Kohdunrungon syöpä

Vuosittain Suomessa todetaan noin 850 uutta kohdunrungon syöpää. Kohdunrungon syöpään sairastuneiden määrä näyttää jonkin verran lisääntyvän. Tämä johtuu pääasiassa iäkkäiden naisten määrän kasvusta ja ylipainon yleistymisestä.

Kohdunrungon syövän esiintyvyys (Nordcan) (pdf)

Kohdunrungon syövän riski suurenee iän myötä. Noin 90 prosenttia uusista tapauksista löydetään yli 50-vuotiailta ja 50 prosenttia yli 65-vuotiailta. Alle 40-vuotiailla kohdunrungon syöpä on harvinainen.

Kohtu on päärynän muotoinen elin, Kohdussa on ylempänä kohdunrunko ja alempana kohdunkaula.. Kohdun seinämässä on puolestaan kolme kerrosta: sisimpänä kohdun limakalvo, keskellä kohtulihas ja uloimpana vatsakalvo.

Suurin osa kohdunrungon syöpään sairastuneista paranee, koska tauti yleensä todetaan jo varhaisvaiheessa.

Kohdunrungon syövän aiheuttajat

Kohdunrungon syövän kaikkia aiheuttajia ei tunneta, mutta sen riskitekijöitä ovat lihavuus, diabetes sekä hormonitasapainon häiriöt. Synnyttämättömyys, pitkä hedelmällisyysikä, polykystinen munasarjaoireyhtymä, myöhäiselle iälle jatkuvat kuukautiset ja kohdun limakalvon liikakasvu (hyperplasia) suurentavat myös sairastumisen riskiä.

Vaihdevuosioireiden hormonikorvaushoidon lääkkeistä pelkkä estrogeenihoito ilman keltarauhashormonilisää suurentaa merkittävästi sairastumisen riskiä. Estrogeenin kanssa käytetäänkin keltarauhashormonia, joka estää estrogeenin aiheuttamaa kohdun limakalvon liiallista paksunemista ja siitä mahdollisesti aiheutuvaa kohdunrungon syöpää. Myös tamoksifeenia pitkään käyttäneiden naisten riski sairastua kohtusyöpään on merkittävästi suurentunut.

Syövän ehkäisy (Ilman syöpää)

Mikä aiheuttaa syöpää?

Kohdunrungon syövän perinnöllisyys

Perinnölliseen ei-polypoottiseen paksusuolisyöpäoireyhtymään (HNPCC) liittyy noin 50 prosentin riski sairastua kohdunrungon syöpään. Näille naisille suositellaan vuosittaisia gynekologisia seurantatutkimuksia, joiden yhteydessä otetaan kohdun limakalvolta näyte 35 vuoden iästä alkaen.  40–50 vuoden iässä voidaan harkita kohdun ja munasarjojen poistoa syöpäriskiä alentavana toimenpiteenä.

Syöpäjärjestöjen periytyvyysneuvonta

Syövän perinnöllisyys

Suojaavat tekijät

Painonhallinta sekä yhdistelmäehkäisytablettien käyttö suojaavat kohdunrungon syövältä.

Kohdunrungon syövän oireet

Hedelmällisessä iässä ilmaantuvan kohdunrungon syövän ensioireena voi olla kuukautisten selvä runsastuminen tai välivuodot. Vaihdevuosien jälkeen ensioireena on yleensä verinen vuoto. Jos vaihdevuosien jälkeen ilmaantuu veristä vuotoa jatkuvana tai useammin kuin kerran, noin 30–50 prosentissa syynä on kohdunkaulan tai kohdunrungon syöpä.

Selkeiden oireiden ansiosta valtaosa kohdunrungon syövistä todetaan varhaisessa vaiheessa, jolloin ne eivät ole vielä levinneet kohdun ulkopuolelle.

Kohdunrungon syövän toteaminen ja tutkimukset

Kohdunrungon syövän diagnoosi perustuu lääkärin tekemään kliiniseen tutkimukseen, kuvantamistutkimuksiin ja kasvainmerkkiaineiden määritykseen.

Syövän toteaminen ja tutkimukset

Lääkäri tekee aluksi tavanomaisen gynekologisen tutkimuksen, jossa hän tarkastaa ulkosynnyttimet, emättimen ja kohdunkaulan, tunnustelee kohdun ja munasarjat. Emättimen kautta tehtävän ultraääni- eli kaikututkimuksen avulla voidaan arvioida kohdun limakalvon paksuus.

Jos naisella on ollut veristä vuotoa tai limakalvo on normaalia paksumpi, limakalvosta otetaan näyte (Pipelle). Kohdunsuun irtosolunäyte (papa-koe) ei paljasta kohdunrungon syöpää.

Kohtuontelon limakalvosta otetusta näytteestä kohdunrungon syöpä saadaan yleensä todettua luotettavasti. Näyte voidaan ottaa vastaanotolla. Jos kohdunkaula on kovin ahdas, näyte voidaan ottaa nukutuksessa.

Syövän merkkiaine CA 125 on kasvainsolujen pinnassa oleva valkuaisaine, joka erittyy vereen. Sen pitoisuus voi olla suurentunut, jos kohdunrungon syöpä on levinnyt kohdun ulkopuolelle tai syöpä on uusiutunut. CA 125 -merkkiainetta voidaan käyttää apuna myös hoidon tehon arvioinnissa.

Kohdunrungon syövän levinneisyyttä voidaan tutkia keuhkokuvan, vatsan kaikututkimuksen, emättimen kautta tehtävän kaikututkimuksen, tietokonetomografian tai tarvittaessa myös magneettitutkimuksen avulla. Lopullisesti syövän levinneisyys selviää usein vasta leikkauksessa.

Kohdunrungon syövän luokittelu

Suomessa kohdunrungon syöpä todetaan yleensä kohtuun rajoittuneena. Kohdunrungon syövän etäpesäkkeiden tavallisimpia sijaintipaikkoja ovat imusolmukkeet, keuhkot, vatsakalvo, suolilieve, maksa.

Kohdunrungon syövän hoidon valinta ja potilaan ennuste riippuvat kasvaimen levinneisyydestä, joka ilmaistaan levinneisyysluokittelun tai TNM-luokituksen avulla. TNM-luokituksessa T (tumor) kuvaa kasvaimen tunkeutumista ympäristöönsä, N (node) leviämistä läheisiin imusolmukkeisiin ja M (metastasis) mahdollisia etäpesäkkeitä. Imusolmukkeet ovat pieniä pavunkaltaisia suodattimia, joiden läpi imuneste virtaa.

Kohdunrungon syövän levinneisyysluokitus

Levinneisyysaste 0 tai esiaste (carcinoma in situ)

Hyvin varhaisen vaiheen syöpä, joka rajoittuu kohdunrungon limakalvon pintakerrokseen.

Levinneisyysaste I

Kasvain rajoittuu kohdunrunkoon.
IA	Kasvain ulottuu alle kohdunrungon lihaskerroksen puolivälin. T1aN0M0
IB	Kasvain ulottuu kohdunrungon lihaskerroksen puoliväliin tai syvemmälle. T1bN0M0

Levinneisyysaste II

Kasvain on levinnyt kohdunkaulan stroomaan. T2N0M0

Levinneisyysaste III

Kasvain on levinnyt kohdun ulkopuolelle lantioon.
IIIA	Kasvain on levinnyt kohdunrungon seinämän läpi sen lantionpuoleiselle pinnalle tai kohdun sivuelimiin. T3aN0M0
IIIB	Kasvain on levinnyt emättimeen, kohdun vieruskudokseen tai lantion vatsakalvoon. T3bN0M0
IIIC	Etäpesäkkeitä on lantion tai aortan viereisissä imusolmukkeissa. T1–3N1M0

Levinneisyysaste IV

Kasvain on levinnyt viereisiin elimiin tai lantion ulkopuolelle.
IVA	Kasvain on levinnyt virtsarakon tai suolen limakalvoon. T4N0–1M0
IVB	Etäpesäkkeitä on nivuksen imusolmukkeissa, vatsaontelossa (muualla kuin aortan viereisissä imusolmukkeissa) tai kauempana sijaitsevissa elimissä. T1–4N0–1M1

Levinneisyyden lisäksi hoitojen valintaan ja tulokseen vaikuttaa syöpäsolujen erilaistumisaste. Kohdunrungon syöpä jaetaan kolmeen erilaistumisasteeseen (gradus 1–3) mikroskooppisen löydöksen mukaan. Mitä paremmin solu on erilaistunut – eli mitä lähempänä sen rakenne on normaalia solurakennetta – sitä hitaammin se yleensä kasvaa tai lähettää etäpesäkkeitä. Huonosti erilaistuneet (gradus 3) kasvaimet leviävät muita helpommin, ja niiden ennuste on jonkin verran muita huonompi.

Syövän luokittelu

Kohdunrungon syövän hoito

Kohdunrungon syövän hoito määräytyy syövän levinneisyyden ja potilaan yleiskunnon perusteella. Kohdunrungon syöpää hoidetaan yleensä leikkauksella, jota täydennetään syövän leviämisriskin mukaan sädehoidolla, solunsalpaajahoidolla tai molemmilla.

Valtaosa kohdunrungon syövistä voidaan hoitaa parantavasti. Jos syövän paraneminen ei ole enää mahdollista, palliatiivisella eli oireenmukaisella hoidolla pyritään helpottamaan taudin aiheuttamia oireita.

Syövän hoito

Leikkaus

Kohdunrungon syövän ensisijainen hoito on leikkaus, jossa poistetaan kohtu ja kohdun sivuelimet. Jos tauti on hyvin erilaistunut ja paikallinen, laajempaa leikkausta ei tarvita.

Jos syövän leviämisen riski on suuri tai keskisuuri, leikkauksessa poistetaan myös lantion ja aortan viereiset imusolmukkeet. Leikkaus ei ole aina mahdollinen, jos potilaan yleiskunto on huono tai hänellä on runsaasti muita vaikeita sairauksia.

Leikkaus voidaan tehdä joko tähystyksessä, robottiavusteisesti tai avoleikkauksena. Leikkaustapaan vaikuttavat mm. potilaan painoindeksi ja muut sairaudet.

Uusiutuneen syövän leikkaushoito: Jos kohdunrungon syöpä uusiutuu paikallisesti, se poistetaan leikkauksella.

Syövän leikkaushoito

Sädehoito

Sädehoidossa käytetään suurienergistä säteilyä, jonka avulla tuhotaan syöpäsoluja. Sädehoitoa voidaan antaa leikkauksen jälkeen paikallisesti emättimeen tai ulkoisesti lantion alueelle.

Pienen uusiutumisriskin potilaat eivät tarvitse leikkauksen lisäksi sädehoitoa. Keskisuuren uusiutumisriskin potilaille käytetään emättimen kautta annettavaa sädehoitoa eli brakyterapiaa ja suuren riskin potilaille koko lantion sädehoitoa. Suuren riskin potilaille annetaan harkinnan mukaan sädehoidon lisäksi myös solunsalpaajia.

Sädehoito aiheuttaa haittavaikutuksia, jotka vähenevät muutamassa viikossa. Tavallisia haittoja ovat emättimen limakalvojen arkuus ja herkistyminen, ripuli ja virtsaamisvaivat.

Sädehoito

Uusiutuneessa syövässä sädehoitoa käytetään, jos potilas ei ole aiemmin saanut sädehoitoa pesäkealueelle.

Solunsalpaajat eli sytostaatit

Solunsalpaajat ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkeaineita, jotka leviävät verenkierron mukana kaikkialle kehoon. Lääkkeitä annetaan tabletteina tai tiputuksena suoraan suoneen. Solunsalpaajahoitoa annetaan yleensä yksilöllisillä perusteilla ja syövän levinneisyysasteen mukaan. Solunsalpaajia voidaan käyttää joko yksinään tai yhdessä sädehoidon kanssa.

Tavallisimmin kohdunrungon syövän hoidossa käytetään paklitakselin ja karboplatiinin yhdistelmähoitoa.

Solunsalpaajahoito aiheuttaa haittavaikutuksia, joista osa paranee muutamassa päivässä. Tavallisia haittavaikutuksia ovat muun muassa pahoinvointi, tulehdusalttius, väsymys ja hiusten lähtö.

Solunsalpaajahoito

Hormonaalinen hoito

Jos solusalpaajahoito ei sovi tai tehoa, taudein etenemistä voidaan hidastaa estrogeenia alentavalla hormonihoidolla (keltarauhashormoni, GnRH analogit, aromataasi entsyymin estäjät). Usein hormonihoidolla tauti saadaan vakaaksi jopa vuosien ajaksi.

Kohdunrungon syövän seuranta, uusiutuminen ja ennuste

Kohdunrungon syövän jälkeen potilaita seurataan tapauskohtaisesti 3-5 vuoden ajan. Ensimmäisen vuoden aikana seurantakäyntejä on 4 kuukauden välein, ja tämän jälkeen puolen vuoden tai vuoden välein.

Seurantakäyntien yhteydessä tehdään tavallinen gynekologinen tutkimus ja otetaan tarvittaessa emättimen pohjukasta papa-näyte. Lisäksi tehdään tarvittaessa keuhkokuvaus tai vatsan ja lantion tietokonetomografia.

Kohdunrungon syövän suurin uusiutumisriski on yleensä kahden ensimmäisen vuoden kuluessa sairauden toteamisesta. Myöhemmät uusiutumat ovat melko harvinaisia. Puolet uusiutumista on paikallisia ja neljännes etäpesäkkeitä.

Suurin osa kohdunrungon syöpään sairastuneista paranee, koska tauti yleensä todetaan jo varhaisvaiheessa. Viiden vuoden kuluttua sairauden toteamisesta on elossa noin 80 prosenttia potilaista. Nuorten ennuste on paras: alle 45-vuotiaista 90 prosenttia on elossa viiden vuoden diagnoosista.