Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi hogan-67

hogan-67

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 20)
  • Julkaisija
    Viestit
  • in reply to: Suolistosyöpä #43824

    hogan-67
    Participant

    Hyvä että hoidot tehoaa Welho62, se on aina positiivista kuulla että jollain tapahtuu positiivistä kehitystä. Kiva että kirjoitit siitä :-)
    Mun oma sairastuminen oli jo diagnosin jälkeen tiedossa että ei ole helppo juttu, etäpesäkkeistä maksa oli tiedossa jo paksusuolta kun leikattiin.. sitten löyty keuhkon kasvain. Molemmat olivat pieniä sekä leikkauksien kannalta hyvissä paikoissa ja vain yksi kasvain molemmissa.. tuo keuhko kasvaimen poistuminen ja palaaminen teki vuoden lisää sairastamista, vuosi sitten marraskuussa oltiin sitä mieltä että keuhkoa ei tarvitse leikata.

    in reply to: ei oikeen jaksa #43804

    hogan-67
    Participant

    Fomoco mitä sinulle nyt kuuluu? kerro ihmessä. Mun yksi tuttu sanoi mun sairastumisen alussa ””puhu sillä jaettu tuska on enää puolikas tuska”” se on hyvä sillä se ainakin minua auttanut.

    in reply to: Suolistosyöpä #43794

    hogan-67
    Participant

    Mulla oli pitkään odotettu ja pelätty käynti lääkärillä syojen puolessa välissä nyt torstaina. Myönnän että ihan ensimmäisen kerran mun elämässä oikeasti lääkäriin meno pelotti.. kaiken pitäsi olla ihan ok. Ehkä syynä on tämä mun kokonaistilanne, kun ei edes saa sairaana olla ilman valtavaa taloudellista painetta ja se fakta että viimeksi kun kaiken piti olla kunnossa, jo kerran kadonneksi julistettu kasvain teki paluun mun keuhkoon. Mun yksi vanha kaveri soitti ja lopulta se sanoi kun tuntee mut niin hyvin ja tietää mun huumorintajunkin että ’ sulle on niin mukava soittaa omat ongelmat silloin pienee ihan mitättömiksi’ eipä ole vähään aikaan niin hyvin nauraa räkätettyä… :-)
    Lääkkeistä johtuvia oireita on aika paljon, nämä pakkaset pahentavat kämmenien jalkapohjien pistelyä, kuivumista, lisäksi osittainen kylmäarkuus on palannut ei nyt niin pahana kuin tiputusten aikaan vuosi sitten. Mulla on ollut myös todellisia vaikeuksia nukkumisen kanssa, en meinaa nukahtaa millään, sain nukahtamislääkettä josta seurasi kuorsausta ja siitä taas seurasi se että vaimo vaihtoi ekana yönä nukkumaan toiseen huoneeseen.. toisena yönä ainakin vaimo pysy vieressä.
    Mulle kirjoitettiin saikkua/kuntotustukea vielä Maaliskuun lopulle asti, eli Helmikuussa ystävänpäivänä mun sairastelu täyttää kaksi vuotta. Siinä on yksi juhlapäivä joka on kärsinyt mulla melkoisen inflaation sekä sairastumis ajankohdan että kavereiden heikon yhteydenpidon vuoksi… ihan käsittämätöntä kuinka ’vakavasti sairas’ joillekin tarkoittaa selän kääntämistä kun se ei näytä hyvältä ’Kiiltokuva imagossa’. Siitä minä olen nykyään niin onnellinen että olen löytänyt itselleni oikean ihmisen mun viereen, ilman omaa rakasta avovaimoa tämä taakka olisi ehkä jopa liian iso pala purtavaksi. Tietäväthän kaikki että suolistosyöpään sairastuneille on oma yhdistys Colores, järjestää tapaamisia ainakin Helsingissä kuun toisena tiistaina kello 17-19 kampin palvelutalossa, muutaman kerran olen siellä käynyt ihan naamatusten näkemässä vähän eri vaiheessa sairautta olevia ihmisiä jotka ymmärtävät heti mistä on kysymys. Sinne tapaamiseen on tullut ihmisiä satojenkin kilometrien päästä kun tapaamis paikalle on noin kilometri asemalta.. ja kiitos sinulle joka jaksat tämän lukea, toivon että jaksat edes muutaman sanan myös kirjoittaa muille luettavaksi;-)

    in reply to: Suolistosyöpä #43554

    hogan-67
    Participant

    Pitkästä aikaa kävin täällä kurkkaamassa ja vau oli kiva huomata että täällä on uusia keskustelijoita on tullut.. ehkä tää vielä piristyy. Mun jutuista selviää aika paljon tämän ketjun juttuja lukemalla. Nyt tilanne on se että kolmas jakso kahdeksasta suunnitelusta on menossa, tästä jaksosta eka viiko lopuillaan. Sama juttu kuin aiemmissakin mun hoidoissa muuttuu koko ajan raskaammaksi, syöminen ennen capecitabinejä on väkisin syömistä, tunnen välillä olevani pakkosyötettävä broileri. Ei maistu mikään,ja silti pitää syödä että vatsa ei tule lääkkeistä kipeäksi. Nukkuminen on on välillä huonoa, kämmenet ja jalkapohjat kestokipeät. Mielialaa vetää alaspäin myös ihan päin sitä itseään mennyt talokauppa. Jouduin sairastumisen takia myymään rintamamiestalon jota olin viisi vuotta laittanut kuntoon pala kerrallaan se mikä oli rikki korjataan periaatteella ja huone kerrallaan kuntoon. Ostajat ovat tehneet kaiken maailman tutkimuksia ja niiden varjolla koko ajan vaatimukset vain kovenevat.. mun kuntoustutuella ei karvan alle sadantonnin korvausvaatimuksista selvitä, kun ei ole terveyttä eikä voi entisessä töissä olla… enpä taida enää verokorttia koskaan tarvita paitsi eläkeen osalta. Ei ole fiilistä enää edes ajatella joskus töihin palaavani, sillä silloin joku muu vietilin ennen kuin se on omalla tilillä. Karua kun ei ole edes viittäkymppiä vielä täyttänyt.. nyt suomeksi sanottuna vituttaa, tämä tuntuu aivan kohtuuttomalta.

    in reply to: ei oikeen jaksa #42714

    hogan-67
    Participant

    Päivä kerrallaan olen itse edennyt, olen ollut töistä pois jo puolitoista vuotta paksusuolen syövän vuoksi. Muistan hyvin päivän kun mun maailma romahti, taloudellinen puoli on osa ongelmaa, olin eronnut aiemmin talon olisin ehkä lunastanut.. no siitä ei tietenkään sairastumisen jälkeen voinut edes haaveilla. Nyt samainen talon myynti on päätymässä oikeuteen kun ostajat tekevät kaiken maailman tutkimuksia ihan omin päin.. Mulla työnantaja on suhtautunut ihan hyvin tämä sairaus ei ole mitenkään omista valinnoista johtuvaa, eikä sitä kukaan voi sanoa koska se iskee ja keneen. Muista että perheesi tarvitsee sinua paljon enemmän kuin rahaa, itselleni raha ei enää merkitse juuri mitään. Olen ihan onnellinen köyhänä ja sairaana, tiedän että minulla on ympärillä ihmisiä jotka rakastavat minua just tälläisenä, niin varmasti myös sinulla. Tunne että kaikki kaatuu päälle sairauden myötä on inhottava, asia kerrallaan kun niitä selvittelee niin siitä ne ratkeavat kun vain halua löytyy. Toivottavasti saat elämän halusi ja uskot että kaikki vielä kääntyy parhain päin, ainakin minä sitä toivon.

    in reply to: Suolistosyöpä #42704

    hogan-67
    Participant

    On uinahtanut… :-) ominpäin itsensä kanssa keskustelu onnistuu hyvin ilman nettiäkin :-) mulla menee ihan ok, sytostaatteja tabletteina. Eka jakso taukoviikolla ja seitsämän kolmen viikon jaksoa edessä, tää on ihan eri elämää ainakin toistaiseksi ilman tiputusta. Toisaalta helpoimmat jaksot vuosi sitten oli myös ensimmäiset ja loppua kohti tuli vaikeammiksi ainakin minulla. Mä ihmettelen myös miksei ihmiset kirjoita edes anonyymisti nimimerkin kanssa, itselle ainakin puhuminen on auttanut paljon ja menee toisinaan jopa viikkoja että en edes koko syöpää ajattele ollenkaan. Minulla on etäpesäkkeinen paksusuolen syöpä, löydettäessä oli etäpesäkkeet maksassa ja keuhkossa, onneksi uusia etäpesäkkeitä ei ole löytynyt. Keuhkon etäpesäke välillä katosi sytoilla, kun lopetettiin sytot palasi seuraavassa kontrollikuvassa, se oli aika kova isku kun ’just kaikki näytti jo hyvälle’ fiilis tulee. Mua on siis leikattu kolme kertaa ensin laskevapuoli paksusuolesta eli noin puolet pois, maksasta pala pois ja viimeisenä Juhannuksena keuhkon kasvain tähystettiin. Tervetuloa porukkaan ja toivon että muitakin kirjoittajia löytyy.. mä en suostu uskomaan että kaikki on kuolleita ;-)

    in reply to: Suolistosyöpä #42171

    hogan-67
    Participant

    Vanhempaa foorumia voi edelleen lukea, muttei sinne voi kirjoittaa. Siellä oli enemmän keskustelua kuin tällä uudella. Muuten on aika hiljaista jossei suomi24 tasoista tahdo, siellä on ihan liikaa trolleja ja huuhaa hoitojen tyrkyttäjiä ainakin minulle. Welho valitettavasti sairastumisesi vuoksi joudun toivottamaan sinut tervetulleeksi.. vähän samaan tapaan kun mun poika sanoo että ’isälle kuuluu hyvää huonoa’ ;) henkisesti varmaan yhtälaisyykiä aina se on alussa järkytys. Oletteko muut muuten kertoneet sairaudesta avoimesti vai pitäneet vain harvojen tiedossa? mä olen kertonut sen käytännössä kaikille.. samalla sanonut etten kaipaa sääliä tai paapomista. Tuosta olisi mukava kuulla muiden kertomuksia

    in reply to: "Hän voitti syövän"? #41741

    hogan-67
    Participant

    Taistelut ja selätykset on ihan pelkää medianhöpötystä, niillä on tarkoitus myydä lehtiä. Jokainen meistä tietää että loppuelämän myös julkkiksillä on pelkona sairauden uusiminen ’selätyksestä’ huolimatta. Ihan jokaisella on pelko olemassa ja tarkkailee omaa oloaan. Aika kovapäinen saa olla jolla ei edes hetkeksi tule mieleen se että onko sairaus pysynyt poissa.

    in reply to: Suolistosyöpä #41731

    hogan-67
    Participant

    Keuhko on leikattu.. tämä on nyt kolmas leikkaus ja toivottavasti viimeinen, sillä uusia etäpesäkkeitä ei ole onneksi löytynyt alkuperäisen diagnosin jälkeen. Olo on hieman huonompi kuin maksaleikkauksen jälkeen, mutta olosuhteisiin nähden olen ihan yllättävänkin hyvin jo liikkeellä ;-) Leikkaus tehtiin tähystämällä, torstaista sunnuntaihin sairaalassa. Nyt toivutaan tästä ja sitten paluu syöpäpolille.. siellä odottelee puolen vuoden sytostaatti hoidot. Tälläistä tälläkertaa..

    in reply to: Suolistosyöpä #41461

    hogan-67
    Participant

    Veikkailin leikkauspäivääni juhannuksen kieppeille todistetusti.. leikkauspäivä on päätetty se on Juhannusviikolla torstaina eli ei paljoa lähemmäksi jussia voinut mennä :-) no harvemmin sitä tulee juhla vietettyä meilahdessa, jos kokkoa seurasaaresta katselee eipä hyttyset ole kimpussa eikä juopotkaan häiritse :-)
    Niisku-neiti tervetuloa tähän joukkoon mukaan, mä olen aika paljon omasta sairastumisestani jo aiemmin kertonut tässä ketjussa. Kertoisitko miten päädyit suolentähystykseen? kirjoitelkaa muutkin mitä näin keskikesän kynnyksellä teille kuuluu.

    in reply to: Suolistosyöpä #41041

    hogan-67
    Participant

    No niin leikkauspäätös keuhkosta tuli, hyvä niin. Ajankohdasta ei ole tietoa, nyt on pakko sanoa että tälläkertaa minua on informoitu sairaalan puolesta huonosti. Postissa tuli kirje leikkauspäätöksestä ja kerrotiin että jononhoitaja soittaa lähipäivinä.. kahteen viikkoon ei soittoa kuulunut joten itselle luuri käteen. No puhelimeen vastannut henkilö ei ollut nimetty jononhoitaja ja sen oloinen kun olisi housut kintuissa yllätetty :-) itsellä oli paljon kysyttävää kun edes tt-kuvauksien tuloksia en tiennyt. Puhelimeen vastannut henkilö muistaa varmasti puhelun pitkään, oli ihan paineessa kuitenkin ystävällisesti selvitti paljon asioita kun ei tiennyt minun asioista ennalta käsin mitään. Leikkaus tehdään tähystämällä meilahdessa todennäköisesti Juhannuksen kieppeillä, onko täällä jollekkin tehty etäpesäke leikkaus keuhkoon tähystämällä? itse odotan tämän leikkauksen olevan suunnilleen samantapainen kuin viime kesänä tehty maksan etäpesäke leikkaus. Odotan että leikkauksen jälkeen tulee vielä sytostaatit tiputettavaksi ja kapecitabinit syötäväksi. Tässä tämän hetken tilanne, lapsille kerron kunhan ajankohta varmistuu, tämä tapahtuu noin viikkoa ennen leikkausta.

    in reply to: Suolistosyöpä #37941

    hogan-67
    Participant

    Ryttis sinulla on tilanne suunnilleen sama kuin minulla viime kevään lopulla.. mä kestin aluksi todella hyvin sytot, tuntu jopa että ”eihän tässä mitään ongelmaa ole.. joo pari päivää heikkoa oloa ja kunhan ei kylmää juo..” mulla jokaisen hoitokerran jälkeen oli enemmän aina vaan oireita. Marraskuussa tiputusannosta viimeisillä kerroilla pienenettiinkin. Ne sytot kertyvät elimistöön jokaisen tiputuskerran jälkeen enemmän. Olin aluksi vähän epäuskoinen kun sanottiin että vähintään puolivuotta hoidoissa menee.. vuosi on jo täynnä ja odottelen mitä mun keuhkolle tehdään. Sen keuhkon kanssa uskon että ainakin taas se puolivuotta menee.. mulle ei enää makseta sairaspäivärahaa vaan eläkevakutusyhtiö maksaa kuntotustukea.. tosin mitään kuntoutusta ei sitten olekkaan ;-)

    Nunnukka, en sinun sairaudesta minäkään ymmärrä, sori. Sen ymmärrän hyvin miten ahdistavaa on lapsille kertoa sairaudesta mulla on 9- & 12-vuotiaat itselläni, mä olen ottanut linjan että kerron faktat sitten kun jotain tapahtuu.. eli keuhkometastaasista kerron kunhan itse tiedän mikä on lääkäreiden suunnitelma.. tällähetkellä mun tilanne on lasten kysyessä ’ isin hoidot jatkuu..ei mitään uutta kerrottavaa’ vaikka oma pää on kysymyksiä täynnä. Ihan samalla tavalla kerroin maksan kohdalla sitten kun tiesin leikkauksen ajankohdan ’torstaina menen sairaalaan..’ mulla ainakin toiminut hyvin, isompaa kiinnostaa ja pienempi leikkii ’pää pensaaseen leikkiä’ eikä halua asiasta puhua.. silti kuuntelee tarkasti.

    in reply to: Suolistosyöpä #37381

    hogan-67
    Participant

    Ajattelin kertoa, menee Huhtikuun lopulle että on TT-kuvaus.. en tiedä mitä se tarkoittaa. Ainakin pitkää odotusta, tässä omaa kroppaa/keuhkoja kuulostelessa tuntee koko ajan uusia oireita.. niin kuin vanhoissa ei olisi jo riittävästi ;-)
    Mä en kirjoitellut ollenkaan vanhalle palstalle, vilkaisin sitä meinikiä arkistosta.. sinne kirjoitettin näköjään päivässä sen verran mitä tänne kuukaudessa. Joku tässä on mennyt todella pahasti pieleen, eihän syövät ole kadonnet eikä keskustelijatkaan.. toivottavasti. Tämä palsta ei vaan nyt enää toimi, miksi?

    in reply to: Suolistosyöpä #36721

    hogan-67
    Participant

    Biorokote on tarkoitettu etäpesäkkeiden hoitoon ja se toimii niin että estää kasvainta muodostamasta verisuonistoa. Siitä on siis ainoastaan hyötyä etäpesäkkeiden hoidossa, hoitomuotona kallis joten ei varmaan saa kuin diagnosoituun tapaukseen.
    Omassa tilanteessa biorokete toimi hyvin hetken aikaa.. sytostaatit ja biorokote olleet tauolla marraskuusta lähten ja ehdin jo olemaan tilanteeseen tyytyväinen. Kontrollit kertoivat ikävän uutisen keuhkon kasvain on aktivoitunut uudelleen. Konsultaatiopyyntö meilahden keuhkopolille lähetetty, jos ei voida leikata tilanne on sitten jo krooninen eli sitten vaan hidastetaan sen etenemistä. Nyt ottaa päähän, vaikka asialle en mitään voikkaan.

    in reply to: Suolistosyöpä #36061

    hogan-67
    Participant

    Suolistosyöpä on salakavala, varmoja asioita joista sen voi tunnistaa ei ole. Ainoa varma keino on kolonoskopia eli tähystäminen. Tavallista on ulosteiden tummuminen, verta ulosteissa, laituminen, väsymys, epämääräiset vatsa vaivat.. näitä ei välttämättä ole ollenkaan. CEA-arvon rajaarvo on 5, mutta syöpä voi olla olemassa vaikka arvo olisikin sen alle. Itselläni löydettäessä se oli 14 mikä on suhteellisen matala arvo. Tavallisesti suolistosyöpä on eläkeikäisien ja yli 50-vuotiaiden sairaus, itse olin 47-vuotias kun sairastuin. Yleisyydestään huolimatta vähän julkisuudessa käsitelty syöpä, mediaseksikäämpiä on rinta-, eturauhas-, iho- ja keuhkosyövät. Kukapa omista ulosteista ja niiden ongelmista julkisesti haluaisi puhua ;-)

    in reply to: Epätietoisuus #34141

    hogan-67
    Participant

    Olen saanut erillaisia sytostaatteja eli irinotekaania, oksaliplatinia, kapesitabiniä seka biorokotetta maaliskuun lopusta lähtien, kaikilla on erillaiset oireet. Irinotekaanilla on hiukset lähteneet kahdesti, minua se ei niin haittaa ”karvat vai henki? vastaan karvat;-) ”. Oksaaliplatini aiheuttaa kylmäarkuutta, hermopäiden kipuja ’tikkuisuutta’ on ollut minulle se vaikeampi suoneen annettavista sytöstaateista.. nämä on yksilöllisiä juttuja. Mulla on melko vaikeaa sanoa pitkäaikasvaikutuksistani mikä johtuu mistäkin kun on vuorotellen tiputettu irinotekaania ja oksaliplatiniä, niitä on kaikki limakalvot kuivaa, jalkapohjat halkeilee, välillä ripulia tai ummetusta, närästystä, voimakkaan hajuisia pieruja, tihentynyt ulostuksen tarve, kohonnut veren alapaine, sydän jättää lyöntejä väliin, niskat välillä melko pahasti jumissa. Sairastan etäpesäkkeistä paksusuolen syöpää, nyt on leikattu sekä paksusuoli että maksa, keuhkosta etäpesäke oli kadonnut lääkkeillä eikä ainakaan toistaiseksi leikata. Ensiviikkolla on lääkäri, silloin saan tietää viimeisen viipalekuvan löydöistä.. jos mitään ei löydy niin todennäköisesti mun tiputukset loppuvat siihen. Eli minulle on sanottu että nyt on fifty-fifty tiputetaanko vielä vai ei, toivon jo itselleni joululahjaaksi tiputuksetonta joulukuuta ;-) mikäli mitään ikävää yllätystä ei enää tule alan olla jo siirtymässä seurantapotilaaksi, on ollut rankka vuosi syöpä todettiin helmikuussa. Vuosi tulee sairaslomaa täyteen eli helmikuussa olen ainakin tilapäisesti jo eläkkeellä sairaspäivien täyttyessä.
    Toivottavasti vastauksestani oli hyötyä sinulle ja jollekkin muillekkin. Mitä syöpää sinä sairastat? mitä lääkkeitä käytät?


    hogan-67
    Participant

    Anteeksi,tämä menee nyt ohi alkuperäisen aiheen.

    Kun kerran kysytään.. Minulla oireet alkoi reilu vuosi sitten loppu kesällä, helmikuussa löytyi sitten paksusuolensyöpä. Etäpesäkkeet sekä maksassa että keuhkossa, oli aika karu diagnosi. Paksusuoli leikattiin helmikuussa, huhtikuussa alkoi sytostaatit, heinäkuussa leikattiin maksasta pala pois. Sytostaateilla keuhkon tumori katosi, eli mulla on menossa nyt sytostaateilla irrallisten syöpäsolujen tuhoaminen. Sairaslomalla ainakin helmikuun loppuun asti (sinne asti jo kirjoitettuna). On ollut rankkat hoidot, mutta mä kestän ne..:-) mun motto on ”tänään on mun loppuelämän ensimmäinen päivä ”. Yritän elää mahdollisimman normaalia elämää kaikesta huolimatta ja olla turhista valittamatta että läheisillä olisi helpompi olla mun seurassa… ihan aina en siihen pysty. Mulla oli aika vaiketa saada oikeaa diagnosia, lääkärit ei ottaneet vakavasti siihen asti kun suoli meni tukkoon.. no se johtu monesta asiasta, mutta yksi suurin oli kun olen alle viisikymppinen. Tähän syöpän sairastuneista 2/3 on täyttänyt jo 65 vuotta, tukos tuli lauantaina tähystys tehtiin vasta torstaina. Silloin selvsi mistä on kysymys, etäpesäkeet löyty leikkauksen yhteydessä. No nyt pitäisi olla vaikein jo takana, toivottavasti.

    • tätä vastausta muokkasi 3 vuotta, 11 kuukautta sitten  hogan-67.

    hogan-67
    Participant

    Suru on pitkä prosessi, se muuttaa muotoaan poismeneen henkilön ja tavan millä/milloin lähtö tapahtuu. Syöpä on julma tapa lähteä, siinä kuitenkin saa päiviä, viikkoja, kuukausia ja joskus jopa vuosiakin valmistautua siihen kuolemaan. Henkilökohtaisesti minulle on ollut rankinta kun nuori ihminen lähti onnettomuuden kautta, naps ja ihmistä ei enää ole. Se että ehtii valmistaua ei tee surua pienemmäksi, se muuttaa muotoaan. Joku on viisaasti sanonut ”hän ei ole kuollut, ainostaan lakannut olemasta läsnä, muistot on tallella ja nyt ei vaan uusia muistoja enää tule”
    Suru on henkilökohtainen, yksin jäävälle puolisolle se on kaiken mullistava sekä koko ajan läsnä, yhdessä asuminen päättyy ja toisen tavarat muistuttavat joka hetki. Kun menettää vanhempansa, suru jälleen muuttaa muotoaan, on eri asia jos on itse vielä alaikäinen tai alle kouluikäinen tai aikuinen. Mitä iäkkäämpiä vanhemmat ovat sitä luonnollisemmalta kuolema tuntuu, itse olen alle viisikymppinen syöpään sairastunut, mun lapset on alaluokilla vielä. Olen joutunut miettimään tarkaan kuinka omille lapsilleni sairaudestani kerron, se ole ihan yksinkertainen asia.

    Kukaan ei voi sanoa kuinka pitää surra, kaikki tekevät sen omalla tavallaan, omaa surua ei pidä verrata kenekään toisen suruun. Sinä käyt omaa suruasi ihan omalla tavallasi läpi, toivottavasti saat tukea omilta läheisiltäsi, pidä yhteyttä myös äitisi puolisoon, se voi auttaa myös sinun surun kanssa ja huomaat että et ole ainoa joka jäi kaipaamaan. Hyvää syksyä sinulle.

    in reply to: RINTASYÖPÄ #32991

    hogan-67
    Participant

    Voimia tarvitaan, juuri tuollainen läheisen ihmisen sairastuminen tälläiseen sairauteen jonka koko karmeuteen on itse joutunut perehtymään kirpaisee pahasti. Olen lukenut teidän ladyjen keskusteluja täällä, nyt tämä viimeinen käänteen vuoksi tuli tarve myös osallistua vaikka rintasyöpään en ole niin perehtynyt. En ole mikään trolli vaan mulla on etäpesäkkeinen paksusuolen syöpä, leikattu helmikuussa ja heinäkuussa leikattu maksa, keuhkosta kasvain hävisi sytostaateilla. Sytot jatkuu, mulla oli alussa aika toivottoman tuntuinen tilanne, nyt tuumoriton irrallisten syöpäsolujen tuhoaminen menossa.. toivottavasti myös siskollasi tulee positiivinen käänne. Toivotan voimia sinulle pave65.

    in reply to: mihin kirjoitetaan? #32981

    hogan-67
    Participant

    Mun mielestä on vain typerää jakaa sellaisten syöpien keskustelut halki kahteen osaan sukupuolen mukaan silloin kuin sukupuolella ei ole mitään merkittävää asemaa sairaudessa. Vai onko tässä käynyt suunnittelussa virhe tuossa jaossa, sitä ei tietysti kukaan ole valmis myöntämään ;-) jos tämä palsta on tarkoitus oikeasti saada vauhtiin, kirjoittajilla ei pitäisi ongelmia tässä mihin omasta ongelmasta/sairaudesta voi kertoa tai kysyä muiden kokemuksia. Omasta puolesta toivon että täällä olisi iso osa sairastunesta keskustelemassa, tietysti samalla toivon että sairastuneita olisi mahdollisimman vähän..

Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 20)