Siirry suoraan sisältöön

Kohdunrungon syöpä

Kohdunrungon syöpä saa tavallisesti alkunsa, kun kohtuontelon sisäpinnan limakalvon normaalit solut muuttuvat pahanlaatuisiksi. Harvinaista mutta mahdollista on myös se, että kohdunrungon syöpä alkaa kohdun lihaskerroksesta. Tällaista syöpää kutsutaan sarkoomaksi.

Vuosittain Suomessa todetaan noin 900 uutta kohdunrungon syöpää. Kohdunrungon syöpään sairastuneiden määrä kasvaa tasaisesti, koska iäkkäiden naisten määrä lisääntyy. Kohdunrungon syövän yleisyys on kuitenkin pysynyt samalla tasolla ja jopa vähentynyt 2000-luvun alusta lähtien. Taustalla on 1990-luvulla yleistynyt tapa tehdä kohdunpoisto vaihdevuosi-ikäisille naisille.

Kohdunrungon syövän riski suurenee iän myötä. Noin 90 prosenttia uusista tapauksista löydetään yli 50-vuotiailta ja 50 prosenttia yli 65-vuotiailta. Alle 40-vuotiailla kohdunrungon syöpä on harvinainen.

Kohtu on päärynän muotoinen elin. Kohdussa on ylempänä kohdunrunko ja alempana kohdunkaula. Kohdun seinämässä on puolestaan kolme kerrosta: sisimpänä kohdun limakalvo, keskellä kohtulihas ja uloimpana vatsakalvo.

Suurin osa kohdunrungon syöpään sairastuneista paranee, koska tauti yleensä todetaan jo varhaisvaiheessa.

Kohdunrungon syövän esiintyvyys (Suomen Syöpärekisteri)(avautuu uudessa ikkunassa)

Kohdunrungon syövän aiheuttajat

Kohdunrungon syövän kaikkia aiheuttajia ei tunneta, mutta sen riskitekijöitä ovat lihavuus, diabetes sekä hormonitasapainon häiriöt. Synnyttämättömyys, pitkä hedelmällisyysikä, polykystinen munasarjaoireyhtymä(avautuu uudessa ikkunassa) (PCOS), myöhäiselle iälle jatkuvat kuukautiset ja kohdun limakalvon liikakasvu (hyperplasia) suurentavat myös sairastumisen riskiä.

Vaihdevuosioireiden hormonikorvaushoidon lääkkeistä pelkkä estrogeenihoito ilman keltarauhashormonilisää suurentaa merkittävästi sairastumisen riskiä. Estrogeenin kanssa käytetäänkin keltarauhashormonia, joka estää estrogeenin aiheuttamaa kohdun limakalvon liiallista paksunemista ja siitä mahdollisesti aiheutuvaa kohdunrungon syöpää. Myös tamoksifeenia pitkään käyttäneiden naisten riski sairastua kohtusyöpään on merkittävästi suurentunut.

Syövän ehkäisy(avautuu uudessa ikkunassa) (Ilman syöpää)

Mikä aiheuttaa syöpää?

Kohdunrungon syövän perinnöllisyys

Perinnölliseen ei-polypoottiseen paksusuolisyöpäoireyhtymään (Lynchin syndrooma) liittyy noin 50 prosentin riski sairastua kohdunrungon syöpään. Näille naisille suositellaan vuosittaisia gynekologisia seurantatutkimuksia, joiden yhteydessä otetaan kohdun limakalvolta näyte 35 vuoden iästä alkaen, ja 40–50 vuoden iässä voidaan harkita kohdun ja munasarjojen poistoa syöpäriskiä alentavana toimenpiteenä.

Syöpäjärjestöjen periytyvyysneuvonta

Syövän perinnöllisyys

Suojaavat tekijät

Kohdunpoisto suojaa kohdunrungon syövältä. Painonhallinta sekä yhdistelmäehkäisytablettien käyttö alentavat riskiä sairastua kohdunrungon syöpään.

Kohdunrungon syövän oireet

Hedelmällisessä iässä ilmaantuvan kohdunrungon syövän ensioireena voi olla kuukautisten selvä runsastuminen tai välivuodot. Vaihdevuosien jälkeen ensioireena on yleensä verinen vuoto. Jos vaihdevuosien jälkeen ilmaantuu veristä vuotoa jatkuvana tai useammin kuin kerran, noin 30–50 prosentissa syynä on kohdunkaulan tai kohdunrungon syöpä.

Selkeiden oireiden ansiosta valtaosa kohdunrungon syövistä todetaan varhaisessa vaiheessa, jolloin ne eivät ole vielä levinneet kohdun ulkopuolelle.

Kohdunrungon syövän toteaminen ja tutkimukset

Kohdunrungon syövän diagnoosi perustuu lääkärin tekemään kliiniseen tutkimukseen, kudosnäytteeseen kohtuontelosta (Pipelle) ja kuvantamistutkimuksiin.

Lääkäri tekee aluksi tavanomaisen gynekologisen tutkimuksen, jossa hän tarkastaa ulkosynnyttimet, emättimen ja kohdunkaulan, tunnustelee kohdun ja munasarjat. Emättimen kautta tehtävän ultraääni- eli kaikututkimuksen avulla voidaan arvioida kohdun limakalvon paksuus.

Jos naisella on ollut veristä vuotoa tai limakalvo on normaalia paksumpi, limakalvosta otetaan näyte (Pipelle). Kohdunsuun irtosolunäyte (papa-koe) ei paljasta kohdunrungon syöpää.
Kohtuontelon limakalvosta otetusta näytteestä kohdunrungon syöpä saadaan yleensä todettua luotettavasti. Näyte voidaan ottaa vastaanotolla. Jos kohdunkaula on kovin ahdas, näyte voidaan ottaa nukutuksessa.

Kohdunrungon syövän levinneisyyttä voidaan tutkia emättimen kautta tehtävän kaikututkimuksen, vatsan kaikututkimuksen, tietokonetomografian tai tarvittaessa myös magneettitutkimuksen avulla. Lopullisesti syövän levinneisyys selviää usein vasta leikkauksessa.

Syövän toteaminen ja tutkimukset

Kohdunrungon syövän luokittelu

Suomessa kohdunrungon syöpä todetaan yleensä kohtuun rajoittuneena. Kohdunrungon syövän etäpesäkkeiden tavallisimpia sijaintipaikkoja ovat imusolmukkeet, keuhkot, vatsakalvo, suolilieve, maksa.

Kohdunrungon syövän hoidon valinta ja potilaan ennuste riippuvat kasvaimen levinneisyydestä, joka ilmaistaan levinneisyysluokittelun (FIGO) tai TNM-luokituksen avulla. TNM-luokituksessa T (tumor) kuvaa kasvaimen tunkeutumista ympäristöönsä, N (node) leviämistä läheisiin imusolmukkeisiin ja M (metastasis) mahdollisia etäpesäkkeitä. Imusolmukkeet ovat pieniä pavunkaltaisia suodattimia, joiden läpi imuneste virtaa.

Kohdunrungon syövän levinneisyysluokitus

Levinneisyysaste 0 tai esiaste (carcinoma in situ)

Hyvin varhaisen vaiheen syöpä, joka rajoittuu kohdunrungon limakalvon pintakerrokseen.

Levinneisyysaste I

Kasvain rajoittuu kohdunrunkoon.
IA Kasvain ulottuu alle kohdunrungon lihaskerroksen puolivälin. T1aN0M0
IB Kasvain ulottuu kohdunrungon lihaskerroksen puoliväliin tai syvemmälle. T1bN0M0

Levinneisyysaste II

Kasvain on levinnyt kohdunkaulan stroomaan. T2N0M0

Levinneisyysaste III

Kasvain on levinnyt kohdun ulkopuolelle lantioon.
IIIA Kasvain on levinnyt kohdunrungon seinämän läpi sen lantionpuoleiselle pinnalle tai kohdun sivuelimiin. T3aN0M0
IIIB Kasvain on levinnyt emättimeen, kohdun vieruskudokseen tai lantion vatsakalvoon. T3bN0M0
IIIC Etäpesäkkeitä on lantion tai aortan viereisissä imusolmukkeissa. T1–3N1M0

Levinneisyysaste IV

Kasvain on levinnyt viereisiin elimiin tai lantion ulkopuolelle.
IVA Kasvain on levinnyt virtsarakon tai suolen limakalvoon. T4N0–1M0
IVB Etäpesäkkeitä on nivuksen imusolmukkeissa, vatsaontelossa (muualla kuin aortan viereisissä imusolmukkeissa) tai kauempana sijaitsevissa elimissä. T1–4N0–1M1

Levinneisyyden lisäksi hoitojen valintaan ja tulokseen vaikuttaa syöpäsolujen erilaistumisaste. Kohdunrungon syöpä jaetaan kolmeen erilaistumisasteeseen (gradus 1–3) mikroskooppisen löydöksen mukaan. Mitä paremmin solu on erilaistunut – eli mitä lähempänä sen rakenne on normaalia solurakennetta – sitä hitaammin se yleensä kasvaa tai lähettää etäpesäkkeitä. Huonosti erilaistuneet (gradus 3) kasvaimet leviävät muita helpommin, ja niiden ennuste on jonkin verran muita huonompi.

Syövän luokittelu

Kohdunrungon syövän hoito

Kohdunrungon syövän hoito määräytyy syövän levinneisyyden ja potilaan yleiskunnon perusteella. Kohdunrungon syöpää hoidetaan yleensä leikkauksella, jota täydennetään syövän leviämisriskin mukaan sädehoidolla, solunsalpaajahoidolla tai molemmilla.

Valtaosa kohdunrungon syövistä voidaan hoitaa parantavasti. Jos syövän paraneminen ei ole enää mahdollista, palliatiivisella eli oireenmukaisella hoidolla pyritään helpottamaan taudin aiheuttamia oireita.

Syövän hoito

Leikkaus

Kohdunrungon syövän ensisijainen hoito on leikkaus, jossa poistetaan kohtu ja kohdun sivuelimet. Jos tauti on hyvin erilaistunut ja paikallinen, laajempaa leikkausta ei tarvita.

Jos syövän leviämisen riski on suuri tai keskisuuri, leikkauksessa otetaan näytteitä (vartijasolmukkeita) tai tarvittaessa poistetaan laajemminkin myös lantion ja aortan viereiset imusolmukkeet. Leikkaus ei ole aina mahdollinen, jos potilaan yleiskunto on huono tai hänellä on runsaasti muita vaikeita sairauksia.

Leikkaus voidaan tehdä joko tähystyksessä, robottiavusteisesti tai avoleikkauksena. Leikkaustapaan vaikuttavat mm. potilaan painoindeksi ja muut sairaudet.

Uusiutuneen syövän leikkaushoito: Jos kohdunrungon syöpä uusiutuu paikallisesti tai pesäke on yksittäinen, sen poistamista leikkauksella voidaan harkita.

Syövän leikkaushoito

Sädehoito

Sädehoidossa käytetään suurienergistä säteilyä, jonka avulla tuhotaan syöpäsoluja. Sädehoitoa voidaan antaa leikkauksen jälkeen paikallisesti emättimeen tai ulkoisesti lantion alueelle.

Pienen uusiutumisriskin potilaat eivät tarvitse leikkauksen lisäksi sädehoitoa. Keskisuuren uusiutumisriskin potilaille käytetään emättimen kautta annettavaa sädehoitoa eli brakyterapiaa ja suuren riskin potilaille koko lantion sädehoitoa. Suuren riskin potilaille annetaan harkinnan mukaan sädehoidon lisäksi myös solunsalpaajia.

Sädehoito voi aiheuttaa haittavaikutuksia, jotka yleensä vähenevät muutamassa viikossa. Tavallisia haittoja ovat emättimen limakalvojen arkuus ja herkistyminen, ripuli ja virtsaamisvaivat.

Uusiutuneessa syövässä sädehoitoa käytetään, jos potilas ei ole aiemmin saanut sädehoitoa pesäkealueelle.

Sädehoito

Solunsalpaajat eli sytostaatit

Solunsalpaajat ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkeaineita, jotka leviävät verenkierron mukana kaikkialle kehoon. Lääkkeitä annetaan tabletteina tai tiputuksena suoraan suoneen. Solunsalpaajahoitoa annetaan yleensä yksilöllisillä perusteilla ja syövän levinneisyysasteen mukaan. Solunsalpaajia voidaan käyttää joko yksinään tai yhdessä sädehoidon kanssa.

Tavallisimmin kohdunrungon syövän hoidossa käytetään paklitakselin ja karboplatiinin yhdistelmähoitoa.

Solunsalpaajahoito voi aiheuttaa haittavaikutuksia, joista osa paranee muutamassa päivässä. Tavallisia haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, tulehdusalttius, väsymys ja hiusten lähtö.

Solunsalpaajahoito

Hormonaalinen hoito

Jos solusalpaajahoito ei sovi tai tehoa, taudin etenemistä voidaan hidastaa estrogeenia alentavalla hormonihoidolla (keltarauhashormoni, GnRH analogit, aromataasi entsyymin estäjät). Jos kasvain on estrogeenista riippuvainen, voidaan tauti saada vakaaksi hormonihoidolla jopa vuosien ajaksi.

Kohdunrungon syövän seuranta, uusiutuminen ja ennuste

Kohdunrungon syövän jälkeen potilaita seurataan tapauskohtaisesti 3–5 vuoden ajan. Ensimmäisen vuoden aikana seurantakäyntejä on 4 kuukauden välein, ja tämän jälkeen puolen vuoden tai vuoden välein.

Seurantakäyntien yhteydessä tehdään tavallinen gynekologinen tutkimus ja otetaan tarvittaessa emättimen pohjukasta papa-näyte. Radiologisia tutkimuksia tehdään tarvittaessa. Tietokonetomografia ja magneettitutkimus ovat näistä diagnostisesti parhaimpia.

Kohdunrungon syövän suurin uusiutumisriski on yleensä kahden ensimmäisen vuoden kuluessa sairauden toteamisesta. Myöhemmät uusiutumat ovat melko harvinaisia. Puolet uusiutumista on paikallisia ja neljännes etäpesäkkeitä.

Suurin osa kohdunrungon syöpään sairastuneista paranee, koska tauti yleensä todetaan jo varhaisvaiheessa. Kohdunrungon syövän viisivuotisennuste on 82 prosenttia. Ennuste on paras nuoremmilla, alle 54-vuotiailla naisilla.

 

Lähteet

Grénman S, Leminen A. Kohdunrunkosyöpä ja kohtusarkoomat. Kirjassa: Joensuu H, Roberts PJ, Kellokumpu-Lehtinen P-L, Jyrkkiö S, Kouri M, Teppo L, toim. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2013, s. 634–9.

Tiitinen A. Kohdunrungon syöpä. Lääkärikirja Duodecim, päivitetty 19.9.2013 [online]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Artikkelin asiasisällön on tarkistanut professori, naistentautien ja gynekologisen sädehoidon erikoislääkäri Ulla Puistola.