Lääkäri näyttää vanhemmalle naiselle röntgenkuvaa.

Syövän toteaminen ja tutkimukset

Jotta saadaan tietää, sairastatko syöpää, voidaan tehdä monenlaisia tutkimuksia. Tutkimukset riippuvat siitä, millaisia oireita sinulla on ja missäpäin kehoa. Syöpäkasvaimesta otettu näyte varmistaa diagnoosin.


Eri syövät todetaan eri tavoin

Syövän toteaminen eli syöpädiagnoosi vaatii aina tarkkoja tutkimuksia. Lääkärin tekemän tutkimuksen jälkeen sinua voidaan kuvata eri menetelmin ja sinulta voidaan ottaa verikokeita. Lopullisen syöpädiagnoosin tekee patologi, joka tutkii kasvaimestasi otetun kudosnäytteen.


  • Ensimmäiseksi lääkäri tutkii sinut vastaanotolla ja lähettää sinut tarvittaviin jatkotutkimuksiin.

  • Syövän toteamiseen käytetään usein jotain radiologista kuvantamismenetelmää. Kuvantamismenetelmiä käytetään myös syövän levinneisyyden ja hoitojen onnistumisen selvittämiseen sekä syövän seurantaan.

    Syöpäsairauksien kuvantaminen monipuolistuu ja tarkentuu koko ajan. Eri kuvantamismenetelmien joukosta pyritään löytämään kullekin potilaalle sopivin vaihtoehto. Usein kuvantamistekniikoita yhdistellään, jotta saadaan riittävästi tietoa.

    Tavallisin syövän toteamiseen ja levinneisyyteen käytetty kuvantamismenetelmä on tietokonetomografia (TT) eli tietokoneella tehtävä kerroskuvaus. Tietokonetomografia tehdään röntgensäteiden avulla.

    Magneettikuvaus on tutkimus, jossa hyödynnetään voimakkaita magneettikenttiä. Se ei aiheuta ionisoivaa säteilyä. Magneettikuvausta käytetään muun muassa silloin, kun selvitetään pään tai kaulan alueen syövän tai sarkooman tilannetta.

    PET-tutkimus eli positroniemissiotomografia perustuu syöpäsolujen tavallisia soluja vilkkaampaan aineenvaihduntaan. PET-kuvauksessa kuvattavalle annetaan radioaktiivista merkkiainetta, jonka gammakuvauslaite havaitsee. PET-kuvia voidaan myös yhdistää tietokonetomografiaan.

    Ultraäänitutkimusta eli kaikututkimusta käytetään muun muassa kohdun, haiman, maksan ja munuaisten tutkimiseen. Ultraäänitutkimusta käytetään apuna, kun kudoksesta otetaan koepaloja.

    Tähystystutkimusta eli endoskopiaa käytetään tavallisesti maha-suolikanavan, keuhkoputkien, kohdun, eturauhasen, virtsarakon tai pään ja kaulan alueen tutkimiseen.

    Mammografiassa röntgenkuvan avulla tutkitaan rinnan kasvaimia. Mammografiaa käytetään myös rintasyövän seulonnassa.

    Isotooppitutkimuksessa viedään radioaktiivista merkkiainetta potilaan kehoon. Merkkiaine hakeutuu tutkittavaan elimeen, ja erilaisilla kuvausmenetelmillä voidaan selvittää, onko syöpä levinnyt. Isotooppitutkimuksella voidaan selvittään mm. rintasyövän, eturauhassyövän ja suolistosyöpien levinneisyyttä.

  • Sinulle saatetaan tehdä laboratoriotutkimuksia jo siinä vaiheessa, kun syöpää vasta epäillään. Tavallisesti otetaan verikokeita.

    Joidenkin syöpien kohdalla verikokeilla selvitetään kasvainten merkkiaineita. Syövän merkkiaineita voidaan hyödyntää syövän toteamisessa, seurannassa ja ennusteen arvioimisessa. Kasvainmerkkiaineiden määrä vaihtelee verenkierrossa syövän aktiivisuuden mukaan.

    Merkkiaine on kasvainkudoksesta kehon nesteeseen erittyvä aine. Merkkiaineen löytyminen tai sen pitoisuuden suureneminen voi viitata syövän ilmaantumiseen tai uusiutumiseen. Merkkiaineiden herkkyys ja tarkkuus vaihtelevat, eikä kohonnut merkkiainepitoisuus aina tarkoita syöpää. Kaikilla sairastuneilla merkkiainetta ei välttämättä edes löydy. Esimerkkejä merkkiaineista ovat eturauhassyövän PSA-merkkiaine ja suolistosyövän CEA-merkkiaine.

  • Geenitestausta voidaan käyttää tiettyjen syöpien tutkimuksissa.

    Moniin syöpiin on kehitetty kohdennettuja hoitoja eli niin sanottuja täsmälääkkeitä. Täsmälääkkeet toimivat vain jos kasvain…Täsmälääkkeiden takia geenitutkimuksia tehdään myös ennen syöpähoitoja.

    Geenitestauksen avulla voidaan myös tunnistaa osa syövälle altistavista geenivirheistä eli selvittää perinnöllistä syöpäalttiutta. Geenivirhe voi vaikuttaa siihen, miten syöpää hoidetaan.

  • Lopullisen syöpädiagnoosin tekee patologi, joka tutkii sinusta otetun kudos- tai solunäytteen.

    Kasvaimestasi voidaan ottaa ohutneulanäyte, kudosnäyte eli paksuneulanäyte tai koko kasvain voidaan poistaa leikkauksessa.

    Paksuneulanäyte eli kudosnäyte riittää lähes aina syöpädiagnoosin varmistamiseen. Paksuneulanäyte on kasvaimesta paikallispuudutuksessa otettu muutaman millin kokoinen koepala. Kudosnäytteestä patologi selvittää, onko kasvain pahan- tai hyvänlaatuinen ja mikä on sen erilaistumisaste ja levinneisyys.

    Kudosnäytteen lisäksi tai sen sijasta sinulta voidaan ottaa solunäyte. Solunäyte voi olla ohutneulanäyte tai irtosolunäyte.

    Tyypillisin irtosolunäyte on gynekologisessa Papa-kokeessa otettava näyte. Irtosolunäytteitä ovat myös virtsanäyte sekä ruoansulatuskanavasta tai selkäydinnesteestä otettu näyte.

    Ohutneulanäyte otetaan ohuella neulalla tai ruiskulla. Näytteen tarkkuus riippuu muun muassa syöpätyypistä. Ohutneulanäyte voidaan ottaa esimerkiksi kilpirauhasesta, maksasta ja imusolmukkeista.

    Solunäytteen tulos annetaan viisiasteisena Papa-luokkana (1=hyvänlaatuinen, 5=selvästi pahanlaatuinen).

Askarruttavatko syöpään liittyvät asiat?

Syöpäjärjestöjen palvelut on tarkoitettu kaikille, joita syöpään liittyvät asiat mietityttävät.