Eturauhassyöpä

Eturauhasen syöpä (eturauhassyöpä) syntyy, kun eturauhasen solut alkavat muuttua pahanlaatuisiksi. Eturauhassyöpä on Suomessa miesten yleisin syöpä, ja nykyään koko Suomen tavallisin syöpä. Siihen sairastuu vuosittain noin 5 000 miestä.

Eturauhassyövän esiintyvyys (Nordcan) (pdf)

Eturauhassyöpä on pääasiassa iäkkäiden, yli 70-vuotiaiden miesten tauti. Se yleistyy selvästi 55 ikävuoden jälkeen, ja alle 40-vuotiailla se on hyvin harvinainen. Ikä onkin tärkein yksittäinen eturauhassyövän riskitekijä.

Eturauhanen on miesten sukupuolirauhanen, joka sijaitsee virtsarakon alapuolella peräsuolen edessä. Se on noin luumun kokoinen ja 20 grammaa painava elin. Se ympäröi osittain virtsaputkea, joka kuljettaa virtsan rakosta elimistön ulkopuolelle. Eturauhanen tuottaa osan siemennesteessä tarvittavasta nesteestä.

Eturauhassyöpä voidaan todeta PSA-tutkimukseen perustuvalla seulonnalla jo hyvin varhaisessa vaiheessa. PSA-tutkimuksen ongelmana kuitenkin on, että sen avulla löydetään myös paljon pieniä ja merkityksettömiä syöpiä ja esiasteita. Ne eivät aiheuta mitään oireita tai muita haittoja miehen elinajan aikana, eikä niitä kannata hoitaa.

Nykyinen linja on, että oireettomia miehiä ei pidä seuloa.

Eturauhassyövän aiheuttajat

Eturauhasen syövän tarkkaa aiheuttajaa ei tiedetä, mutta mieshormonit eli androgeenit vaikuttavat todennäköisesti sen syntyyn. Tiedetään myös, että eturauhassyöpä ei kehity niille, joiden mieshormonien määrä on erittäin pieni.

Elintavoilla on mahdollista vaikuttaa eturauhassyövän syntyyn, sillä runsas rasvan ja lihan syöminen, lihavuus ja tupakointi suurentavat sairastumisen riskiä. Tupakoitsijoilla on myös suurentunut riski kuolla eturauhassyöpään.

Mikä aiheuttaa syöpää?

Syövän ehkäisy (Ilman syöpää)

Eturauhassyövän perinnöllisyys

Muutamaan prosenttiin eturauhassyövistä liittyy perinnöllinen alttius. Isällä tai veljellä todettu eturauhassyöpä kaksin- tai kolminkertaistaa sairastumisriskin. Riski on suurempi, jos lähisukulaisen syöpä on todettu alle 70-vuotiaana. Noin 20 prosenttia syövistä esiintyy perheittäin.

Tähän mennessä on löydetty useita geenejä, joilla on jonkinlainen yhteys eturauhassyöpään sairastumisen riskiin. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole pystytty löytämään yksittäistä geeniä, joka merkittävällä tavalla lisäisi eturauhassyöpäriskiä. Geneettiset eli perimään liittyvät muutokset selittävät myös eturauhassyövän etenemistä ja hormonihoidolle kehittyvää vastustuskykyä.

Syöpäjärjestöjen periytyvyysneuvonta

Syövän perinnöllisyys

Suojaavat tekijät

Tutkimusten mukaan liikunta saattaa pienentää riskiä sairastua eturauhasen syöpään. Myös ruokavaliolla on vaikutusta, sillä runsas tomaatin, muiden kasvisten ja vihannesten sekä soijan syöminen, kuten myös D-vitamiini saattaa pienentää sairastumisen riskiä.

Eturauhassyövän oireet

Paikallisella eturauhassyövällä ei ole mitään ominaisia oireita. Sen sijaan levinneen eturauhassyövän tyyppioire on alaselkäkipu.

Virtsaamisvaivat voivat olla yksi eturauhasen syövän oire. Virtsaaminen voi olla heikkoa tai katkonaista, virtsaamisen tarve voi olla tihentynyt (varsinkin öisin), virtsassa voi olla verta tai virtsaamiseen voi liittyä muita vaikeuksia tai kipua.

Useimmiten virtsaamisoireet liittyvät kuitenkin eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvuun, joka yleistyy voimakkaasti iän myötä. Laajentunut eturauhanen voi tukkia virtsaputkea tai virtsarakkoa, mikä aiheuttaa virtsaamis- ja yhdyntävaivoja. On myös mahdollista, että eturauhassyöpä ja hyvänlaatuinen liikakasvu esiintyvät yhtä aikaa.

Jos eturauhasen syöpä on päässyt leviämään pidemmälle elimistössä, se voi aiheuttaa luustokipuja, anemiaa ja yleistä heikkoutta. Kipu tuntuu tyypillisesti alaselässä, lantiossa tai lonkkien alueella.

Eturauhassyövän toteaminen ja tutkimukset

Eturauhassyöpää epäiltäessä potilas tutkitaan perusteellisesti. Aluksi lääkäri tunnustelee muovikäsineellä suojatulla sormella eturauhasta peräaukon kautta. Hän arvioi eturauhasen lohkojen koon, mahdolliset kyhmyt ja koostumuksen. Kyhmyisyys, kiinteys ja kovuus voivat viitata eturauhassyöpään.

Laboratoriokokeista tärkein on veren PSA-arvo. PSA eli prostataspesifinen antigeeni on valkuaisaine, jota erittyy yksinomaan eturauhaskudoksesta: joko hyvän- tai pahanlaatuisesta. Siksi pelkän PSA-arvon perusteella ei voida päätellä, onko potilaalla eturauhassyöpä vai ei.

Korkeat PSA-arvot tai niiden nopea suureneminen viittaavat kuitenkin vahvasti eturauhassyöpään. Yleensä selvitetään myös ns. vapaan PSA:n osuus. Syöpäriski on sitä suurempi, mitä matalampi on vapaan PSA:n osuus.

Absoluuttista normaalia PSA-arvoa ei ole. Ärhäkkäkin eturauahssyöpä voi löytyä hyvin matalilla PSA-arvoilla, muta yleensä syövän todennäköisyys lisääntyy PSA-arvon noustessa.

PSA-arvo nousee eturauhasen koon kasvaessa. Siksi PSA-arvo olisi hyvä suhteuttaa eturauhasen kokoon. Koska tätä tietoa ei yleensä ole saatavilla perusterveydenhuollossa, voidaan PSA-arvo suhteuttaa myös potilaan ikään (sillä eturauhanen kasvaa lähes kaikilla iän myötä). PSA-arvon yläraja vaihtelee iän mukaan 4–6,5 mikrog/l. Kuten yllä todettiin, PSA-mittauksen ongelmana on se, että täysin normaali PSA-arvo ei sulje pois syövän mahdollisuutta. Tämän takia virtsavaivojen takia vastaanotolle hakeutuneen miehen tutkimuksiin kuuluu aina eturauhasen tunnustelu eli tuseeraus, vaikka PSA-arvo olisikin hyvin matala.

Jos lääkäri havaitsee tunnustelemalla jotain normaalista poikkeavaa tai PSA-arvot antavat aihetta huoleen, eturauhasesta otetaan neulalla biopsia eli kudosnäyte. Nämä koepalat otetaan peräsuolen limakalvon läpi, mikä edellyttää ennaltaehkäisevää antibioottihoitoa. Patologi tutkii näytteet mikroskoopissa, jolloin saadaan selville, onko kyseessä syöpä.

Taudin levinneisyystutkimuksia tehdään tarpeen mukaan. Jos patologi lausuu koepaloista eturauhassyövän olevan hyväennusteinen, ei levinneisyystutkimuksia tarvita lainkaan. Peräsuolen kautta tehtävän ultraääni- eli kaikututkimuksen avulla voidaan saada tietoa siitä, onko syöpä levinnyt paikallisesti eturauhasta ympäröivän sidekudoskotelon eli kapselin ulkopuolelle.

Eturauhassyövän diagnostiikassa käytetään nykyään enenevässä määrin magneettitutkimusta, jonka perusteella koepalat voidaan kohdistaa epäilyttävään kohteeseen ja arvioida myös paikallista levinnäisyyttä.

Ärhäkkä eturauhassyöpä voi lähettää etäpesäkkeitä luustoon. Tämä voidaan selvittää tekemällä luuston radioisotooppikartoitus, jonka avulla voidaan nähdä mahdolliset luustoetäpesäkkeet.  Tutkimuksessa suoneen ruiskutetaan radioaktiivinen aine, jonka hakeutumista luustoon odotellaan jonkin aikaa. Sitten potilas käy makuulle ja kone kuvaa luuston. Tuloksena syntyy niin sanottu ”luustokartta”, jossa luuston etäpesäkkeet näkyvät aktiivisina. Kartoituksen tulosta voidaan varmentaa tavallisilla röntgenkuvilla. Luustopesäkkeet ovat usein myös kivuliaita. Luustoperäisiksi arvioidut kivut ovatkin selkeä luustokartoituksen aihe missä tahansa sairauden vaiheessa.

Etäpesäkkeitä pehmytkudoksissa, erityisesti imusolmukkeissa, on mahdollista tutkia myös PET-kuvauksella, mutta on epäselvää, vaikuttaako tämä tutkimus oleellisesti potilaan hoitoon tai onko sillä ennustetta parantavaa merkitystä.

Syövän toteaminen ja tutkimukset

Eturauhassyövän luokittelu

Eturauhassyövän ärhäkkyyttä arvioidaan kudosnäytteestä mikroskoopilla patologin toimesta ja syövästä annetaan ns.  Gleasonin luokitus asteikolla 6-10. Teoriassa luokitus voi olla myös 2-5, mutta niitä ei juurikaan enää suositella käytettävän. Tauti on sitä ärhäkämpi, mitä korkeammat pisteet ovat.

Gleasonin luokituksessa seitsemää pidetään raja-arvona hyvän ja huonon ennusteen välillä. Hyvin korkeat Gleason-pisteet (8–10) tarkoittavat ärhäkästi käyttäytyvää kasvainta ja matalat (alle 7 pistettä) rauhallista tautia. Nykyään luokitus on muuttumassa ja käyttöön on otettu niin sanottu Grade Group (GG),  jonka asteikko on yhdestä viiteen. GG 1 (Gleason pisteet 6) on hyväennusteinen matalan riskin eturauhassyöpä, jota ei tarvitse hoitaa. GG2 (Gleason pisteet 3+4=7) on keskiriskin syöpä, jota tilanteesta riippuen joko seurataan tai hoidetaan ja GG 3-5 (Gleason pisteet 4+3=7 tai enemmän) eturauhassyöpiä pidetään yleensä hoitoa vaativina syöpinä.

Eturauhassyövän hoidon valintaan ja potilaan ennusteeseen vaikuttaa kasvaimen levinneisyys, joka ilmaistaan TNM-luokituksen avulla. Siinä T (tumor) kuvaa kasvaimen tunkeutumista ympäristöönsä, N (node) leviämistä läheisiin imusolmukkeisiin ja M (metastasis) mahdollisia etäpesäkkeitä. Imusolmukkeet ovat pieniä pavunkaltaisia suodattimia, joiden läpi imuneste virtaa ja niitä on runsaasti muun muassa lantion alueella.

Eturauhassyövän levinneisyysluokitus

Emokasvain

T0 Ei viitettä emokasvaimesta
T1 Kasvain ei ole tunnusteltavissa eikä nähtävissä
T1a: Kasvain on löydetty sattumalta, ja korkeintaan 5 prosentissa poistetusta kudoksesta on kasvainta
T1b: Kasvain on löydetty sattumalta, ja yli 5 prosentissa poistetusta kudoksesta on kasvainta
T1c: Kasvain on todettu kohonneen PSA-arvon takia otetussa neulanäytteessä eli biopsiassa
T2 Kasvain on rajoittunut eturauhaseen
T2a: Kasvain on rajoittunut yhden lohkon puolikkaaseen
T2b: Kasvainta on yhdessä lohkossa enemmän kuin puolet
T2c: Kasvainta on molemmissa lohkoissa
T3 Kasvain on tunkeutunut eturauhaskapselin läpi
T3a: Kasvain on tunkeutunut kapselin läpi toiselta puolelta tai molemmilta puolilta
T3b: Kasvain on tunkeutunut rakkularauhaseen
T4 Kasvain on kiinnittynyt ympäristöönsä tai tunkeutuu muihin lähielimiin kuin rakkularauhaseen: virtsarakon kaulaan, ulompaan sulkijalihakseen, peräsuoleen, lantionpohjan lihakseen tai lantion seinämään

Alueelliset imusolmukkeet

Alueellisia imusolmukkeita ovat lonkkavaltimon haarautumiskohdan alapuolella sijaitsevat lantion imusolmukkeet.

NX Alueellisia imusolmukkeita ei voida arvioida.
N0 Ei etäpesäkkeitä alueellisissa imusolmukkeissa
N1 Etäpesäkkeitä alueellisissa imusolmukkeissa

Kauempana olevat etäpesäkkeet

MX Etäpesäkkeitä ei voida arvioida
M0 Ei etäpesäkkeitä kauempana
M1 Etäpesäkkeitä kauempana
M1a Etäpesäkkeitä muissa kuin alueellisissa imusolmukkeissa
M1b Etäpesäkkeitä luustossa
M1c Etäpesäkkeitä muualla (luustopesäkkeiden kanssa tai ilman)

Syövän luokittelu

Eturauhassyövän hoito

Eturauhasen syövän hoito määräytyy yksilöllisesti syövän ärhäkkyyden, levinneisyyden sekä potilaan iän, muiden sairauksien ja yleiskunnon perusteella. Hoitovaihtoehtoja on useita ja myös potilaan oma mielipide vaikuttaa hoidon valintaan. Hoidot aiheuttavat aina haittoja, ja eturauhassyövän hoitojen haitat ovat usein kiusallisia. Eri hoitoihin liittyvät haitat on siksi hyvä tietää ennen hoitopäätöksen tekemistä.

Aina hoitoa ei tarvita, sillä osa eturauhassyövistä etenee hyvin hitaasti eikä ehdi välttämättä aiheuttaa sairastuneelle mitään oireita ennen elämän loppumista muusta syystä. Tällaisessa tilanteessa hoidot aiheuttaisivat enemmän haittoja kuin itse sairaus.

Jos syöpä on paikallinen, se voidaan usein hoitaa parantavasti joko leikkauksella tai sädehoidolla. Levinnyttä tautia ei valitettavasti voi hoitaa parantavasti, joten sen hoidoilla pyritään hidastamaan taudin etenemistä ja parantamaan potilaan elämänlaatua.

Syövän hoito

Seuranta

Osa eturauhassyövistä muistuttaasolukuvaltaan normaalia eturauhasen solukkoa, eli ne ovat hyvin erilaistuneita ja ne etenevät hitaasti (Gleason pisteet 6 eli Grade Group 1), jos ollenkaan. Ne eivät lähetä etäpesäkkeitä, eivätkä ne ehdi kehittyä lainkaan oireisiksi ihmisen elinaikana. Käytännössä kenenkään ei ole todettu kuolleen tällaiseen eturauhassyöpään. Tästä syystä tulee näissä matalan riskin eturauhassyövissä aina välttää ylihoitoa. Tällaisessa tilanteessa ensisijainen hoito on aina aktiiviseuranta.

Aktiivisessa seurannassa hyvän ennusteen eturauhassyöpiä seurataan niin, että syövän mahdollinen eteneminen tunnistetaan ajoissa. Silloin potilaat voidaan hoitaa parantavasti leikkaamalla tai sädehoidolla.

Seuranta sopii hyvin myös keskiriskin syövissä esimerkiksi iäkkäille potilaille, jotka eivät halua leikkausta tai sädehoitoa – tai haluavat välttää näihin hoitoihin liittyvät haittavaikutukset. Seurantaan päädytään myös, jos potilaan odotettavissa oleva elinikä on alle kymmenen vuotta diagnoosista. Tällöin hoito aloitetaan vasta, jos eturauhassyöpä aiheuttaa oireita. Hoitona käytetään monesti oireita hyvin lievittävää hormonaalista hoitoa, jonka avulla potilas voi pärjätä pitkäänkin.

Seuranta järjestetään potilaan tilanteen mukaan. Seurantaväli on yleisimmin 3-12 kuukautta. Seurannassa määritellään veren seerumin PSA-pitoisuus, tunnustellaan eturauhanen ja kirjataan mahdolliset oireet. Aktiivisessa seurannassa otetaan uudet koepalat tavallisesti vuoden, kolmen ja viiden vuoden kuluttua.

Leikkaus

Leikkaus soveltuu hyväkuntoisille ja yleensä alle 70-vuotiaille potilaille, joiden eturauhassyöpä on paikallinen. Leikkauksessa pyritään poistamaan koko syöpäkudos eli käytännössä koko eturauhanen ja sen kapselit sekä rakkularauhaset. Lantion imusolmukkeet suositellaan poistettavaksi, jos syöpä on aggressiivinen tai PSA on reilusti koholla (kun laskennallinen riski syövän leviämisestä imusolmukkeisiin on yli 5 %).

Leikkaus voidaan tehdä joko avoleikkauksena, tai kuten nykyään on yleisempää, robottiavusteisesti tähystysleikkauksena. Tähystysleikkauksen (robottiavusteisesti tai ilman) erityisenä etuna on potilaan nopea toipuminen.

Leikkauksen jälkeen voidaan käyttää sädehoitoa täydentävänä hoitona tilanteissa, joissa leikkauksen tulos jää epävarmaksi.

Leikkaus voi aiheuttaa haittoja, ja siksi sitä ei kannata tehdä, jos syövästä ei katsota olevan potilaalle haittaa (gleason 6 luokan syöpä). Tyypillisiä leikkauksen aiheuttamia haittoja ovat virtsanpidätyskyvyn häiriöt ja erektiohäiriö.

Pysyvä erektiohäiriö jää noin 10–70 prosentille potilaista. Joillakin erektiokyky voi palautua 1–2 vuoden jälkeen leikkauksesta. Tärkeimmät erektiokyvyn menetykseen vaikuttavat tekijät ovat syövän erilaistumisaste-, koko- ja sijainti, joiden perusteella päätetään voidaanko erektiohermot leikkauksessa turvallisesti pyrkiä säästämään. Myös ikä, perussairaudet ja virtsavaivojen- tai erektio-ongelmien olemassaolo jo ennen leikkausta vaikuttavat haittojen todennäköisyyteen.

Syövän leikkaushoito

Sädehoito

Sädehoito on leikkaushoidon vaihtoehto. Sädehoidossa käytetään suurienergistä, ionisoivaa säteilyä, jonka avulla aiheutetaan syöpäsoluihin (DNA) kuolettavia vaurioita niin, ettei syöpä voisi enää levitä. Sädehoito voidaan toteuttaa useilla eri tekniikoilla.

Kuvantaohjatussa sädehoidossa käytetään apuna ennen sädehoidon aloitusta eturauhaseen asetettavia pieniä kultajyväsiä, jotka näkyvät röntgenkuvissa ja näyttävät eturauhasen tarkan paikan. Tällöin eturauhasen normaali liike voidaan ottaa huomioon sädehoidon aikana. Hoitotulos on sitä yleensä parempi, mitä isompia sädeannoksia käytetään.

Kohtalaisen- ja korkean uusiutumisriskin eturauhassyövissä ulkoiseen sädehoitoon liitetään ennen sädehoitoa alkava hormonaalinen hoito, jota usein jatketaan myös sädehoidon jälkeen. Tämä tehostaa sädehoidon vaikutusta estämällä solujen (DNA) vaurionkorjausmekanismien toimintaa.

Yleisesti ottaen hoitotulokset kapselinsisäisissä eturauhassyövissä ovat hyviä. Sen sijaan kapselin ulkopuolelle levinneissä syövissä, joita ei saada leikkauksella poistetuksi, sädehoitokaan ei aina johda pysyvään paranemiseen.

Kudoksen sisäinen sädehoito pysyvillä implanteilla  (LDR brakyterapia) on sädehoidon erityismuoto, jonka etuna on se, että säteilevät jyväset sijoitetaan suoraan eturauhaseen, jolloin biologinen sädeannos on 2–3 kertaa suurempi kuin ulkoisessa sädehoidossa. Säteilevät jyväset jäävät eturauhaseen ja niiden säteily pikku hiljaa hiipuu kokonaan.

Brakyterapia soveltuu parhaiten paikallisen, matalan tai keskikorkean riskin eturauhassyövän hoitoon potilaalle, jolla on kohtuullinen yleiskunto. Lisäksi brakyterapiaa voidaan antaa niille potilaille, joille leikkaushoito ei sovi esimerkiksi muiden sairauksien takia.

Uutena hoitomuotona käytetään suuren annosnopeuden kudoksensisäistä sädehoitoa eli HDR-brakyterapiaa. Siinä hetkellinen sädeannos on jopa kymmeniätuhansia kertoja suurempi kuin tavallisessa brakyterapiassa.

Leikkauksenjälkeisellä sädehoidolla pyritään tuhoamaan elimistöön mahdollisesti jääneet yksittäiset syöpäsolut silloin, jos syövän uusiutumisen riski on vähintään kohtalaisen suuri.

Oireita lievittävää sädehoitoa käytetään lievittämään levinneen taudin aiheuttamia oireita. Sitä voidaan suunnata esimerkiksi yksittäiseen luustopesäkkeeseen.

Toisen vaiheen sädehoito: Jos syöpä uusiutuu leikkauksen jälkeen, paikallista uusiutumaa on mahdollista hoitaa sädehoidolla.

Sädehoito aiheuttaa aina myös haittoja. Ulkoinen sädehoito ärsyttää tavallisesti välittömästi peräsuolta ja virtsarakkoa. Lisäksi se voi aiheuttaa impotenssia, virtsanpidätyksen ongelmia ja ulostuspakkoa. Keskikorkean – korkean riskin sädehoitoon liitettävään hormonihoitoon liittyy omat haittansa (kts. alla).

Sädehoito

Hormonaalinen eli endokriininen hoito

Mieshormonit ja erityisesti testosteroni kiihdyttävät eturauhassyövän kasvua. Hormonihoitoa käytetään sairauden alkuvaiheessa ennen sädehoitoa estämään testosteronin vaikutusta syöpäsoluissa. Se pienentää kasvainta ja estää solujen vaurionkorjausmekanismien toimintaa ja täten tehostaa sädehoidon vaikutusta.

Hormonihoito, joka voidaan toteuttaa poistamalla kivekset tai kuten varsin yleisesti nykyisin kemiallisena kastraationa lääkepistoksen avulla, on levinneen eturauhassyövän ensisijainen hoitomuoto. Leikkaus on yksinkertainen, noin 20 minuuttia kestävä, paikallispuudutuksessa tehtävä toimenpide. Pistoslääke annostellaan potilaan tilanteesta ja lääkevalmisteesta riippuen yhden, kahden, kuuden tai kahdentoista kuukauden välein.

Parhaimmillaan sillä voidaan saada vuosikausien mittainen hoitovaste eli tauti pysyy rauhallisena hoidon jatkuessa. Vuosien myötä hormonihoito useimmiten menettää tehoaan ja syöpä muuttuu pelkälle kastraatiolle vastustuskykyiseksi.

Antiandrogeenit estävät miessukuhormonin sitoutumista miessukuhormonivastaanottimiin, mutta testosteronipitoisuus säilyy normaalina – elimistössä ei siis synny kastraatiovaikutusta.

Hormonaalinen hoito yleensä tehoaa nopeasti levinnyttä eturauhasen syöpää sairastavien potilaiden kipuun, parantaa vointia ja laskee PSA-arvoa. Hoito on elinikäinen. Jossain vaiheessa perinteisen hormonaalisen hoidon teho kuitenkin loppuu ja silloin hoitoon lisätään joko uuden polven hormonilääke (antiandrogeeni eli entsalutamidi tai hormonisynteesin estäjä abirateroni).

Hormonaalinen kastraatiohoito aiheuttaa lähes poikkeuksetta seksuaalista haluttomuutta ja erektiohäiriön.Lisäksi kastraatio aiheuttaa tyypillisesti ”vaihdevuosioireet” eli kuumia aaltoja ja hikoilua. Pitkään käytetty kastraatiohoito aiheuttaa osteoporoosia ja lihasmassan vähenemistä.

Uusiutuneen syövän hoito: Hormonihoitoa käytetään myös silloin, jos syöpä on uusiutunut aikaisemman leikkaus- tai sädehoidon jälkeen. Mieshormonin vaikutuksen estäminen hidastaa tällöin eturauhassyövän kulkua.

Solunsalpaajat eli sytostaatit

Solunsalpaajat ovat syöpäsolujen tappamiseen tarkoitettuja lääkeaineita. Lääkkeet leviävät verenkierron mukana kaikkialle kehoon ja tuhoavat kehossa olevia syöpäsoluja. Solunsalpaajia voidaan antaa suoraan suoneen tiputuksena tai tabletteina.

Yhdistetty solunsalpaaja- ja pieniannoksinen kortisonihoito voi vähentää kipuja ja muita oireita silloin, kun hormonaaliset hoidot ovat menettäneet tehonsa. Samalla hoito jarruttaa syövän etenemistä. Tavallisimmat eturauhassyövän hoidossa käytettävät solunsalpaajat ovat doketakseli, kabatsitakseli ja harvemmin vinorelbiini ja mitoksantroni.

Tällä hetkellä on tutkimusnäyttöä uuden polven hormonilääkkeiden ja solunsalpaajien tehosta perinteiseen hormonihoitoon yhdistettynä elinaikaa lisäävänä hoitona jo tilanteessa, jossa etäpesäkkeinen syöpä on vasta todettu. Toistaiseksi näillä hormonilääkkeillä ei vielä ole korvattavuutta tässä tilanteessa käytettynä. Korvattavuus tullee aivan lähiaikoina, koska tutkimusnäyttö hyödyistä on vahva.

Solunsalpaajahoitoon liittyy aina myös haittoja. Tyypillisimmät ovat pahoinvointi ja yleinen väsyneisyys, hiustenlähtö sekä tulehdusriskin kohoaminen.

Solunsalpaajahoito

Eturauhassyövän seuranta, uusiutuminen ja ennuste

Hoitojen jälkeisellä seurantakäynnillä arvioidaan hoidon onnistumisen lisäksi mahdolliset hoitoihin liittyneet haitat. Jos paikallisen syövän leikkaus- tai sädehoito ei ole tehonnut odotetusti, harkitaan lisähoitoja.

Seurantatutkimuksia tehdään potilaan tilanteen mukaan, aluksi puolen vuoden välein, ja tarpeen mukaan tiheämminkin. Usein seurannaksi riittää PSA-tason mittaaminen. Muita tutkimuksia tehdään vain tarpeen mukaan. Jos seuranta perustuu pelkkiin PSA-mittauksiin, potilaan on syytä seurata itse syövän mahdollisia uusia oireita ja hoitojen aiheuttamia haittoja.

Eturauhassyöpä voi uusiutua hoitojen jälkeen. Eturauhassyövän uusiutuminen on sitä todennäköisempää, mitä korkeamman riskin syöpä on kyseessä. Uusiutuminen voi tapahtua vuosienkin kuluttua, joten pitkään jatkuvat kontrollit (käytännössä PSA-) ovat tarpeellisia. Eturauhassyövän uusiutumisen jälkeen on tavallisempaa, ettei syöpää saada kokonaan parannettua, mutta sitä voidaan pitää hoidoilla kurissa.

Eturauhassyövän tärkeimmät ennustetekijät ovat kasvaimen levinneisyys, syövän erilaistumisaste ja kokonais-PSA-pitoisuus diagnoosin aikaan. Yleisesti ennuste on hyvä, sillä sairastuneista yli 90 prosenttia on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista.

Jos kasvain on hyvin erilaistunut ja paikallinen, sairastuneista 90–94 prosenttia on elossa kymmenen vuoden kuluttua diagnoosista. Tässä joukossa kuoleminen eturauhassyöpään on harvinaista. Jos eturauhassyöpä on puolestaan levinnyt ja lähettänyt etäpesäkkeitä, potilaat elävät keskimäärin 2–3 vuotta. Heistä noin joka kolmas on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista.

 

Lähteet

Kellokumpu-Lehtinen P-L, Joensuu T, Tammela T. Eturauhassyöpä. Kirjassa: Joensuu H, Roberts PJ, Kellokumpu-Lehtinen P-L, Jyrkkiö S, Kouri M, Teppo L, toim. Syöpätaudit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, s. 561–80.

Eturauhassyöpä. Käypä hoito -suositus. Helsinki: Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Urologiyhdistyksen asettama työryhmä, 2007.

Rosenberg-Ryhänen L. Eturauhassyöpäpotilaan opas. Helsinki: Suomen Syöpäpotilaat ry, 2012.

Rannikko A. www.suomalaineneturauhassyopa.fi, [online].

Artikkelin asiasisällön ovat tarkistaneet urologian dosentti Antti Rannikko ja syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, dosentti Vesa Kataja