Kohdunkaulan syöpä

Kohdunkaulan syöpä saa tavallisesti alkunsa, kun kohdunkaulan limakalvon normaalit solut alkavat muuttua pahanlaatuisiksi. Tällaisilla syövillä on selkeä esivaihe, joka voidaan löytää kohdunkaulasta otetun solunäytteen avulla (Papa-näyte).

Suurin osa kohdunkaulan syövistä saa alkunsa kohdunsuun pintasolukosta (levyepiteelikarsinooma), mutta joskus kohdunkaulan syöpä alkaa kohdunkaulan rauhassoluista. Tällaista syöpää kutsutaan adenokarsinoomaksi. Se näkyy Papa-näytteessä vain osalla potilaista.

Vuosittain Suomessa todetaan noin 160 kohdunkaulan syöpää. Kohdunkaulan syövän ilmaantuvuus on maassamme pieni valtakunnallisten joukkotarkastusten eli Papa-seulontojen ansiosta.

Kohdunkaulan syövän esiintyvyys (Nordcan) (pdf)

Kohtu on päärynän muotoinen elin, jonka sisällä hedelmöityneestä munasolusta kehittyy sikiö. Kohtu muodostuu kahdesta osasta: ylempänä olevasta kohdunrungosta ja alempana olevasta kohdunkaulasta. Kohdun seinämässä on puolestaan kolme kerrosta: sisimpänä kohdun limakalvo, keskellä kohtulihas ja uloimpana vatsakalvo.

Kohdunkaulan syöpä todetaan tyypillisesti 30–44-vuotiailla naisilla. Lähes puolet kaikista tapauksista todetaan alle 45-vuotiailla. Myös tätä vanhemmilla esiintyy kohdunkaulan syöpää. Kolmannes kaikista kohdunkaulan syövistä löydetään yli 60-vuotiailta. Suurin osa kohdunkaulan syöpään sairastuneista paranee, jos tauti todetaan varhaisvaiheessa. Edenneissä kasvaimissa ennuste ei ole yhtä hyvä.

Kohdunkaulan syövän aiheuttajat

Virustartunnat ovat keskeinen tekijä kohdunkaulan syövän synnyssä. Papilloomavirus (HPV) on yleinen kohdunkaulassa infektioita aiheuttava virus. Papilloomaviruksen aiheuttama tulehdus on kohdunkaulan syövän tärkein riskitekijä. Ilman sitä ei synny kohdunkaulan syöpää. Ihmisen papilloomavirusta löytyy yli 90 prosentissa kohdunkaulan syövän kasvainnäytteistä.

Arvioiden mukaan 80 prosenttia ihmisistä altistuu elämänsä aikana papilloomavirukselle, mutta valtaosalla infektio häviää aiheuttamatta muutoksia. HPV-infektiot leviävät pääosin seksuaalisessa kanssakäymisessä, ja niitä ilmenee eniten 20–25-vuotiailla.

Yksin papilloomavirus ei kuitenkaan pysty aiheuttamaan syöpää. Muita kohdunkaulan syövän vaaraa suurentavia tekijöitä ovat nuorena aloitetut yhdynnät sekä lukuisat sukupuolikumppanit, tupakointi, diabetes, verenpainetauti, synnyttämättömyys ja ylipainoisuus. Kohdunkaulan syövän kaikkia aiheuttajia ei tunneta.

Mikä aiheuttaa syöpää?

Suojaavat tekijät

HPV-infektiota voidaan estää HPV-rokotteella. Rokote tehoaa parhaiten, kun se otetaan ennen seksin aloittamista. HPV-rokote on nykyisin osa kansallista rokoteohjelmaa, ja se annetaan kuudesluokkalaisille tytöille. Kansallisessa rokotusohjelmassa käytetään Cervarix-rokotetta.

HPV-rokote (THL)

Kohdunkaulan syövältä suojaa myös säännöllinen Papa-seulontaan osallistuminen. Papa-tutkimuksessa löydettyjä solumuutoksia hoitamalla voidaan ehkäistä esiastemuutosten eteneminen pahanlaatuisiksi. Kaikkia kohdunkaulan syöpiä ei kuitenkaan kyetä ehkäisemään joukkotarkastuksilla, sillä osassa tapauksia syöpää edeltävä esivaihe on hyvin lyhytkestoinen tai muuttuneita soluja ei näy Papa-näytteessä.

Kohdunkaulan syövän seulonta

Kohdunkaulan syövän oireet

Kohdunkaulan syöpä on usein alkuvaiheessa oireeton. Siksi naisten tulisi käydä Papa-kokeessa säännöllisesti, jotta mahdolliset solumuutokset voidaan havaita.

Kohdun kaulaosan syövän oireita ovat verestävä tai ruskehtava, pahanhajuinen valkovuoto tai verenvuoto muulloin kuin kuukautisten aikana. Joissakin tapauksissa saattaa ilmetä yhdynnän jälkeistä verenvuotoa. Pitkälle edenneen kohdunkaulan syövän oireena voi olla myös virtsatiehyiden tukkeutuminen (hydronefroosi), joka voi aiheuttaa selkä- tai lantionpohjan kipua.

Kohdunkaulan syövän toteaminen ja tutkimukset

Kohdunkaulan syövän diagnoosi perustuu yleensä lääkärin tekemään gynekologiseen tutkimukseen, kasvaimesta otettuihin koepaloihin ja kuvantamistutkimuksiin.

Kohdunkaulan syöpä löydetään tavallisesti irtosolututkimuksessa (niin kutsuttu Papa-koe). Papa-kokeessa naisen kohdunkaulakanavasta, emättimen pohjukasta ja kohdunnapukasta otetaan solunäyte. Näytteen ottaa koulutettu hoitaja tai lääkäri, eikä sen ottaminen ole kivuliasta.

Irtosolututkimuksen eli Papa-kokeen solulöydökset esitetään niin sanotulla Bethesdan luokituksella. Bethesdan luokituksessa otetaan huomioon näytteen laatu (onko näyte riittävä ja onnistunut), luokitellaan solukuva (normaali tai epätyypillinen solukuva) ja annetaan näytteestä sanallinen kuvaus.

Kohdunkaulan solu- ja kudosmuutokset (Terveyskirjasto)

Papa-kokeen vastausten tulkinta (Terveyskirjasto)

HPV-testi

Naiselle voidaan tehdä myös HPV-testi eli papilloomavirustesti. Testillä selvitetään, onko naisella niin sanotun suuren riskin papilloomavirustyypin aiheuttamaa tulehdusta. Suuren riskin HPV-tyypit voivat pitkittyessään aiheuttaa kohdunkaulan syöpää.

Jos HPV-testin tulos on positiivinen, naisella on suuren riskin HPV-tyypin aiheuttama tulehdus. Tämä ei vielä tarkoita, että naisella olisi kohdunkaulan syöpä, mutta positiivinen testitulos edellyttää seurantaa tai jatkotutkimuksia naisen iästä riippuen. HPV-näyte otetaan samalla tavalla kuin Papa-näyte.

Jatkotutkimukset

Mikäli irtosolunäytteestä löytyy vaikeita solumuutoksia, kohdunkaula tähystetään ja otetaan näytepaloja mahdollisilta poikkeavilta alueilta. Patologi tutkii kasvainkudoksen mikroskooppisesti. Jos kudoksessa todetaan lievä muutos (CIN1), pelkkä seuranta riittää. Jos muutos on vaikea (CIN2-3), se hoidetaan poistamalla muutosalue esimerkiksi sähkösilmukalla. Mikäli jatkotutkimuksissa löytyy syöpä, patologi määrittelee syöpäkasvaimen solutyypin, kasvun syvyyssuunnassa ja mahdollisen leviämisen imuteihin tai verisuoniin.

Lisäksi lääkäri tekee tavanomaisen gynekologisen tutkimuksen, jossa hän kiinnittää erityistä huomiota kasvaimen kokoon ja sen suhteeseen ympäröiviin kudoksiin kuten virtsarakkoon, peräsuoleen ja lantionpohjan rakenteisiin.

Kohdunkaulan syövän levinneisyyttä voidaan tutkia keuhkokuvan, lantion magneettikuvauksen, vatsan kaikututkimuksen, emättimen kautta tehtävän kaikututkimuksen, tietokonetomografian sekä tarvittaessa peräsuolen ja virtsarakon tähystyksen avulla. Myös merkkiaineet, kuten CA 125 ja SCC voidaan määrittää.

Syövän toteaminen ja tutkimukset

Kohdunkaulan syövän luokittelu

Suomessa kohdunkaulan syöpä todetaan yleensä varhaisessa vaiheessa. Kohdunkaulan syövän etäpesäkkeiden tavallisimpia sijaintipaikkoja ovat imusolmukkeet, vatsakalvo, keuhko ja maksa, joskus selkäranka ja lantion luut.

Kohdunkaulan syövän hoidon valinta ja potilaan ennuste riippuvat kasvaimen levinneisyydestä, joka ilmaistaan FIGO- levinneisyysluokittelun tai TNM-luokituksen avulla. TNM-luokituksessa T (tumor) kuvaa kasvaimen tunkeutumista ympäristöönsä, N (node) leviämistä läheisiin imusolmukkeisiin ja M (metastasis) mahdollisia etäpesäkkeitä.

Kohdunkaulansyövän levinneisyysluokitus

Levinneisyysaste 0 tai esiaste (carcinoma in situ)

Hyvin varhaisen vaiheen syöpä: syöpää on ainoastaan kohdunkaulan limakalvon pinnasta.

Levinneisyysaste I

Kasvain rajoittuu kohdunkaulaan.
IA Syöpä on kasvanut alle 5 mm:n syvyyteen kohdunkaulan limakalvoon. T1aN0M0
IB Syöpä on kasvanut yli 5 mm:n syvyyteen kohdunkaulaan. T1bN0M0

Levinneisyysaste II

Kasvain on levinnyt kohdunkaulan ulkopuolelle, mutta ei lantion seinämään. Jos kasvain on levinnyt emättimeen, se ulottuu vain emättimen yläosaan.
IA Syöpä ei ole levinnyt kohdun viereiseen sidekudostilaan. T2aN0M0
IB Syöpä on levinnyt kohdun viereiseen sidekudostilaan. T2bN0M0

Levinneisyysaste III

Kasvain on levinnyt lantion seinämään tai emättimen alimpaan kolmannekseen, aiheuttanut virtsatiehyiden tukkeutumisen tai toimimattoman munuaisen.
IIIA Kasvain ei ulotu lantion seinämään, mutta ulottuu emättimen alakolmannekseen. T3aN0M0
IIIB Kasvain on levinnyt lantion seinämään ja/tai tukkii virtsatiehyttä tai aiheuttaa munuaisen toiminnan häiriön. T3bN0M-1M0

Levinneisyysaste IV

Kasvain on levinnyt viereisiin elimiin tai lantion ulkopuolelle.
IVA Kasvain on levinnyt lähellä oleviin elimiin. T4N0–1M0
IVB Kasvain on lähettänyt etäpesäkkeitä kauempana sijaitseviin elimiin. T1–4N0–1M1

Levinneisyyden lisäksi hoitojen valintaan ja tulokseen vaikuttaa syöpäsolujen erilaistumisaste. Kohdunkaulan syöpä jaetaan kolmeen erilaistumisasteeseen (gradus 1–3) mikroskooppisen löydöksen mukaan. Mitä paremmin solu on erilaistunut, eli mitä lähempänä sen rakenne on normaalia solurakennetta, sitä hitaammin se yleensä kasvaa tai lähettää etäpesäkkeitä. Graduksen 3 kasvaimet leviävät muita helpommin, ja niiden ennuste on jonkin verran muita huonompi.

Syövän luokittelu

Kohdunkaulan syövän hoito

Kohdunkaulan syövän hoito määräytyy syövän levinneisyyden ja potilaan yleiskunnon perusteella. Kohdunkaulan syöpää hoidetaan yleensä leikkauksella, jota tarvittaessa täydennetään syövän leviämisriskin mukaan sädehoidolla, solunsalpaajahoidolla tai niiden yhdistelmällä eli kemosädehoidolla. Pidemmälle edenneissä tapauksissa, joita ei voida leikata, hoidoksi annetaan sädehoitoa ja solunsalpaajia.

Valtaosa kohdunkaulan syövistä voidaan hoitaa parantavasti. Jos syövän paraneminen ei ole enää mahdollista, oireenmukaisella hoidolla pyritään pidentämään jäljellä olevaa elämää ja helpottamaan taudin aiheuttamia oireita.

Syövän hoito

Kohdunkaulan syövän leikkaus

Kohdunkaulan syövän ensisijainen hoito on leikkaus. Jos syöpä havaitaan varhaisessa vaiheessa ja potilaalla on toiveita tulla raskaaksi, voidaan tehdä säästävä leikkaus, jossa kohdun runko-osa säästetään. Tällöin seuranta on erityisen tarkkaa.

Tavanomaisessa kohdunkaulan syövän leikkauksessa poistetaan kohtu, emättimen yläosa, lantion imusolmukkeet ja kohdun sivuelimet. Nuorilla naisilla munasarjat voidaan joissain tapauksissa jättää paikalleen. Jos syövän leviämisen riski on suuri tai keskisuuri, leikkauksessa poistetaan myös aortan viereisen alueen imusolmukkeet. Leikkaus ei ole aina mahdollinen, jos tauti on edennyt tai potilaan yleiskunto ei sitä salli.

Leikkaus voidaan tehdä joko tähystyksessä tai avoleikkauksena. Leikkaustapaan vaikuttavat mm. potilaan painoindeksi ja muut sairaudet.

Uusiutumien leikkaushoito. Jos kohdunkaulan syöpä uusiutuu vain paikallisesti, sen poistoa leikkauksella voidaan harkita.

Syövän leikkaushoito

Sädehoito

Sädehoidossa käytetään suurienergistä säteilyä, jonka avulla tuhotaan syöpäsoluja ja pienennetään kasvaimia. Sädehoitoa voidaan antaa myös leikkauksen jälkeen paikallisesti emättimeen tai ulkoisesti lantion alueelle.

Pienen uusiutumisriskin potilaat eivät tarvitse leikkauksen lisäksi sädehoitoa. Keskisuuren uusiutumisriskin potilaille käytetään emättimen kautta annettavaa sädehoitoa ja suuren riskin potilaille koko lantion sädehoitoa. Suuren riskin potilaille annetaan harkinnan mukaan sädehoidon lisäksi myös solunsalpaajia.

Sädehoito aiheuttaa haittavaikutuksia, jotka vähenevät muutamassa viikossa. Tavallisia haittoja ovat emättimen limakalvojen arkuus ja herkistyminen, ripuli ja virtsaamisvaivat.

Sädehoito

Uusiutuneen syövän hoidossa sädehoitoa käytetään, jos potilas ei ole aiemmin sitä vielä saanut.

Kasvainta voidaan myös pienentää ennen leikkausta sädehoidolla.

Solunsalpaajat eli sytostaatit

Solunsalpaajat ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkeaineita, jotka leviävät verenkierron mukana kaikkialle kehoon. Lääkkeitä annetaan tabletteina tai tiputuksena suoraan suoneen. Solunsalpaajahoitoa annetaan yleensä yksilöllisillä perusteilla ja syövän levinneisyysasteen mukaan. Solunsalpaajia voidaan käyttää joko yksinään tai yhdessä sädehoidon kanssa.

Tavallisimmin kohdunkaulan syövän hoidossa käytettäviä sytostaatteja ovat sisplatiini, paklitakseli, topotekaiini ja gemsitabiini, joihin voidaan tietyissä tilanteissa liittää verisuonikasvutekojän estäjä, bevasitsumabi.

Solunsalpaajahoito aiheuttaa haittavaikutuksia, joista osa paranee muutamassa päivässä. Tavallisia haittavaikutuksia ovat muun muassa pahoinvointi, tulehdusalttius, väsymys ja hiusten lähtö.

Solunsalpaajahoito

Kohdunkaulan syövän seuranta, uusiutuminen ja ennuste

Kohdunkaulan syövän jälkeen potilaita seurataan tapauskohtaisesti 3-5 vuoden ajan. Ensimmäisen vuoden aikana seurantakäyntejä on 3 – 4 kuukauden välein ja tämän jälkeen 6 – 12 kuukauden välein.

Seurantakäyntien yhteydessä tehdään tavallinen gynekologinen tutkimus ja otetaan emättimen pohjukasta papa-näyte ja tarvittaessa tähystetään emätin ja kohdunnapukka sekä otetaan näytepaloja. Röntgentutkimuksia ja kaikututkimuksia tehdään yksilöllisen harkinnan mukaan.

Kohdunkaulan syövän suurin uusiutumisriski on kahden vuoden sisällä sairauden toteamisesta.

Suuri osa kohdunkaulan syöpään sairastuneista paranee, jos tauti todetaan varhaisvaiheessa. Jos kohdunkaulan syöpä löydetään alkuvaiheessa eli kohtuun rajoittuneena, on viiden vuoden kuluttua elossa 90 prosenttia syöpään sairastuneista. Edenneessä taudissa viiden vuoden elossaoloennuste on 60 prosenttia.

Lähteet

Grénman S, Leminen A. Kohdunkaulasyöpä. Kirjassa: Joensuu H, Roberts PJ, Kellokumpu-Lehtinen P-L, Jyrkkiö S, Kouri M, Teppo L, toim. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2013, s. 629–633.

Kohdunkaulan syöpä. Lääkärikirja Duodecim, päivitetty 22.10.2014 [online]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Artikkelin asiasisällön on tarkistanut professori, naistentautien erikoislääkäri Ulla Puistola.