Siirry suoraan sisältöön

Maksasyöpä

Maksasyöpä syntyy, kun maksakudoksen terveet ja hyvänlaatuiset solut alkavat muuttua pahanlaatuisiksi. Maksasyöpä on Suomessa melko harvinainen.

Vuosittain löydetään reilut 500 uutta maksasyöpää, joista suurin osa miehiltä. Miesten maksasyöpä on kaksi kertaa yleisempi kuin naisten.

Maksa on ruoansulatuselimistöön kuuluva rauhanen. Se sijaitsee vatsaontelon yläosassa, pallean alla ja kylkiluiden suojassa. Maksa korjaa itseään ja pystyy toimimaan, vaikka vain pieni osa siitä olisi kunnossa.

Monet syöpätaudit leviävät herkästi maksaan, ja joka kolmannelta levinnyttä syöpää sairastavalta löytyy etäpesäke maksasta. Vain joka kymmenes maksassa oleva syöpä on peräisin maksasta.

Tärkein varsinainen maksasyöpä on hepatosellulaarinen karsinooma, jota kutsutaan myös maksasolusyöväksi. Noin joka kymmenes maksasyöpä on maksansisäisten sappiteiden syöpä, niin kutsuttu kolangiokarsinooma, jota ei käsitellä tässä artikkelissa.

Hepatosellulaarinen karsinooma yleistyy iän myötä, ja tavallisimmin sitä esiintyy noin 70-vuotiailla.

Lasten yleisin maksasyöpä on hepatoblastooma. Hepatoblastoomia esiintyy Suomessa keskimäärin yksi vuodessa.

Maksasyövän esiintyvyys (Nordcan)(avautuu uudessa ikkunassa) (pdf)

Maksasyövän aiheuttajat

Maksasolusyöpä syntyy vain harvoin terveeseen maksaan.

Maksakirroosi ja muut maksasairaudet altistavat maksasyövälle. Näin siis maksakirroosia aiheuttavat tekijät aiheuttavat myös maksasyöpää. Maailmalla maksasyövän tavallisin syy on B-hepatiittiviruksen aiheuttama krooninen maksatulehdus. Afrikan ja Aasian maissa B- ja C-hepatiitti ovat yleisiä, minkä seurauksena myös maksakirroosi ja maksasyöpä ovat tavallisia. Länsimaissa tavallisin kirroosin syy on alkoholinkäyttö.

Maksakirroosin taustalla voi olla myös alkoholista riippumaton rasvamaksatulehdus, joka liittyy yleensä liikalihavuuteen ja diabetekseen. Tällaiset rasvamaksatulehdukset ovat länsimaissa yleistyneet.

Myös diabetes, korkea ikä, tupakointi ja lihavuus suurentavat hieman maksasyövän riskiä.

Syövän ehkäisy(avautuu uudessa ikkunassa) (Ilman syöpää)

Mikä aiheuttaa syöpää?

Maksasyövän oireet

Useimmat maksasyövistä ovat pitkään oireettomia. Usein oireita syntyy vasta silloin, kun kasvain venyttää maksakapselia tai kun kasvain leviää lähielimiin.

Maksasyövän tyypillisiä oireita ovat ylävatsassa oleva kipu, ruokahaluttomuus, täyttymisen tunne ja pahoinvointi. Pidemmälle edennyt maksasyöpä voi aiheuttaa laihtumista, kuumeilua ja keltaisuutta. Keltaisuus johtuu siitä, että maksa ei pysty poistamaan verestä bilirubiinia.

Maksasyövän oireisiin voi kuulua myös kutinaa, joka johtuu veren sappihappopitoisuuden noususta. Maksan toiminnan heikentyminen johtaa usein tilanteeseen, jossa vastaontelon sisään kertyy nestettä niin kutsuttu vesivatsa tai askites. Runsas vatsaontelon neste suurentaa vatsan ympärysmittaa, mikä voi tuntua kiristävältä ja jopa kivuliaalta.

Maksasyövän toteaminen ja tutkimukset

Tavallista on, että maksasyöpä löydetään sattumalta.

Jos epäillään maksasyöpää, ensimmäisiä tutkimuksia ovat yleensä verikokeet, josta maksan toimintakokeet ovat tärkeimpiä. Verikokeissa näkyy usein muutoksia, jos kyseessä on maksasyöpä. Maksasolusyöpä voi erittää verenkiertoon alfafetoproteiinia (AFP), jonka pitoisuus määritetään verikokeella.

Ylävatsan kaikukuvauksella (ultraäänikuvaus), varjoainetehosteisella tietokonekerroskuvauksella (TT) tai magneettikuvauksella (MK) on mahdollista löytää pienikin maksassa oleva kasvain. Tietokonekerroskuvauksen tai magneettikuvauksen avulla nähdään, onko kasvain levinnyt ympäristöön ja verisuoniin. Joskus on vaikea päätellä, johtuvatko maksan ulkonäön muutokset maksakirroosista vai alkavasta maksasyövästä.

Kuvantamistutkimuksen yhteydessä otetaan tarvittaessa näyte kasvaimesta, mutta kuvantaminen yksinäänkin riittää osalla. Näytteen perusteella varmistuu, onko kyseessä maksasolusyöpä, sappitiesyöpä vai maksassa oleva etäpesäke.

Syövän toteaminen ja tutkimukset

Maksasyövän luokittelu

Maksasyövän hoidon valinta ja potilaan ennuste riippuvat kasvaimen levinneisyydestä, joka ilmaistaan levinneisyysluokittelun ja TNM-luokituksen avulla. TNM-luokituksessa T (tumor) kuvaa kasvaimen tunkeutumista ympäristöönsä, N (node) leviämistä läheisiin imusolmukkeisiin ja M (metastasis) mahdollisia etäpesäkkeitä. Imusolmukkeet ovat pieniä pavunkaltaisia suodattimia, joiden läpi imuneste virtaa.

Etäpesäkkeitä syntyy todennäköisimmin keuhkoihin, etäimusolmukkeisiin ja luustoon.

Levinneisyysaste IA

Kasvain on yksittäinen, läpimitta on korkeintaan 2 cm, ja se joko on tai ei ole tunkeutunut verisuoniin. Kasvain ei ole lähettänyt etäpesäkkeitä alueellisiin imusolmukkeisiin eikä kauemmas. T1aN0M0

Levinneisyysaste IB

Kasvain on yksittäinen, läpimitta on yli 2 cm, eikä se ole tunkeutunut verisuoniin. T1bN0M0

Levinneisyysaste II

Kasvain on yksittäinen, läpimitta on yli 2 cm ja tunkeutuu verisuoniin tai kasvaimia on monta, ja niistä suurin on läpimitaltaan korkeintaan 5 cm. Kasvain ei ole lähettänyt etäpesäkkeitä alueellisiin imusolmukkeisiin eikä kauemmas. T2N0M0

Levinneisyysaste IIIA

Kasvaimia on useita ja niiden läpimitta on yli 5 cm. Kasvain ei ole lähettänyt etäpesäkkeitä alueellisiin imusolmukkeisiin eikä kauemmas. T3N0M0

Levinneisyysaste IIIB

Kasvain tunkeutuu portti- tai maksalaskimon päähaaraan ja tunkeutuu muihin ympäröiviin elimiin (mukaan lukien pallea) kuin sappirakkoon tai kasvaa vatsakalvon läpi. Kasvain ei ole lähettänyt etäpesäkkeitä alueellisiin imusolmukkeisiin eikä kauemmas. T4N0M0

Levinneisyysaste IVA

Etäpesäkkeitä löytyy alueellisista imusolmukkeista, mutta ei kauempaa. Kasvain on yksittäinen tai niitä on monta. T1–4N1M0

Levinneisyysaste IVB

Etäpesäkkeitä löytyy kauempaa, mahdollisesti myös alueellisista imusolmukkeista. Kasvain on yksittäinen tai niitä on monta. T1–4N0–1M1

Syövän vaiheet, erilaistuminen ja levinneisyys

Maksasyövän hoito

Maksasyövän hoito valitaan yksilöllisesti taudin levinneisyyden, maksan toimintakyvyn ja potilaan yleiskunnon perusteella. Hoidon valintaan vaikuttavat myös potilaan mahdolliset muut sairaudet ja lääkitykset.

Maksasyövän ensisijainen parantava hoito on leikkaus. Se ei kuitenkaan ole läheskään aina mahdollinen.

Levinneen maksasyövän hoitovaihtoehdot ovat rajalliset.

Syöpähoito

Leikkaus

Leikkaus on maksasyövän parantava hoitomuoto. Maksasyöpä pyritään poistamaan leikkauksella eli maksan osapoistolla aina, kun se on mahdollista. Kuitenkin vain osa potilaista soveltuu leikkaukseen.

Leikkaus voidaan tehdä, jos kasvain on melko pieni ja sijaitsee sellaisessa maksan osassa, josta se voidaan poistaa. Leikkauksen edellytyksenä on lisäksi se, että maksassa ei ole muita sairauksia eikä kasvain ole levinnyt maksan ulkopuolelle. Leikkausta ei voi tehdä, jos maksassa on huomattavia maksakirroosin aiheuttamia vaurioita.

Ennen leikkausta arvioidaan maksan vajaatoiminnan aste ja poistettavan alueen laajuus. Näiden tietojen perusteella voidaan arvioida, minkälaisia riskejä leikkaukseen liittyy. Leikkauksesta toipumisen edellytyksenä on, että potilaalle jää riittävästi myös tervettä maksakudosta.

Maksansiirtoleikkaus on mahdollinen yksittäisissä tapauksissa. Maksansiirron etuna on, että potilas pääsee samalla eroon myös mahdollisesti kirroottisesta maksasta. Maksansiirtoleikkaus voidaan tehdä, jos syöpä ei ole levinnyt maksan ulkopuolelle ja maksassa oleva kasvain on riittävän pieni.

Uusiutuneen maksasyövän leikkaus: Uusiutunutta syöpää ei yleensä enää voi leikata, vaan sen hoidossa käytetään muita hoitoja.

Paikallinen hoito

Hepatosellulaarista kasvainta voidaan hoitaa myös paikallisesti joko kuumentamalla tai jäädyttämällä kasvainta tai hoitamalla sitä puhtaan alkoholin avulla. Paikallinen hoito sopii potilaille, joiden yleiskunto tai muut sairaudet estävät leikkauksen. Hoito on tehokkainta, jos kasvain on pieni. Paikallinen hoito ei sovellu yli 4–5 senttimetrin kokoisten kasvainten hoitoon.

Kuumennushoidossa (ns. termoablaatio) kasvaimeen työnnetään neula, joka kuumennetaan 70-asteiseksi. Se tuhoaa kasvainta paikallisesti. Yhä useammin kuumennushoitoa käytetään yhdessä leikkauksen kanssa. Tällöin osa kasvaimesta leikataan pois ja loput hoidetaan kuumentamalla.

Maksasyöpää on mahdollista hoitaa myös ohjaamalla solunsalpaajia (kemoembolisaatio) tai säteilynlähteitä (radioembolisaatio) suoraan maksavaltimoon, jolloin niiden teho kohdistuu ensisijaisesti kasvaimiin ja normaali maksakudos säästyy. Sen jälkeen kasvaimen ravinnon saanti pyritään estämään niin, että samat suonet tukitaan embolisoivalla aineella.

Kemoembolisaatiossa (ns. TACE-hoito) ruiskutetaan solunsalpaajaa suoraan maksakasvainta suonittaviin valtimoihin. Menetelmää käytetään yleensä tilanteissa, joissa leikkaushoito ei ole mahdollinen. Se voi pienentää kasvainta jonkun verran, minkä seurauksena oireet lievenevät ja elinikä pitenee. Joissakin poikkeustapauksissa TACE-hoito voi pienentää kasvainta jopa niin paljon, että kasvain on lopulta mahdollista leikata pois.

Radioembolisaatiossa (ns. SIRT-hoito) ruiskutetaan puolestaan säteilynlähteen sisältäviä mikrokuulia suoraan maksakasvainta suonittaviin valtimoihin.

Uusiutuneen maksasyövän hoito: Jos syöpä uusiutuu maksaan leikkauksen jälkeen, sitä voidaan joskus hoitaa paikallishoidoilla. Edellytyksenä kuitenkin on, että tauti ei ole levinnyt maksan ulkopuolelle.

Solunsalpaajat

Lääkehoidoista tavanomaiset solunsalpaajahoidot eivät ole osoittautuneet kovin tehokkaiksi.

Solunsalpaajat

Biologiset lääkehoidot

Uusista biologisista lääkkeistä on etsitty apua levinneen maksasyövän hoitoon.

Näistä lääkkeistä on käytössä tällä hetkellä sorafenibi ja lenvatinibi. Se ei ole parantava hoito, vaan sen avulla on tarkoitus pienentää kasvainta ja lievittää levinneen taudin oireita. Joillekin potilaille sorafenibi aiheuttaa hoitoa rajoittavia haittavaikutuksia.

Immuno-onkologinen hoito, joka aktivoi omaa puolustusjärjestelmää, on osoittautunut lupaavaksi hoidoksi yhdistettynä verisuonikasvutekijään. Myös muita yhdistelmiä tutkitaan.

Oireiden hoitaminen

Sädehoitoa käytetään lähinnä silloin, jos kasvaimen leviäminen aiheuttaa potilaalle kipua. Tavallisimmin sädehoitoa käytetään luustossa oleviin etäpesäkkeisiin. Maksan sädehoitoa rajoittaa se, että myös terveet maksakudokset reagoivat sädehoitoon hyvin herkästi.

Maksasyövän aiheuttamia oireita hoidetaan oireenmukaisilla lääkkeillä. Pahoinvointia, mahdollisia kipuja ja kutinaa voidaan lievittää lääkkeiden avulla.

Seuranta, uusiutuminen ja ennuste

Seurantakäyntien määrä ja tiheys vaihtelevat syövän levinneisyyden ja tyypin mukaan. Seurannassa käytetään AFP-määrityksiä ja maksan kaiku- tai tietokonekerroskuvaustutkimuksia.

Yleensä maksasyöpää sairastaneita potilaita seurataan huolella, koska maksasyöpä uusiutuu herkästi kirroottisessa maksassa.

Maksasyövän ennuste on usein rajallinen, koska se todetaan yleensä niin myöhään, että parantava leikkaus ei ole enää mahdollinen. Ennuste on sitä parempi, mitä nuorempi potilas on ja mitä varhaisemmassa vaiheessa syöpä todetaan. Maksasyövän viisivuotisennuste on vain 9 prosenttia.

 

Lähteet

Roberts PJ, Ristamäki R, Isoniemi H. Hepatosellulaarinen karsinooma. Kirjassa: Joensuu H, Roberts PJ, Kellokumpu-Lehtinen P-L, Jyrkkiö S, Kouri M, Teppo L, toim. Syöpätaudit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2013, s. 459–68.

Roberts PJ, Ristamäki R, Isoniemi H. Maksan kolangiokarsinooma, hepatoblastooma ja maksan sarkoomat. Kirjassa: Joensuu H, Roberts PJ, Kellokumpu-Lehtinen P-L, Jyrkkiö S, Kouri M, Teppo L, toim. Syöpätaudit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2013, s. 469–70.

Pelttari H. Maksasyöpä. Lääkärikirja Duodecim. [sähköinen aineisto, www.terveysportti.fi, päivitetty 18.11.2013]

Artikkelin on tarkistanut dosentti, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri Pia Österlund.