Munasarjasyöpä

Munasarjasyöpä syntyy, kun munasarjojen kudoksen hyvänlaatuiset solut alkavat muuttua pahanlaatuisiksi. Munasarjasyöpä on naisten kymmenenneksi yleisin syöpä. Suomessa munasarjasyöpään sairastuu vuosittain reilut 400 naista.

Munasarjasyövän esiintyvyys (Nordcan) (pdf)

Munasarjasyöpään sairastumisen riski suurenee iän myötä. Eniten sitä löydetään 60–64-vuotiailta naisilta, mutta sitä esiintyy myös nuorilla.

Naisilla on kaksi munasarjaa, jotka ovat kooltaan noin kolmen senttimetrin kokoisia.. Kummassakin munasarjassa on yli 100 000 munasolua. Naisilla, joilla on kuukautiset, munasarjoista irtoaa joka kuukausi yksi munasolu. Solu irtoaa kuukautiskierron keskivaiheilla. Munasarjoista erittyy myös tärkeitä hormoneja, jotka vaikuttavat kehitykseen ja naisellisiin ominaisuuksiin.

Munasarjojen hyvänlaatuiset kasvaimet ovat melko yleisiä. Kaikista munasarjojen kasvaimista vain 15 prosenttia on pahanlaatuisia. Kasvaimen pahanlaatuisuuden riski kasvaa iän myötä. Munasarjoissa esiintyy myös rajalaatuisia kasvaimia (borderline, semimaligni), jotka ovat hyvän- ja pahanlaatuisten kasvainten välimuotoja.

Munasarjasyövän aiheuttajat

Munasarjasyövän kaikkia aiheuttajia ei tunneta, mutta ainakin hormonaaliset tekijät vaikuttavat sen syntyyn. Hedelmättömyys, endometrioosi ja myöhäinen ensisynnytysikä suurentavat munasarjasyövän riskiä. Myös yli viisi vuotta kestänyt vaihdevuosien hormonihoito suurentaa sairastumisen riskiä, mutta riski pienenee hormonihoidon lopettamisen jälkeen.

Syövän ehkäisy (Ilman syöpää)

Mikä aiheuttaa syöpää?

Munasarjasyövän perinnöllisyys

Sairastumisriskiin vaikuttaa myös se, jos lähisuvussa esiintyy munasarjasyöpää. Arvioiden mukaan 5–10 prosenttiin suomalaisten munasarjasyövistä liittyy perinnöllinen alttius. Riskiryhmään kuuluvat ne naiset, joiden suvussa esiintyy munasarjasyöpäoireyhtymä, rinta- ja munasarjasyöpäoireyhtymä (BRCA1- tai BRCA2-geenimutaatio) tai periytyvä paksusuolisyöpäoireyhtymä (HNPCC).

Näihin syöpäsukuihin kuuluville naisille suositellaan vuosittaista gynekologista tutkimusta. Tutkimusmenetelminä käytetään tällöin emättimen kautta tehtävää ultraäänitutkimusta eli kaikukuvausta ja veren CA 125 -merkkiainepitoisuuden määritystä.

Harkinnan mukaan näille naisille suositellaan munasarjojen poistoa lasten saamisen jälkeen tai viimeistään 40-vuotiaana, koska heistä jopa puolet sairastuu elämänsä aikana munasarjasyöpään.

Jos kahdella tai useammalla lähisukulaisella on todettu munasarjasyöpä, kannattaa ottaa yhteyttä perinnöllisyysneuvontaan. Se on tarpeen myös, jos sairastuneen lähisuvussa esiintyy munasarjasyöpäoireyhtymä, rinta- ja munasarjasyöpäoireyhtymä (BRCA1- tai BRCA2-geenimutaatio) tai periytyvä paksusuolisyöpäoireyhtymä (HNPCC).

Syöpäjärjestöjen periytyvyysneuvonta

Syövän perinnöllisyys

Suojaavat tekijät

Monet tekijät suojaavat munasarjasyövältä. Sairastumisen riskiä pienentävät ehkäisypillerien käyttö, raskaudet, imetys ja sterilisaatio. Suojaavana mekanismina on todennäköisesti se, että munasolun irtoaminen estyy, mikä suojelee munasarjaa.

Munasarjasyövän oireet

Varhaisvaiheen munasarjasyöpä voi olla pitkään oireeton ja myöhemminkin vähäoireinen. Tyypillisiä ensioireita ovat epämääräiset yleisoireet, kuten lievät vatsavaivat, ruokahaluttomuus ja yleinen väsymys. Epämääräisten oireiden takia munasarjasyöpä huomataan valitettavasti usein vasta myöhäisessä vaiheessa. Joka toisen potilaan sairaus on toteamishetkellä jo levinnyt muihin elimiin.

Pidemmälle edennyt munasarjasyöpä aiheuttaa vatsan turvotusta, täyteläisyyttä tai paineoireita sekä maha- tai alaselkäkipua. Kun kasvain alkaa painaa viereisiä elimiä, se aiheuttaa usein suoliston toiminnan häiriöitä, tihentynyttä virtsaamisen tarvetta, ruokahaluttomuutta, laihtumista, yhdyntäkipuja ja muita kipuja. Vatsan turpoaminen johtuu yleensä siitä, että vatsaonteloon on kertynyt nestettä.

Joskus ensioireena saattaa esiintyä myös hengenahdistusta, yskää tai rintakipua.

Munasarjasyövän toteaminen ja tutkimukset

Munasarjasyövän diagnoosi perustuu lääkärin tekemään kliiniseen tutkimukseen, kuvantamistutkimuksiin ja kasvainmerkkiaineiden määritykseen. Sellaista tutkimusmenetelmää ei kuitenkaan ole, jolla tauti voitaisiin tunnistaa jo varhaisvaiheessa.

Toisinaan munasarjasyöpä löytyy gynekologisen tutkimuksen yhteydessä. Lääkäri tekee aluksi kaikututkimuksen, jolla saadaan käsitys munasarjojen tilasta. Tutkimus tehdään emättimen kautta. Munasarjoissa esiintyy usein hyvänlaatuisia kystoja, joista osa häviää itsestään.

Jos kaikututkimuksen löydös on epäilyttävä, jatkotutkimukset ja mahdollinen leikkaus tehdään syövän hoitoon erikoistuneessa sairaalassa. Lopullinen diagnoosi ja syövän levinneisyys varmistuvat vasta leikkauksessa tehtyjen havaintojen ja otettujen näytteiden perusteella.

Munasarjasyövän levinneisyyttä voidaan tutkia tietokonetomografian, magneettikuvauksen, keuhkokuvauksen ja vatsan kaikukuvauksen avulla. Tarvittaessa kuvataan lisäksi suolistoa ja virtsateitä. PET-TT-tutkimuksella voidaan saada tietoa siitä, onko syöpä levinnyt imusolmukkeisiin.

Verinäytteestä tutkitaan niin sanotut kasvainmerkkiaineet, jotka ovat kasvainsolujen vereen erittämiä aineita. Munasarjasyövän tärkeitä merkkiaineita ovat CA 125, HE4 ja. Merkkiainepitoisuutta voidaan käyttää hyväksi, kun arvioidaan hoidon tuloksellisuutta. Jos hoito tehoaa hyvin, syöpäsolujen määrä vähenee ja vastaavasti merkkiainepitoisuus laskee.

Jos potilaalta epäillään varhaisvaiheen munasarjasyöpää, eikä sitä voida todeta muilla keinoilla, voidaan tehdä vatsaontelon tähystys eli laparoskopia. Laparoskopian yhteydessä on mahdollisuus ottaa kudos- ja solunäytteitä.

Syövän toteaminen ja tutkimukset

Munasarjasyövän luokittelu

Munasarjasyövän hoidon valinta ja potilaan ennuste riippuvat kasvaimen levinneisyydestä, joka ilmaistaan levinneisyysluokittelun tai TNM-luokituksen avulla. TNM-luokituksessa T (tumor) kuvaa kasvaimen tunkeutumista ympäristöönsä, N (node) leviämistä läheisiin imusolmukkeisiin ja M (metastasis) mahdollisia etäpesäkkeitä. Imusolmukkeet ovat pieniä pavunkaltaisia suodattimia, joiden läpi imuneste virtaa.

Munasarjasyöpä pyrkii leviämään lantion ja vatsaontelon imusolmukkeisiin sekä vatsakalvoon ja kasvamaan sisäelinten ympärille. Sairauden myöhäisvaiheessa se voi levitä verenkierron mukana myös maksaan, keuhkoihin, luustoon tai keskushermostoon.

Munasarjasyövän levinneisyysluokitus

Levinneisyysaste I

Kasvain rajoittuu munasarjoihin.
IA Kasvainta on vain toisessa munasarjassa, munasarjan kapseli on ehjä eikä pinnassa ole kasvainta. Askitesnesteessä ja huuhtelunäytteissä ei ole kasvainsoluja. T1aN0M0
IB Kasvainta on molemmissa munasarjoissa, munasarjojen kapselit ovat ehjät eikä pinnassa ei ole kasvainta. Askitesnesteessä ja huuhtelunäytteissä ei ole kasvainsoluja. T1bN0M0
IC Kasvainta on yhdessä munasarjassa tai molemmissa. Lisäksi munasarjan kapseli on revennyt, munasarjan pinnassa on kasvainta tai askitesnesteessä tai huuhtelunäytteissä on kasvainsoluja. T1cN0M0

Levinneisyysaste II

Kasvainta on yhdessä munasarjassa tai molemmissa sekä lantion alueella munasarjojen ulkopuolella.
IIA Kasvain on levinnyt kohtuun tai munanjohtimiin. Askitesnesteessä ja huuhtelunäytteissä ei ole kasvainsoluja. T2aN0M0
IIB Kasvainta on muissa lantion kudoksissa, mutta askitesnesteessä ja huuhtelunäytteissä ei ole kasvainsoluja. T2bN0M0
IIC Kasvainta on muissa lantion elimissä. Lisäksi askitesnesteessä tai huuhtelunäytteissä on kasvainsoluja. T2cN0M0

Levinneisyysaste III

Kasvainta on yhdessä munasarjassa tai molemmissa, vatsakalvossa lantion ulkopuolella tai alueellisissa imusolmukkeissa. Maksassa on pinnallisia etäpesäkkeitä.
IIIA Kasvaimen leviäminen lantion ulkopuolelle vatsakalvoon on varmistettu mikroskooppisesti. Imusolmukkeissa ei ole kasvainkudosta. T3aN0M0
IIIB Vatsaontelon pesäkkeiden koko on alle 2 cm, eikä imusolmukkeissa ole kasvainkudosta. T3bN0M0
IIIC Vatsaontelon pesäkkeiden koko on yli 2 cm tai imusolmukkeissa on kasvainkudosta. T3cN0M0, T1–3N1M0

Levinneisyysaste IV

Etäpesäkkeitä on vatsaontelon ulkopuolella; kasvainsoluja on esimerkiksi keuhkopussissa tai maksassa. T1–3N0–1M1

Levinneisyyden lisäksi hoitojen valintaan ja tulokseen vaikuttaa syöpäsolujen erilaistumisaste. Munasarjasyöpä jaetaan kolmeen erilaistumisasteeseen (gradus 1–3) mikroskooppisen löydöksen mukaan. Mitä paremmin solu on erilaistunut – eli mitä lähempänä sen rakenne on normaalia solurakennetta – sitä hitaammin se yleensä kasvaa tai lähettää etäpesäkkeitä. Graduksen 3 kasvaimet leviävät muita helpommin, ja niiden ennuste on jonkin verran muita huonompi.

Syövän luokittelu

Munasarjasyövän hoito

Munasarjasyöpää hoidetaan sekä leikkauksella että solunsalpaajahoidolla. Leikkaus on ensisijainen hoitomuoto, mutta useimmiten sitä täydennetään solunsalpaajilla. Sädehoitoa käytetään harvoin. Joskus on mahdollista käyttää myös kohdennettuja lääkkeitä tai hormonihoitoa. Hoito valitaan syövän levinneisyyden, erilaistumisasteen ja potilaan yleiskunnon perusteella.

Noin puolet munasarjasyövistä voidaan hoitaa parantavasti. Jos syövän paraneminen ei ole enää mahdollista, palliatiivisella eli oireenmukaisella hoidolla pyritään pidentämään jäljellä olevaa elämää ja helpottamaan taudin aiheuttamia oireita.

Syövän hoito

Munasarjasyövän leikkaus

Leikkaus on munasarjasyövän hoidon perusta. Leikkauksessa varmistetaan kasvaimen histologinen tyyppi, määritetään sen levinneisyys ja poistetaan kasvain. Mikäli kasvainta ei pystytä poistamaan, sitä pienennetään leikkauksella tai annetaan solusalpaajahoitoa ja harkitaan uudelleen leikkausta, mikäli kasvain reagoi hyvin sytostaattihoitoon.

Ensin leikkauksessa tutkitaan vatsaontelon elimet. Vatsaontelossa olevasta nesteestä otetaan näyte. Jos nestettä ei ole, vatsaonteloa huuhdellaan keittosuolaliuoksella ja näyte otetaan huuhtelunesteestä. Leikkauksessa otetaan runsaasti kudosnäytteitä lantiosta ja vatsaontelon alueelta, palleasta ja imusolmukkeista.

Leikkauksessa poistetaan niin paljon syöpäkudosta kuin mahdollista. Mitä vähemmän syöpäkudosta jää jäljelle, sitä parempi on potilaan ennuste. Kasvaimen lisäksi yleensä poistetaan molemmat munasarjat, munanjohtimet, kohtu, umpilisäke ja vatsapaita sekä lantion alueen ja aortan viereiset imusolmukkeet. Melko usein joudutaan tekemään myös suolistoon ja virtsateihin kohdistuvia toimenpiteitä.

Säästävä eli pienempi leikkaus voidaan tehdä naisille, jotka haluavat vielä lapsia ja joilla on toiseen munasarjaan rajoittunut ja hyvin erilaistunut syöpä (aste IA, gradus 1). Tällaisessa leikkauksessa poistetaan vain sairastunut munasarja.

Oireita hoitava leikkaus voidaan tehdä, jos kasvain tukkii esimerkiksi suolistoa tai virtsateitä. Tällaisen leikkauksen tavoitteena ei ole parantaa syöpää vaan helpottaa oireita. Tällaisissa tapauksissa syövät ovat usein pitkälle edenneitä ja uusiutuneita.

Uusiutunutta syöpää leikataan vain harvoin, sillä usein uusiutuman poistaminen leikkauksella ei paranna taudin ennustetta.

Syövän leikkaushoito

Solunsalpaajat eli sytostaatit

Pelkkä leikkaus riittää hoidoksi, jos potilaalla on hyvin erilaistunut, munasarjoihin rajoittunut syöpä (aste I, gradus 1) eikä se leviä nopeasti. Lähes kaikki ensimmäisen asteen munasarjasyöpää sairastavat potilaat paranevat leikkaushoidolla, ja näistä syövistä vain joka kymmenes uusiutuu.

Muiden munasarjasyöpien leikkausta täydennetään solunsalpaajahoidolla eli syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitetuilla lääkkeillä. Solunsalpaajat kulkeutuvat verenkierron mukana kaikkialle elimistöön, ja ne tehoavat yleensä hyvin munasarjasyövän ensivaiheessa. Osa vatsaonteloon levinnyttä munasarjasyöpää sairastavista potilaista paranee pysyvästi leikkaus- ja solunsalpaajahoidolla.

Munasarjasyövän hoidossa käytetään yleensä karboplatiinia, paklitakselia, doketakselia ja joskus myös sisplatiinia. Perushoitona käytetään karboplatiinin ja paklitakselin yhdistelmää. Kaikille se ei kuitenkaan sovi. Yhdistelmähoidon sijasta voidaan käyttää myös pelkkää karboplatiinia, jos syöpä ei ole levinnyt munasarjojen ulkopuolelle tai potilaan yleiskunto on huono.

Solunsalpaajahoito

Uusiutunutta syöpää hoidetaan yleensä solunsalpaajilla. Jos munasarjasyöpä uusiutuu yli puolen vuoden kuluttua hoidoista, hoito aloitetaan yleensä aiemmin käytetyllä solunsalpaajayhdistelmällä eli yleisimmin karboplatiinin ja paklitakselin yhdistelmällä. Yleensä hoito tehoaa sitä paremmin, mitä pidempi aika syövän uusiutumiseen on kulunut.

Sädehoito

Sädehoito on ionisoivaa säteilyä, joka tuhoaa syöpäsoluja paikallisesti. Sädehoidon merkitys on munasarjasyövässä vähäinen. Sädehoitoa voidaan käyttää yksilöllisen harkinnan mukaan silloin, jos solunsalpaajahoidon jälkeen jäljellä on vain pieni paikallinen kasvain tai seurannassa todetaan paikallinen uusiutuma lantion alueella. Tällöin varmistetaan ennen hoitoa, että tautia ei ole muualla vatsaontelon alueella.

Sädehoidolla voidaan hoitaa myös kasvaimen aiheuttamia oireita, jos luissa, aivoissa tai keuhkoissa oleva etäpesäke aiheuttaa hankalia oireita. Tällaisen sädehoidon tavoitteena ei ole parantaa syöpää vaan helpottaa oireita. Nämä syövät ovat usein pitkälle edenneitä ja uusiutuneita.

Sädehoidon haitat kohdistuvat lähinnä suolistoon.

Sädehoito

Kohdennetut lääkkeet eli täsmälääkkeet

Munasarjasyövän hoidossa on tutkittu useita erilaisia kohdennettuja lääkkeitä, joista lupaavimmaksi on osoittautunut verisuonikasvutekijöiden vasta-aine bevasitsumabi. Se parantaa jonkun verran erityisesti niiden potilaiden ennustetta, joiden syöpä on levinnyt ja leikkauksessa ei ole saatu poistettua koko kasvainta.

Bevasitsumabin käyttöä voidaan harkita, jos potilaan ennuste on pelkillä solunsalpaajilla hoidettaessa huono. Yleensä tällöin on kyseessä levinneisyysasteen IIIC–IV munasarjasyöpä.

Bevasitsumabi voidaan joissakin tapauksissa yhdistää myös uusiutuneen syövän solunsalpaajahoitoihin.

Hormonihoito

Uusiutuneen munasarjasyövän hoidossa voidaan käyttää myös estrogeenia alentavia hormonihoitoja kuten tamoksifeenia, GnRH analogeja tai aromitaasi entsyymin estäjiä. Niitä on mahdollista käyttää harkinnan mukaan silloin, jos solunsalpaajia ei voida jostain syystä käyttää tai niiden teho on menetetty.

Hormonihoidot tehoavat noin joka viidenteen munasarjasyöpään. Yleensä se hidastaa taudin etenemistä, mutta ei tuhoa syöpäsoluja.

Munasarjasyövän seuranta, uusiutuminen ja ennuste

Munasarjasyöpä vaatii usein pitkäaikaisia hoitoja ja pitkäaikaista seurantaa. Munasarjasyövän seurannan tavoitteena on tukea potilaan jaksamista, hoitaa ensihoidon aiheuttamia haittoja ja todeta taudin mahdollinen uusiutuma mahdollisimman varhain.

Seurantakäynneillä lääkäri tekee gynekologisen tutkimuksen ja tunnustelee koko vatsan alueen, rinnat ja imusolmukealueet. Tarvittaessa tehdään vatsan ja lantion alueen radiologisia tutkimuksia. Seurantakäyntien määrä ja tiheys vaihtelevat syövän levinneisyyden ja tyypin mukaan.

Hyvin sujuneista hoidoista huolimatta useimmat munasarjasyövät uusiutuvat. Tavallisinta on, että uusiutuma tulee vatsaontelon alueelle tai imusolmukkeisiin. Uusiutunut munasarjasyöpä hoidetaan pääsääntöisesti solusalpaajilla. Joissakin tilanteissa yksittäinen uusiutunut kasvain tai etäpesäke voidaan poistaa leikkauksella.

Viiden vuoden kuluttua diagnoosista 40–50 prosenttia munasarjasyöpäpotilaista on elossa. Selviytyminen riippuu taudin tyypistä ja levinneisyydestä sekä ensileikkauksen tuloksesta. Esimerkiksi niistä potilaista, joiden tauti ei ole kasvanut munasarjojen ulkopuolelle, viiden vuoden kuluttua on elossa 83–90 prosenttia.

 

Lähteet

Grénman S, Leminen A. Gynekologisten syöpien ennuste ja seuranta. Kirjassa: Joensuu H, Roberts PJ, Kellokumpu-Lehtinen P-L, Jyrkkiö S, Kouri M, Teppo L, toim. Syöpätaudit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2013, s. 653–4.

Grénman S, Leminen A. Munajohdinsyöpä ja munasarjan kasvaimet. Kirjassa: Joensuu H, Roberts PJ, Kellokumpu-Lehtinen P-L, Jyrkkiö S, Kouri M, Teppo L, toim. Syöpätaudit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2013, s. 642–53.

Munasarjasyöpä. Käypä hoito -suositus. Helsinki: Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä, 2012.

Rosenberg-Ryhänen L, Pellinen S. Munasarjasyöpäpotilaan opas. Helsinki: Suomen Syöpäpotilaat ry, 2012.

Artikkelin asiasisällön on tarkistanut professori, naistentautien erikoislääkäri Ulla Puistola.