Kohdunkaulan syöpä

Kohdunkaulan syöpä on maailmanlaajuisesti naisten toiseksi yleisin syöpä. Suomessa kohdunkaulan syöpä on harvinaistunut seulonnan myötä. Kohdunkaulan syöpä kehittyy esiasteiden kautta ja sen vuoksi syöpää voidaan ennaltaehkäistä seulonnan avulla. Esiasteet voidaan havaita kohdunkaulalta otettavan solunäytteen avulla ja hoitaa ennen kuin syöpä pääsee kehittymään.

1960-luvulla alkaneen kansallisen kohdunkaulan syövän seulontaohjelman ansiosta kohdunkaulan syövän ilmaantuvuus on vähentynyt viidennekseen. Tällä hetkellä Suomessa todetaan vuosittain noin 160 kohdunkaulan syöpää. Kohdunkaulan syöpä on nykyään yleisin vielä hedelmällisessä iässä olevilla 30 -44 -vuotiailla naisilla ja reilu kolmannes kaikista tapauksista todetaan tässä ikäryhmässä. Alle 25-vuotiailla tauti on harvinainen.

Kohdunkaulan syöpä kehittyy esiasteiden kautta ja sen vuoksi syöpää voidaan ennaltaehkäistä seulonnan avulla. Esiasteet voidaan havaita kohdunkaulalta otettavan solunäytteen avulla ja hoitaa ennen kuin syöpä pääsee kehittymään. Syövän syntyyn tarvitaan ihmisen papilloomaviruksen (HPV) aiheuttama pitkittynyt infektio. Pitkittyneen HPV-infektion seurauksena kohdunkaulan normaali pintasolukko alkaa hiljalleen muuttua ja kehittyä pahanlaatuiseksi syöväksi. Kehitys normaalista pintasolukosta syöväksi vie yleensä vuosia, tutkimusten mukaan 7 – 15 vuotta.

Suurin osa kohdunkaulan syöpään sairastuneista paranee, jos tauti todetaan varhaisvaiheessa. Edenneissä kasvaimissa ennuste ei ole yhtä hyvä. Etenkin nuoremmilla naisilla kyseessä on yleensä vielä paikallinen syöpä, jolloin myös hedelmällisyys on mahdollista säilyttää.

Kohtu on päärynän muotoinen elin naisen alavatsalla virtsarakon ja peräsuolen välissä. Kohtu muodostuu kahdesta osasta: ylempänä olevasta kohdunrungosta ja alempana olevasta kohdunkaulasta. Kohdunkaula työntyy emättimeen kohdunnapukkana. Kohdunnapukka avautuu keskeltä kohdunsuuksi, josta alkaa kohtuonteloon vievä kohdunkaulan kanava. Kohdunseinämän muodostaa suurimmaksi osaksi lihaskerros. Kohdun sisäpintaa verhoaa limakalvo, joka on hormonaalisen säätelyn alainen ja sen paksuus vaihtelee kuukautiskierron mukaan.

Suurin osa kohdunkaulan syövistä saa alkunsa kohdunkaulan pintasolukosta eli levyepiteelistä. Levyepiteelistä alkunsa saavaa syöpää kutsutaan levyepiteelikarsinoomaksi. Kohdunkaulan syöpä voi myös alkaa kohdunkaulan kanavaa verhoavista rauhassoluista. Tällaista syöpää kutsutaan adenokarsinoomaksi. Suurin osa kohdunkaulan syövistä on levyepiteelikarsinoomia. Adenokarsinooma ja sen esiasteet ovat vaikeammin havaittavissa seulonnalla kuin levyepiteelikarsinooma.

Kohdunkaulan syövän esiintyvyys (Nordcan) (pdf)

 

Kohdunkaulan syövän aiheuttajat

HPV:n eli ihmisen papilloomaviruksen aiheuttama pitkittynyt infektio on kohdunkaulan syövän tärkein riskitekijä. Ilman sitä ei synny kohdunkaulan syöpää. Ihmisen papilloomavirusta löytyy yli 90 prosentissa kohdunkaulan syövän kasvainnäytteistä.

Arvioiden mukaan 80 prosenttia ihmisistä altistuu elämänsä aikana papilloomavirukselle, mutta valtaosalla infektio paranee itsekseen parissa vuodessa. HPV-infektiot leviävät pääosin seksuaalisessa kanssakäymisessä, ja ne yleistyvät selvästi seksielämän aloituksen jälkeen.

Tietyt HPV-tyypit luokitellaan niin sanotuiksi suuren riskin HPV-tyypeiksi. Näiden HPV-tyyppien aiheuttamille infektioilla on suurempi riski pitkittyä ja aiheuttaa solumuutoksia, jotka etenevät syöväksi. Yleisimmät kohdunkaulan syöpää aiheuttavat tyypit ovat HPV 16 ja HPV 18. Niiden on arvioitu aiheuttavan 70 % kaikista kohdunkaulan syövistä.

Yksin papilloomavirus ei kuitenkaan pysty aiheuttamaan syöpää. Tupakointi lisää kohdunkaulan syövän riskiä pitkittämällä HPV-infektiota ja hidastamalla sen paranemista. Tupakointia kannattaa siis ehdottomasti välttää.

Muita kohdunkaulan syövän riskitekijöitä ovat muut seksitaudit, erityisesti klamydia, yhdyntöjen varhainen aloittamisikä, seksikumppaneiden runsaus, seksikumppaneiden riskinen sukupuolikäyttäytyminen ja HIV tai muusta syystä heikentynyt elimistön puolustuskyky.

Mikä aiheuttaa syöpää?

Suojaavat tekijät

HPV-infektioita voidaan estää HPV-rokotteella. Rokote tehoaa parhaiten, kun se otetaan ennen yhdyntöjen aloittamista. HPV-rokote on nykyisin osa kansallista rokoteohjelmaa, ja se annetaan kuudesluokkalaisille tytöille. Kansallisessa rokotusohjelmassa käytetään Cervarix-rokotetta.

Ota HPV-rokote (Ilman syöpää)

HPV-rokote (THL)

Seulonta

Kohdunkaulan syövältä suojaa myös säännöllinen seulontaan osallistuminen. Seulonnan avulla kohdunkaulan syövän esiasteet voidaan löytää ja hoitaa ajoissa ennen kuin varsinainen syöpä kehittyy.  Seulontatestinä käytetään joko papa-testiä tai HPV-testiä. Jos seulontatestin tulos on poikkeava, tilannetta seurataan tai tarvittaessa jatkotutkimuksena tehdään kohdunkaulantähystys eli kolposkopia. Vaikea-asteinen muutos voidaan hoitaa poistamalla se toimenpiteellä, jota kutsutaan loop-hoidoksi, sähkösilmukkahoidoksi tai konisaatioksi.

Papa-koe: Papa-koe on gynekologinen irtosolututkimus. Naisen kohdunkaulakanavasta, emättimen pohjukasta ja kohdunnapukasta otetaan solunäyte, joka tutkitaan mikroskoopilla. Näytteen ottaa koulutettu hoitaja tai lääkäri, eikä sen ottaminen ole kivuliasta. Solut tutkitaan näytelasilta mikroskoopin avulla laboratoriossa. Papa-kokeessa todettu poikkeava solumuutos ei vielä tarkoita syöpää, sillä kyseessä on yleensä lievä itsekseen paraneva esiaste, jota voidaan seurata.

HPV-testi: HPV-testillä eli papilloomavirustestillä selvitetään, onko naisella niin sanotun suuren riskin papilloomavirustyypin aiheuttamaa tulehdusta. HPV-testi otetaan samalla tavalla kohdunkaulan kanavasta kuin papa-testikin, mutta HPV-testillä ei voida todeta solumuutoksia vaan tutkitaan, onko soluissa suuren riskin papilloomaviruksen DNA:ta. Positiivinen testitulos edellyttää seurantaa tai jatkotutkimuksia (yleensä papa-koe) naisen iästä riippuen.

Kolposkopia

Vakavat tai toistuvasti papa-kokeessa löytyneet lievemmätkin solumuutokset tutkitaan tarkemmin kolposkopiassa eli kohdunkaulantähystyksessä. Kolposkopiassa kohdunsuuta tarkastellaan mikroskoopin ja voimakkaan valon avulla. Kohdunsuu käsitellään laimealla etikkaliuoksella, jotta muutosalueet tulevat näkyviin. Muutosalueilta otetaan koepaloja patologin tutkittavaksi. Jos koepaloissa todetaan lieväasteinen kohdunkaulan syövän esiaste, sitä voidaan edelleen seurata. Vaikea-asteiset muutokset hoidetaan poistamalla muutosalue sähkösilmukkahoidolla.

Aivan kaikkia kohdunkaulan syöpiä ei valitettavasti voida estää seulonnalla, sillä osassa tapauksia syöpää edeltävä esivaihe voi olla lyhytkestoinen tai muuttuneita soluja ei välttämättä näy solunäytteessä. Syöpiä todetaan kuitenkin selvästi enemmän naisilla, jotka eivät ole osallistuneet seulontaan.

Kondomi

Kondomi estää osittain HPV-infektioita, mutta HPV voi tarttua myös niiltä iho- ja limakalvoalueilta, joita kondomi ei peitä. Kondomi kuitenkin suojaa hyvin muilta seksitaudeilta, kuten klamydialta, jonka on todettu lisäävän kohdunkaulan syövän riskiä.

Kohdunkaulan syövän seulonta

Kohdunkaulan syövän oireet

Kohdunkaulan syöpä on usein alkuvaiheessa oireeton. Siksi naisten olisikin tärkeää käydä säännöllisesti seulonnassa, jotta mahdolliset esiasteet voidaan havaita ja tarvittaessa hoitaa.

Jos oireita ilmenee, ne ovat yleensä erilaisia vuotohäiriöitä kuten verenvuotoa muulloin kuin kuukautisten aikana, yhdynnän jälkeistä verenvuotoa tai veristä, rusehtavaa tai pahanhajuista valkovuotoa.

Pitkälle edenneessä kohdunkaulan syövässä kasvain voi lantion alueella kasvaa kiinni viereisiin kudoksiin tai painaa viereisiä elimiä kuten virtsarakkoa, peräsuolta ja suuria alaraajoihin vieviä verisuonia. Tällöin oireena voi ilmetä esimerkiksi alavatsa- tai selkäkipua, alaraajojen turvotusta ja veritulppia, virtsateiden tukkeutumista tai suolen toiminnan häiriöitä. Myös yleisoireita kuten voimattomuutta ja väsymystä voi ilmetä.

Kohdunkaulan syövän toteaminen ja tutkimukset

Kohdunkaulan syövän diagnoosi perustuu yleensä lääkärin tekemään gynekologiseen tutkimukseen, kasvaimesta otettuihin koepaloihin ja kuvantamistutkimuksiin.

Kohdunkaulan syöpä löydetään tavallisesti irtosolututkimuksessa (Papa-koe). Papa-kokeessa naisen kohdunkaulakanavasta, emättimen pohjukasta ja kohdunnapukasta otetaan solunäyte. Näytteen ottaa koulutettu hoitaja tai lääkäri, eikä sen ottaminen ole kivuliasta.

Kohdunkaulan solu- ja kudosmuutokset (Terveyskirjasto)

Papa-kokeen vastausten tulkinta (Terveyskirjasto)

 

Kohdunkaulan syövän toteaminen

Kohdunkaulan syöpä on usein oireeton ja kohdunkaulan syöpään viittaavat vakavat solumuutokset todetaankin yleensä papa-kokeen avulla. Myös lääkärin tekemässä gynekologisessa tutkimuksessa voi herätä epäily syövästä, jos kohdunsuu on poikkeavan näköinen tai havaitaan näkyvä kasvain. Jatkotutkimuksena tehdään kolposkopia eli kohdunkaulantähystys ja otetaan koepaloja, joiden avulla diagnoosi varmistuu.

Taudin levinneisyyttä tutkitaan lääkärin suorittaman gynekologisen tutkimuksen, kolposkopian ja kohdunsuulta otettujen koepalojen ja kuvantamistutkimusten (yleensä kaiku- ja magneettikuvauksen) avulla.

Syövän toteaminen ja tutkimukset

Kohdunkaulan syövän luokittelu

Suomessa kohdunkaulan syöpä todetaan yleensä varhaisessa vaiheessa. Kohdunkaulan syövän etäpesäkkeiden tavallisimpia sijaintipaikkoja ovat imusolmukkeet, vatsakalvo, keuhko ja maksa, joskus selkäranka ja lantion luut.

Kohdunkaulan syövän hoidon valinta ja potilaan ennuste riippuvat kasvaimen levinneisyydestä, joka ilmaistaan FIGO- levinneisyysluokittelun tai TNM-luokituksen avulla. TNM-luokituksessa T (tumor) kuvaa kasvaimen tunkeutumista ympäristöönsä, N (node) leviämistä läheisiin imusolmukkeisiin ja M (metastasis) mahdollisia etäpesäkkeitä.

Kohdunkaulansyövän levinneisyysluokitus

Levinneisyysaste 0 tai esiaste (carcinoma in situ)

Hyvin varhaisen vaiheen syöpä: syöpää on ainoastaan kohdunkaulan limakalvon pinnasta.

Levinneisyysaste I

Kasvain rajoittuu kohdunkaulaan.
IA Syöpä on kasvanut alle 5 mm:n syvyyteen kohdunkaulan limakalvoon. T1aN0M0
IB Syöpä on kasvanut yli 5 mm:n syvyyteen kohdunkaulaan. T1bN0M0

Levinneisyysaste II

Kasvain on levinnyt kohdunkaulan ulkopuolelle, mutta ei lantion seinämään. Jos kasvain on levinnyt emättimeen, se ulottuu vain emättimen yläosaan.
IA Syöpä ei ole levinnyt kohdun viereiseen sidekudostilaan. T2aN0M0
IB Syöpä on levinnyt kohdun viereiseen sidekudostilaan. T2bN0M0

Levinneisyysaste III

Kasvain on levinnyt lantion seinämään tai emättimen alimpaan kolmannekseen, aiheuttanut virtsatiehyiden tukkeutumisen tai toimimattoman munuaisen.
IIIA Kasvain ei ulotu lantion seinämään, mutta ulottuu emättimen alakolmannekseen. T3aN0M0
IIIB Kasvain on levinnyt lantion seinämään ja/tai tukkii virtsatiehyttä tai aiheuttaa munuaisen toiminnan häiriön. T3bN0M-1M0

Levinneisyysaste IV

Kasvain on levinnyt viereisiin elimiin tai lantion ulkopuolelle.
IVA Kasvain on levinnyt lähellä oleviin elimiin. T4N0–1M0
IVB Kasvain on lähettänyt etäpesäkkeitä kauempana sijaitseviin elimiin. T1–4N0–1M1

Levinneisyyden lisäksi hoitojen valintaan ja tulokseen vaikuttaa syöpäsolujen histologinen tyyppi.

Syövän luokittelu

Kohdunkaulan syövän hoito

Kohdunkaulan syövän hoito määräytyy syövän levinneisyyden ja potilaan yleiskunnon perusteella. Kohdunkaulan syöpää hoidetaan yleensä leikkauksella, jota tarvittaessa täydennetään syövän leviämisriskin mukaan sädehoidolla, solunsalpaajahoidolla tai niiden yhdistelmällä eli kemosädehoidolla. Pidemmälle edenneissä tapauksissa, joita ei voida leikata, hoidoksi annetaan sädehoitoa ja solunsalpaajia.

Valtaosa kohdunkaulan syövistä voidaan hoitaa parantavasti. Jos syövän paraneminen ei ole enää mahdollista, oireenmukaisella hoidolla pyritään pidentämään jäljellä olevaa elämää ja helpottamaan taudin aiheuttamia oireita.

Syövän hoito

Kohdunkaulan syövän leikkaus

Kohdunkaulan syövän ensisijainen hoito on leikkaus. Jos syöpä havaitaan varhaisessa vaiheessa ja potilaalla on toiveita tulla raskaaksi, voidaan tehdä säästävä leikkaus, jossa kohdun runko-osa säästetään. Tällöin seuranta on erityisen tarkkaa.

Tavanomaisessa kohdunkaulan syövän leikkauksessa poistetaan kohtu, emättimen yläosa, lantion imusolmukkeet ja kohdun sivuelimet. Nuorilla naisilla munasarjat voidaan joissain tapauksissa jättää paikalleen.

Jos syövän leviämisen riski on suuri tai keskisuuri, leikkauksessa poistetaan myös aortan viereisen alueen imusolmukkeet. Leikkaus ei ole aina mahdollinen, jos tauti on edennyt tai potilaan yleiskunto ei sitä salli.

Leikkaus voidaan tehdä joko tähystyksessä tai avoleikkauksena. Leikkaustapaan vaikuttavat mm. potilaan painoindeksi ja muut sairaudet.

Uusiutumien leikkaushoito: Jos kohdunkaulan syöpä uusiutuu vain paikallisesti, sen poistoa leikkauksella voidaan harkita.

Syövän leikkaushoito

Sädehoito

Sädehoidossa käytetään suurienergistä säteilyä, jonka avulla tuhotaan syöpäsoluja ja pienennetään kasvaimia. Mikäli potilasta ei ole leikattu, hänet voidaan hoitaa yksinomaan sädehoidolla, jota annetaan sekä ulkoisena että paikallisesti kasvaimeen kohdennettuna sädehoitona. Sädehoitoa voidaan antaa myös leikkauksen jälkeen paikallisesti emättimeen tai ulkoisesti lantion alueelle.

Pienen uusiutumisriskin potilaat eivät tarvitse leikkauksen lisäksi sädehoitoa. Keskisuuren uusiutumisriskin potilaille käytetään emättimen kautta annettavaa sädehoitoa ja suuren riskin potilaille koko lantion sädehoitoa. Suuren riskin potilaille annetaan harkinnan mukaan sädehoidon lisäksi myös solunsalpaajia.

Sädehoito aiheuttaa haittavaikutuksia, jotka vähenevät muutamassa viikossa. Tavallisia haittoja ovat emättimen limakalvojen arkuus ja herkistyminen, ripuli ja virtsaamisvaivat.

Uusiutuneen syövän hoidossa sädehoitoa käytetään, jos potilas ei ole aiemmin sitä vielä saanut.

Kasvainta voidaan myös pienentää ennen leikkausta sädehoidolla.

Sädehoito

Uusiutuneen syövän hoidossa sädehoitoa käytetään, jos potilas ei ole aiemmin sitä vielä saanut.

Kasvainta voidaan myös pienentää ennen leikkausta sädehoidolla.

Solunsalpaajat eli sytostaatit

Solunsalpaajat ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkeaineita, jotka leviävät verenkierron mukana kaikkialle kehoon. Lääkkeitä annetaan tabletteina tai tiputuksena suoraan suoneen. Solunsalpaajahoitoa annetaan yleensä yksilöllisillä perusteilla ja syövän levinneisyysasteen mukaan.

Solunsalpaajia voidaan käyttää joko yksinään tai yhdessä sädehoidon kanssa.

Tavallisimmin kohdunkaulan syövän hoidossa käytettäviä sytostaatteja ovat sisplatiini, paklitakseli, topotekaiini ja gemsitabiini, joihin voidaan tietyissä tilanteissa liittää verisuonikasvutekijän estäjä, bevasitsumabi.

Solunsalpaajahoito aiheuttaa haittavaikutuksia, joista osa paranee muutamassa päivässä. Tavallisia haittavaikutuksia ovat muun muassa pahoinvointi, tulehdusalttius, väsymys ja hiusten lähtö.

Solunsalpaajahoito

Kohdunkaulan syövän seuranta, uusiutuminen ja ennuste

Kohdunkaulan syövän jälkeen potilaita seurataan tapauskohtaisesti 3-5 vuoden ajan. Ensimmäisen vuoden aikana seurantakäyntejä on 3 – 4 kuukauden välein ja tämän jälkeen 6 – 12 kuukauden välein.

Seurantakäyntien yhteydessä tehdään tavallinen gynekologinen tutkimus ja otetaan emättimen pohjukasta papa-näyte ja tarvittaessa tähystetään emätin ja kohdunnapukka sekä otetaan näytepaloja. Röntgentutkimuksia ja kaikututkimuksia tehdään yksilöllisen harkinnan mukaan.

Kohdunkaulan syövän suurin uusiutumisriski on kahden vuoden sisällä sairauden toteamisesta.

Suuri osa kohdunkaulan syöpään sairastuneista paranee, jos tauti todetaan varhaisvaiheessa. Jos kohdunkaulan syöpä löydetään alkuvaiheessa eli kohtuun rajoittuneena, on viiden vuoden kuluttua elossa 90 prosenttia syöpään sairastuneista. Edenneessä taudissa viiden vuoden elossaoloennuste on 60 prosenttia.

Lähteet

Grénman S, Leminen A. Kohdunkaulasyöpä. Kirjassa: Joensuu H, Roberts PJ, Kellokumpu-Lehtinen P-L, Jyrkkiö S, Kouri M, Teppo L, toim. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2013, s. 629–633.

Kohdunkaulan syöpä. Lääkärikirja Duodecim, päivitetty 22.10.2014 [online]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Artikkelin asiasisällön on tarkistanut professori, naistentautien erikoislääkäri Ulla Puistola.