Syövän vaiheet, erilaistuminen ja levinneisyys

Syövässä on useita eri vaiheita. Syövän aiheuttaneen altistuksen jälkeen vie usein pitkään ennen kuin syöpä alkaa kehittyä. Syövän levinneisyys ja kasvaimen erilaistumisaste voidaan määritellä.

Syöpäsolujen synnyttyä solut alkavat jakautua tavallista aktiivisemmin. Kun syöpä etenee, pahanlaatuiseksi muuttunut solukko muuttuu edelleen ja alkaa käyttäytyä yhä pahanlaatuisemmin. Kasvaimen solut erilaistuvat, elimistön säätelyjärjestelmä ei enää pysty säätelemään muutoksia ja lopulta solukko alkaa levitä.

Syöpä aiheuttaa vaurioita elimistössä kasvamalla paikallisesti, lähettämällä etäpesäkkeitä eri elimiin ja aiheuttamalla erilaisia yleisoireita. Pahanlaatuinen kasvain voi kasvaa syntykohdassaan suureksi ja vahingoittaa kyseisen elimen toimintaa. Kasvain saattaa myös vallata tilaa lähielimiltä ja aiheuttaa kipu- ja paineoireita.

Syövän oireet

Syövän levinneisyysluokitus

Syövän levinneisyys määritetään sairauden toteamisen yhteydessä. Syövän levinneisyysasteen määrityksen avulla voidaan saada käsitys paranemismahdollisuuksista ja valita oikea hoito.

Syövän levinneisyyttä kuvataan yleensä kansainvälisellä TNM-luokituksella:

  • T viittaa emokasvaimen kokoon (tumor)
  • N ilmaisee, missä määrin syöpä on levinnyt läheisiin imusolmukkeisiin (node)
  • M viittaa kauempana sijaitsevien etäpesäkkeiden (metastaasien) olemassaoloon

Syövät jaotellaan TNM-luokituksen perusteella levinneisyysasteisiin, joita on viisi (0, I, II, III, IV). Levinneisyysaste 0 tarkoittaa pientä paikallista syöpää, joka ei leviä. Levinneisyysasteen IV syöpä tarkoittaa laajalle levinnyttä syöpää tai syöpää, joka on lähettänyt etäpesäkkeitä. Syövän levinneisyysasteilla on joissain tapauksissa myös alaluokkia.

Levitessään syöpä alkaa tehdä etäpesäkkeitä. Etäpesäkkeet (eli metastaasit) syntyvät, kun syöpäsolut lähtevät liikkeelle emokasvaimesta verenkierron tai imunestekierron välityksellä ja kiinnittyvät muihin elimiin. Siellä ne alkavat jakautua ja vallata tilaa.

Eri syövät tyypillisesti muodostavat etäpesäkkeitä eli metastasoivat tiettyihin elimiin. Useimmin etäpesäkkeet syntyvät maksaan, keuhkoihin, lisämunuaisiin, aivoihin ja luustoon. Etäpesäkkeiden aiheuttamat oireet vaihtelevat sijaintinsa mukaan.

Syövän kudostyypit

Syövät nimetään emokasvaimen eli primäärikasvaimen sijainnin ja kasvainkudoksen rakenteen perusteella.

Elimistön normaalikudoksia ovat esimerkiksi:

  • epiteeli (ihon ja limakalvon päällyskerros)
  • tukikudos (luu, rusto, sidekudos, lihaskudos)
  • hermokudos
  • imukudos
  • luuydin

Epiteeli peittää koko kehon pinnan ja verhoaa kaikki kehon sisäiset pinnat ja ontelot. Ihon, limakalvojen, maha-suolikanavan ja virtsarakon pinta ovat esimerkkejä epiteelikudoksesta. Epiteelikudoksesta alkunsa saanut syöpä on karsinooma.

Tukikudoksesta alkava syöpä on sarkooma.

Aivot, selkäydin ja hermot koostuvat hermokudoksesta. Hermokudoksesta alkunsa saavilla kasvaimilla ei ole yleisnimeä. Tällaiset kasvaimet nimetään yleensä kasvaimen solujen mukaan. Hermokudoksessa syntyy usein hyvänlaatuisia kasvaimia, mutta ne voivat olla sijaintinsa vuoksi vahingollisia, jos niiden poistaminen on vaikeaa.

Imukudoksesta alkava syöpä on lymfooma ja luuytimestä alkava syöpä on leukemia.

Kasvaimet luokitellaan kudosopillisesti, koska se vaikuttaa muun muassa hoidon valintaan.

Taulukossa on lueteltu hyvänlaatuiset ja pahanlaatuiset kasvaimet niiden kudostyyppien mukaan:

Kudostyyppi Hyvänlaatuinen Pahanlaatuinen
Epiteliaalinen
pintaepiteeli papillooma karsinooma
rauhasten tai tiehyeiden epiteeli adenooma adenokarsinooma
Sidekudos ja lihakset
tiheä sidekudos fibrooma fibrosarkooma
rusto kondrooma kondrosarkooma
luu osteooma osteosarkooma
sileä lihas leiomyooma leiomyosarkooma
poikkijuovainen lihas rabdomyooma rabdomyosarkooma
Hermokudos
gliakudos gliooma glioblastooma
aivokalvo meningiooma meningiaalinen sarkooma
verkkokalvo retinoblastooma

Syövän erilaistuminen

Syövän erilaistumisasteen määrittely tarkoittaa kasvaimen luokittelemista asteisiin sen mukaan, miten erilaistunut kasvain on. Yleensä asteita eli graduksia on kolme tai neljä.

Syövän erilaistumisessa on eroja. Kasvainta, joka muistuttaa läheisesti lähtökudoksen rakenteita, kutsutaan hyvin erilaistuneeksi. Näin ollen mitä lähempänä syövän rakenne on normaalia solurakennetta, sitä paremmin solu on erilaistunut. Alkuperäkudosta vähäisessä määrin muistuttavaa kasvainta kutsutaan huonosti erilaistuneeksi tai anaplastiseksi.

Jos syöpäsolut ovat huonosti erilaistuneita, se voi vaikeuttaa niiden lähtökudoksen tunnistamista ja hoidon kohdentamista.

Monet kasvaimet jaetaan erilaistumisasteeltaan kolmeen luokkaan.

Syövän erilaistumisaste:

hyvin erilaistuneet, gradus I

  • muistuttaa eniten normaalia kudosta ja on yleensä hyväennusteinen

kohtalaisesti erilaistuneet, gradus II

  • hyvän ja huonon ennusteen kasvainten välimuotoja

huonosti erilaistuneet, gradus III ja gradus IV

  • kasvaimet leviävät muita helpommin, ja niiden ennuste on jonkin verran muita huonompi

Eri gradusten kriteerit vaihtelevat eri elinten kasvaimissa ja erityyppisissä kasvaimissa. Yleissääntönä on, että hyvin erilaistuneet kasvaimet käyttäytyvät rauhallisemmin kuin huonosti erilaistuneet kasvaimet. Gradus-luokitusta käytetään, kun arvioidaan leikkauksen jälkeisten lääkehoitojen tarvetta.

Lähteet

Joensuu, Heikki; Jyrkkiö, Sirkku; Kellokumpu-Lehtinen, Pirkko-Liisa; Kouri, Mauri; Roberts, Peter J. & Teppo, Lyly (toim.) (2013) Syöpätaudit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.