Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Jaana69

Jaana69

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 20 viestiä, 21 - 40 (kaikkiaan 42)
  • Julkaisija
    Viestit
  • in reply to: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? #64197
    Jaana69
    Participant

    Hei! Kouvolassa asuva siskoni kertoi kuulleensa radiosta tarinan naisesta, jolla oli sappitiesyöpä ja jolla meni hyvin. Rupesin sitten huvikseen etsimään, löytyisikö tämä tarina netistä. Kirjoitin googleen ”kouvola sappitiesyöpä”, sieltä löytyy heti otsikko ”lähihoitaja sairastui syöpään, josta ei parane…” Tämä juttu kannattaa kyllä lukea, oli hyvin positiivinen tarina.

    Itse olen menossa huomenna kolmanteen hoitoon. Nyt on muutaman päivän ollut nuhaa ja aivastelua, kirkas vesi valuu nenästä. En nyt sitten tiedä, onko tämä siitepölyn aiheuttamaa (sitä vikaa on kyllä lapsesta asti ollut) vai onko flunssa tulossa. Kävin tänään verikokeissa eikä sairaalasta ainakaan soitettu, että tulehdusarvot olisivat koholla ja hoito siksi peruttaisiin. Ennen hoitoa on lääkärin vastaanotto, toivottavasti ei tämän niiskutuksen takia passita mua takasin kotiin, olisin kyllä tosi pettynyt, jos en hoitoa saisi.

    in reply to: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? #64169
    Jaana69
    Participant

    Hei! Olipa kumma sekaannus noitten leukkareitten kanssa Kia. Onneksi kuitenkin olivat kunnossa. Saitko sitten siis molemmat myrkyt? Minkälainen vointi? Ite oon ollu toisen hoidon jälkeen ihan hyvässä kunnossa, ei pahoinvointia. Nyt on siis taukoviikko. Ajellaan täällä aurinkoisella kelillä parinsadan kilometrin päästä hakemaan opiskelunsa päättävän pojan muuttokuormaa. Lähin mukaan, niin tulee vaihtelua kotona kököttämisen sijaan. Mukavaa päivänjatkoa kaikille ja hyvää vointia! ❤

    in reply to: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? #64142
    Jaana69
    Participant

    Hei! Sain toisen sytostaattikuurin eilen – nyt tosin mietin, tiputtivatkohan mulle pelkkää vettä 😉 Illalla kun vihdoin sain unen päästä kiinni, nukuin koko yön. Heräsin klo 6 miehen noustessa ylös ja otin määrätyt kortisonit ja pahoinvointilääkkeet. Jatkoin unia ja heräsin vasta ennen kymmentä! Pahoinvointia ei oo ollu koko päivänä eikä sitä älytöntä heikotusta ja väsymystä, mitä oli ensimmäisen hoidon jälkeen. Ensimmäisen hoidon jälkeen oli seuraavana päivänä maha aika kipeä tuosta oikealta kylkikaarelta eli maksan seudusta ja myös vasemmassa kylkikaaressa oli kipua. Tätäkään ei oo nyt ollu sen jälkeen ollenkaan. Oon jaksanu vähä hääräillä tässä kotona, vaihdoin lakanat ja tein pienen lenkin koiran kanssa mehtässä. Voihan se olla, että huomenna on huonompi päivä, mutta oon ilonen tästä päivästä.
    Kia: On varmasti ihan normaalia, että noita synkkiä ajatuksia tulee vaikka olis kuinka positiivinen ihminen. Eikä meistä kukaan, tällä hetkellä terveetkään, voi tietää, onko elossa esim. veronpalautuspäivänä. Elämä on niin arvaamatonta. Itse itkin illalla yrittäessäni saada unta kuinka toivoisin eläväni kauemmin kuin äitini. Äiti on menettänyt jo kolme lasta enkä halua, että ehtii menettää vielä neljännen. Äitillä on Alzheimerin tauti eikä varmaan ymmärtäisi asiaa, mutta pelkään, että jos sisimmässään kuitenkin ymmärtäisi. Mun sairauestakaan ei oo äitille kerrottu, ettei murehtisi, jos sattuisi asian ymmärtämään.
    Toivotaan meille kaikille hyviä päiviä, silloin mielialakin pysyy parempana. Välillä tuntuu niin helpottavalta kun jaksaa kaivautua syvältä kuopasta ja ajatella vähän valoisammin ❤👍

    in reply to: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? #64126
    Jaana69
    Participant

    Heippa! Kiitos kysymästä Kia, vointi on ihan hyvä. Kolme päivää hoidon jälkeen olin tosi heikossa kunnossa ja koko ajan äklö olo, oksentaa ei siis kuitenkaan tarvinnut. Sunnuntaista asti olo on ollu ihan ok, ei pahoinvointia, oon tehny pieniä kävelylenkkejä Onnelin kanssa ja jopa jaksanut vähän häärätä tässä kotona. Katotaanpa meneekö huomisen hoidon jälkeen samaan malliin vai miten käy. Ens viikko onkin sitte taukoviikko.

    Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! 🌼

    in reply to: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? #64122
    Jaana69
    Participant

    Heippa kaikki! Lämpimät kiitokset Pullapitkolle kannustavasta tarinasta! ❤Taidan tietää Kian tunteen – mulle kävi ihan samoin, mieliala nousi ihan tosi paljon. Se on ihan uskomatonta, miten positiiviset kokemukset vaikuttaa omaan jaksamiseen. Ja kuinka ihanaa oli kuulla, että noin monenlaisia sytostaatteja voidaan kokeilla ja vastettakin on. Oon aatellu (pelänny), että jos näistä sytostaateista ei ookkaan mulle vastetta, niin oliko tämä tässä. Onneksi sain toivoa tuosta tarinasta. Oon tosi onnellinen Pullapitko puolestanne, että teillä on noin hyvin mennyt ❤

    Kia: Näköjään näissä hoitotavoissa on eroja niin kuin tuo kortisonikin. Eli hoitopäivänä otan 6 tbl, seuraavana päivänä 4 tbl ja kahtena seuraavana 3 tbl. Meillä on tosiaankin tarjolla vaikka mitä – sämpylöitä ja ruisleipiä kunnon täytteillä, jugurtteja, viiliä, lämmitettäviä keittoja, hedelmiä, jäätelöä, ym., juomia joka lähtöön, jopa niitä apteekissa suht kalliita Nutridrink-juomia. Minusta se on tosi hyvä asia ja samalla voi siellä keittiössä kaffitellessa jutella muiden kanssa. Täytyy muistaa ensi kerralla kiittää tästä edusta sitä kun ei näköjään kaikissa sairaaloissa ole.

    Samat sanat kuin Kialta – tsemppiä meille kaikille! ❤

    in reply to: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? #64117
    Jaana69
    Participant

    Heippa! Aika kumma juttu, että mulla menee hoidossa tupla-aika sinuun, Kia, verrattuna. Ennen hoitoa mun pitää ottaa 6 Dexametason-kortisonitablettia, 2 tbl Granisetronia, 1 tbl Primperania ja 1 tbl Zolt-vatsansuojalääkettä. Hoidon jälkeisinä päivinä kehotettiin juomaan vähintään 2 l/päivä ja myös hoitoa edeltävänä päivänä juoda kunnolla. Olenkin pitänyt kirjaa kaikista juomisistani, että varmasti tulee juotua tarpeeks. Hoitoa seuraavina kolmena päivänä menee myös heti aamusta kortisoni, pahoinvointilääke ja vatsansuojalääke. Olen työkseni kirjoitellut lääkäreiden saneluja, joten lääketieteen termit ovat tuttuja. En kuitenkaan halua enää lukea Kannasta mitään tekstejäni enkä edes labra-arvoja. Pelkään, että tieto lisää tuskaa. Kylläpä sairaalassa kertovat, jos niissä on häikkää. Kysynpä vielä onko teillä siellä Meilahden syöpäpolilla tarjolla syömistä hoidossa oleville? Täällä Kokkolassa on kiva pikku keittiö, jossa on monenlaista syömistä tarjolla. Siellä voi käydä popsimassa, mikä kullekin maistuu. Hyvin on asiat järjestetty ja mukavat hoitajat 🌻

    in reply to: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? #64114
    Jaana69
    Participant

    Hei Kia! Näin ajattelinkin, että varmaan molemmat sulle tiputetaan. Toisaalta olin ihan tyytyväinen, että molemmat menee ensi kerrallakin, parempi vaan, että myrkyttävät kunnolla. Kauanko sulla Kia kestää yhdellä hoitoreissulla? Muistelen, että kirjoitit joskus aiemmin, että kestäisi 2,5 tuntia. Mulla kestää reilu 5 tuntia kaikkinensa. Ensin tulee kunnon nesteytys, joka kesti lähes 2 tuntia, sen jälkeen sisplatiini, nesteytys, gemsitabiini ja vielä nesteytys. Tuo nesteytyshän on tärkeää sisplatiinin takia, ettei tee hallaa munuaisille. Tänään ensimmäinen päivä, ettei yökötä ollenkaan 👍

    in reply to: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? #64109
    Jaana69
    Participant

    Hei! Keskiviikkona saadut sytostaatit veti olon kyllä aika kehnoks. Äklö olo on ollu ja on vähän vieläkin, mutta oksentaa ei onneks oo tarvinnu. Saatko Kia joka hoitokerralla molemmat sytostaatit, sisplatiinin ja gemsitabiinin? Mun mielestä lääkäri sanoi, että toisella kerralla jäis sisplatiini pois. Kysyin hoidossa ollessani tätä hoitajalta. Kävi vielä tarkistamassa asian ja kyllä kuulemma molemmat sytostaatit annetaan. Sanoin, että oon varmaan ymmärtäny väärin. Kysyin sitten illalla tätä mieheltäni, joka myös oli mukana lääkärin vastaanotolla. Hän oli samaa mieltä, että näin lääkäri sanoi ja oli sanonut vielä, että näin sisplatiiniin tulee kolmen viikon tauko kun siinä välissä on vapaa viikko. Väsyttää aika kovasti, taitaa oma osuutensa olla samaan syssyyn aloitetulla essitalopraamilla. Jospa tämä tästä, ainakin päivä päivältä on kyllä olo pikkusen parantunu. Mukavaa pääsiäisen jatkoa kaikille! Tv. Jaana

    in reply to: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? #64083
    Jaana69
    Participant

    Hei ja kiitos Kia. Kökötän täällä tippaletkun jatkona. Ensimmäinen nesteytyspussi on menny ja nyt tippuu sisplatiini. Olo on ihan hyvä. Eilen sain essitalopraamia mielialalääkkeeks. Otin iltapäivällä 1 tabletin. Jonkun ajan kuluttua tunsin ihteni tosi väsyneeks ja sen jälkeen alkoi pahoinvointi. Otin pahoinvointilääkkeen ja olo parani kyllä vähän. Kuitenkin myöhemmin illalla yhtäkkiä oksensin. En käsitä voiko se lääke vaikuttaa noin voimakkaasti. Saapa nähä miten kestän nämä sytostaatit, jos mielialalääke teki noin huonon olon. No toistaseks kaikki hyvin, katotaan miten tästä jatkuu.

    Hyvää päivänjatkoa! Tv. Jaana

    in reply to: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? #64078
    Jaana69
    Participant

    Hei!
    Kävin tänään syöpälääkärin vastaanotolla ja hoidot aloitetaan huomenna. Samat sytot on kuin sulla Kia. Nyt ei auta kuin toivoa, että niistä olis apua. Oon ollu kyllä aika pohjalla. Lauantaina menin lukemaan Kannasta Oulun lääkärin tekstin, jossa mainittiin, että on levinnyt laajasti vatsakalvolle, sillon vajosin entistä alemmaks. Tänäänki ennen lääkärin vastaanottoa olin tosi ahistunu ja oksettava olo koko ajan. Jotenki lääkärikäynnin jälkeen oon rauhallisemmalla mielellä ja yökkö olokin jäi sinne. Saapa nähä miten kaikki tulee sujumaan. Kiitos Kia ja Myy kun jaksatte tsempata. On oikein huono omatunto kun aivan voivottelen täällä teille, vaikka teillä on murheita omastakin takaa.

    in reply to: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? #64071
    Jaana69
    Participant

    Kiitos Myy ❤ Tiiän, että Opamoxiin voi jäädä koukkuun ja siks arastelen käyttää sitä. Puolikkaan tai välillä vain neljäsosan oon ottanu pahimpiin hetkiin. Siks oonki tyytyväinen kun kuulin tuosta Cipralexista, jota tuumaan syöpälääkäriltä pyytää. Jospa sillä saisin näitä synkkiä ajatuksia vähän kirkastumaan. Oon aina ollu arka käyttämään lääkkeitä, jopa päänsärkypillerin kans oon yrittäny sinnitellä niin pitkään, että on pää ollu jo räjähtämäisillään. Silläpä tuntuuki nyt kurjalta kaiken maailman Opamoxeja popsia. Toivottavasti saan tiistaina paremman lääkityksen.

    in reply to: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? #64062
    Jaana69
    Participant

    Voi Kia sun kanssas kuinka fiksu ihminen oot! Osaat löytää justiinsa ne oikeat sanat. En käsitä kuinka jaksat olla noin kannustava vaikkei itselläsikään helppoa oo. Kiitos kun juttelit miehesi kanssa noista imusolmukkeista, helpotti vähän tätä oloa. Sen mun kasvaimen koko CT:n perusteella oli 2,4 cm, mutta magneetissa kooksi oli saatu 4 cm. En sitte tiiä oliko kuvausten välissä jo kasvanut tuon verran. Aika herkällä on mieli, tuntuu että rupeaa ihan pienetkin asiat itkettämään. Jospa nyt nappaisin Opamoxin puolikkaan naamaan, niin sujuis tämä lauantai-ilta vähä paremmin. Hyvää saunailtaa teille! 😊

    in reply to: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? #64060
    Jaana69
    Participant

    Hei Kia! Kiitos kannustavista ja positiivisista sanoistasi ❤ Kyllähän tämä diagnoosi ihan varmana annettiin silloin kolmisen viikkoa sitten, mutta jotenki oon kuitenki vielä eiliseen asti elätelly pienen pientä toivonkipinää, että diagnoosi oliski joku toinen, joku, jossa olisi paranemisen mahollisuus. Oon ollu kyllä aika huonolla mielellä kun toivo nyt vietiin. Ikävä kyllä tätä mun syöpää ei voi leikata, on levinny vatsakalvolle ja se taitaa olla aika huono juttu. Lisäks vatsaontelossa on suurentuneita imusolmukkeita, en siis tiiä onko syöpä niissäkin, luultavasti. En tohi sitä ees kysyä. Mies ja molemmat pojat (niitä on siis kaks, molemmat fiksuja aikamiehiä) on tosi reippaan olosia. Niillä on muutenki perusluonne toisenlainen kuin mulla, ihte oon aina ollu ihan mahoton murehtija. Mies on kyllä ruvennut heräilemään aamuyöstä eikä enää saa unta. Se harmittaa kun kuitenkin on pakko jaksaa töihin. Ite en oo ollu moneen viikkoon töissä, en olis henkisesti millään kyenny. Tuskinpa töihin enää palaan, sekin on kova paikka, joutuu luopumaan niin paljosta. Meen maanantaina labraan ja tiistaina on syöpälääkärin vastaanotto. Toivon, että aloittaisivat hoidot heti ens viikolla. Pelkään, että lääkäri sanoo, ettei kannata enää ees yrittää 😰 Oulusta kyllä sanottiin, että hoito pitäis alottaa mahollisimman pian. Kokkolassa siis hoietaan…. jos hoietaan. Aion pyytää sitä Cipralexia. Siinä taitaa kuitenki kestää ilmeisesti parikin viikkoa ennen kuin vaikutus alkaa tuntua, näin oon ymmärtäny. Täytyy koittaa niin kauan turvautua tuohon Opamoxiin. Oon kyllä sinnitelly tosi paljon, ettei niitä tarvis popsia, tuntuu että se on niin huumetta, en välittäis semmosta käyttää. Eipä tässä auta muu kuin yrittää jaksaa, vaikka aika vaikialta nyt tuntuu. Sun kirjotuksista saan kyllä aina vähän toivoa, jospa lääke tepsis mullakin… pakko yrittää luottaa siihen. Kiitos sulle kun kirjottelet ❤

    in reply to: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? #64052
    Jaana69
    Participant

    Hei! Soittelin aamulla Ouluun. Äsken sieltä lääkäri ilmotti, että sappitiesyöpä on kyseessä. Aikoi laittaa heti tietoa Kokkolaan, että aloittaisivat hoidot mahdollisimman pian. Saapa nähä mitä tästä tulee 😥

    in reply to: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? #64044
    Jaana69
    Participant

    Hei! En ole saanut vieläkään vastausta Oulusta. En voi käsittää. Rupiaa olemaan pääkoppa aika lujilla, mieliala vaihtelee kyllä kovasti. Soitan huomenna taas Ouluun, saapa nähä saanko vieläkään selitystä. Soitin tänään Syöpäyhdistyksen sairaanhoitajalle, joka myös ihmetteli asiaa. Pyysin Syöpäyhdistykseltä keskusteluapua kun en tahdo enää pärjätä. Sieltä soittaa mulle huomenna hoitaja, jolta saa ihan terapiatasoista jutteluapua. Oon lukenu Kian ja Myyn kertomuksia masennuksesta ja siitä kuinka terapiasta on ollut apua, myös tähän syöpätaisteluun. Aika jännä juttu – juttelin ehkä noin kuukausi ennen näitä mun lääkärireissuja työkaverini kanssa juuri näistä asioista, ihan kuin olisin aavistanut, että jotain on pian taas eessä. Mun elämässä on ollu tosi paljon murheita ja kovia kokemuksia ihan lapsuudesta lähtien. Sanoin työkaverille silloin, että oon jo vuosia ajatellu, että pitäis mennä johonki juttelemaan näistä asioista, että pelkään miten selviän sitten kun seuraava isompi murhe tulee eteen. Työkaveri suositteli lämpimästi menemään, itse koki saaneensa niin paljon apua ongelmiinsa. Enpäs kerinnykkään juttelemaan mihinkään kun sitten tämä syöpäpommi jysähti. Tässä sitä siis ollaan, ei taho pää kestää, taitaa olla kuppi jo liian täynnä. Siks oon ihmetellen lukenut Kian ja Myyn positiivisia kirjotuksia, mun pää ei ainakaan tällä hetkellä kykene oikein mihinkään positiiviseen ajatteluun. Syöpäyhdistyksen hoitaja tuumasi, että kannattaisi sitten varmaan pyytää syöpäpolilta Cipralexia, jotta saisin mielialan nousemaan. Jos Onnelia ei olisi, niin nousisinkohan sängystä koko päivänä, enpäs tiiä. En kylläkään oo koko päivää yksin muutenkaan. Yrittäjämieheni on kyllä päivälläkin aina välillä kotona, onneksi. Kateellisena aina kattelen Onnelia kun se nukkuu onnellisena selällään, se ei kyllä murehi mitään – voi kun pystyisi samaan.
    Miten Kia oot toipunut tämän viikon hoiosta, tuliko pahoinvointia, muuta? Huomenna sitte varmaan lähette kohti Prahaa? Toivon, että saatte mukavan matkan ja voit hyvin. Kiitos kaikesta mukana elämisestä, toivon teille niin kovasti kaikkea hyvää!

    in reply to: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? #64022
    Jaana69
    Participant

    Hei! Voi Myy, olen niin pahoillani kaikesta mitä olet noin nuorena joutunut kokemaan. Onneksi olet kuitenkin parantunut 😊 Tuohon lapsettomuusasiaan en löydä sanoja, se on niin kova paikka, ei siihen lohdutusen sanat taida paljon auttaa 😢 Tuo pillereiden määrä…. itseäni pelkkä ajatus yököttää.
    Soitin eilen Ouluun. Patologin vastaus on kuulemma jo tullut, mutta sihteeri totesi ettei lääkäri ole tainnut ehtiä sitä katsoa. Soitin tänään uudestaan ja pyysin jättämään soittopyynnön tälle lääkärille. Ahistus on vain lisääntyny eilisestä. Ihan kamalaa, että vastaus on tullut, mutta mitään ei tehdä. Hoidothan voisi nyt aloittaa kunhan tekisivät jotain asian eteen. Itkiessä on eilisilta ja tämä aamu mennyt ja taas kaivan kuoppaa ajatuksissani… Meillä on tosiaanki tämä 5 kk ikäinen Onneli-koira, metsästyslinjan kultainennoutaja, ihana kullan värinen ja niin hassu. Ulkona häkissä on lisäksi kaksi hirvikoiraa. Ilman Onnelia olisin ihan varmasti vielä hullumpi, yksin olisin täällä sisällä viikkotolkulla märehtinyt. Koirat tekee ihmisille niin fyysisesti kuin psyykkisesti hyvää. Meillä on aina ollut koiria. Edellisestä kultsusta jouduimme luopumaan vajaa vuosi sitten, ihan tosi kova paikka se oli. Kyllä meillä oli tyhjä talo muutaman kuukauden ennen kuin saatiin Onneli. Voi kun se lääkäri soittaisi, ilmoittelen sitte kyllä.

    in reply to: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? #64018
    Jaana69
    Participant

    Hei! Tuo Myyn mainitsema Ondansetron ja Zofran ovat samaa lääkettä eli molemmissa vaikuttavana aineena ondansetroni. Sitähän tosiaan kannattaa kokeilla, jos on tarvis. Lapsille aikoinaan ainakin auttoi tosi hyvin. Ja voihan niitä nykyään olla muitakin vahvempia ja parempia. Voi Kia kuinka positiiviselta kuulostat. Toivon, että tämä oma mielialakin vähän kohenisi kunhan tulisi joku selvyys asioihin. Tämä jatkuva odottaminen on vain aika rassaavaa. Ajatukset pyörii jatkuvasti päässä, laidasta laitaan. Käyn päivittäin koiranpennun kanssa metsässä lenkillä ja merenjäällä, silloin kyllä mieliala kohenee, nyt onkin ollut tosi hienoja aurinkoisia päiviä. Toivon, että palaudut hoidosta hyvin ja että Prahan reissu menisi hyvin!

    in reply to: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? #64014
    Jaana69
    Participant

    Hei Kia, kiitos taas viestistäsi 😊 Eipä tänäänkään vielä vastausta Oulusta kuulunut eli piina jatkuu. Mietin tuota sun pahoinvointilääkettä, Primperania – onko kokeiltu mitään muuta? Meillä on ikävä kyllä aiempaakin kokemusta syövästä. Vanhemmalla pojallamne leikattiin 3,5 kk:n ikäisenä reilun kananmunan kokoinen kasvain aivoista, se saatiin lähes kokonaan poistettua, vain pienen pieni pala jäi. Patologin vastauksen jälkeen meille kerrottiin sen olevan erittäin vaikeahoitoinen. Yritetään hoitaa, mutta jos näyttää ettei hoidot auta, täytyy miettiä kannattaako lasta kiusata – meille sanottiin. Aloitettiin sytostaattihoito, jossa yhden päivän aikana meni 8 eri sytostaattia. Muistaakseni tämä toistui 5-6 viikon välein. Ehkä parin hoitokerran jälkeen meille yllättäen kerrottiin, että nyt on tullut Amerikasta vastaus, kyseessä ei onneksi olekaan niin paha syöpä, tällä onkin parempi ennuste! Näin ihana uutinen yllättäen saatiin, meille ei oltu kerrottu, että diagnoosi olisi epävarma ja että näyte olisi lähetetty Amerikkaan asti. Virginian yliopiston alueella oli kuulemma yksi tapaus ja siinä kävi hyvin. Eli melko harvinainen. Ensimmäisessä kontrollikuvassa se pieni kasvainjäännekin oli hävinnyt. Poika parani täysin ja on nyt 27-vuotias sairaanhoitaja 😊 Palataanpa siihen pahoinvointilääkkeeseen. Siihen aikaan siellä annettiin lapsille Zofran-nimistä pahoinvointilääkettä. Se ainakin auttoi hyvin. Sanottiin sen olevan kallista, mutta siitähän on jo niin kauan. Kannattaisikohan sitä kysyä ja kokeilla? Kävin jo ennen tämän diagnoosin saamista juttelemassa työterveyshuollon psykologin kanssa. Oli oikein mukava ja fiksu ja juttelu helpotti. Kuitenkin huomasin, että sen Syöpäyhdistyksen sairaanhoitajan juttelusta oli enemmän apua, hänhän tietää juurikin näistä syöpäjutuista niin paljon. Sama tunne tulee kun juttelen täällä sun kanssa ❤

    in reply to: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? #64009
    Jaana69
    Participant

    Näinhän se on, ei kukaan huomisesta tiedä. Olen tämän ahdistuksen keskellä kertonut miehelleni jopa ketkä haluan kantajiksi. Kuitenkin itsekin tajuan, ettei voi edes tietää kuka näistä henkilöistä on hengissä silloin kun kuolen. Saan kyllä Syöpäyhdistyksen kautta keskusteluapua ja otan sitä mielelläni vastaan. Haluan vain ensin odottaa tuon patologin lausunnon ja jatkohoitosuunnitelmat, niin tietäisi vähän missä mennään. Katotaanpa mitä tuleva viikko tuo tullessaan, pelottaa, mutta toisaalta odotan, että vihdoin jokin selvyys tähän tulisi.

    in reply to: kolangiokarsinooma – kohtalotovereita? #64005
    Jaana69
    Participant

    Hei! Aika rankaltahan tuo kuulostaa 😞 Onkohan hoidot vain nyt alussa noin tiheästi, tuleekohan jatkossa yhtään pitempää taukoa, että ehtisi vähän palautua? Kertomiesi oireiden perusteella olen vain enemmän ihmeissäni kun minulla ei ole juuri mitään oireita. Lähinnä alavatsajomottelua, sekin ehkä johtuu siitä, että vatsaontelossa on vähän nestettä, se kuulemma aiheuttaa tulehdusta vatsaonteloon. Maksa-arvot ja bilirubiini täysin normaalit. Kysyin Oulussa sairaanhoitajalta, että miten maksa-arvot on normaalit. Vastasi, että joillain on vielä tässä vaiheessa. Sappirakko on poistettu n. 12 v. sitten kun oli lähes täynnä kiviä. Aika ikävästi töksäytetty lääkäriltä tuo ennuste. Meillä kävi Syöpäyhdistyksen sairaanhoitaja juttelemassa. Oli kovin positiivinen ja antoi toivoa. Sanoi, että kyllä tämän sairauden kanssa eletään ihan hyvin vuosia. Aika ahdistavaa tämä odottelu. Toivon sulle kovasti voimia jaksaa rankat hoidot. ❤

Esillä 20 viestiä, 21 - 40 (kaikkiaan 42)