hirveästi kaivannut kumppanin emotionaalista tukea, mutta sitä häneltä ei saa. Käytännön apua saan, koska hän ei ole töissä, mutta siinä se. Tuntuu tosi pahalta enkä halua edes olla hänen seurassaan. Elätän meidät molemmat, ja hän käyttäytyy todella rumasti minua kohtaan, mikä ei ole uusi asia. Yhtenä päivänä lähdettiin kävelylle ja päästiin ehkä sata metriä, kun hän jo suuttui, koska yritin puhua suhteesta ja ilmapiiristä, ja häipyi kotiin, jätti minut kuin nallin kalliolle. Siellä sitten itkin ulkona ja soittelin ovikelloa, että pääsisin sisään, kun avain oli hänellä. Ja hänen mielestään kaikki olisi hyvin, kun vain olisin paremmalla tuulella. En voi käsittää, miten ihminen voi olla noin käpertynyt itseensä ja myötätunnoton. Kaikessa on kysymys hänestä. Minusta tämä on silkkaa henkistä väkivaltaa, ja hänestä on naurettavaa edes sanoa niin, syyhän on minun. Onneksi on torstaina terapeutin etävastaanotto, niin saan puhua.

Heippa Rae!
Kiva, kun vastasit. Piristi heti. :) Huh, on sinua koeteltu, toivottavasti voit hyvin!
Mammografiassa ja ultrassa ei näkynyt imusolmukkeissa mitään, mutta leikkauksessahan sen sitten vasta kai näkee. Patologi tutkii poistetut alueet, ja sitten katsotaan, miten hoito jatkuu. Olen tosi pienirintainen ja kasvaimet aika pieniä, joten rasvaakaan ei tarvita paljon. Kirurgi on plastiikkakirurgi ja näytti kuvia potilaasta, jolle on tehty samanlainen leikkaus, ja hyvältä näytti. En mitenkään hoikka ole, ihan normaali, mutta kai tuosta kohdasta voi ottaa rasvaa niin, että tulee vain yksi pitempi arpi? Hehe, mielellään olisi saanut vatsasta ja muualtakin ottaa vaikka miten paljon rasvaa. Sanoinkin kirurgille, että älä turhia kitsastele. :D Minullakin loppui kuukautiset ja koko ajan on kuuma ja hiki, joten vaihdevuodet kai sitten alkaneet. Oireisiin en ole saanut helpotusta enkä lääkitystä, kun on kuulemma niin vähän aikaa vasta kulunut.
Kurjalta tuntuu katsella kaikkien ihania mökkikuvia, kun itse kököttää kerrostalossa tekemässä töitä. Eipä se auta kuin purra hammasta ja yrittää valmistautua keskiviikon leikkaukseen henkisesti. Tänään nimittäin tuli kirje, että leikkaus on niin pikaisesti. Tavallaan tietysti hyvä, ettei ehdi hirveän kauan jännittää. Hirvittää, vaikka kirurgi on todella pätevän ja napakan oloinen.