Mahasyöpä

Mahasyöpä syntyy, kun mahalaukun kudoksen terveet ja hyvänlaatuiset solut muuttuvat pahanlaatuisiksi. Suomessa todetaan vuosittain vajaa 700 uutta mahasyöpää. Mahasyövät ovat vähentyneet erittäin selvästi viimeisten vuosikymmenien aikana.

Mahasyövän esiintyvyys (Norcan) (pdf)

Mahalaukku on J-kirjaimen muotoinen elin, joka sijaitsee vatsaontelon yläosassa. Ravinto kulkee suusta ruokatorven kautta mahaan. Ruoansulatus ja ruoan imeytyminen elimistössä käytettäväksi energiaksi alkavat mahalaukussa. Ravinto sulaa mahalaukussa osittain ja päätyy ohutsuolen kautta lopulta paksusuoleen, jossa jäljelle jäänyt kuona-aine muuttuu ulosteeksi.

Mahasyövän aiheuttajat

Useita mahasyöpää aiheuttavia tekijöitä tunnetaan. Atrofinen gastriitti ja mahalaukun polyypit sekä helikobakteerin aiheuttama mahatulehdus aiheuttavat limakalvomuutoksia, jotka altistavat mahasyövälle. Mahahaavaan ja tynkämahaan (mahalaukkuun, josta osa on poistettu) liittyy myös suurentunut syöpävaara.

Pernisioosissa anemiassa eli B12-vitamiinin imeytymishäiriössä mahalaukun limakalvo surkastuu (tätä kutsutaan atrofiseksi gastriitiksi), ja limakalvolle syntyy usein varrellisia hyvänlaatuisia limakalvokasvaimia eli polyyppeja. Tämä tila altistaa mahasyövälle

Pilaantuneen ruoan syöminen sekä suolaamalla ja savustamalla valmistetut ruoat suurentavat myös sairastumisen riskiä.

Syövän ehkäisy (Ilman syöpää)

Mikä aiheuttaa syöpää?

Mahasyövän perinnöllisyys

Arvioiden mukaan 5–10 prosenttiin mahasyövistä liittyy perinnöllinen alttius. Periytyvä diffuusi mahasyöpä (HDGC) on harvinainen vallitsevasti periytyvä syöpä. Suvuille, jonka jäsenten on todettu olevan alttiita periytyvälle diffuusille mahasyövälle, annetaan neuvontaa ja suvun jäseniä seulotaan nuoresta pitäen.

Myös perinnölliseen ei-polypoottiseen paksusuolen syöpään (HNPCC), Peutz–Jeghersin oireyhtymään ja familiaaliseen adenomatoottiseen polypoosiin liittyy lievästi suurentunut mahasyövän riski.

Syövän perinnöllisyys

Syöpäjärjestöjen periytyvyysneuvonta

Suojaavat tekijät

Varsinaisesti mahasyöpää ei voi ehkäistä, mutta vihannesten ja hedelmien runsas syöminen pienentää sairastumisriskiä. Lisäksi kannattaa välttää suolaamalla ja savustamalla valmistettujen ruokien syömistä usein.

Jääkaapin käyttö on todennäköisesti pienentänyt mahasyövän esiintymistä kehittyneissä maissa.

Mahasyövän oireet

Mahasyöpä saattaa olla pitkään oireeton. Siksi se löydetään usein vasta, kun kasvain on levinnyt tai lähettänyt etäpesäkkeitä.

Tavallisia mahasyövän ensioireita ovat ylävatsakipu, pahoinvointi ja väsymys. Jos mahasyöpä on levinnyt pidemmälle, se aiheuttaa myös laihtumista, anoreksiaa, nielemisvaivoja ja joskus verisiä oksennuksia.

Mahasyövän toteaminen ja tutkimukset

Jos epäillään mahasyöpää, tehdään tavallisesti mahalaukun tähystys eli endoskopia. Tähystyksessä käytetään ohutta, ja taipuisaa putkea eli gastroskooppia. Gastroskooppi ohjataan suun ja nielun kautta mahaan. Tarvittaessa nielu puudutetaan ja potilaalle annetaan muutakin esilääkitystä, jotta hän voi rentoutua tutkimuksen aikana.

Mahaa voidaan tutkia myös röntgenkuvauksella, jota ennen potilaalle juotetaan varjoainetta. Tämän avulla saadaan kuva mahalaukun limakalvosta. Röntgenkuvaus ei kuitenkaan ole luotettava paljastamaan mahasyöpää, ja tähystys onkin nykyään tärkein tutkimus.

Jos kudos näyttää tähystyksessä normaalista poikkeavalta, lääkäri ottaa siitä pienen näytepalan tutkimusta varten (biopsia). Kudospala tutkitaan mikroskoopissa. Jos syöpäkudosta löytyy, taudin levinneisyys kartoitetaan jatkotutkimuksilla.

Mahalaukun syöpä leviää herkästi ympäröiviin kudoksiin, imusolmukkeisiin tai verenkierron mukana maksaan, keuhkoihin ja luustoon. Diagnoosihetkellä vain joka kolmas mahasyöpä rajoittuu mahalaukkuun, ja muut ovat ehtineet levitä.

Kasvaimen levinneisyys kartoitetaan ylävatsan kaiku- eli ultraäänitutkimuksella ja vatsan tietokonetomografialla. Mahalaukkua ja sen ympäristöä voidaan tutkia myös endoskooppisella kaikututkimuksella, jossa tähystimeen liitetty ultraäänianturi antaa tietoa mahdollisen syöpäkasvaimen levinneisyydestä. Keuhkojen alue tutkitaan keuhkojen kerroskuvauksella tai tavallisella röntgenkuvalla.

Verikokeilla tarkistetaan maksan toiminta, hemoglobiini ja muu verenkuva, koska mahasyöpään voi liittyä anemiaa.

Syövän toteaminen ja tutkimukset

Mahasyövän luokittelu

Lähes kaikki mahasyövät (95 prosenttia) ovat adenokarsinoomia. Loput mahasyövät ovat non-Hodgkin-lymfoomia, GIST-kasvaimia ja muita harvinaisempia syöpiä.
Mahan adenokarsinoomat jaetaan intestinaalisiin, diffuuseihin ja luokittelemattomiin. Eri tyyppien käyttäytyminen, kasvutapa ja esiintyminen eroavat toisistaan jonkin verran. Intestinaalinen tyyppi leviää helpommin maksaan ja diffuusityyppi puolestaan imuteihin.

Mahasyövän hoidon valinta ja potilaan ennuste riippuvat kasvaimen levinneisyydestä, joka ilmaistaan TNM-luokituksella. Siinä T (tumor) kuvaa kasvaimen tunkeutumista ympäristöönsä, N (node) leviämistä läheisiin imusolmukkeisiin ja M (metastasis) mahdollisia etäpesäkkeitä. Imusolmukkeet ovat pieniä pavunkaltaisia suodattimia, joiden läpi imuneste virtaa.

Emokasvain

TX Emokasvainta ei arvioitavissa.
T0 Ei viitteitä emokasvaimesta.
Tis Carcinoma in situ (syövän esiaste).
T1 Kasvain tunkeutuu mahalaukun limakalvoon.
T1a: Kasvain kasvaa limakalvon tukikerrokseen tai lihaskerrokseen.
T1b: Kasvain kasvaa limakalvonalaiskerrokseen.
T2 Kasvain tunkeutuu lihaskerrokseen.
T3 Kasvain kasvaa vatsakalvonontelon herakalvon alla, mutta ei vatsakalvon läpi.
T4 Kasvain tunkeutuu mahalaukkua ympäröiviin kudoksiin.
T4a: Kasvain tunkeutuu vatsakalvonontelon herakalvoon.
T4b: Kasvain tunkeutuu viereisiin elimiin.

Alueelliset imusolmukkeet

NX Imusolmukkeet eivät ole arvioitavissa.
N0 Ei etäpesäkkeitä imusolmukkeissa.
N1 Etäpesäkkeitä 1–2 imusolmukkeessa.
N2 Etäpesäkkeitä 3–6 imusolmukkeessa.
N3a Etäpesäkkeitä 7–15 imusolmukkeessa.
N3b Etäpesäkkeitä yli 15 imusolmukkeessa.

Kauempana olevat etäpesäkkeet

MX Etäpesäkkeet eivät ole arvioitavissa.
M0 Ei etäpesäkkeitä.
M1 Etäpesäkkeitä.

Levinneisyysluokitus

Aste 0 TisN0M0
Aste IA T1N0M0
Aste IB T1–2N1M0
Aste IIA T1N2M0, T2N1M0, T3N0M0
Aste IIB T1N3M0, T2N2M0, T3N1M0, T4aN0M0
Aste IIIA T2N3M0, T3N2M0, T4aN1M0
Aste IIIB T3N3M0, T4aN2M0, T4bN0–1M0
Aste IIIC T4aN3M0, T4bN2–3M0
Aste IV T1–4N0–3M1

Syövän vaiheet, erilaistuminen ja levinneisyys

Mahasyövän hoito

Mahasyövän hoito riippuu siitä, kuinka pitkälle sairaus on edennyt. Leikkaus on mahasyövän ensisijainen hoitomuoto. Parantavan leikkauksen edellytyksenä on, että tauti on havaittu ennen kuin se on levinnyt laajemmalle kuin paikallisiin imusolmukkeisiin. Leikkauksen laajuus riippuu siitä, kuinka suuri kasvain on, missä se sijaitsee ja millaisesta leikkauksesta potilaan uskotaan selviytyvän.

Ennen leikkausta tai sen jälkeen annettu solunsalpaajahoito vähentää mahasyövän uusiutumisia. Myös sädehoito voidaan käyttää. Liitännäishoitoja ei yleensä käytetä kovin iäkkäille tai huonokuntoisille potilaille.

Syöpähoidot

Leikkaus

Leikkaus on mahasyövän ensisijainen hoitomuoto. Tarkoituksena on yleensä tehdä niin laaja leikkaus, että kaikki syöpäsolut saadaan poistettua. Syöpää sisältävä mahalaukku leikataan pois kokonaan (gastrektomia) tai osittain (subtotaalinen gastrektomia). Samalla poistetaan läheiset imusolmukkeet. Joskus myös perna joudutaan poistamaan.

Jos kasvain sijaitsee mahansuussa (kohdassa, jossa ruokatorvi ja mahalaukku yhtyvät), joudutaan poistamaan alin ruokatorven osa. Tämän takia mahansuun syövissä joudutaan avaamaan myös rintakehä. Poiston jälkeen ohutsuoli yhdistetään ruokatorveen, jotta potilas kykenee syömään ja nielemään.
Mahalaukun poiston jälkeen potilas tarvitsee elinikäisen B12-vitamiinikorvausoidon.

Jos vain osa mahalaukusta leikataan pois, syömisen pitäisi sujua ilman vaikeuksia. Jos koko mahalaukku joudutaan poistamaan, potilas joutuu opettelemaan syömään uudella tavalla ja muuttamaan ruokavaliotaan. Tällöin pitää syödä usein ja vähän kerrallaan. Ruoan sokeripitoisuuden tulee myös olla pieni, mutta rasva- ja valkuaisainepitoisuuden suuri. Suurin osa potilaista oppii syömään näin ja pystyy nauttimaan ruokailusta.

Uusiutuneen syövän leikkaus: Leikkaushoito tulee uusiutuneessa mahasyövässä kyseeseen silloin, kun uusiutuma todetaan liitoskohdassa, joka on tehty ensimmäisessä leikkauksessa kasvaimen poiston jälkeen. Leikkausta voidaan harkita myös silloin, jos kasvain uusiutuu jäljellä olevaan tynkämahaan.

Solunsalpaajat

Solunsalpaajat ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkeaineita. Solunsalpaajalääkkeet kulkevat veren mukana kaikkialle elimistöön. Lääkkeitä voidaan antaa tabletteina tai tiputuksena suoraan suoneen.

Solunsalpaajia voidaan käyttää liitännäishoitona leikkauksen yhteydessä tai pelkkänä hoitona.

Ennen leikkausta annettavan solunsalpaajahoidon tarkoituksena on pienentää kasvainmassaa, mahdollistaa laajan leikkauksen tekeminen ja siten parantaa potilaan ennustetta. Tällaista liitännäishoitoa jatketaan myös leikkauksen jälkeen, jos potilaan kunto sen sallii. Ennen leikkausta käytettäviä solunsalpaajia ovat epirubisiini, oksaliplatiini/sisplatiini, kapesitabiini/fluorourasiili.

Leikkauksen jälkeisen solunsalpaajahoidon avulla pyritään ehkäisemään mahasyövän uusiutumisia. Tätä niin kutsuttua liitännäishoitoa annetaan useimmiten yhdistettynä leikkausta edeltävään solunsalpaajahoitoon. Harvemmin annetaan pelkästään leikkauksen jälkeistä liitännäishoitoa.

Levinneen mahasyövän solunsalpaajahoito: Levinnyttä mahasyöpää ei vielä osata parantaa pysyvästi. Yhdistelmäsolunsalpaajahoito kuitenkin lievittää oireita ja pidentää elinaikaa.

Levinneen mahasyövän hoitona käytettävät solunsalpaajayhdistelmät helpottavat lähes joka toisen potilaan oireita. Hoito toteutetaan 2-3 viikon välein annosteltavina tiputuksina. Solunsalpaajien käyttö harkitaan tapauskohtaisesti potilaan kokonaistilanteen ja yleiskunnon perusteella. On tärkeää, että hoito ei aiheuta potilaalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Tavallisesti käytettyjä solunsalpaajia ovat 5-fluorourasiili/kapesitabiini, oksaliplatiini/sisplatiini, epirubisiini, irinotekaani, doketakseli ja, paklitakseli.

Solunsalpaajat

Kohdennetut lääkkeet eli täsmälääkkeet

Tällä hetkellä levinneen mahasyövän hoidossa on käytössä trastutsumabi-niminen täsmälääke, jota voidaan käyttää solunsalpaajahoidon lisänä HER-2-positiivista mahasyöpää sairastaville potilaille. Mahdollinen HER-2-positiivisuus selvitetään kudospalasta tehtävällä testillä ennen hoidon aloittamista.

Ramusirumab on verisuonikasvutekijän estäjä, ja sitä on toistaiseksi tutkittu tilanteessa, jossa ensilinjan hoidon teho on hiipunut. Ramusirumabia on käytetty yksittäislääkkeenä tai yhdistelmänä paklitakseliin.

Parhaillaan tutkitaan useita uusia lääkkeitä, joita voitaisiin käyttää levinneen mahasyövän hoidossa.

Sädehoito

Sädehoito ei yksin paranna merkittävästi mahasyövän hoitotuloksia.

Solunsalpaajan ja sädehoidon yhdistelmähoito puolestaan vähentää paikallisia uusiutumia ja kuolleisuutta, jos mahasyövän uusiutumisen riski on suuri tai leikkauksessa ei ole saatu poistettua koko kasvainta.

Oireenmukainen sädehoito: Joskus lyhyestä sädehoitojaksosta voi olla hyötyä etäpesäkkeiden aiheuttamien oireiden vähentämisessä.

Sädehoito

Seuranta, ennuste ja uusiutuminen

Mahasyöpää seurataan ensin neljän kuukauden välein ja myöhemmin puolen vuoden välein, kunnes leikkauksesta on kulunut viisi vuotta. Sen jälkeen seuranta yleensä voidaan lopettaa. Seurannassa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että syöminen sujuu mahdollisimman hyvin ja sairastuneen ravitsemustila pysyy hyvänä.

Valtaosa uusiutumista tulee ensimmäisen kolmen vuoden aikana, ja niistä yli puolet ensimmäisen vuoden aikana.

Mahasyövän seurannassa tehdään tähystystutkimuksia, jotta mahdollinen liitoskohtaan tuleva uusiutuma havaittaisiin varhain. Ylävatsan kaikututkimuksella ja keuhkokuvalla tai vartalon kerroskuvauksella (TT) voidaan todeta mahdolliset etäpesäkkeet. Verinäytteiden avulla voidaan seurata kasvainmerkkiaineiden (CEA, CA 19-9) pitoisuutta seerumissa.

Levinneen mahasyövän ennuste on huono. Parantavan leikkauksen jälkeen ennuste on kohtuullinen, mutta vain osalle potilaista voidaan yrittää tehdä parantava leikkaus. Keskimäärin joka viides potilas on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista.

 

Lähteet

Roberts PJ, Kokkola A, Ristamäki R. Mahasyöpä. Kirjassa: Joensuu H, Roberts PJ, Kellokumpu-Lehtinen P-L, Jyrkkiö S, Kouri M, Teppo L, toim. Syöpätaudit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2013, s. 414–27.

Artikkelin on tarkistanut dosentti, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri Pia Österlund.