Aivokasvaimet

Aivokasvain on kallon sisällä sijaitseva kasvain, joka voi olla lähtöisin joko aivokudoksesta tai aivokalvoista. Aivokasvain voi olla hyvänlaatuinen tai pahanlaatuinen. Myös hyvänlaatuiset aivokasvaimet voivat olla vaarallisia, jos ne painavat tärkeitä aivokudoksia.

Suomessa todetaan joka vuosi noin 900 aivokasvainta. Ne ovat viime vuosina jonkin verran yleistyneet.

Aivokasvainten esiintyvyys (Nordcan) (pdf)

Aivokasvaimet ovat lasten toiseksi yleisin syöpämuoto heti leukemian jälkeen. Niitä todetaan vuodessa noin 50. Lasten aivokasvaimet poikkeavat aikuisten aivokasvaimista, koska ne ovat useammin hyvänlaatuisia. Yleisimmät lasten aivokasvaimet ovat matala-asteiset astrosytoomat, medulloblastoomat ja ependymoomat.

Lasten syövät

On tavallista, että muut syövät lähettävät etäpesäkkeitä aivoihin. Yleisimmin etäpesäkkeitä aivoihin lähettävät keuhko-, rinta- ja munuaissyöpä sekä melanooma.

Aivokasvaimen aiheuttajat

Aivokasvainten syyt ovat pääosin tuntemattomia. Vuosikymmeniä aikaisemmin annettu keskushermoston alueen sädehoito lisää joidenkin aivokasvainten vaaraa. Ympäristöllä, ravinnolla, elintavoilla tai viruksilla ei ole todettu yhteyttä aivokasvaimiin.

Immuunikato eli aids suurentaa aivolymfooman vaaraa.

Mikä aiheuttaa syöpää?

Aivokasvaimen perinnöllisyys

Perinnöllisyys liittyy mahdollisesti alle viiteen prosenttiin aivokasvaimista. Esimerkiksi von Hippel–Lindaun tautiin ja neurofibromatoosiin eli von Recklinghausenin tautiin liittyy tavallista suurempi riski saada aivokasvaimia.

Syöpäjärjestöjen periytyvyysneuvonta

Syövän perinnöllisyys

Aivokasvaimen oireet

Aivokasvaimen oireet riippuvat kasvaimen koosta, sijainnista ja kasvunopeudesta. Hyvänlaatuiset aivokasvaimet voivat pysyä oireettomina pitkään, eikä tyypillistä oiretta ole.

Epilepsia on aivokasvaimen tavallisin ensioire. Joka kolmannen aivokasvainpotilaan tutkimuksiin johtavana oireena ja tavallisimpana yksittäisoireena on epileptinen kohtaus. Se voi ilmetä esimerkiksi käden tai jalan kouristeluna, tai lyhyenä poissaolokohtauksena. Myös raju yleistynyt tajunnan menetykseen johtava kohtaus on mahdollinen ensioire.

Ensimmäisen epileptisen kohtauksen jälkeen aina tutkitaan, onko oireen takana kasvain. Epileptiset kohtaukset saattavat olla hitaasti etenevän kasvaimen ainoa oire.

Aivokasvain voi aiheuttaa päänsärkyä, mutta siihen liittyy lähes aina myös muita oireita. Aikaisemmin terveen aikuisen toistuva tai viikkokausia kestävä uusi päänsärky on syytä tutkia, vaikka oireelle on lukuisia muitakin syitä. Myös pahoinvointia voi esiintyä, tyypillisimmin aamuyöllä. Äkillistä oksentelua ilman pahoinvointia ja päänsärkyä esiintyy lähinnä lasten pikkuaivokasvainten oireena.

Päänsärkyyn liittyvät näkökyvyn muutokset tutkitaan, jotta aivokasvaimen tai aivolisäkkeen kasvaimen mahdollisuus voidaan sulkea pois.

Aivokasvain voi aiheuttaa myös henkiseen suorituskykyyn liittyviä oireita. Nämä oireet liittyvät esimerkiksi tarkkaavaisuuteen, keskittymiskykyyn, toiminnan säätelyyn, puheeseen, muistiin, havainnointiin tai päättelyyn.

Aivokasvaimen toteaminen ja tutkimukset

Aivokasvain todetaan joko magneettikuvauksella tai tietokonetomografialla. Kuvaukset tehdään varjoaineella tehostettuna.

Magneettikuvaus on tutkimusmenetelmänä selvästi tarkempi ja monipuolisempi. Lisäksi esimerkiksi aivolisäke ja selkäydin näkyvät magneettikuvauksessa paremmin. Tietokonetomografiaa käytetään paremman saatavuutensa takia lähinnä päivystyksessä. Joskus käytetään lisäksi toiminnallisia kuvauksia tai muita erikoiskuvauksia.

Tutkimusten avulla saadaan selville kasvaimen koko ja sijainti. Kasvaimen laadun määrittämiseen tarvitaan aina kasvaimesta otettu kudosnäyte, joka saadaan leikkaamalla kasvainta tai ottamalla siitä näytepala eli biopsia.

Syövän toteaminen ja tutkimukset

Aivokasvaimen luokittelu

Aivokasvaimista pyritään saamaan kudosnäyte, jonka neuropatologi tutkii. Alustava lausunto saadaan yleensä jo leikkauksen aikana, ja varsinainen histologinen tutkimus valmistuu muutaman päivän sisällä. Patologi nimeää kasvaimen ja luokittelee sen pahanlaatuisuusasteen. Kasvaimen luokittelu kertoo karkeasti kasvaimen kasvunopeudesta ja ennusteesta. Tarkemmat neuropatologiset tutkimukset vievät pidempään, jopa muutaman viikon.

Glioomat ovat selvästi yleisimpiä aikuisten aivokasvaimista. Ne ovat aivojen tukikudoksen kasvaimia, jotka kasvavat hermosolujen seassa epätarkkarajaisesti. Tiiviimmän kasvainalueen ympärillä on usein yksittäisiä kasvainsoluja.

Meningeoomat ovat toiseksi yleisimpiä aivokasvaimia. Ne ovat aivokalvosta lähteviä, hitaasti kasvavia ja useimmiten hyvänlaatuisia kasvaimia, jotka kasvavat tarkkarajaisesti aivokudoksen ulkopuolella. Meningeoomat työntävät tieltään aivoja ja hermojuuria. Ne voivat pysyä pitkään oireettomina ja pieninä.

Schwannooma eli neurinooma on hermojuuritupesta lähtevä, hitaasti kasvava ja lähes aina hyvänlaatuinen kasvain. Kallon sisällä se liittyy tavallisimmin kuulohermoon.

Hypofyysiadenooma on aivolisäkkeen useimmiten hyvänlaatuinen ja hitaasti kasvava kasvain. Kolme neljästä aivolisäkkeen kasvaimesta erittää jotakin aivolisäkkeen hormonia. Jos hypofyysiadenooma ei eritä hormonia, se voi kasvaa kookkaaksi ja heikentää näköä tai laajentaa aivokammioita.

Aivokasvaimet eivät juuri koskaan lähetä etäpesäkkeitä keskushermoston ulkopuolelle. Esimerkiksi glioomissa ja meningeoomissa tämä on äärimmäisen harvinaista.

Aivokasvaimet jaetaan niiden pahanlaatuisuuden mukaan neljään luokkaan eli gradukseen

Gradus 1

  • Kasvain on hyvänlaatuinen ja kasvaa hitaasti.
  • Kasvaimen raja aivokudokseen on niin tarkka, että se on usein mahdollista leikata pois kokonaan.
  • Kasvain painaa aivokudosta tai siirtää sitä, mutta ei tunkeudu aivokudokseen.
  • Ennuste on hyvä, jos kasvain saadaan kokonaan poistettua.
  • Tavallisimpia graduksen 1 kasvaimia ovat meningeooma, schwannooma ja hypofyysiadenooma.

Gradus 2

  • Kasvain tunkeutuu aivokudokseen, joten sitä ei yleensä pysty leikkaamaan kokonaan pois.
  • Kasvaimella on taipumus uusiutua.
  • Tähän luokkaan kuuluvat esimerkiksi epätyypillinen meningeooma (meningeooman aggressiivisempi alatyyppi) ja monet glioomat.

Gradus 3

  • Kasvain tunkeutuu aivokudokseen, joten sitä ei yleensä pysty leikkaamaan kokonaan pois.
  • Kasvain on epätarkkarajainen, eikä sen ero terveeseen aivokudokseen ole selvä.
  • Kasvaimella on suuri taipumus uusiutua.

Gradus 4

  • Kasvain tunkeutuu aivokudokseen, joten sitä ei yleensä pysty leikkaamaan kokonaan pois.
  • Kasvain suurenee nopeasti.
  • Tähän luokkaan kuuluvat muun muassa glioblastooma, medulloblastooma, itusolukasvaimet ja sarkooma.

Syövän luokittelu

Aivokasvaimen hoito

Aivokasvainten hoito suunnitellaan yksilöllisesti. Hoito riippuu kasvaimen tyypistä, pahalaatuisuusasteesta, sijainnista, kasvutavasta ja kasvunopeudesta. Lisäksi hoidon valintaan vaikuttavat potilaan ikä ja yleiskunto, muut sairaudet sekä potilaan oma mielipide.

Usein aivokasvaimen poistaminen riittää hoidoksi, ja joskus harvoin jopa pelkkä seuranta. Jotkut kasvaimet tarvitsevat rauhoittuakseen lisäksi sädehoidon tai solunsalpaajahoidon.

Syövän hoito

Leikkaus

Aivokasvaimissa harkitaan aina kasvaimen poistamista kokonaan tai osittain. Muut tarvittavat hoidot riippuvat kasvaimen laadusta ja poistoleikkauksen laajuudesta.

Hyvänlaatuisten ja tarkkarajaisten (gradus 1) kasvainten kokonaispoisto on yleensä parantava hoito.

Osa aivokasvaimista kasvaa kuitenkin aivokudoksen sisään, jolloin niiden välinen raja on epätarkka. Näitä kasvaimia ei voi poistaa kokonaan. Leikkauksessa pyritään kuitenkin poistamaan mahdollisimman tarkkaan se alue, joka tulkitaan olevan kasvainta. Mahdollisimman pieni jäännöskasvain on helpompi hoitaa sädehoidolla tai solunsalpaajilla. Turhia riskejä ei kuitenkaan oteta, varsinkin jos kyse on nuoresta potilaasta, jonka kasvain kehittyy hitaasti.

Syövän leikkaushoito

Sädehoito

Sädehoitoa annetaan aivokasvaimiin joko leikkauksen jälkeen tai ainoana hoitona, siinä harvinaisessa tilanteessa, että kasvainta ei voida jostain syystä leikata. Se voidaan tarvittaessa yhdistää myös solunsalpaajahoitoon.

Sädehoito on kehittynyt siten, että sitä pystytään nykyisin antamaan tarkasti ja tasaisesti halutulle alueelle. Sen tavoite on kasvaimen hävittäminen tai sen pienentäminen ja kasvutaipumuksen vähentäminen. Sädehoitoa annetaan terveen aivokudoksen suojelemiseksi pieninä päiväannoksina usein viikkojen ajan. Se muotoillaan MK- ja TT-kuvien avulla kolmiulotteisesti kasvaimen muotoiseksi. Se kohdistetaan usein myös sitä ympäröivään alueeseen, jossa mahdollisesti on yksittäisiä kasvainsoluja. Sädehoidon loppupuolella hoitoaluetta voidaan usein pienentää.

Stereotaktista kertahoitoa käytetään pienien aivometastaasien tai pienen meningeooman hoidossa silloin, kun leikkaus ei ole mahdollinen.

Pään alueelle annettu sädehoito aiheuttaa useimmille haittoja. Välitön haitta on aivoturvotuksesta johtuva päänsärky, jota ehkäistään kortisoni-lääkityksellä. Sädehoito irrottaa hiukset hoitokenttien alueelta. Myöhäinen sädevaurio voi ilmaantua jopa 10 vuoden kuluttua. Tavallisin oire on lähimuistin heikkeneminen. Oireen syyt voivat olla moninaiset, koska muistiin voivat vaikuttaa paitsi leikkauksen aiheuttama aivovamma myös kasvain sekä lääkitys.

Sädehoito

Solunsalpaajat eli sytostaatit

Eri aivokasvainten herkkyys solunsalpaajille vaihtelee suuresti. Herkimpiä ovat eräät glioomat, kutenoligodendroglioomat. Myös aivolymfoomat ja osa astrosytoomista voivat olla herkkiä.

Solunsalpaajia voidaan käyttää yksinään tai yhdessä muiden hoitojen kanssa. Sädehoidon jälkeinen ja sädehoidon aikainen solunsalpaajahoito (ns. kemosädehoito) ovat yleisimpiä vaihtoehtoja. Joskus solunsalpaajia käytetään myös uusiutumaleikkauksen jälkeen.

Vain muutamat solunsalpaajat kykenevät kulkeutumaan verenkierrosta aivokudokseen ns. veri-aivoesteen läpi. Tämän vuoksi vain pieni osa käytössä olevista solunsalpaajista sopii aivokasvainten hoitoon. Tavallisimmin aivokasvainten hoidossa käytettyjä solunsalpaajia ovat temotsololomidi, lomustiini ja PCV-yhdistelmähoito.

Hoidon tavoite suhteutetaan aina sen haittoihin. Solunsalpaajat eivät tuhoa kasvainta kokonaan, vaikka ne voivat parhaimmillaan hävittää sen näkyvistä. Joskus tavoitteeksi riittää kasvun pysähtyminen.

Hoito ei saa muodostua liian raskaaksi eikä huonontaa elämänlaatua kohtuuttomasti. Temotsolomidi ja lomustiini ovat suun kautta otettavia lääkkeitä, joiden haitat eivät yleensä ole kohtuuttomia.

Solunsalpaajat

Kortikosteroidit

Kortikosteroidit eli ns. kortisonihoito vähentää kasvaimen ja sitä ympäröivän aivokudoksen turvotusta, mikä pienentää puolestaan aivopainetta. Samalla aivopaineen aiheuttamat oireet lievenevät nopeasti.

Kortikosteroideja käytetään säännöllisesti leikkauksen ja sädehoidon yhteydessä, ja ne ovat tärkeä osa aivokasvainten oireenmukaista hoitoa.

Pitkään jatkuva tai äkillisesti lopetettu kortisonihoito voi aiheuttaa hankalia sivuvaikutuksia. Pitkään jatkuneeseen kortisonihoitoon liittyy runsaasti sivuvaikutuksia, kuten painonnousua ja lihasvoiman heikkenemistä.

Aivokasvaimen seuranta, uusiutuminen ja ennuste

Aivokasvaimen mahdollista uusiutumista seurataan säännöllisillä magneettikuvauksilla. Seurannassa kiinnitetään huomioita hoitojen aiheuttamiin haittoihin ja oireisiin, jotka saattavat kertoa kasvaimen uusiutumisesta. Tällaisia ovat esimerkiksi epileptisten kohtausten tiheneminen tai niiden luonteen muuttuminen, raajojen toiminnan heikkeneminen tai potilaan hidastuminen. Jokaisen potilaan on hyvä tietää, mihin ottaa yhteyttä, jos vointi muuttuu.

Pahanlaatuiset aivokasvaimet uusiutuvat aina, mutta sairauteen voi kuulua pitkiä vakaita vaiheita. Parantavaa hoitoa ei toistaiseksi ole. Esimerkiksi suurin osa graduksen 4 glioomista on uusiutunut kahden vuoden sisällä leikkauksesta.

Pahanlaatuisten aivokasvainten ennusteet vaihtelevat poikkeuksellisen paljon yksilöllisesti.
Noin puolet aivokasvaimista on käytökseltään hyvänlaatuisia, jolloin potilaan eliniän ennuste voi olla jopa useita vuosikymmeniä.

 

Lähteet

Jääskeläinen JE, Kouri M, Paetau A, Kivivuori S-M, Mäenpää H. Keskushermoston kasvaimet. Kirjassa: Joensuu H, Roberts PJ, Kellokumpu-Lehtinen P-L, Jyrkkiö S, Kouri M, Teppo L, toim. Syöpätaudit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2013, s. 281–324.

Mäenpää H. Tietoja aikuisten aivokasvaimista. Helsinki: Suomen Syöpäpotilaat ry, 2012.

Artikkelin asiasisällön on tarkistanut syöpätautien dosentti Hanna Mäenpää.