Rintasyöpä

Rintasyöpä syntyy, kun rintakudoksen terveet ja hyvänlaatuiset solut alkavat muuttua pahanlaatuisiksi.

Rintasyövän riski suurenee iän myötä. Yli 60 prosenttia rintasyövistä löydetään yli 60-vuotiailta naisilta, yli 10 prosenttia 25–49-vuotiailta ja runsaat 20 prosenttia 50–59-vuotiailta. Vuosittain vain muutama alle 25-vuotias sairastuu rintasyöpään.

Rinnassa on 15–20 rauhasliuskaa (lobulus), joita sidekudos erottaa toisistaan. Rauhasliuskoja yhdistävät pienet tiehyet (ductus). Rintasyövän tavallisin tyyppi alkaa tiehyen soluista, ja siksi sitä kutsutaan duktaaliseksi eli tiehytperäiseksi. Valtaosa rintasyövistä on tiehytperäisiä. Lobuluksissa esiintyvää muotoa kutsutaan lobulaariseksi.

Muut rintasyövän kudostyypit (tubulaarinen, kribriforminen, musinoosi, medullaarinen ja papillaarinen, inflammatorinen ja Pagetin tauti) ovat harvinaisia.

Rintasyövän ennuste on parantunut, kun syövät todetaan aiempaa aikaisemmin ja hoitomenetelmät ovat kehittyneet.

Rintasyövän esiintyvyys (Suomen Syöpärekisteri)(avautuu uudessa ikkunassa)

Mammografia

Rintasyövän seulontatutkimuksilla pyritään löytämään rintasyövät mahdollisimman aikaisin. Suomalaiset kunnat järjestävät joka toinen vuosi maksuttoman seulonnan 50–69-vuotiaille naisille. Seulonnassa käytetään mammografiaa eli rinnoista otettavia röntgenkuvia.

Rintojen koko, muoto ja kiinteys vaihtelevat iän myötä, mutta myös kuukautisten, raskauden ja imetyksen aikana. Rinnoissa ilmenevien poikkeavien muutosten ja oireiden havaitseminen on helpompaa, jos niitä seuraa säännöllisesti. Rintojen omatarkkailu kannattaa tehdä säännöllisesti.

Rintasyövän seulonta(avautuu uudessa ikkunassa)

Rintasyövän aiheuttajat

Hormonaaliset tekijät vaikuttavat rintasyövän syntyyn. Varhainen kuukautisten alkamisikä lisää jonkin verran riskiä sairastua rintasyöpään, samoin myöhään alkavat vaihdevuodet. Lapsettomuus ja ensimmäinen synnytys vasta yli 30-vuotiaana kasvattavat rintasyövän riskiä.

Vaihdevuosioireiden hoidossa käytettävä hormonikorvaushoito suurentaa rintasyövän riskiä, varsinkin jos se sisältää sekä estrogeenia että keltarauhashormonia (progestiinia). Hormonikorvaushoidon aloittamista on syytä harkita huolellisesti. Ehkäisytablettien käyttö ei näytä vaikuttavan sairastumisriskiin.

Myös ylipaino, runsas alkoholinkäyttö ja nuorella iällä annettu rinnan alueen sädehoito suurentavat riskiä sairastua rintasyöpään. Lapsena tai nuorena rinnan alueelle sädehoitoa saaneille suositellaan yleensä rintojen seurantatutkimuksia. Tavallisesti seurantaan sisältyy rintojen kaikututkimus (ultraäänitutkimus), magneettitutkimus tai mammografia 1–2 vuoden välein.

Syövän ehkäisy(avautuu uudessa ikkunassa) (Ilman syöpää)

Mikä aiheuttaa syöpää?

Rintasyövän perinnöllisyys

Rintasyövän perinnöllisyyttä on tutkittu viime vuosina paljon. On arvioitu, että 5–10 prosenttia rintasyövistä johtuu perinnöllisestä alttiudesta.

Suvussa kulkevaa rinta- ja munasarjasyöpäalttiutta on hyvä miettiä tarkemmin, jos sairastuneen omilla vanhemmilla, sisaruksilla tai lapsilla on rinta- tai munasarjasyöpä. Perinnöllisestä alttiudesta voi olla kyse myös silloin, jos rintasyöpä on löydetty hyvin nuorena tai rintasyövän kanssa esiintyy myös munasarjasyöpä.

Perinnöllistä rintasyöpäalttiutta on hyvä selvittää, jos

• olet sairastunut rinta- tai munasarjasyöpään alle 30-vuotiaana
• kahdella ensimmäisen asteen sukulaisellasi (vanhemmat, sisarukset tai lapset) on rinta- tai munasarjasyöpä ja ainakin toinen on sairastunut alle 40-vuotiaana
• kolmella tai useammalla ensimmäisen asteen sukulaisellasi on rinta- tai munasarjasyöpä ja ainakin yksi heistä on sairastunut alle 50 vuoden iässä
• neljällä ensimmäisen asteen sukulaisellasi on todettu rinta- tai munasarjasyöpä iästä riippumatta
• sinulla on rintasyövän lisäksi myös munasarjasyöpä
• olet nuori ja sinulla on molemminpuolinen rintasyöpä tai
• olet miespuolinen ja sairastunut rintasyöpään.

Perinnöllinen alttius ei tarkoita sitä, että välttämättä sairastuu rintasyöpään, vaan kyse on tavallista suuremmasta riskistä sairastua.

Nykyisin tunnetaan kaksi selvästi rintasyövän riskiä suurentavaa geeniä: BRCA1 ja BRCA2. BRCA1-mutaation kantajien riski sairastua rintasyöpään on 44–78 prosenttia ja BRCA2-mutaation kantajien 31–56 prosenttia. Lisäksi näiden geenimutaatioiden kantajilla on 20–40 prosentin riski sairastua munasarjasyöpään.

BRCA-geenien lisäksi tunnetaan muita geenivirheitä, jotka suurentavat rintasyövän riskiä mutta huomattavasti BRCA-mutaatioita vähemmän.

Syöpäsukuihin kuuluville suositellaan vuosittaista seurantaa. Yleensä vuoden välein tehdään mammografia ja rintojen kaiku- tai magneettitutkimus ja lääkärintutkimus 6–12 kuukauden välein. Seuranta aloitetaan yleensä 25–30 vuoden iässä tai 5–10 vuotta aikaisemmin kuin suvun nuorin jäsen on sairastunut. Seurantakäyntejä ei kannata aloittaa ennen 25 vuoden ikää.

Syöpäjärjestöjen periytyvyysneuvonta

Suojaavat tekijät

Rintasyövän ehkäiseminen ei ole mahdollista, mutta ylipainon välttäminen, liikunta ja imettäminen pienentävät rintasyövän riskiä.

Rintasyövän oireet

Nykyisin noin joka neljäs rintasyöpä todetaan mammografiatutkimuksessa, vaikka nainen ei olisi huomannut itse mitään erityistä.

Tavallisin rintasyövän oire on rinnassa oleva kyhmy. Valtaosa rinnoissa olevista kyhmyistä on kuitenkin hyvänlaatuisia muutoksia, esimerkiksi nesterakkuloita eli kystia. Joskus rintasyövän ensioire on kainalossa tuntuva kyhmy. Useimmiten syöpä on kivuton, mutta se voi aiheuttaa myös kipua tai pistelyn tunnetta rinnassa.

Joskus rintasyövän oire voi olla nännistä erittyvä kirkas tai verinen neste. Joka kymmenenneltä naiselta löytyy tämän oireen taustalta rintasyöpä.

Rintarauhasen punoitus ja turvotus johtuvat yleensä rintarauhasen tulehduksesta eli mastiitista. Se hoidetaan antibiooteilla. Joskus harvoin nämä oireet johtuvat syövästä (niin sanottu inflammatorinen eli tulehduksellinen rintasyöpä), jolloin tulehdus ei parane antibiooteilla. Nänninpihan ihottuma voi olla oire Pagetin taudista, jolloin nännin ihossa voi olla syövän esiastetta tai syöpäkudossaarekkeita.

Nykyisin on melko harvinaista, että rintasyöpä löydetään vasta, kun se on levinnyt laajalle ja lähettänyt etäpesäkkeitä. Etäpesäkkeiden aiheuttamat oireet riippuvat siitä, missä ne sijaitsevat. Luustossa olevat etäpesäkkeet aiheuttavat esimerkiksi kipua suuriin luihin ja maksassa olevat etäpesäkkeet puolestaan painontunnetta, ruokahaluttomuutta, pahoinvointia ja laihtumista.

Tarkkaile rintojasi(avautuu uudessa ikkunassa) (Ilman syöpää)

Rintasyövän toteaminen ja tutkimukset

Jos rinnassa on kyhmy, lääkäri tutkii rinnan ja lähettää potilaan röntgenkuvaan, jota kutsutaan mammografiaksi. Jos mammografian perusteella epäillään syöpää, tehdään tarvittaessa kaikututkimus (ultraäänitutkimus).

Erityistilanteissa rinta voidaan tutkia magneettikuvauksella. Näiden tutkimusten yhteydessä kyhmystä otetaan tarvittaessa neulanäyte tai kudospala, jonka avulla varmistetaan, onko kyse pahanlaatuisesta muutoksesta.

Jos jokin tutkimuksista herättää epäilyn syövästä tai osoittaa, että kyseessä on syöpä, potilas ohjataan leikkaukseen.

Jos lääkärin tutkimus, mammografia, ultraäänitutkimus ja neulanäyte viittaavat puolestaan hyvänlaatuiseen muutokseen, potilasta jäädään seuraamaan. Käytännössä tutkimukset ja rinnan tunnustelu tehdään 1–2 vuoden välein. Tutkimukset tehdään aikaisemmin, jos rintaan ilmaantuu uusia oireita tai muutoksia.

Paras menetelmä hyvänlaatuisten kystien toteamiseen on kaiku- eli ultraäänitutkimus. Yleensä kysta kuvataan myös mammografialla, koska sen yhteydessä saattaa joskus olla syöpää. Kystaneste tutkitaan mikroskoopissa. Jos kysta oireilee, se tyhjennetään neulalla.

Nännistä erittyvän kirkkaan tai verisen nesteen syy selvitetään ruiskuttamalla maitotiehyeeseen varjoainetta. Tutkimusta kutsutaan galaktografiaksi tai duktografiaksi. Ruiskutuksen jälkeen otetaan välittömästi mammografia, mikä voi paljastaa tiehyen sisällä olevan kasvaimen.

Syövän toteaminen ja tutkimukset

Rintasyövän luokittelu

Rintasyövän hoidon valinta ja potilaan ennuste riippuvat kasvaimen levinneisyydestä, joka ilmaistaan levinneisyysluokittelun tai TNM-luokituksen avulla. TNM-luokituksessa T (tumor) kuvaa kasvaimen tunkeutumista ympäristöönsä, N (node) leviämistä läheisiin imusolmukkeisiin ja M (metastasis) mahdollisia etäpesäkkeitä. Imusolmukkeet ovat pieniä pavunkaltaisia suodattimia, joiden läpi imuneste virtaa.

Varsinaiseen rintasyöpään voi liittyä varhainen ns. in situ -muoto, jossa pahanlaatuiset solut eivät ole tunkeutuneet syvemmälle rintakudokseen, vaan esiintyvät tiehyen tai rauhasliuskan sisällä. Tällaisen esiasteen nimi on duktaalinen karsinooma in situ (DCIS). Lobulaarisen rintasyövän esiaste on puolestaan lobulaarinen neoplasia in situ (LIN). Syövän esiasteet eivät lähetä etäpesäkkeitä ja niiden ennuste on hyvä.

Rintasyöpä lähettää tyypillisesti etäpesäkkeitä luustoon, keuhkoihin, maksaan tai aivoihin.

Rintasyövän levinneisyysluokittelu

T1N0	Syöpäkasvaimen läpimitta on korkeintaan 2 cm (T1), ja kainalon imusolmukkeissa ei ole syöpäkudosta (N0).
T2N0	Syöpäkasvaimen läpimitta on 2,1–5 cm, ja kainalon imusolmukkeissa ei ole syöpäkudosta.
T3N0	Syöpäkasvain on läpimitaltaan yli 5 cm, ja kainalon imusolmukkeissa ei ole syöpäkudosta.
T1–3N1	Syöpäkasvaimen koot kuten edellä, ja kainalon imusolmukkeissa on syöpäkudosta.
T4N0–2 ja T1–3N2–3	T4 tarkoittaa kasvainta, joka on kiinnittynyt ihoon tai rintakehään. N2-kasvaimessa kainalossa on yhteen kasvaneita kasvainkudosta sisältäviä imusolmukkeita ja N3-luokassa syöpä on levinnyt rintalastan viereisiin imusolmukkeisiin.
M1	Syöpäkasvain on ehtinyt lähettää todettavissa olevia etäpesäkkeitä imusolmukealueiden ulkopuolelle jo toteamisvaiheessa.

Levinneisyyden lisäksi hoitojen valintaan ja tulokseen vaikuttaa syöpäsolujen erilaistumisaste eli gradus. Se kuvaa sitä, kuinka paljon kasvaimen solukon kasvutapa, kasvainsolujen ulkomuoto ja solujen jakautuminen eroavat rinnan normaalikudoksesta.

Rintasyöpä jaetaan kolmeen erilaistumisasteeseen (gradus 1–3) mikroskooppisen löydöksen mukaan. Mitä paremmin syöpäsolu on erilaistunut – eli mitä lähempänä sen rakenne on normaalia solurakennetta – sitä hitaammin se yleensä kasvaa tai lähettää etäpesäkkeitä. Gradus 1 tarkoittaa hyväennusteisinta, lähimpänä normaalikudosta olevaa muotoa ja gradus 3 huonoennusteisinta tyyppiä, jossa on runsaasti jakautumassa olevia soluja. Näiden välimuoto on gradus 2.

Syövän luokittelu

Rintasyövän hoito

Ennen hoidon aloittamista rintasyöpä luokitellaan sen biologisten ennustetekijöiden ja levinneisyyden mukaan. Rintasyövän hoito koostuu usein leikkauksesta, sädehoidosta ja lääkehoidosta, kuten solunsalpaajista, hormonaalisista hoidoista ja erityistapauksissa vasta-ainehoidoista. Syövän ominaisuuksien ja levinneisyyden perusteella potilaalle suositellaan kaikkia hoitoja tai vain osaa.

Syövän hoito(avautuu uudessa ikkunassa)

Rintasyöpäleikkaus

Leikkaus on rintasyövän ensisijainen ja yleisin hoitomenetelmä. Poikkeuksena on harvinainen inflammatorinen (tulehduksellinen) rintasyöpä, jonka hoito aloitetaan yleensä solunsalpaajahoidolla. Inflammatorinen rintasyöpä leikataan vasta, kun rinnan tulehdukselliset muutokset ovat rauhoittuneet.

Leikkauksella pyritään poistamaan syöpäkudos rinnasta ja tarvittaessa kainalosta. Leikkausmenetelmiä on useita.

Rintasyöpäleikkauksen yhteydessä tutkitaan, onko kainalon imusolmukkeissa etäpesäkkeitä. Se on tärkeää, koska rintasyöpä leviää yleensä ensin imuteitä pitkin kasvaimen puoleiseen kainaloon.

Niin sanotulla vartijasolmuketutkimuksella (vartijasolmukebiopsia) voidaan tunnistaa se imusolmuke tai ne imusolmukkeet, joihin imuneste kulkeutuu rinnasta ensimmäiseksi. Tämä tai nämä imusolmukkeet kuvaavat koko kainaloimusolmukealueen tilaa erittäin hyvin. Jos vartijasolmukkeissa ei ole kasvainkudosta, muitakaan kainalon imusolmukkeita ei tarvitse leikata.

Rinnan säästävä leikkaus tarkoittaa sitä, että vain osa rinnasta poistetaan. Kasvain leikataan pois siten, että sen ympärille jää selvästi tervettä kudosta. Säästävään leikkaukseen soveltuvat ne kasvaimet, jotka voidaan poistaa kokonaan ilman, että rinnan ulkomuoto kärsii kohtuuttomasti. Käytännössä säästävään leikkaukseen sopivat korkeintaan 2 senttimetrin kasvaimet, jos rinnat ovat pienet tai keskisuuret. Suurista rinnoista voidaan poistaa 3–4 senttimetrin kokoiset kasvaimet.

Säästävä leikkaus on mahdollinen suurelle osalle rintasyöpäpotilaista. Sitä ei kuitenkaan suositella, jos kasvain on suuri, syöpäpesäkkeitä on useita ja ne ovat kaukana toisistaan tai rintaan on annettu jo aiemmin sädehoitoa.

Kainalon tyhjennys eli evakuaatio tarkoittaa kainalon imusolmukkeiden poistamista. Leikkauksessa kainalosta tyhjennetään kainalorasva ja imukudos. Se on tarpeen, jos vartijasolmuketutkimuksessa löydetään syöpäsoluja. Kainalon tyhjennyksessä käden imunestekierto voi häiriintyä, minkä seurauksena käsi voi myöhemmin turvota. Käden venyttely ja voimistelu ehkäisevät turvotusta.

Rinnan poistoleikkauksessa poistetaan koko rintarauhaskudos joko ihon kanssa tai niin, että iho säästetään. Koko rinta poistetaan yleensä silloin, jos kasvain on suuri, kasvaimia on useita (multifokaalinen kasvain), jos rinnassa on laajasti kasvaimen esiastetta (DCIS) tai syövän uusiutumisen riski on muuten erityisen suuri.

Uusiutuneen rintasyövän leikkaus: Uusiutunut rintasyöpä on mahdollista parantaa pysyvästi vain harvoin. Tällöin hoitona on leikkaus. Leikkausta voidaan täydentää lääkehoidolla ja joskus myös sädehoidolla.

Rinnan korjausleikkaus eli rekonstruktio tehdään yleensä vasta kahden vuoden kuluttua rintasyövän hoidosta. Joskus se voidaan tehdä heti rinnanpoiston yhteydessä, jos syövän uusiutumisen riski on hyvin pieni.

Korjausleikkaus on mahdollinen, jos potilas niin haluaa, rintasyöpä ei ole uusinut ja potilaan yleiskunto on hyvä. Leikkauksella ei saada aivan entisen näköistä rintaa, mutta tulos on yleensä kosmeettisesti riittävä ja potilas säästyy irtoproteesin käyttämiseltä.

Joskus korjausleikkauksen yhteydessä korjataan myös terve rinta, erityisesti jos rinta on hyvin suuri.

Korjausleikkausmenetelmiä on useita. Leikkaava plastiikkakirurgi ja potilas valitsevat yhdessä leikkausmenetelmän. Käytettävään tekniikkaan vaikuttavat muun muassa jäljellä olevan rinnan koko, rintakehän seinämässä olevan kudoksen määrä, mahdollinen aiempi sädehoito ja potilaan ruumiinrakenne.

Sisäinen proteesi: Sisäinen proteesi eli endoproteesi tarkoittaa menetelmää, jossa potilaan rintalihaksen alle asetetaan silikoni- tai keittosuolatäytteinen proteesi. Tämä on pieni toimenpide, mutta soveltuu vain silloin, kun muotoillaan pientä rintaa ja rintakehän seinämässä on kudosta riittävästi jäljellä.

LD-kieleke: LD-kieleke -menetelmässä leveä selkälihas käännetään pienen ihosaarekkeen kanssa rintakehän etuseinämään. Tämän alle asetetaan sisäinen proteesi. Menetelmällä saadaan yleensä hyvä, pehmeä rinta. LD-menetelmä on leikkauksena sisäistä proteesia suurempi, mutta TRAM-tekniikkaa pienempi.

TRAM: TRAM-tekniikassa otetaan vatsalta iholihas-kieleke, ja uusi rinta muodostetaan omasta kudoksesta. Leikkauksen yhteydessä potilas joutuu olemaan sairaalassa viidestä päivästä kahteen viikkoon. Nänni ja nänninpiha rakennetaan noin puolen vuoden kuluttua.

Rinnan korjausleikkauksen käsikirja (Syöpäpotilaat ry)(avautuu uudessa ikkunassa)

Sädehoito

Sädehoito on ionisoivaa säteilyä, joka vaikuttaa erityisesti jakautumisvaiheessa oleviin soluihin ja tuhoaa siten syöpäsoluja.

Rinnan alueelle ja sen ympäristön imuteihin saattaa jäädä leikkauksessa syöpäsoluja, vaikka näkyvä kasvain poistetaan. Sädehoito vähentää rintasyövän paikallisten uusiutumien riskiä ja parantaa näin potilaan ennustetta.

Rinnan säästävän leikkauksen jälkeen annetaan käytännössä aina sädehoitoa. Jos kainalon imusolmukkeista on löydetty kasvainkudosta, sädehoitoa annetaan myös kainaloon ja soliskuoppaan.

Rinnanpoiston jälkeen sädehoito ei yleensä ole tarpeen. Sitä annetaan kuitenkin silloin, jos kainalon imusolmukkeet ovat sisältäneet runsaasti kasvainkudosta tai syövän uusiutumisen riski on tavallista suurempi. Tällöin sädehoito kohdistetaan leikatulle puolelle rintakehän seinämään, kainaloon, rintalastan viereen imukudosalueelle ja soliskuoppaan.

Rintasyöpäleikkauksen jälkeen annettavan sädehoidon kohdealue suunnitellaan yksilöllisesti ja paikannetaan röntgentutkimuksella (simulaattori). Sädehoitoa annetaan viidesti viikossa, ja hoitokerta kestää muutaman minuutin kerrallaan. Hoito kestää yleensä yhteensä 3–6 viikkoa kasvaimesta ja sädehoitotekniikasta riippuen.

Rintasyöpäleikkauksen jälkeen annettava sädehoito aiheuttaa melko vähän välittömiä sivuvaikutuksia. Usein potilaat käyvät hoidon aikana työssä.
Valtaosa sädehoidon aiheuttamista haitoista menee ohi.

Sädehoito

Lääkehoidot

Leikkauksessa saadaan tavallisesti poistettua kaikki näkyvä kasvainkudos. Elimistöön on kuitenkin ennen leikkausta saattanut levitä syöpäsoluja joko imuteitä pitkin tai verenkierron mukana.

Leikkauksen jälkeen annettavaa lääkehoitoa suositellaan, jos taudin uusiutumisen vaara on yli kymmenen prosenttia kymmenen vuoden aikana. Liitännäislääkehoito vähentää rintasyövän uusiutumisen vaaraa ja pidentää potilaiden keskimääräistä elinaikaa.

Liitännäislääkehoitoa eli adjuvanttilääkehoitoa suositellaan yleensä, jos kainalon imusolmukkeista on löytynyt kasvainkudosta tai syövän uusiutumisen riski on suuri. Liitännäislääkehoidossa voidaan käyttää hormonaalisia hoitoja, solunsalpaajia ja vasta-ainehoitoa.

Ennen leikkausta annettavalla lääkehoidolla pyritään pienentämään kasvainta niin, että leikkaus on mahdollinen. Ennen leikkausta annettavaa lääkehoitoa käytetään myös silloin, jos kasvain on kiinnittynyt ympäristöönsä niin, että sitä ei voi leikata tai se on liian suuri leikkaukseen. Tätä kutsutaan neoadjuvanttihoidoksi tai primääriksi lääkehoidoksi.

Hoidossa käytetään samoja solunsalpaajia kuin leikkauksen jälkeen. Myös hormonaalista hoitoa voidaan käyttää, jos kasvain on hormoniriippuvainen tai jos solunsalpaajahoito olisi potilaalle liian raskas.

Solunsalpaajat

Solunsalpaajat ovat lääkkeitä, jotka tuhoavat syöpäsoluja. Solunsalpaajat kulkeutuvat elimistöön verenkierron mukana.

Solunsalpaajahoito voidaan aloittaa yhdellä solunsalpaajalla tai useamman solunsalpaajan yhdistelmällä. Rintasyövän hoitona käytetään yleensä doketakselia tai CEF- tai CMF-yhdistelmää. Nämä yhdistelmät sisältävät syklofosfamidia (C), 5-fluorourasiilia (F) ja epirubisiinia (E) tai metotreksaattia (M). Lääkkeet annetaan suoneen tiputettuna poliklinikassa kuusi kertaa kolmen tai neljän viikon välein. Joskus osa lääkkeistä voidaan antaa myös tabletteina.

Tiputus kestää kerralla noin puolitoista tuntia, minkä jälkeen potilas pääsee kotiin. Osa potilaista käy työssä hoitojen aikana tai on pois muutaman päivän hoidon yhteydessä, mutta suurin osa on sairauslomalla koko solunsalpaajahoitojakson ajan.

Solunsalpaajahoito aiheuttaa usein haittoja, joista valtaosa menee ohi.

Myös levinneen rintasyövän hoidossa käytetään solunsalpaajia, jos hormonaalinen hoito ei riitä. Käytännössä tällöin on usein kyse hormoniriippumattomasta (reseptorinegatiivinen) syövästä, nopeasti kasvavista etäpesäkkeistä tai keuhkoissa tai maksassa olevista laajoista etäpesäkkeistä.

Solunsalpaajahoito

Kohdennetut lääkkeet eli täsmälääkkeet

Noin 10–15 prosentilla rintasyöpäpotilaista on kasvaimessaan HER2-geenin monistuma. Näiden potilaiden liitännäishoitona voidaan käyttää vasta-ainetta, trastutsumabia, suonensisäisesti tai ihon alle annettavina pistoksina.

Hoitoa annetaan yleensä solunsalpaajien yhteydessä kolmen viikon välein enintään vuoden ajan. HER2-täsmälääkkeet aiheuttavat joskus sydämen vajaatoimintaa, ja siksi näitä lääkkeitä saavien potilaiden sydäntä seurataan.

Täsmälääkkeet levinneen rintasyövän hoitona: HER-2 positiivisessa tilanteessa voidaan käyttää myös trastutsumabia tai pertutsumabia tai tabletteina otettavaa lapatinibia.  Lisäksi voidaan käyttää hoitoa, jossa trastutsumabi ja solunsalpaaja on yhdistetty samaan lääkkeeseen (trastutsumabi-emtansiini). Nämä lääkkeet annostellaan suonensisäisesti.

Kolmoisnegatiivisen (ER-,PgR- ja Her-2- negatiivinen) levinneen rintasyövän alkuvaiheen hoidossa voidaan käyttää immunologista atetsolitsumabia ja taksaania, jos kasvainkudoksessa on selvästi PD-L1 positiivisia rintasyöpäsoluja eikä potilaalla ole immunologisen hoidon estäviä perussairauksia.

Hormonaalinen hoito

Osa rintasyöpäsoluista käyttää hyväkseen elimistön omia hormoneja, käytännössä estrogeenia. Hormonaalisen hoidon tarkoituksena on estää estrogeenin vaikutus.

Hormonaalisesti reagoivissa (ns. reseptoripositiiviset) rintasyövissä voidaan käyttää hormonaalista hoitoa joko ainoana lääkehoitona tai solunsalpaajahoitojen jälkeen. Hormonaalisena hoitona voidaan käyttää antiestrogeenia (tamoksifeenia) tai aromataasinestäjää (aromataasi-inhibiittoria).

Nuorten naisten hormonaalisena hoitona käytetään yleensä tamoksifeenia tai vaihtoehtoisesti eksemestaania ja hormonaalisia pistoksia. Vaihdevuodet ohittaneiden potilaiden hormonaalisena hoitona voidaan käyttää myös joko tamoksifeenia tai aromataasinestäjiä (aromataasi-inhibiittoreita).

Aromataasinestäjien teho perustuu niiden kykyyn estää munasarjojen ulkopuolista estrogeenituotantoa. Ne tehoavat vain, jos potilaan kuukautiset ovat luonnollisesti päättyneet tai munasarjojen toiminta on keinotekoisesti lopetettu.

Hormonaalinen hoito kestää tavallisesti viisi vuotta, joskus pidempään.

Miesten rintasyövän ensisijaisena hormonaalisena liitännäishoitona käytetään tamoksifeenia.

Uusiutuneen rintasyövän hormonaalinen hoito: Uusiutunutta, hormonireseptoripositiivista rintasyöpää hoidetaan yleensä ensisijaisesti hormonaalisella hoidolla. Hormonaalista hoitoa saatetaan tehostaa erilaisilla siklibeillä, esim. palbosiklibi, abemasiklibi. Levinneen syövän hoidossa voidaan käyttää vuorotellen eri hormonaalisia hoitoja ja solunsalpaajahoitoja. Hoitojaksojen välillä voi olla myös aikoja, jolloin sairauden tilannetta seurataan ilman hoitoa.

Oireiden hoito

Myös rintasyövän aiheuttamia oireita voidaan hoitaa. Kipulääkkeistä pyritään löytämään kullekin sopivin vaihtoehto.

Luustossa olevien etäpesäkkeiden hoidossa voidaan käyttää bisfosfonaatteja tai denosumabia, jotka vahvistavat luustoa ja vähentävät kipua. Paikallinen sädehoito vähentää yleensä tehokkaasti myös luustokipuja.

Aivo-oireita voidaan vähentää tai poistaa sädehoidolla ja kortisonivalmisteella. Sädehoito rauhoittaa usein myös iholla tai imusolmukealueilla esiintyviä etäpesäkkeitä. Toisinaan keuhkon tai keuhkopussin etäpesäkkeisiin liittyy nesteenmuodostusta, joka täyttää keuhkopussia ja vaikeuttaa hengitystä.

Vaihdevuosioireiden hoito ja rintasyöpä: Estrogeeneja ja keltarauhashormonia (progestiinia) sisältävät korvaushoidot tai pelkkä estrogeenihoito suurentavat rintasyövän uusiutumisen vaaraa, joten niitä ei suositella rintasyövän sairastaneille.

Raskaus, imetys ja rintasyöpä: Raskauden aikana on usein vaikeaa löytää rintasyöpää, koska rinnat ovat turvonneet ja röntgenkuvauksia yritetään välttää. Mammografia voidaan tarvittaessa tehdä, kunhan vatsan alue suojataan. Kaikukuvaus (ultraäänitutkimus) on haitaton ja turvallinen.

Rinnan ja kainalon leikkaus ja vartijasolmuketutkimus voidaan tehdä myös raskauden aikana. Solunsalpaajahoito voidaan antaa myöhemmillä raskausviikoilla, jos se katsotaan välttämättömäksi. Sädehoitoa ei yleensä toteuteta raskauden aikana, vaan se annetaan vasta synnytyksen jälkeen.

Solunsalpaajahoidot saattavat huonontaa varsinkin yli 30-vuotiaiden naisten hedelmällisyyttä.

Rinnan säästävän leikkauksen ja sädehoidon jälkeen potilas pystyy harvoin imettämään hoidetusta rinnasta. Sen sijaan toisesta rinnasta imetys sujuu normaalisti.

Lymfaterapia: Lymfaterapialla voidaan hoitaa ihonalaista käden turvotusta (lymfaödeema), jota voi ilmetä rintasyöpäleikkauksen ja sädehoidon jälkeen. Lue lisää kuntoutussivultamme:

Syöpäpotilaan kuntoutus

Rintasyövän seuranta, uusiutuminen ja ennuste

Seuranta alkaa, kun leikkaus ja liitännäishoidot on annettu. Usein ensimmäinen seurantakäynti on noin kolmen kuukauden kuluttua hoidon päättymisestä. Tämän käynnin erityisenä tarkoituksena on todeta hoitoihin liittyvät haittavaikutukset ja lievittää niitä. Seurantakäynnit ovat yleensä noin kerran vuodessa, joskus harvemmin.

Mammografiaseurannan tavoitteena on todeta rintasyövän paikallinen uusiutuminen varhain, koska tällöin hoito voi olla parantavaa. Toisen rinnan seuranta on samasta syystä tärkeää.

Mammografiaa suositellaan vähintään kahden vuoden välein. Myös maksuttomat seulontamammografiat kannattaa käyttää hyväksi. Mammografiatutkimusta täydennetään tarvittaessa rintojen tai leikkausalueen kaikututkimuksella (ultraäänitutkimus). Erityistapauksissa seurannassa käytetään magneettikuvausta (MRI).

Seurannassa pyritään havaitsemaan myös hoitojen mahdolliset myöhäissivuvaikutukset ja hoitamaan näitä.

Rintasyövän uusiutumisista 60 prosenttia ilmenee viiden ensimmäisen vuoden kuluessa leikkauksesta. Joskus rintasyöpä voi uusiutua vasta vuosien tai jopa vuosikymmenien kuluttua.

Tavallisimpia uusiutumispaikkoja ovat leikkausalueen iho, kainalo, soliskuoppa, luusto, keuhkot, maksa ja aivot. Iholla oleva uusiutuminen näkyy epätarkkarajaisena punaisena ihottumana tai paikallisina ihokyhmyinä. Myös suurentuneet imusolmukkeet kainalossa tai soliskuopassa voivat viitata rintasyövän uusiutumiseen.

Tarkemmat tutkimukset ovat tarpeen vasta, jos epäillään rintasyövän uusiutumista. Tällöin otetaan keuhkokuva, vatsan alueen kaikututkimus ja luuston isotooppikartoitus ja mahdollisesti röntgenkuvat. Joskus tarvitaan lisäksi kerroskuvausta eli tietokonetomografiaa tai magneettikuvausta. Myös laboratoriotutkimuksia voidaan tarvita.

Yksittäisen rintasyöpäpotilaan ennustetta ei voi määrittää tarkasti. Syövän uusiutumisen riskiä voidaan kuitenkin arvioida ns. ennustetekijöiden avulla. Tärkein uusiutumista ennustava tekijä on se, onko kainalon imusolmukkeissa syöpää. Muita uusiutumisen riskiä suurentavia tekijöitä ovat kasvaimen suuri koko, hormonireseptorien puuttuminen, syöpäsolujen huono erilaistumisaste ja niiden suuri jakautumisnopeus sekä potilaan nuori ikä.

Vastaavasti uusiutumisen todennäköisyys on hyvin pieni, jos kasvain on alle yhden senttimetrin läpimittainen, hormoniriippuvainen, eikä imusolmukkeissa ole syöpää.

Rintasyövän ennuste on jatkuvasti parantunut, kun syöpä todetaan aiempaa aikaisemmin ja hoitomenetelmät ovat kehittyneet. Tällä hetkellä rintasyöpäpotilaiden viisivuotisennuste on 91 prosenttia. Heistä valtaosa parantuu kokonaan.

Jos rintasyöpä on lähettänyt etäpesäkkeitä muualle kuin paikallisesti, sitä ei pystytä pysyvästi parantamaan.

Syövän eteneminen on yksilöllistä ja eteneminen riippuu mm. syövän tyypistä.