Rintasyöpä

Nykyisin noin 40% rintasyövistä löydetään seulonnassa mammografiatutkimuksessa naisilta, jotka ovat yleensä täysin oireettomia. Suomessa seulotaan rintasyöpää 50-69-vuotiailta naisilta joka toinen vuosi.

Tavallisin rintasyövän oire on rinnassa oleva kyhmy. Valtaosa rinnoissa olevista kyhmyistä on kuitenkin hyvänlaatuisia muutoksia, esimerkiksi nesterakkuloita eli kystia. Joskus rintasyövän ensioire on kainalossa tuntuva kyhmy. Useimmiten syöpä on kivuton, mutta se voi aiheuttaa myös kipua tai pistelyn tunnetta rinnassa. Joskus rintasyövän oire voi olla nännistä erittyvä kirkas tai verinen neste. Joka kymmenenneltä naiselta löytyy tämän oireen taustalta rintasyöpä.

Rintarauhasen punoitus ja turvotus johtuvat yleensä rintarauhasen tulehduksesta eli mastiitista. Se hoidetaan antibiooteilla. Joskus harvoin nämä oireet johtuvat syövästä (niin sanottu inflammatorinen eli tulehduksellinen rintasyöpä), jolloin tulehdus ei parane antibiooteilla. Nänninpihan ihottuma voi olla oire Pagetin taudista, jolloin nännin ihossa voi olla syövän esiaastetta tai syöpäkudossaarekkeita.

Nykyisin on melko harvinaista, että rintasyöpä löydetään vasta, kun se on levinnyt laajalle ja lähettänyt etäpesäkkeitä. Etäpesäkkeiden aiheuttamat oireet riippuvat siitä, missä ne sijaitsevat. Luustossa olevat etäpesäkkeet aiheuttavat esimerkiksi kipua suuriin luihin ja maksassa olevat etäpesäkkeet puolestaan painontunnetta, ruokahaluttomuutta, pahoinvointia ja laihtumista.

Hormonaaliset tekijät vaikuttavat rintasyövän syntyyn. Varhainen kuukautisten alkamisikä lisää jonkin verran riskiä sairastua rintasyöpään, samoin myöhään alkavat vaihdevuodet. Lapsettomuus ja ensimmäinen synnytys vasta yli 30-vuotiaana kasvattavat rintasyövän riskiä. Riskiä lisää myös se, ettei ole imettänyt.

Suurimmat riskit, joihin itse voi vaikuttaa, ovat ylipaino ja alkoholi. Ne aiheuttavat yhteensä noin 16% rintasyövistä. Kaksi prosenttia
aiheutuu vaihdevuosien hormonikorvaushoidoista. Myös nuorella iällä annettu rinnan alueen sädehoito suurentaa riskiä sairastua rintasyöpään. Lapsena tai nuorena rinnan alueelle sädehoitoa saaneille suositellaan yleensä rintojen seurantatutkimuksia. Tavallisesti seurantaan sisältyy rintojen ultraäänitutkimus, magneettitutkimus tai mammografia 1–2 vuoden välein.

Jos rinnassasi on kyhmy, lääkäri tutkii rintasi ja lähettää sinut röntgenkuvaan, jota kutsutaan mammografiaksi. Jos mammografian perusteella epäillään syöpää, tehdään tarvittaessa ultraäänitutkimus (kaikututkimus). Erityistilanteissa rintasi voidaan tutkia magneettikuvauksella. Kyhmystä otetaan tarvittaessa neulanäyte tai kudospala, jonka avulla varmistetaan, onko kyse pahanlaatuisesta muutoksesta.

Jos jokin tutkimuksista osoittaa, että kyseessä on syöpä, sinut ohjataan leikkaukseen. Jos lääkärin tutkimus, mammografia, ultraäänitutkimus ja neulanäyte viittaavat puolestaan hyvänlaatuiseen muutokseen, kasvainta jäädään seuraamaan. Käytännössä tutkimukset ja rinnan tunnustelu tehdään 1–2 vuoden välein. Jos rintaasi ilmestyy uusia muutoksia tai oireita, tutkimukset tehdään aikaisemmin.

Paras menetelmä hyvänlaatuisten kystien toteamiseen on ultraäänitutkimus. Yleensä kysta kuvataan myös mammografialla, koska sen yhteydessä saattaa joskus olla syöpää. Kystaneste tutkitaan mikroskoopissa. Jos kysta oireilee, se tyhjennetään neulalla.

Nännistä erittyvän kirkkaan tai verisen nesteen syy selvitetään ruiskuttamalla maitotiehyeeseen varjoainetta. Tutkimusta kutsutaan galaktografiaksi tai duktografiaksi. Ruiskutuksen jälkeen otetaan välittömästi mammografia, mikä voi paljastaa tiehyen sisällä olevan kasvaimen.

Rintasyövän hoidon valinta ja potilaan ennuste riippuvat kasvaimen levinneisyydestä, joka ilmaistaan levinneisyysluokittelun tai TNM-luokituksen avulla. TNM-luokituksessa T (tumor) kuvaa kasvaimen tunkeutumista ympäristöönsä, N (node) leviämistä läheisiin imusolmukkeisiin ja M (metastasis) mahdollisia etäpesäkkeitä. Imusolmukkeet ovat pieniä pavunkaltaisia suodattimia, joiden läpi imuneste virtaa. Varsinaiseen rintasyöpään voi liittyä varhainen ns. in situ -muoto, jossa pahanlaatuiset solut eivät ole tunkeutuneet syvemmälle rintakudokseen, vaan esiintyvät tiehyen tai rauhasliuskan sisällä. Tällaisen esiasteen nimi on duktaalinen karsinooma in situ (DCIS). Lobulaarisen rintasyövän esiaste on puolestaan lobulaarinen neoplasia in situ (LIN). Syövän esiasteet eivät lähetä etäpesäkkeitä ja niiden ennuste on hyvä. Rintasyöpä lähettää tyypillisesti etäpesäkkeitä luustoon, keuhkoihin, maksaan tai aivoihin.

T1N0 Syöpäkasvaimen läpimitta on korkeintaan 2 cm (T1), ja kainalon imusolmukkeissa ei ole syöpäkudosta (N0).

---

T2N0 Syöpäkasvaimen läpimitta on 2,1–5 cm, ja kainalon imusolmukkeissa ei ole syöpäkudosta.

---

T3N0 Syöpäkasvain on läpimitaltaan yli 5 cm, ja kainalon imusolmukkeissa ei ole syöpäkudosta.

---

T1–3N1 Syöpäkasvaimen koot kuten edellä, ja kainalon imusolmukkeissa on syöpäkudosta.

---

T4N0–2 ja T1–3N2–3 T4 tarkoittaa kasvainta, joka on kiinnittynyt ihoon tai rintakehään. N2-kasvaimessa kainalossa on yhteen kasvaneita kasvainkudosta sisältäviä imusolmukkeita ja N3- luokassa syöpä on levinnyt rintalastan viereisiin imusolmukkeisiin.

---

M1 Syöpäkasvain on ehtinyt lähettää todettavissa olevia etäpesäkkeitä imusolmukealueiden ulkopuolelle jo toteamisvaiheessa.

---

Rintasyövän levinneisyysluokittelu

Levinneisyyden lisäksi hoitojen valintaan ja tulokseen vaikuttaa syöpäsolujen erilaistumisaste eli gradus. Se kuvaa sitä, kuinka paljon kasvaimen solukon kasvutapa, kasvainsolujen ulkomuoto ja solujen jakautuminen eroavat rinnan normaalikudoksesta. Rintasyöpä jaetaan kolmeen erilaistumisasteeseen (gradus 1–3) mikroskooppisen löydöksen mukaan. Mitä paremmin syöpäsolu on erilaistunut – eli mitä lähempänä sen rakenne on normaalia solurakennetta – sitä hitaammin se yleensä kasvaa tai lähettää etäpesäkkeitä. Gradus 1 tarkoittaa hyväennusteisinta, lähimpänä normaalikudosta olevaa muotoa ja gradus 3 huonoennusteisinta tyyppiä, jossa on runsaasti jakautumassa olevia soluja. Näiden välimuoto on gradus 2.

Ennen hoidon aloittamista rintasyöpäsi luokitellaan sen biologisten ennustetekijöiden ja levinneisyyden mukaan. Rintasyövän hoito koostuu usein leikkauksesta, sädehoidosta ja lääkehoidosta, kuten solunsalpaajista, hormonaalisista hoidoista ja erityistapauksissa vasta-ainehoidoista. Sinulle suositellaan tiettyjä hoitoja, ja valita perustuu syöpäsi ominaisuuksiin ja siihen, miten laajalle se on levinnyt.

Rintasyöpäleikkaus

Leikkaus on rintasyövän ensisijainen ja yleisin hoito. Poikkeuksena on harvinainen inflammatorinen (tulehduksellinen) rintasyöpä, jonka hoito aloitetaan yleensä solunsalpaajahoidolla. Inflammatorinen rintasyöpä leikataan vasta, kun rinnan tulehdukselliset muutokset ovat rauhoittuneet. Leikkauksella pyritään poistamaan syöpäkudos rinnasta ja tarvittaessa kainalosta. Leikkausmenetelmiä on useita.

Rintasyöpäleikkauksen yhteydessä tutkitaan, onko kainalon imusolmukkeissa etäpesäkkeitä. Se on tärkeää, koska rintasyöpä leviää yleensä ensin imuteitä pitkin kasvaimen puoleiseen kainaloon.

Niin sanotulla vartijasolmuketutkimuksella (vartijasolmukebiopsia) voidaan tunnistaa se imusolmuke tai ne imusolmukkeet, joihin imuneste kulkeutuu rinnasta ensimmäiseksi. Tämä tai nämä imusolmukkeet kuvaavat koko kainaloimusolmukealueen tilaa erittäin hyvin. Jos vartijasolmukkeissa ei ole kasvainkudosta, muitakaan kainalon imusolmukkeita ei tarvitse leikata. Rinnan säästävä leikkaus tarkoittaa sitä, että vain osa rinnasta poistetaan. Kasvain leikataan pois siten, että sen ympärille jää selvästi tervettä kudosta.

Säästävään leikkaukseen soveltuvat ne kasvaimet, jotka voidaan poistaa kokonaan ilman, että rinnan ulkomuoto kärsii kohtuuttomasti. Käytännössä säästävään leikkaukseen sopivat korkeintaan 2 senttimetrin kasvaimet, jos rinnat ovat pienet tai keskisuuret. Suurista rinnoista voidaan poistaa 3–4 senttimetrin kokoiset kasvaimet. Säästävä leikkaus on mahdollinen suurelle osalle rintasyöpäpotilaista. Sitä ei kuitenkaan suositella, jos kasvain on suuri, syöpäpesäkkeitä on useita ja ne ovat kaukana toisistaan tai rintaan on annettu jo aiemmin sädehoitoa.

Kainalon tyhjennys eli evakuaatio tarkoittaa kainalon imusolmukkeiden poistamista. Leikkauksessa kainalosta tyhjennetään kainalorasva ja imukudos. Se on tarpeen, jos vartijasolmuketutkimuksessa löydetään syöpäsoluja. Kainalon tyhjennyksessä käden imunestekierto voi häiriintyä, minkä seurauksena käsi voi myöhemmin turvota. Käden venyttely ja voimistelu ehkäisevät turvotusta.

Rinnan poistoleikkauksessa poistetaan koko rintarauhaskudos joko ihon kanssa tai niin, että iho säästetään. Koko rinta poistetaan yleensä silloin, jos kasvain on suuri, kasvaimia on useita (multifokaalinen kasvain), jos rinnassa on laajasti kasvaimen esiastetta (DCIS) tai syövän uusiutumisen riski on muuten erityisen suuri.

Uusiutuneen rintasyövän leikkaus: Uusiutunut rintasyöpä on mahdollista parantaa pysyvästi vain harvoin. Hoitona on leikkaus, jota voidaan täydentää lääkehoidolla ja joskus myös sädehoidolla.

Rinnan korjausleikkaus eli rekonstruktio tehdään yleensä vasta kahden vuoden kuluttua rintasyövän hoidosta. Joskus se voidaan tehdä heti rinnanpoiston yhteydessä, jos syövän uusiutumisen riski on hyvin pieni. Voit päästä halutessasi korjausleikkaukseen, jos rintasyöpäsi ei ole uusinut ja yleiskuntosi on hyvä. Leikkauksella ei saada aivan entisen näköistä rintaa, mutta tulos on yleensä kosmeettisesti riittävä ja säästyt irtoproteesin käyttämiseltä. Joskus korjausleikkauksen yhteydessä korjataan myös terve rinta, erityisesti jos rinta on hyvin suuri.

Korjausleikkausmenetelmiä on useita. Leikkaava plastiikkakirurgi valitsee leikkausmenetelmän yhdessä kanssasi. Käytettävään tekniikkaan vaikuttavat muun muassa jäljellä olevan rinnan koko, rintakehän seinämässä olevan kudoksen määrä, mahdollinen aiempi sädehoito ja ruumiinrakenteesi.

Sisäinen proteesi: Sisäinen proteesi eli endoproteesi tarkoittaa menetelmää, jossa rintalihaksen alle asetetaan silikoni- tai keittosuolatäytteinen proteesi. Tämä on pieni toimenpide, mutta soveltuu vain silloin, kun muotoillaan pientä rintaa ja rintakehän seinämässä on kudosta riittävästi jäljellä.

LD-kieleke: LD-kieleke -menetelmässä leveä selkälihas käännetään pienen ihosaarekkeen kanssa rintakehän etuseinämään. Tämän alle asetetaan sisäinen proteesi. Menetelmällä saadaan yleensä hyvä, pehmeä rinta. LD-menetelmä on leikkauksena sisäistä proteesia suurempi, mutta mutta TRAM-tekniikkaa pienempi.

TRAM: TRAM-tekniikassa otetaan vatsalta iholihas-kieleke, ja uusi rinta muodostetaan omasta kudoksesta. Leikkauksen
yhteydessä potilas joutuu olemaan sairaalassa viidestä päivästä kahteen viikkoon. Nänni ja nänninpiha rakennetaan noin puolen vuoden kuluttua.

Sädehoito

Sädehoito on ionisoivaa säteilyä, joka vaikuttaa erityisesti jakautumisvaiheessa oleviin soluihin ja tuhoaa siten syöpäsoluja. Rinnan alueelle ja sen ympäristön imuteihin saattaa jäädä leikkauksessa syöpäsoluja, vaikka näkyvä kasvain poistetaan. Sädehoito vähentää rintasyövän paikallisten uusiutumien riskiä ja parantaa näin potilaan ennustetta.

Rinnan säästävän leikkauksen jälkeen annetaan käytännössä aina sädehoitoa. Jos kainalon imusolmukkeista on löydetty kasvainkudosta, sädehoitoa annetaan myös kainaloon ja soliskuoppaan.

Rinnanpoiston jälkeen sädehoito ei yleensä ole tarpeen. Sitä annetaan kuitenkin silloin, jos kainalon imusolmukkeet ovat sisältäneet runsaasti kasvainkudosta tai syövän uusiutumisen riski on tavallista suurempi. Tällöin sädehoito kohdistetaan leikatulle puolelle rintakehän seinämään, kainaloon, rintalastan viereen imukudosalueelle ja soliskuoppaan.

Rintasyöpäleikkauksen jälkeen annettavan sädehoidon kohdealue suunnitellaan yksilöllisesti ja paikannetaan röntgentutkimuksella (simulaattori). Sädehoitoa annetaan viidesti viikossa, ja hoitokerta kestää muutaman minuutin kerrallaan. Hoito kestää yleensä yhteensä 3–6 viikkoa kasvaimesta ja sädehoitotekniikasta riippuen.

Rintasyöpäleikkauksen jälkeen annettava sädehoito aiheuttaa melko vähän välittömiä sivuvaikutuksia. Usein potilaat pystyvät käymään hoitjen aikana työssä. Valtaosa sädehoidon aiheuttamista haitoista menee ohi.

Lääkehoidot

Leikkauksessa saadaan tavallisesti poistettua kaikki näkyvä kasvainkudos. Elimistöön on kuitenkin ennen leikkausta saattanut
levitä syöpäsoluja joko imuteitä pitkin tai verenkierron mukana. Leikkauksen jälkeen annettavaa lääkehoitoa suositellaan, jos taudin uusiutumisen vaara on yli kymmenen prosenttia kymmenen vuoden aikana. Liitännäislääkehoito vähentää rintasyövän uusiutumisen vaaraa ja pidentää potilaiden keskimääräistä elinaikaa.

Liitännäislääkehoitoa eli adjuvanttilääkehoitoa suositellaan yleensä, jos kainalon imusolmukkeista on löytynyt kasvainkudosta tai syövän uusiutumisen riski on suuri. Liitännäislääkehoidossa voidaan käyttää hormonaalisia hoitoja, solunsalpaajia ja vasta-
ainehoitoa.

Ennen leikkausta annettavalla lääkehoidolla pyritään pienentämään kasvainta niin, että leikkaus on mahdollinen. Ennen leikkausta annettavaa lääkehoitoa käytetään myös silloin, jos kasvain on kiinnittynyt ympäristöönsä niin, että sitä ei voi leikata tai se on liian suuri leikkaukseen. Tätä kutsutaan neoadjuvanttihoidoksi tai primääriksi lääkehoidoksi. Hoidossa käytetään samoja solunsalpaajia kuin leikkauksen jälkeen. Myös hormonaalista hoitoa voidaan käyttää, jos kasvain on hormoniriippuvainen tai jos solunsalpaajahoito olisi potilaalle liian raskas.

Solunsalpaajat
Solunsalpaajat ovat lääkkeitä, jotka tuhoavat syöpäsoluja.
Solunsalpaajat kulkeutuvat elimistöön verenkierron mukana.
Solunsalpaajahoito voidaan aloittaa yhdellä solunsalpaajalla tai
useamman solunsalpaajan yhdistelmällä. Rintasyövän hoitona
käytetään yleensä doketakselia tai CEF- tai CMF-yhdistelmää.
Nämä yhdistelmät sisältävät syklofosfamidia (C), 5-fluorourasiilia
(F) ja epirubisiinia (E) tai metotreksaattia (M). Lääkkeet annetaan
suoneen tiputettuna poliklinikassa kuusi kertaa kolmen tai neljän
viikon välein. Joskus osa lääkkeistä voidaan antaa myös
tabletteina.
Tiputus kestää kerralla noin puolitoista tuntia, minkä jälkeen
potilas pääsee kotiin. Osa potilaista käy työssä hoitojen aikana tai
on pois muutaman päivän hoidon yhteydessä, mutta suurin osa
on sairauslomalla koko solunsalpaajahoitojakson ajan.
Solunsalpaajahoito aiheuttaa usein haittoja/haittavaikutuksia,
joista valtaosa menee ohi.
Myös levinneen rintasyövän hoidossa käytetään solunsalpaajia,
jos hormonaalinen hoito ei riitä. Käytännössä tällöin on usein kyse
hormoniriippumattomasta (reseptorinegatiivinen) syövästä,
nopeasti kasvavista etäpesäkkeistä tai keuhkoissa tai maksassa
olevista laajoista etäpesäkkeistä.
Solunsalpaajahoito
Kohdennetut lääkkeet eli täsmälääkkeet
Noin 10–15 prosentilla rintasyöpäpotilaista on kasvaimessaan
HER2-geenin monistuma. Näiden potilaiden liitännäishoitona
voidaan käyttää vasta-ainetta, trastutsumabia, suonensisäisesti
tai ihon alle annettavina pistoksina.

Hoitoa annetaan yleensä solunsalpaajien yhteydessä kolmen
viikon välein enintään vuoden ajan. HER2-täsmälääkkeet
aiheuttavat joskus sydämen vajaatoimintaa, ja siksi näitä
lääkkeitä saavien potilaiden sydäntä seurataan.
Täsmälääkkeet levinneen rintasyövän hoitona: HER-2
positiivisessa tilanteessa voidaan käyttää myös trastutsumabia tai
pertutsumabia tai tabletteina otettavaa lapatinibia.  Lisäksi
voidaan käyttää hoitoa, jossa trastutsumabi ja solunsalpaaja on
yhdistetty samaan lääkkeeseen (trastutsumabi-emtansiini). Nämä
lääkkeet annostellaan suonensisäisesti.
Kolmoisnegatiivisen (ER-,PgR- ja Her-2- negatiivinen) levinneen
rintasyövän alkuvaiheen hoidossa voidaan käyttää immunologista
atetsolitsumabia ja taksaania, jos kasvainkudoksessa on selvästi
PD-L1 positiivisia rintasyöpäsoluja eikä potilaalla ole
immunologisen hoidon estäviä perussairauksia.
Hormonaalinen hoito
Osa rintasyöpäsoluista käyttää hyväkseen elimistön omia
hormoneja, käytännössä estrogeenia. Hormonaalisen hoidon
tarkoituksena on estää estrogeenin vaikutus.
Hormonaalisesti reagoivissa (ns. reseptoripositiiviset)
rintasyövissä voidaan käyttää hormonaalista hoitoa joko ainoana
lääkehoitona tai solunsalpaajahoitojen jälkeen. Hormonaalisena
hoitona voidaan käyttää antiestrogeenia (tamoksifeenia) tai
aromataasinestäjää (aromataasi-inhibiittoria).
Nuorten naisten hormonaalisena hoitona käytetään yleensä
tamoksifeenia tai vaihtoehtoisesti eksemestaania ja
hormonaalisia pistoksia. Vaihdevuodet ohittaneiden potilaiden
hormonaalisena hoitona voidaan käyttää myös joko tamoksifeenia
tai aromataasinestäjiä (aromataasi-inhibiittoreita).
Aromataasinestäjien teho perustuu niiden kykyyn estää
munasarjojen ulkopuolista estrogeenituotantoa. Ne tehoavat vain,

jos potilaan kuukautiset ovat luonnollisesti päättyneet tai
munasarjojen toiminta on keinotekoisesti lopetettu.
Hormonaalinen hoito kestää tavallisesti viisi vuotta, joskus
pidempään.
Miesten rintasyövän ensisijaisena hormonaalisena
liitännäishoitona käytetään tamoksifeenia.
Uusiutuneen rintasyövän hormonaalinen hoito: Uusiutunutta,
hormonireseptoripositiivista rintasyöpää hoidetaan yleensä
ensisijaisesti hormonaalisella hoidolla. Hormonaalista hoitoa
saatetaan tehostaa erilaisilla siklibeillä, esim. palbosiklibi,
abemasiklibi. Levinneen syövän hoidossa voidaan käyttää
vuorotellen eri hormonaalisia hoitoja ja solunsalpaajahoitoja.
Hoitojaksojen välillä voi olla myös aikoja, jolloin sairauden
tilannetta seurataan ilman hoitoa.

Oireiden hoito

Rintasyövän aiheuttamia oireita voidaan hoitaa. Kipulääkkeistä
pyritään löytämään kullekin sopivin vaihtoehto.
Luustossa olevien etäpesäkkeiden hoidossa voidaan käyttää
bisfosfonaatteja tai denosumabia, jotka vahvistavat luustoa ja
vähentävät kipua. Paikallinen sädehoito vähentää yleensä
tehokkaasti myös luustokipuja.
Aivo-oireita voidaan vähentää tai poistaa sädehoidolla ja
kortisonivalmisteella. Sädehoito rauhoittaa usein myös iholla tai
imusolmukealueilla esiintyviä etäpesäkkeitä. Toisinaan keuhkon
tai keuhkopussin etäpesäkkeisiin liittyy nesteenmuodostusta, joka
täyttää keuhkopussia ja vaikeuttaa hengitystä.
Vaihdevuosioireiden hoito ja rintasyöpä: Estrogeeneja ja
keltarauhashormonia (progestiinia) sisältävät korvaushoidot tai
pelkkä estrogeenihoito suurentavat rintasyövän uusiutumisen
vaaraa, joten niitä ei suositella rintasyövän sairastaneille.

Raskaus, imetys ja rintasyöpä: Raskauden aikana on usein
vaikeaa löytää rintasyöpää, koska rinnat ovat turvonneet ja
röntgenkuvauksia yritetään välttää. Mammografia voidaan
tarvittaessa tehdä, kunhan vatsan alue suojataan. Kaikukuvaus
(ultraäänitutkimus) on haitaton ja turvallinen.
Rinnan ja kainalon leikkaus ja vartijasolmuketutkimus voidaan
tehdä myös raskauden aikana. Solunsalpaajahoito voidaan antaa
myöhemmillä raskausviikoilla, jos se katsotaan välttämättömäksi.
Sädehoitoa ei yleensä toteuteta raskauden aikana, vaan se
annetaan vasta synnytyksen jälkeen.
Solunsalpaajahoidot saattavat huonontaa varsinkin yli 30-
vuotiaiden naisten hedelmällisyyttä.
Rinnan säästävän leikkauksen ja sädehoidon jälkeen potilas
pystyy harvoin imettämään hoidetusta rinnasta. Sen sijaan
toisesta rinnasta imetys sujuu normaalisti.
Lymfaterapia: Lymfaterapialla voidaan hoitaa ihonalaista käden
turvotusta (lymfaödeema), jota voi ilmetä rintasyöpäleikkauksen ja
sädehoidon jälkeen. Lue lisää kuntoutussivultamme:

 

Hoitojen jälkeen alkaa seuranta. Ensimmäinen seurantakäynti on yleensä noin kolmen kuukauden kuluttua hoidon päättymisestä.
Tämän käynnin erityisenä tarkoituksena on todeta hoitoihin liittyvät haittavaikutukset ja lievittää niitä. Seurantakäynnit ovat yleensä noin kerran vuodessa, joskus harvemmin.

Mammografiaseurannan tavoitteena on todeta rintasyövän paikallinen uusiutuminen varhain, koska tällöin hoito voi olla
parantavaa. Toisen rinnan seuranta on samasta syystä tärkeää. Mammografiaa suositellaan vähintään kahden vuoden välein. Myös maksuttomat seulontamammografiat kannattaa käyttää hyväksi. Mammografiatutkimusta täydennetään tarvittaessa rintojen tai leikkausalueen kaikututkimuksella (ultraäänitutkimus). Erityistapauksissa seurannassa käytetään magneettikuvausta (MRI).
Seurannassa pyritään havaitsemaan myös hoitojen mahdolliset myöhäissivuvaikutukset ja hoitamaan näitä.

Uusiutuminen
Rintasyöpä uusiutuu 60 prosentissa tapauksista viiden vuoden kuluessa leikkauksesta. Joskus rintasyöpä uusiutuu vasta vuosien tai jopa vuosikymmenien kuluttua. Tavallisimpia uusiutumispaikkoja ovat leikkausalueen iho, kainalo, soliskuoppa, luusto, keuhkot, maksa ja aivot. Iholla oleva uusiutuminen näkyy epätarkkarajaisena punaisena ihottumana tai paikallisina ihokyhmyinä. Myös suurentuneet imusolmukkeet kainalossa tai soliskuopassa voivat viitata rintasyövän uusiutumiseen.

Tarkemmat tutkimukset ovat tarpeen, jos epäillään rintasyövän uusiutumista. Tällöin otetaan keuhkokuva, vatsan alueen kaikututkimus ja luuston isotooppikartoitus ja mahdollisesti röntgenkuvat. Joskus tarvitaan lisäksi kerroskuvausta eli tietokonetomografiaa tai magneettikuvausta. Myös laboratoriotutkimuksia voidaan tarvita.

Ennuste
Yksittäisen rintasyöpäpotilaan ennustetta ei voi määrittää tarkasti. Syövän uusiutumisen riskiä voidaan kuitenkin arvioida niin sanottujen ennustetekijöiden avulla. Tärkein uusiutumista ennustava tekijä on se, onko kainalon imusolmukkeissa syöpää.
Muita uusiutumisen riskiä suurentavia tekijöitä ovat kasvaimen suuri koko, hormonireseptorien puuttuminen, syöpäsolujen huono erilaistumisaste ja niiden suuri jakautumisnopeus sekä potilaan nuori ikä.

Vastaavasti uusiutumisen todennäköisyys on hyvin pieni, jos kasvain on alle yhden senttimetrin läpimittainen, hormoniriippuvainen, eikä imusolmukkeissa ole syöpää. Jos rintasyöpä on lähettänyt etäpesäkkeitä muualle elimistöön, sitä ei pystytä pysyvästi parantamaan. Rintasyövän ennuste on jatkuvasti parantunut, kun syöpä löydetään aiempaa aikaisemmin ja hoitomenetelmät ovat
kehittyneet. Tällä hetkellä rintasyövän sairastaneista on viiden vuoden kuluttua sairastumisesta elossa 91 prosenttia. Heistä valtaosa parantuu kokonaan.