Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi hemuuli

hemuuli

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 17 viestiä, 1 - 17 (kaikkiaan 17)
  • Julkaisija
    Viestit
  • in reply to: Peli menetetty….. #61281

    hemuuli
    Participant

    Moi Masa!

    Peli ei todellakaan ole menetetty! Odottele rauhassa aikaa koepalojen ottoon. Itsellä meni vajaa kuukausi koepalojen otosta tulosten saamiseen. Nuo oireesi voivat johtua ihan muistakin syistä kuin eturauhassyövästä. Itselläni ei ollut etukäteen mitään oireita eikä mitään ongelmia. Terveystarkastuksen yhteydessä otettiin psa-arvo, joka ensin oli vähän alle 4. Silloin ei tehty mitään ja vuoden päästä sitten otettiin uusi arvo, joka oli sitten vähän päälle 4. Lääkäri patisti urologille ja sitten mentiinkin “normaalia” uraa: urologi, koepalat, syöpä löytyi, eturauhasen poistoleikkaus ja sitten siitä toipuminen.

    Syöpädiagnoosin saaminen oli kyllä iso shokki. En ollut koepalojen oton jälkeenkään ajatellut, että minulla voisi olla syöpä. Ehkä olisi kannattanut siihen jotenkin varautua, olisi ehkä ollut helpompi asiaan sopeutua.

    Leikkaus sinänsä oli pieni operaatio ja leikkaushaavojen ja muiden sellaisen paraneminen kävi nopeasti. Nyt leikkauksesta on kulunut kymmenen kuukautta ja elämä on kokolailla entisellään. Taudin leviäminen on tietysti se suurin pelko, mutta en sitäkään asiaa kovin paljon ajattele. Murehditaan sitä sitten jos niin huonosti käy. Eikä sekään mikään kuolemantuomio ole, kyllä hoitokeinoja on vielä jäljellä.

    Virtsanpidätyksen palautuminen ei minulla toteutunut niin nopeasti kuin joillakin toisilla. Nopeasti päääsin sellaiseen tilanteeseen, että normaalielämä meni ihan kuivana, mutta reipas kävely ja raskaammat työt aiheuttivat vielä ongelmia. Ahkera vatsanpohjalihasten treenaus on varmaan auttanut ja nyt on jo muutaman kuukauden ajan tilanne ollut normaali. Josta tulikin mieleeni, että vatsapohjalihasten treenaus kannattaa aloittaa hyvissä ajoin jo ennen leikkausta, jos siis hoitoihin päädyt ja leikkauksen valitset.

    Odottavan aika on pitkä, voimia odotukseen!

    in reply to: Hemuulin ERS-tarina #61241

    hemuuli
    Participant

    Tulikin yllättäen aika kontrolliin, olisko tuolla tekemälläni potilasvalituksella ollut osuutta asiaan. Itseasiassa minulle oli varattu kaksi kontrolliaikaa peräkkäisille viikoille :)

    Taas kävin labrassa, psa oli edelleen alle 0,2 eli kaikki hyvin! Käynti urologin luona sairaalassa oli yhtä tyhjän kanssa. Hän ei kysynyt eikä sanonut oma-aloitteisesti mitään. Selvästi tavoitteena on vaan saada jonoja purettua mahdollisemman nopeasti.

    Mitään kestolähetettä täällä Hämeessa ei ole mahdollista saada. Ei ole kuulemma sellaista järjestelmää olemassa.

    Seuraava kontrolli pitäisi olla sitten kolmen kuukauden kuluttua kun siis leikkauksesta on kulunut vuosi. Jos siinä ei havaita mitään epäilyttävää, niin sitten siirrytään urologin mukaan vuosittaiseen seurantaan. Itse pidän seurantaväliä liian pitkänä, joten taidan sitten käydä omalla kustannuksella koelmen kuukauden välein mittauttamassa psa:n.

    Hyvää Joulun aikaa kaikille!

    in reply to: Hemuulin ERS-tarina #60031

    hemuuli
    Participant

    Piti olla kontrolli kun leikkausesta tuli kuluneeksi 9 kk. Ei kuulunut sairaalasta mitään, joten soitin sinne. Osastosihteeri kertoi, että kyllä tiedoissa näkyy kontrollin olevan ajankohtainen, mutta jonojen takia kaikki ajat ovat siirtyneet ainakin 2 kuukautta eteenpäin. Eli siis nyt kontrollien väli olisikin vähintään 5 kuukautta. Esitin tähän vastalauseeni, mutta silä ei ollut mitään vaikutusta.

    Olen tehnyt jatkohoitopäätökseni eli sen, että jäin seurantaan, enkä mennyt heti jatkohoitoihin, sen perusteella että kontrollit ovat kolmen kuukauden välein. Mitä jos syöpä on lähtenyt leviämään edellisen kontrollin jälkeen ja nyt sitten odotellaan pari kuukautta ylimääräistä.

    Soitin KHSHP:n potilasasiamiehelle ja hän kehotti ehdottomasti tekemään valituksen sairaalalle ja olenkin sen nyt tehnyt.

    Jotenkin tuntuu, että tämä ERS ei kiinnosta ketään. Vanhojen ukkojen vaivoja, ketä kiinostaa. Movember-kampanja jää Suomessa tänä vuonna toteutumatta koska ei löytynyt mitään tahoa sitä toteuttamaan.

    Niin siis kävin PSA-arvoni mittauttamassa omalla kustannuksellani ja se oli alle 0,2, joka on Fimlabin asteikolla mittaamaton. Eli siis kaikki hyvin, tuohon kontrolliin olisi vaan kuulunut myös lääkärillä käynti ja mahdollisesti magneettikuvaus. No jäädään odottelemaan mitä valitukseen vastataan ja jos se kontrolliaikakin sieltä joskus tulisi.

    Mutta positiivisella mielellä eteenpäin, edelleen ollaan hengissä ja ihan hyvässä kunnossa. Pissa-asiatkin alkaa olla ihan täydessä kunnossa.

    in reply to: ERS kokemukset matkan varrelta #60021

    hemuuli
    Participant

    Hyviä ohjeita on täällä näköjään jaossa. Itselläni alkoi harjoitukset vaikuttamaan kun aloin tekemään niitä pystyasennossa kun leikkauksesta oli kulunut pari-kolme kuukautta. Silloin tuli oikein selkeä parannus ja sen jälkeen on ollut kaiken aikaa pientä kehitystä ja nyt kun leikkauksesta on 9 kuukautta ollaan jo lähes normaalissa tilanteessa. Jos harvoin voi jossain yllättävässä tilanteessa vielä joku tippa tulla.

    Ei noihin ohjeisiin ole paljon muuta lisättävää kuin hengitys. Lihas tarvitsee happea. Itse hengitän harjoitteiden aikana syviä ja rauhallisia hengityksiä ja lasken ne, jotta tiedän miten kauan olen puristusta tehnyt. Laskeminen auttaa minulla myös keskittymisessä.

    in reply to: Robotista selvinnyt – Watsonin tarina #59941

    hemuuli
    Participant

    Meillä täällä Hämeessä on tosiaankin 0,2 tuo pienin ilmoitettava psa-arvo. Täällä ollaan tyytyväisiä kun arvo on tuon alle. Aika erikoista, että tässäkin asiassa on erilaisia käytäntöjä eripuolilla Suomea. Minulle urologi perusteli tuota 0,2 arvoa sillä, että jos arvo on sen alle niin ei todennäköisesti löydetä sitä syöpäpesäkettä millään kuvauksilla ja tällöin sädettäminen on vähän hakuammuntaa.

    in reply to: Hemuulin ERS-tarina #57434

    hemuuli
    Participant

    Laitetaanpa puolivuotiskatsaus tähän. Kontrolli näytti psa:n olevan edelleen alle mitattavan eli kaikki kunnossa. Otettiin myös eturauhasen alueen magneettikuvat ja niissäkin kaikki näytti olevan kunnossa. Olin myös paksusuolen tähystyksessä sen takia jos vaikka vielä joutuu sädehoitoon. Urologi oli sitä mieltä, että se kannatta nyt tutkia, kun minulla on noita vatsavaivoja kuitenkin ollut jonkin verran. No ei sieltä paksusuolestakaan mitää vikaa löytynyt.

    Eli siis nyt näyttää ihan hyvältä. Virtsanpidätys alkaa olla lähellä normaalia. Joku tippa voi silloin tällöin vielä tulla, mutta hyvin harvoin normaalioloissa. Mitään suojuksia en ole pariin kolmeen kuukauteen käyttänyt muuten kuin kävelylenkeillä. Siellä voi tippa vielä lirahtaa jos kävelee pitemmän ja kovavauhtisemman lenkin. Pihahommat, remonttihommat yms. hoituvat jo ilman suojaa.

    Erektiopuolella ei ole paljoa kerrottavaa. Erektiohermot lähtivät leikkausessa lähes kokonaan, joten ei siellä paljon elämää voi ollakaan. Sänkyhommat vaimon kanssa ovat kuitenkin hoituneet ihan hyvin ilman yhdyntääkin. Voi siellä vällyjen alla muutakin harrastaa ja vaimo ainakin on sanonut olevansa ihan tyytyväinen tilanteeseen.

    Olen yrittänyt oppia elämään niin, että ollaan onnellisia ja tyytyväisiä silloin kun asiat ovat ovat hyvin. Murehditaan sitten kun on murheiden aika.

    Tsemmppiä vaan kaikille kohtalotovereille!

    in reply to: 54v ja psa 3.2 psa-v 0,3 ja psa-suh 9 #57424

    hemuuli
    Participant

    Hei lumipallo

    Ikävä kuulla, että erektion puuttuminen on aiheuttanut teille niin paljon surua ja tuskaa. Itsellä lähti leikkauksessa lähes kaikki erektiohermot ja minulla asia ei varmaan koskaan korjaannu. Meille ei asia ole ainakaan vielä noussut kovin suureen rooliin johtue ehkä siitä, että meille seksi ei ole mikään valtavan suuri asia elämässä, toki se on ollut tärkeä osa elämää aina.

    Jos miehelläsi on hermot pystytty säästämään, niin erektion palautuminen pitäisi olla mahdollista. Tulee mieleen, että voisiko asia olla kiinni henkisestä puolesta. Olette niin kovasti ja pitkään yrittäneet, että paineet miehelläsi ovat varmaan tosi kovat. Voisiko hakea jotain apua henkiseen puoleen. En kyllä tiedä miltä taholta sitä pitäisi hakea, olisiko jostain seksuaaliterapeutista tai muusta vastaavasta apua.

    Itse olin aika masentunut sen jälkeen kun pissahommat alkoivat sujua ja kiinnostus seksihommiin lisääntyi ja tuntui, että en kuitenkaan enää vaimolleni riitä. Juttelimme sitten vaimon kanssa asiasta ja olimme lopulta samaa mieltä, että saamme asiat toimimaan vaikka ei varsinaiseen hommaan enää koskaan päästäisikään. Asioista keskustelu on meille ollut hyvin tärkeää. Parempi tietää mitä toinen ajattelee kuin arvailla.

    Me emme ole juurikaan keskittyneet erektioon vaan läheisyyteen ja hellyyteen. Sänkyhommissa olemme yrittäneet keksiä ja keksineetkin jotain uutta, jolla vaimo saadaan tyytyväiseksi. Ja kyllä hän on kertonut ihan tyyväinen nykytilanteeseen olevansa.

    Tsemppiä teille!

    in reply to: 54v ja psa 3.2 psa-v 0,3 ja psa-suh 9 #57414

    hemuuli
    Participant

    Hei Aappo

    Sulla on asiat todella hyvin kun neljän viikon jälkeen alkaa pissahommat olla kunnossa ja seksijututkin onnistuu jo jotenkin. Itsellä on yli puoli vuotta leikkauksesta ja nyt alkaa pissahommat olla jo lähes normaalilla tolalla. Reippaampi liikunta on vieläkin vähän ongelma. Pitempi “kuntokävelylenkki” saattaa vielä aiheuttaa jonkin tipan lirahduksen, juoksemista en ole vielä uskaltanut edes kokeilla. Sellainen vähän epävarma olo on välillä, varsinkin jos joutuu pitkiä aikoja seisoskelemaan. Näyttää aika eri tahtiin tuo asia ihmisillä korjaantuvan.

    Leikkauksessa lähti lähes kaikki erektiohermot, joten sillä rintamalla ei ole paljon kerrottavaa enkä usko, että jatkossakaan tulee mitään ihmeitä tapahtumaan. Sänkyhommat vaimon kanssa kyllä sujuvat hyvin ilman varsinaista yhdyntääkin. On keksitty uusia tapoja saada vaimo tyytyväiseksi.

    Toivotaan, että sinulla toipuminen etenee hyvin jatkossakin!

    in reply to: ERS kokemukset matkan varrelta #56264

    hemuuli
    Participant

    No rauhoittukaas nyt. Minun mielestäni kaikki voivat täällä esittää omia kommentteljaan ihan omien tuntumustensa mukaan. Ei niistä kenenkään kannata pahastua.

    Tuosta Kylsesiit positiivisesta kommentista sen verran, että on varmasti hyvä oman polkunsa alussa oleville lukea täältä, että asiat voivat mennä oikein hyvinkin. Itsekin olen niistä saanut positiivista energiaa, mutta olen vähän kummeksunut sitä, että nämä onnekkaat aina kertovat vain kaiken menneen hyvin. Kuukauden päästä leikkauksesta kaikki on kunnossa ja elämä jatkuu. Minua kiinnostaisi tietää miksi joku selviää tästä eturauhasleikkauksesta niin helpolla ja jollain toisella siitä jää elinikäinen vaiva. Tekevätkö he jotain treenausta erilailla, vaikuttaako se miten paljon “ylimääräistä” jouduttiin poistamaan vai mikä asiaan vaikuttaa?

    Itsellä ei ole kovin suurta valittamisen aihetta. Leikkauksesta on nyt kulunut vähän yli viisi kuukautta ja virtsanpidätys on 99,9 prosenttisesti hallussa. Pitkillä kävelylenkeillä täytyy vielä laittaa suojus, silloin saattaa jotain tippoja tulla. Muutenkin aina joskus, varsinkin illalla, voi pito hetkellisesti pettää jossain tilanteessa ja tippa lirahtaa. Juoksemista en ole vielä uskaltanut kokeilla, kun saisi tuon kävelyn ensin 100 prosenttiseksi. Pari pientä pyörälenkkiä tein viime viikonloppuna ja ne menivät hyvin.

    Ensimmäinen kontrolli kolmen kuukauden kohdalla oli “puhdas”, seuraava on muutaman viikon päästä. Olo on hyvä ja elämä palailee normaaleihin uomiin, mutta on tässä matkan varrella ollut monta epätoivon hetkeä.

    Lantionpohjan lihasten harjoitteita teen edelleen ahkerasti ja olen kehitellyt muutamia harjoitteita omasta päästä, kun ei oikein jaksa pelkät puristusharjoitteet aina innostaa.

    in reply to: ERS kokemukset matkan varrelta #54174

    hemuuli
    Participant

    Hienoa Eegon1950 jos tuosta on nyt apua. Yksi sairaanhoitaja neuvoi minua kokeilemaan supistusta seisaallaan ja kokeilemaan kädellä kiveksistä nousevatko ne ylöspäin kun tekee supistusta. Jos nousevat niin silloin hänen mukaansa tekee oikein.

    Yksi juttu, josta missään minun oheissani ei ole mitään mainintaa, on venyttely. Ainahan lihaskuntoharjoitteluun pitäisi kuulua myös venyttely. Itselläni oli jokin aika sitten aika hankala viikko, jolloin kehitys tuntui ottavan takapakkia. Sitten keksin tuon venyttelyn ja tein vain sitä enkä muutamaan päivän ollenkaan supitusharjoituksia. Vatsalihakset olivat aivan kireät ja jumissa. Siitä ne sitten alkoivat antaa periksi ja sitten homma palasi taas normaalille tasolle.

    Sitten kun tuntuu että harjoitus vaikuttaa oikeaan lihakseen, niin mielestäni kannattaa tehdä harjoituksia eri asennoissa, siis maaten, istuen, seisten jne.

    Tosin en ehkä ole paras näissä neuvomaan. Itsellä mennyt nyt leikkauksesta 4 kk ja virtsanpidätys ei vielä ole ihan sataprosenttista, ehkä 99%. Normaalisti pystyn olemaan ilman mitään suojaa, mutta pitkillä kävelylenkeillä ja raskaammissa töissä pitää jotain suojaan vielä käyttää. Mutta kertoilen tässä omia ajatuksia ja päättelyitä, näillä ei ole takuuta :)

    in reply to: Hemuulin ERS-tarina #50994

    hemuuli
    Participant

    Nyt on sitten käyty ensimmäisessä kontrollissa aikamoisen sähläyksen jälkeen. Minulle oli koko ajan puhuttu, että kontrolli on 3 kk leikkauksesta eli minun tapauksessani siis toukokuun puolessa välissä. Soitin sairaalaan toukukuun 10. päivän tienoilla kun sieltä ei kuulunut mitään kontrolliajasta. Sieltä osastosihteeri kertoi heillä olevan tieto, että konrollini olisi syyskuussa. Sain sitten ajan touokokuun loppuun jollekin ruuhka-apulaislääkärille. “Omalle” lääkärilleni ensimmäinen vapaa aika olisi joskus syyskuun alussa. Laitoin sitten “omalle” lääkärilleni viestiä miten tässä nyt taas kävi. Hän ilmoitti, että 18.5. käy hänelle, jos saan labrat hoidettua sitä ennen. Ne hoituivat ja menin sairaalaan sovittuna aikana, mutta ilmoittautumisessa kerrottiin aikani olevan vasta 2,5 tunnin päästä. Jäin kuitenkin odottamaan koska olin saanut ajan suoraan lääkäriltä ja vielä varmistanut ajan kertaalleen häneltä. Heti kun istuin odottamaan, tuli hoitaja hakemaan minut. Olipa taas kerran sairaalta melkomoista sähläystä.

    Mutta siis PSA oli alle mitattavan, joka Fimlab:ssa on 0,2. Olipa huojentava uuutinen. Lääkäri kertoi minun tapauksessani todennäköisyyksien olevan niin, että minulla on 50% todennäköisyys taudin leviämisestä seuraavan 10 vuoden aikana. Tosin on myös 50% todennäköisyys, että se ei leviä. Vaihtoehtoina oli seuranta ja sädehoito jos PSA jatkossa nousee tai sädehoito heti varmuuden vuoksi. Sädehoito ei kuitenkaan tuota syövän leviämisen todennäköisyyttä kovin paljon pudottanut ja sädehoidostakin voi olla haittavaikutuksia. Päädyin tuohon seurantaan osittain senkin takia, että haluan päästä jo pikkuhiljaa normaaliin elamään taas kiinni. Otetaan vielä varmuuden vuoksi vatsasta magneettikuvat ja jos niissä ei ilmene mitään yllättävää, niin ollaan ikäänkuin terveen kirjoissa seuraavat kolme kuukautta. Lähetteet magneettiin ja labraan olen jo saanut.

    Nyt on siis leikkauksesta kulunut 3 kk ja virtsanpidätys on viimeisen kuukauden aikana parantunut huomattavasti. Normaalisti homma pysyy ihan hallinassa, mutta jotkut raskaammat hommat aiheuttavat vielä satunnaisia karkailuja. Reipas kävely on ollut minulle se kaikkein haastavin juttu, mutta nyt olen tehnyt muutaman “täysivauhtisen” 4 km pitkän kävelylenkin kuivana. Lantionpohjalihasten harjoituksia olen yrittänyt tehdä, tosin enemmänkin olisi varmasti pystynyt tekemään. Teen yleensä aina aamulla herättyäni noin 20 min harjoituksen ja sitten päivän aikana satunnaisesti. Minulla selkeä parannus tilanteeseen alkoi silloin kun pääsin tekemään lihaskuntoharjoituksia oman kehon painolla ja pienillä kahvakuulilla. Yritän yhdistää liikkeisiin aina lantionpohjalihasten “rutistuksen”. Kotona olen jo ilman mitään suojaa, mutta muualla liikkuessa on vielä käytässä ohuin suoja. Ei oikein vielä luota itseensä.

    Eli siis kaiken kaikkiaan tilanne on nyt hyvä: olen edelleen hengissä, kontrollin tulos oli niin hyvä kuin se voi nyt olla, pikkuhiljaa siirrytään kohti normaalia elämää ja kesä on tulossa.

    Hyvää kesää kaikille kohtalontovereille!

    in reply to: Hemuulin ERS-tarina #48684

    hemuuli
    Participant

    Kiitos Lynx viestistäsi. Mukava lukea näitä positiivisia kokemuksia. Omakin suhteellisen toiveikas mieli saa vielä lisävahvistusta noita tarinoita lukiessa. Leikkauksesta on nyt kahdeksan viikkoa ja pidätyskyky paranee pikkuhiljaa. Elämä on jo aika hyvin alkanut normalisoitunut. Töissä käyn normaalisti, tosin ohuin level 1 suoja on vielä lähinnä antamassa mielenrauhaa. Hitaammassa kävelyssä tavara pysyy jo sisällä, mutta reippaampi kävely ja muu reipas liikunta aiheuttaa vielä ongelmia. Asia etenee kuitenkin.

    Tuota kuukauden päässä olevaa kontrollia tietenkin jännitän. Uskon kuitenkin, että tästä selvitään, joko pidemmän tai lyhyemmän kaavan kautta. Sädehoito voi vielä olla edessä, mutta se tulee sitten jos on tullakseen.

    Saa sitten nähdä kuinka nuo kontrolliasiat hoituvat täällä Kanta-Hämeessä. Ainakin nyt osaan kysyä noista kestolähetteistä, kun kohtalontoverit niistä tuossa kertoivat.

    in reply to: Hemuulin ERS-tarina #48264

    hemuuli
    Participant

    Kovin on hidasta tuo virtsanpidätyskyvyn paraneminen, ei meinaa huomata mitään edistystä. Kävellessä ei edelleenkään ole oikeastaan pysynyt mitään sisällä. Tänään tein kokeen ja kävelin niin hiljaa, että mitään ei tule ulos. Kävelin kolme kilometriä keskinopeudella 4,2 km/h. Tosi hidashan tuo vauhti on, mutta kun tuon pystyi tekemään ihan kuivana, niin oli oikein voittajafiilis kävelyn jälkeen. Ehkä tää tästä vielä.

    in reply to: ERS kokemukset matkan varrelta #48244

    hemuuli
    Participant

    Ikävä kuulla että uroterapiasta ei ollut paljonkaan hyötyä. Mitattiinko siellä lantionpohjan lihasvoimaa tai tutkittiinko että harjoituksesi vaikuttavat oikeisiin lihaksiin? Tsemppiä jatkoon!

    in reply to: ERS kokemukset matkan varrelta #47904

    hemuuli
    Participant

    Ei ole ollut mitään selkäkipuja eikä muitakaan kipuja leikkauksen jälkeen. Kun venyttää vessassakäyntiväliä ja rakko on täynnä, on alavatsassa sellainen painostava tunne jota ehkä voisi kivuksikin sanoa. Mutta mitään muita kipuja ei tosiaan ole ollut.

    in reply to: ERS kokemukset matkan varrelta #47824

    hemuuli
    Participant

    Hienoa Eagon1950 että olet varannut ajan uroterapeutille. Toivottavasti saat sieltä apua ja asiat alkavat edistymään. Mielestäni uroterapeutin palvelut pitäisi kuulua automaattisesti tähän leikkausprosessiin. On tämä virtsanpidätysongelma lähes kaikille meille eturauhasen poistoleikkauksessa käyneille niin suuri elämää rajoittava ongelma. Kerro sitten mitä siellä uroterapeutilla sanottiin.

    Mies48: Itsellä on leikkauksesta vähän yli viisi viikkoa. Leikkauksen jälkeen minulla oli sama tilanne kuin sinulla. Tuon alun jälkeen kehitys on kyllä niin hidasta että meinaa välillä kärsivällisyys loppua. Mutta nyt pystyn jos käymään töissä käytännössä kuivana. Teen siis kevyttä toimistotyötä. Kävelylenkit ovat edeleen hankalia. Lenkin jälkeen rakko on yleensä tyhjä. Muutaman kerran on parin viime viikon aikana ollut vähän pissattaa lenkin jälkeen. Eli pysy kärsivällisenä vaikka kehitys ei olisikaan niin nopeaa kuin toivot. Mutta toivotaan että saat homman hallintaan nopeasti.

    in reply to: Hemuulin ERS-tarina #47654

    hemuuli
    Participant

    Ikävä kuulla Eegon1950 että sinulla ovat vuoto-ongelmat jatkuneet noin pitkään. Tuntuu olevan kovin yksilöllistä miten pitkään tuossa menee. Mitä olen kuullut niin normaali aika on kai 2-3 kuukautta. Samaan aikaan kun odotin leikkauksen alkamista TAYS:ssa siellä oli mies joka oli menossa leikkaukseen, jossa asennettiin panta virtsaputkeen ympärille ja kivespussin taakse jonkainen nappi, josta tuo panta avataan silloin kun käydään pissalla. Hänellä ei ollut pidätyskyky palautunut juuri ollenkaan vaikka leikkausesta oli mennyt jo vuosi.

    Kaikenkaikkiaan tämä virtsanpidätysasia hoidetaan mielestäni aika huonosti. Tai ainakin minun kokemukseni ovat sellaiset. Mielestäni pitäisi päästä uroteraupeutille heti kun tieto leikkauksesta tulee. Hän antaisi ohjeet ja katsoisi, että harjoitteet tehdään oikein. Sitten noi kuukausi leikkauksen jälkeen olisi toinen tapaaminen uroterapeutin kanssa, jossa katsottaisiin onko asia edennyt ja mitä kannattaa tehdä, jotta saadaan edistystä aikaan. Itse on ole yhtään uroterapeuttia tavannut. Yritin sellaiselle päästä Kanta-Hämeen sairaalaan, mutta ei ole mitään mahdollisuuksia. Ehkä sitten voi saada ajan jos kolmen kuukauden päästä leikkauksesta ei ole mitään edistystä tapahtunut.

    Itseäni helpotti jonkun verran kun sain parin viikon päästä leikkauksesta puhelimen päähän leikanneen lääkärin ja hän osasi kertoa mistä virtsanpidätysongelma oikein johtuu. Miehellähän on kaksi sulkijalihasta, ensimmäinen tahdosta riippumaton lihas on eturauhasen yhteydessä ja se siis menetetään leikkauksen yhteydessä. Toinen on eturauhasen alapuolella ja se on tahdosta riippuvainen. Nyt tämä alempi lihas joutuu yksin hoitamaan virtsanpidättämisen. Sille tulee paljon kovempi paine kuin aikaisemmin, koska siitä yläpuolelta nyt puuttuu yksi sulkijalihas ja eturauhanenkin on tuota virtsan painettä osaltaan estänyt. Tuon alemman jäljelle jääneen sulkijan pitää nyt kehittyä niin, että se pystyy sulkemaan tuon kovemman paineen. Itse olen ajatellut niin, että sulkijalihas kehittyy kun sille annetaan riittävästi työtä. Eli minun ymmärtääkseni kannattaa pitää rakossa niin paljon tavaraa, että lihakselle tulee painetta. Kotioloissa yritän lykätä vessakäyntejä mahdollisimman pitkään. Lantionpohjan lihasten vahvistaminen pitää rakkoa, sulkijalihasta ja muuta alavatsan tavaraa ryhdissä niin että sulkijanlihas pääsee toimimaan kunnolla. Noin siis minä olen asian ymmärtänyt.

    Itseäni huolestuttaa se, että kävelylenkillä ei kovin paljon pysy sisällä. Nyt on muutaman kerran ollut sentään jotain pissattavaa lenkin jälkeen, mutta kyllä suurin osa tulee edelleen suojaan. Onko muilla samoja kokemuksia kävelystä? Ihan hissuttelu-kävely vaikka kauppareissulla onnistuu kohtuullisen hyvin, mutta tuollainen kuntokävely on toinen juttu.

    Jyrkiap: Menitkö sädehoitoon heti leikkauksen jälkeen? Minulle urologi suositteli, että katsotaan se kolmen kuukauden kontrolli ja jos psa on siinä alle mitattavan arvon, niin sitten vaan seurataan kolmen kuukauden välin tilannetta. Jos on yli mitattavan niin sitten sädetetään. Mukava kuulla, että sädehoidosta ei tullut sinulle paljon haittavaikutuksia.

Esillä 17 viestiä, 1 - 17 (kaikkiaan 17)